Aloittelijat ›

Se tasavireisestä kromattisesta asteikosta revitty kvintti taas ei ole täsmälleen tuota 1.5 kertaa perussävel vaan se on puolisävelaskelta vastaava kerroin potenssiin 7.
 
Siis numeroina (2^(1/12))^7 = 1,0594630944^7 = 1,4983070769. Siitä se kvintin huojunta.
 
Jep. Tietty jos haluisin niin voisin tällä samaisella ohjelmalla tehdä myös janan jossa jossa 440 olisi kerrottu 1,498306780616363....(siten kai jatkuu desimaalit 363636.... ).
 
Tämän lukemani sain omalla excel taulukolla jonka tein päättelemällä lähtien kuitenkin luvusta 12 mutta älysin vain sen ilman koulupohjaa (oikeasti ammattikoulun matemaatikka ei iskenyt kuivan open takia kuin kahteen oppilaaseen koko luokassa) jakaa vain 1/12 ja sain siitä jonkunlaisen pohjalukeman.
Tämän pohjalukeman desimaaleja viilaamalla excel taulukossa sain 440 - 880 Hz:n välille kertoimen, jonka aina lisäämällä edelliseen hertsimäärään, lopulta 440:stä seuraava oktaavi oli 880, siitä sitten kopsaamalla oktaaveja aina n. 50 000 Hz viilasin kerrointani tarkemmaksi.
 
Excel on kätevä apuväline kun sillä on helppo kopsata ja kokeellistaa asioita.
 
Eli aikanaan päädyin päättelemällä ja pähkäämällä tuohon samaan logaritmiseen kasvuun sävelaskelten välillä, minulla se vaan lasketaan eri tavoin mutta lopputulos sama kuin täällä logaritmit hallitsevien taulukoissakin.
 
Eli jos tuolla samaisella ohjelmalla piirtäisin janan jossa 660 metrin sijaan olisikin tuo (440 X 1,498306780616363... = 659,25493832....m) tulisi tarpeeksi pitkällä janalla tuo huojunta lopulta kuvattua ja kahden janan piikit kohtaisivat. Siis toisessa janassa piikit tasan 660m:n välein.
 
No tällä kotikutoisella matematiikalla piikit kohtaisivat joka n.1,342 (en yhtään ihmettele vaikka olisi pilkkuvirhe tai mitä vain näin aamutuimaan) sekunnin välein.
 
Sitä paitsi, ääni on kai lähinnä aaltoja eikä piikkejä. aaltoina kuvattunakin vain olettamus.
Joten tällöin kohtaushetkellä kai aina äänen pitäisi olla hieman voimakkaampi ja tasaisempi.
 
Eli mitäs Pete tai muut matemaatikot sanotte "kotihullun Maren" (kotihullu tekeytyy kylällä ja baarissa suht. normaaliksi) pähkäilyihin, onko mihinkään rakoon sopinut järjen hiventäkään lipsahtamaan sekaan?
 
Oiskohan se vanhoilla päivillä tässä vielä tuohon matikkaankin perehdyttävä.
 
Mainittakoon lopuksi, että eilen virittelin viuluani, ja kun tuota kvinttiä aavistuksen laajensin, alkoi koppa soida selvästi kauniimmin, kun kaksi ääntä soi samaan aikaan.
Tähän puhtaaseen kvinttiinkin palaan vielä.
 
Hmmmph... :/. Vaati kyllä lisätutkimuksia.

- - Ihmettelen miten puhdaskvintti-ihmiset sietävät tasavireitä - -
 
On olemassa tosi vähän soittimia, jossa kaikki intervallit olisivat ns. tasaisia koko ajan.
 
Niin, itse asiassa ei pianoakaan viritetä täysin tasapykäliin, vaan käytössä on yleensä ns. venytetty skaala jossa kompensoidaan heittoa sieltä, täältä. Täysin tasan 12 pykälään jaettu vire on karmean kuuloinen. Erilaisia virityksiä on olemassa lukuisia, duuri- ja mollivireille, erilaisia jippoja sovittaa vire tiettyyn sävellajiin (tai jotain sen suuntaista) tästä voisi joku pianonvirittäjä kertoa enemmän.

tästä voisi joku pianonvirittäjä kertoa enemmän.
 
