Rock, pop, alternative ›

Hyvä levy kyllä. Ainoa levy Beatlesilta mikä mulla tällä hetkellä löytyy on tämä Sgt. Pepper Lonely Hearts Club Band.

Jos Beatlesin urasta piirtäisi käyrän, niin se oli suora Helpin kohdalla, jonka jälkeen olisi pelkkää nousujohdetta.
 
Mun silmissäni Beatles muuttui tuolloin mainstream-pop-diibadaabasta vakavasti otettavaksi, edistykselliseksi, neljän (tai ainakin kolmen) visionäärin ikimuistoiseksi toistensa ylittämiseksi. Sgt. Pepper kiteytti muutoksen yksittäisenä levynä parhaiten.
 
Onko syytä muistaa 40 vuotta sitten julkaistua pop-lp:tä?
 
On. Varsinkin aika jota se peilaa on jotain ainutlaatuista, josta voisimme ottaa taas pitkästä aikaa oppia. Harmi että vain huonot asiat muistetaan.

^ I agree.
 
Tykkään enemmän '65 jälkeisestä musasta vaikka on ne aikaisemmatkin kovia!

Juurilleen siinä mielessä, että Valkoisen tuplan ja Let it ben parhaimmat esitykset ovat sellaisia, joita nelihenkinen rokkibändi olisi voinut esittää myös livenä. Hippeilystä takaisin rokkenrollin pariin, noin niinkos kärjistäen.
 
Juu, mutta aika kauas juurista vielä jäätiin. Olisi jännä tietää, mitä olisi tapahtunut, jos Get Back-projekti olisi onnistunut ja pojat eivät olisi riidelleet.

Mun silmissäni Beatles muuttui tuolloin mainstream-pop-diibadaabasta vakavasti otettavaksi, edistykselliseksi, neljän (tai ainakin kolmen) visionäärin ikimuistoiseksi toistensa ylittämiseksi. Sgt. Pepper kiteytti muutoksen yksittäisenä levynä parhaiten.
 
Älkää vähätelkö Ringoa!
Mun piti sanoa tähän jotaan hauskaa, mut en muista nyt mitä.
No, sanoisin, että Beatles muuttui siinä McCartneyn kuoleman aikoihin (hymiö) mainstream-hippi-diibadaabaksi.Toki hyviä biisejäkin on noilla levyillä, mutta ylituotettuja ne ovat.
 
Miten muuten on mahdollista, että Beatlesin suosio jatkui entisellään, kun rock 'n' roll oli takana päin? Kuitenkin muutos oli aikamoinen, ja luulisi etteivät kaikki Beatlemania-fanit enää siitä musasta pitäneet. Vai muuttuivatko nyt sitten vaan kaikki nuoret hipeiksi täsmälleen samaan aikaan kolmen B:llä alkavan bändin kanssa? Mun äitini Beatles-kokoelma ainakin tyssää siihen Revolveriin.
Eli syntyikö tuossa sitten ihan uusi fanisukupolvi vai sopeutivatko vanhat fanit?
Ihmeellistä myös miten bändi, joka ei ollut vuosiin keikkaillut möi niin valtavasti.

Onko syytä muistaa 40 vuotta sitten julkaistua pop-lp:tä?

On. Varsinkin aika jota se peilaa on jotain ainutlaatuista, josta voisimme ottaa taas pitkästä aikaa oppia. Harmi että vain huonot asiat muistetaan.
 
Niin, voisi miettiä mikä meni pieleen ja oppia siitä. Harmi vaan, että ihminen ei opi. Niin, on syytä muistaa, jos se auttaa muistamaan myös muita samoihin aikoihin julkaistuja upeita juttuja.