Kokemukseni mukaan ne on kaikki sokeita, eikä siis voi lukea tätä keskustelua. :)

Kokemukseni mukaan ne on kaikki sokeita, eikä siis voi lukea tätä keskustelua. :)
 
Käsitykseni mukaan näytön vire muuttuu siihen kirjoitetun tekstin mukaan joten tuskin ammattinsa osaavalla pianonvirittäjällä on vaikeuksia näitä lukea.
 
Tästäkin kirjoituksesta on varmasti myös helppo aistia kirjoittajan aivojen Kontramatalat solukerrannaiset joiden kiertoa ja virettä on tosin mahdoton määrittää.
 
Puhumattakaan korjaamisesta tahi virittämisestä.
 
Kesä tulee.
 
Olsikohan aika vaihtaa pipo.

Kokemukseni mukaan ne on kaikki sokeita, eikä siis voi lukea tätä keskustelua. :)
 
Onhan niitä ruudunlukuohjelmia sokeille. Toinen asia on sitten se, että miten isolla todennäköisyydellä tämä foorumi on suunniteltu erityiryhmille ja että miten oletettavaa on sokean pianonvirittäjän ilmestyminen tähän keskusteluun. :D

Niin, itse asiassa ei pianoakaan viritetä täysin tasapykäliin, vaan käytössä on yleensä ns. venytetty skaala jossa kompensoidaan heittoa sieltä, täältä.
 
Tuo pianon venytetty skaala kompensoi sitä että pianon kielten ylä-äänet hieman heittävät teoreettisista taajuuksista, koska kielet ovat paksuja ja suhteellisen jäykästä metallista valmistettuja, mikä hieman haittaa niiden värähtelyä.
Sillä ei siis kompensoida sitä että tasavireinen terssi on pahan kuuloinen, vaan sitä että alemman oktaavin 110 Hz sävelessä voi olla esim. 222 Hz ja 445 Hz ja 887 Hz ylä-ääneksiä, ja tällöin alemman oktaavin A (110 Hz) ei soi puhtaasti ylemmän oktaavin A:n kanssa (esim. 440 Hz). Tämä saadaan korjattua kun alemman oktaavin A:ta viritetään hieman alavireeseen, (ylä-äänes 445->442) ja ylempää A:ta hieman ylävireeseen (440->442).
 
Tässä käyrä pianon vireen poikkeamista Wikipediasta: http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Railsback2.png
 
Täydellisesti 12 osaan jaettua tasavirettä kyllä käsittääkseni käytetään vaikka kuinka paljon, esim. jos laittaa päälle minkä tahansa keskiverron radiokanavan ja kuuntelee jonkun soitetun kappaleen, on se todennäköisesti tasan 12 osaan jaetussa vireessä, eikä mitenkään kovin pahan kuuloinen.

Täydellisesti 12 osaan jaettua tasavirettä kyllä käsittääkseni käytetään vaikka kuinka paljon, esim. jos laittaa päälle minkä tahansa keskiverron radiokanavan ja kuuntelee jonkun soitetun kappaleen, on se todennäköisesti tasan 12 osaan jaetussa vireessä, eikä mitenkään kovin pahan kuuloinen.
 
Hm, joo, onhan se näinkin. Tarkoitin että akustista pianoa ei viritetä jakaen oktaavia tasan 12 osaan, jotain pieniä hienosäätöjä siihen tehdään myös tuon käsitellyn "skaalan venyttämisen lisäksi". (Kiitos vaan täydennyksestä.) Jos pianolla tai flyygelillä soittaa pop/rock -bändin kanssa, on loppupelissä ihan sama mikä hienokikkailuvire siiinä on.
 
Mutta noin esimerkiksi, musaliikkeessä juuri kokeilin yhtä sähköpianoa jossa oli näitä erilaisia hienonhienousvireitä, ja niissä todellakin on eroja. Tasan 12 osaan jaettu viritys kuulostaa todella pahalta jonkun vähänkään fiksatun vireen rinnalla.
 
EDIT: Tässä lisää aiheesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Musical_tuning

Tarkoitin että akustista pianoa ei viritetä jakaen oktaavia tasan 12 osaan, jotain pieniä hienosäätöjä siihen tehdään myös tuon käsitellyn "skaalan venyttämisen lisäksi".
 