Sgt. Pepper on varmasti levy, josta on jo sanottu kaikki median ihmeellisessä maailmassa. Mutta me Muusikoidennetissa tuomme varmasti aivan oman ja omaperäisen näkökulman tähän levyyn, jota ei voi ohittaa mistään kautta pop-musiikista ja miksei myös yleisestä kulttuurihistoriasta puhuttaessa. Vai tuommeko? (ja tähän pirusti kaiken maailman hymiöitä)
 
Pepper oli viimeinen FabFour levy, joka tehtiin yhdessä. No joo, Abbey Roadkin aikalailla, mutta eihän se enää ihan sitä yhteistekemistä ollut kuin Pepperilla. Ei ollut edes vaimoja studiossa teetä juomassa ja villasukkia kutomassa.
 
Kansitaitelijoille levy oli onnenpotku; tämän jälkeenhän mikä tahansa ei enää käynyt.
 
Kun A Day in the Lifen alkusoinnut tipahtavat tajuntaan, mikään ei ole entisensä. Siinä on jotain karmaisevan kaunista. Tai kauniin karmaisevaa.
 
Jossittelen ? tämä on tosi tärkeää? silloin tällöin sillä, että jospa Liverpoolin pelimannit olisivatkin laittaneet Pepperille Strawberry Fieldsin ja Penny Lanen, niin mitä nyt sanottaisiin?

Miten muuten on mahdollista, että Beatlesin suosio jatkui entisellään, kun rock 'n' roll oli takana päin? Kuitenkin muutos oli aikamoinen, ja luulisi etteivät kaikki Beatlemania-fanit enää siitä musasta pitäneet.
 
Fanit vanhenivat yhtyeen mukana, musiikkimaku laajeni ja kenties kehittyikin siinä samalla kun Beatles muuttui "vaikeammaksi". Tod.näk. siellä oli kuitenkin ihan samanlaista tr00-porukkaa kuin nykyisinkin, eli varmasti löytyi jengiä, jolle kaikki muu paitsi Love me do (tai kenties jopa My Bonnie) oli itsensä myymistä ja paskaa.
 
Net olivat nuoria kolleja biitletkin, ei tainnut kukaan olla kolmeakymmentä bändin hajotessa.

Fanit vanhenivat yhtyeen mukana, musiikkimaku laajeni ja kenties kehittyikin siinä samalla kun Beatles muuttui "vaikeammaksi". Tod.näk. siellä oli kuitenkin ihan samanlaista tr00-porukkaa kuin nykyisinkin, eli varmasti löytyi jengiä, jolle kaikki muu paitsi Love me do (tai kenties jopa My Bonnie) oli itsensä myymistä ja paskaa.
 
Net olivat nuoria kolleja biitletkin, ei tainnut kukaan olla kolmeakymmentä bändin hajotessa.
 
Vaikka olikin vaikeampaa, niin olihan aika monessa biisiissä SE piitlekoukku kuitenkin. Tuskin kuitenkaan Within You Without You'ta ensimmäiseksi aina laitettiin soimaan niissä talouksissa, jossa ei juotu kuin kahvia ja lauantaina miestä väkevämpää.

Kuitenkin muutos oli aikamoinen, ja luulisi etteivät kaikki Beatlemania-fanit enää siitä musasta pitäneet. Vai muuttuivatko nyt sitten vaan kaikki nuoret hipeiksi täsmälleen samaan aikaan kolmen B:llä alkavan bändin kanssa?
 
Mojo Magazinen maaliskuun numerossa käsiteltiin tätäkin asiaa. Kävi ilmi, etteivät läheskään kaikki Beatles-fanit suhtautuneet "Sgt. Pepperiin" ja uuteen, taiteellisempaan suuntaan aivan myötämielisesti.
 
"I was one of the first people in my neighborhood to buy the new LP. I can't tell how disappointed I was when I played it through. Of all the songs, only "When I'm Sixty-Four and "Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band" itself come up to standard. Everything else was over our heads and the Beatles ought to stop being so clever and give us tunes we can enjoy", kirjoitti Wellingista kotoisin ollut Joanne Tremlett bändin virallisessa fanilehdessä - eikä ilmeisesti ollut ainoa, sillä hieman myöhemmin samaisessa aviisissa olikin juttu otsikolla "Is Sgt. Pepper too advanced to average pop fan?". (s. 87)
 
Lisäksi on otettava huomioon, että rock-kenttä muuttui melkoista kyytiä v. 1962 ja 1967 välisenä aikana, ja fanien musiikkitottumukset sen mukana, aivan kuten Kenkkunen tuossa edellä totesikin. Philip Norman kirjoittaa "Revolverista" seuraavalla tavalla, mitä voidaan soveltaa todennäköisesti myös "Pepperiin":
 
"Beatlesit nimittäin oivalsivat valtansa tulevien ajanjaksojen sanelijoina... Taustalla kuuluvien kummallisen vonkunan ja käsittämättömästi mokeltavien, väärin päin pyörivien nauhojen päälle tuo ääni messusi, ei lyriikkaa vaan loitsua. "Käännä mielesti pois päältä, rentoudu ja ajelehdi myötävirtaan..." lauloi ääni tuon omituisen välikohtauksen häipyessä kuuluvilta ja jättäessä miljoona kuulijaansa hämmennyksen valtaan, mutta päättäväisesti valmiina ymmärtämään." (Shout: the Beatlesin tarina, s. 314)
 
Tuskin kuitenkaan Within You Without You'ta ensimmäiseksi aina laitettiin soimaan niissä talouksissa, jossa ei juotu kuin kahvia ja lauantaina miestä väkevämpää.
 
Lainaan taas Normania ja Shout-teosta:
 
"Musiikillisesti se (Sgt. Pepper) voitti puolelleen kaikki. Se vetosi sekä kaikkein avantgardistisimpiin ihailijoihin kuin vastustajiinkin. Kuunnellessaan kallonsa kammioissa "Lucy in the Sky With Diamondsia" hurjimmallakaan happopäällä ei ollut epäilystäkään, eteikö hänen tajuntaansa ollut räjäytetty psykedeelisen mielikuvituksen huikeimmille tasoille asti. Hermostuneet vanhat rouvat eivät enää koskaan pelänneet popmusiikkia kuunneltuaan "When I'm Sixty-Fouria" olohuoneissaan." (s. 341)

Mualiman paras levy, ugh, olen puhunut.

Beatlesit ja Zappat on yleensä lähempänä 20euroa kuin kymppiä :/
 
.. ja Pink Floydit. Hyvin ovat hinnoiteltuja. Mulla on tähtäimessä "jokapojan Beatles-pakkaus" eli Punainen ja Sininen tupla. Free Record Shop näköjään kiskoo niistä 39,90e/kpl. Hohhoijaa.. kyllä nyt perhana luulisi vanhat kokoelmat jostain halvemmalla lähtevän. Pitää kysyä Anttilasta, verkkokauppoja en mielellään harrasta.

Mulla on tähtäimessä "jokapojan Beatles-pakkaus" eli Punainen ja Sininen tupla.
 
Minulla on semmoinen käsitys, että nuo ovat cd-muodossa jokseenkin tarpeettomia paketteja. Neljä levyä, joiden sisältö olisi mahtunut kahdelle. One -kokoelma voisi olla parempi ostos. Tosin eihän nuo varsinaiset albumitkaan näyttäis Cdonilla olevan kuin 17 egeä/kpl, mutta sehän ei tietty lohduta, jos et netistä osta.

.. ja Pink Floydit. Hyvin ovat hinnoiteltuja. Mulla on tähtäimessä "jokapojan Beatles-pakkaus" eli Punainen ja Sininen tupla. Free Record Shop näköjään kiskoo niistä 39,90e/kpl.
 
Ihan törkeä hinta. Olisi kyllä kiva saada Beatlesia ja Floydia jostain siihen kympin pintaan per levy...

Ihan törkeä hinta. Olisi kyllä kiva saada Beatlesia ja Floydia jostain siihen kympin pintaan per levy...
 
Minusta taas on ihan kunnioitettavaa, että näitä levyjä ei nähdä alelaareissa. Siellä riittää vilinää muutenkin.
 
Arvo on säliynyt vuonna 1967, 1977, 1987, 1997 ja 2007. Ja siitä eteenpäin.