Kyllä pianot yleensä viritetään tasavireiseksi, eli oktaavi jaetaan tasan 12 osaan, ja skaalan venytys päälle.
Tasavireisyys on lopullinen matemaattinen kompromissi. Jos tästä yrittää poiketa joillain pienillä hienosäädöillä, tarkoittaa se väistämättä sitä että esimerkiksi jotkin soinnut koskettimistolla muuttuvat todella pahan kuuloisiksi, ja mitä enemmän tasavireestä poiketaan, sitä pahemmalta lopputulos kuulostaa.
Kun yhden soinnun virettä yrittää parantaa, löytyy aina toinen sointu jonka vire samalla huonontuu. Tasavire on se lopullisen tarkka tasapainotila jossa kaikki soinnut ovat yhtä hyvin/huonosti vireessä; yksikään ei ole toista huonompi, eikä parempi.

Kyllä pianot yleensä viritetään tasavireiseksi, eli oktaavi jaetaan tasan 12 osaan, ja skaalan venytys päälle.
 
Siis tasan tuota mieltähän minäkin olen.
 
Muutenhan vaikka samaa kappaletta eri sävellajeissa soitettaessa se muuttuisi aina erilaiseksi ja jos joku sointu olisi puhdas, olisi aina joku toinen saman verran epäpuhtaampi.
 
Mutta skalan venytys,en nyt äkkiä löytänyt googlella, mutta muistelen että oktaavi ei ole ihan että 1000 Hz ja seuraava 2000 Hz.
 
Eli siitä syystähän tuo venytys tehdään mutta saman tasaisesti nousevan logaritmin mukaan. Mitään korjausportaita ei voi olla, kun kyseessä on akustinen tasaviresoitin.
 
Vaan luonnovireessä oktaavissa oli pieni heitto, se ei ole ihan tasan 2:1.
 
Jossain sen olen nähnyt mutta en sano mtään lukemaa koska varmaan sekottaisin bitteihin ja tavuihin.
 
Mieluusti jos joku tuon luonnovire oktavin kertoisi, sen laittaisin muistin.

No joo. Voi olla että muistini heittää unimaailmaan tuossa luonnonvireen taajuudessa.
 
Ihan tässä sen kummemmin miettimättä heitän ajatuksen "kuuntelevasta" pianosta.
 
Sellaisen rakentaminenhan ei tämän päivän tekniikalla ole enää mikään mahdottomuus, sekä eikös juuri näissä sähköpianoissa ole tämä skaalan venytys korjattu kohdalleen jotta kerrannaiset ovat kohdillaan. Siitähän täällä kai jo mainittiin.
 
Mutta tätä "kuuntelevan pianon" ajatusta en yhtään vielä pohtinut, miten se toimisi muiden soittimien kanssa.
 
Eli siinä "kuunteluosio" keräisi ulkopuolisen musiikin "tekoälyynsä" ja korjaisi virettään aina muun musiikin mukaan.
 
Se, että pitäisikö se kulloinkin soitettava musiikki (biisi) olla ohjelmoitu jo edeltäkäsin sinne koneen muistiin, vai osaisiko tällainen kuunteleva älypiano korjata kaiken soitettava musiikin kulloinkin soivista perussävelistä lähtien.
 
Tämän koko ajatuksen heitin melkein pohtimatta pallona ilmaan.
 
Tämä vaatisi parempaa musiikin perusrakenteiden tuntemusta kuin minulla, mutta ihan vaan mielenkiinnosta heitin ajatuksen.
 
Voi olla että olen aiemminkin tästä maininnut, mutta kun paljon puhuu ja kirjoittaa ja muisti on rajallinen.
 
Jokuhan tässä ajatuksessa mättää, koska muutenhan tällaisia älypianoja jo olisi markkinoilla.
 
Keksimistä harrastavana tiedän että moni idea jonka keksii, on joku/monikin jo keksinyt.
 
Idean saaminen tuotteeksi on vain kuin lottovoitto. Siksi on valtava määrä hyviä ideoita joita ei vain kaupassa ole myytävänä.
 
Mutta jos tämä idea toimisi, senkin olisi jo joku muu myös keksinyt, sekä olisi varmaan jo markkinoilla.