Ihan törkeä hinta. Olisi kyllä kiva saada Beatlesia ja Floydia jostain siihen kympin pintaan per levy...
 
No, eka pitkäsoitto tais ilmestyä -63, joten eiköhän reilun viiden vuoden kuluttua tule ensimmäiset cd-muotoiset halpiskokoelmat bändiltä marketteihin.
 
The Beatles: Early years, Love me do and 11 other hits + interview disc

Philip Norman kirjoittaa "Revolverista" seuraavalla tavalla, mitä voidaan soveltaa todennäköisesti myös "Pepperiin":
-------------
Lainaan taas Normania ja Shout-teosta:
 
Marlowe onnistui löytämään Normanin teoksesta ihan järkevän kuuloisia pätkiä... Meinaan muitakin siitä löytyy, äijän ns. musiikilliset analyysit -joita ei onneksi paljoa ole- menevät komeasti metsään välillä. Mutta ei siinä mitn, hyvä perusteos, ensimmäinen bändistä lukemani. Seuraava olikin Hunter Daviesin aikalaistodistus. Normanin kirjan prologi on kyllä liikuttavaa luettavaa ja kyllähän kirjassa on paljon muutakin hyvää. Varsinkin jos sitä vertaa saman kirjailijan myöhempään Stones -suomennokseen.

Magical Mystery Tour on miun lemppari Beatles albumi. Eikö kukaan ole samaa mieltä?

Magical Mystery Tour on miun lemppari Beatles albumi. Eikö kukaan ole samaa mieltä?
 
En minä ainakaan. Jos nyt en väärin muista, niin sehän oli alunperin jonkin sortin tupla-ep, eli ei mikään varsinainen albumi ollenkaan. Lp-versio sisälsi ep:n lisäksi jo aiemmin julkaistua kamaa. M-netin beatles-aktiivit harrygeorget ja Marlowet ja glxnumerosarjat ym. korjailkoot mahd. virh. tietoja.
 
Mystery tour -lp on vähän semmoinen juosten kustu homma. Tietysti se puolustaa paikkaansa pelkästään siksi, että sen hankkimalla saa helpoiten käsiinsä Penny Lanen ja Strawberry fieldsin. Eikä I am the walrusissakaan mitään vikaa sinänsä ole, vaikka se vaikuttaa jonkinlaiselta Pepper-parodialta. Hello goodbye on taasen jonkinlainen parodia Beatlesien musiikista yleensäkin. Nimibiisi on komea ja iskevä, vaikkakin melko turhanpäiväinen ralli. Fool on the hill mccartneymaisen kepeä ja tarttuva pimputtelu. Flying Beatlesien huonoin "biisi" ikinä, Revolution 9 mukaanlukien. Blue Jay Way Harrisonia kehnoimmillaan. All you need is love jo aiemmin julkaistu, loistava biisi tietysti. Baby you're a rich man on hyvä biisi, olisi uponnut mukaan vaikka Valkoiselle tuplallekin. Your mother should know olisi uponnut myös, mutta ei sitä kovin hyväksi voi beatle-mittarilla mitattuna kehua.
 
Jokohan haukuin kaikki biisit...? Tähän loppuun kuuluisi sanoa, että Magical mystery tour on silti parempi kuin mikään muu mitä kukaan on koskaan saanut aikaan, mutta jääköön sanomatta. Eihän se välttämättä pidä paikkaansa.
 
EDIT: Korjataan sen verran, että kyllä Your mother should know on tavallaan hieno biisi sekin.

Ei voi muuta sanoa äskeisestä ku.. AUTS! :)

Ei voi muuta sanoa äskeisestä ku.. AUTS! :)
 
Ei ollut tarkoitus asettaa makuasi kyseenalaiseksi, sori vaan, olet luultavasti enemmän oikeassa kuin minä. Meiksi on niin die-hard -fani, että jopa Anthology ykkönen uppoaa, välillä vain pitää tuulettaa omia mielipiteitä haukkumalla sellaista mistä diggaa...