Hm, tarttee tuota pianoasiaa kysellä vielä kaveriltani. Jos ei hän tiedä, ette tiedä tekään ;)

Viulusoiton tekniikka on äärimmäisen vaikea, verrattuna moniin muihin soittimiin. Erityisen vaikeaa siitä tekee se, että tekniikka kuuluu välittömästi soitosta. Väittäisin, että itseopiskeltuna tekniikka on mahdotonta saada haltuun, että oisi hyvä varmaan käydä ihan vaikka joku pieni kurssi? Kuulostaapa lannistavalta, anteeksi.
Sitä irkkutyyliä en todellakaan suosittele, enkä mitään omia viritelmiä, koska ne eivät todellakaan toimi, ennen kuin on loistava soittotekniikka.
 
Viulun virityksestä:
Yleensä ensin viritetään A-kieli, ottamalla vaikkapa pianosta tai ääniraudasta ääni. Sitten A-kieltä verrataan D-kieleen, ja kuunnellaan kuulostaako puhtaalta. Sitten D-kieltä G-kieleen ja viimeisenä A-kieltä E-kieleen. Ei ole väärin myöskään viritysmittarilla viulua virittää, suoraan sanottuna, ei sillä ole hirveästi väliä aluksi ainakaan. Eipä viulistit yleensä mieti että mihinkä vireeseen nyt viritetään ja miksi. Korvan kautta korjaillaan jos on tarvetta.
 
Viulun soitto on sikäli hankalaa, että ei oikeastaan voi opetella aluksi mitään yhtään haastavaa, vaan opettelu täytyy tehdä niin kuin palapeliä rakentaisi. Joten aluksi ei vain yksin kertaisesti voi opetella "jotain välisoittoja".
 
Soittoasennosta:
 
-Soittaa täytyy rennossa asennossa, mutta selkä suorana.
-Viuluun ei saa nojata, vaan viulua täytyy kannatella, vaikka aluksi se tietenkin on haasteellista.
-Viulunsoiton harjoittelun jälkeen kannattaa jumpata niskahartiaseutua, koska se lisää staattista jännitystä.
-Vasemman käden kyynärpää ei saa missään nimessä osua kylkeen, vaan välissä on oltava ilmaa.
-Mikäli kumpikaan käsi kipeytyy suuresti soitosta, soittoasennossa on jotain pielessä.
-Kynsien pitää olla lyhyet aina viulua soitettaessa.
-Onhan sinulla olkatuki ja leukatuki? Niiden kannattaa olla hyvät (eli itselle sopivat) sillä se tekee soittamisesta huomattavasti helpompaa.
- Leualla ei saa nojata viuluun, tai leukaa jännittää. Ei vaikuta olennaisesti soittoon, mutta leukaan kylläkin, itselläni muunmuassa leukanivel täysin peenä, johtuen väärästä soittoasennosta.
 
Muusta:
 
- Jousi pitää välillä jouhittaa uudelleen, tosin todella harvoin. Mikäli jousi on päässyt "likaiseksi" tai juohia on vähän, jousi pitää jouhittaa.
- Jouhiin ei saa koskea sormin.
- Uuden viulun ääni ei "avaudu" heti, vaan vasta pitkällisen soiton jälkeen. Mitä vanhempi viulu, sen parempi ääni, mikäli sitä on paljon soitettu.
 
- Mikäli viritystapit ovat löysät, toisin sanoen niitä ei saa kiristettyä kunnolla, on yleinen tapa ottaa sellainen irti ja laittaa siihen liitua (siis ihan normaalia liitutaulun liitua). Yhden viulun viritysongelman korjailimme laittamalla tappiin aivan pienen tilkan hunajaa.
 
- Viulua ei saa säilyttää hyvin kuumassa, kylmässä tai kuivassa ilmassa, saattaa haljeta.
 
- Viulun liimaukset pettävät silloin tällöin, riippuen viulusta. Sitten vain viulunrakentajalle korjaukseen.
 
- Vibrato. Hienon kuuloinen, vaikea oppia, helppo tehdä väärin. Sitä ei todellakaan aloittelevat viulistit heti osaa, kannattaa jonkun aikaa soitettuaan pyytää jota kuta viulun soiton osaavaa opettaa se. Hyvin erilainen kuin vaikkapa vibrato kitaralla.
 
Nääh, enpä keksi muuta nyt. Olen soittanut viulua 9 vuotta, osaan perusasiat :D. Saa kysellä jos on kysymistä.