Laulaminen ›

(En löytänyt haulla tästä aiheesta..)
 
Kysyisin teemasta päänsisäinen vs. päänulkoinen soundi (termit ovat omiani).
 
Olen reilun viikon verran tehnyt Laula -opuksen mukana tulleen CD:n harjoituksia. On ollut mielenkiintoista laulaa harjoitteita ja keksiä niihin omia muunnelmia. Samalla oma äänikin on kehittynyt eri tavalla kuin pelkkiä karaokebiisejä veisatessa. (Laulamisen opetteluun pätee varmaan sama viisaus kuin esimerkiksi jääkiekkoon: pelkkä pelailu/lauleskelu ei riitä, tarvitaan erilaisia harjoitteita ja paljon toistoja.)
 
Mutta yhteen ongelmaan olisi kiva löytää jonkinlainen ratkaisu. Miten voin - ilman laulunopettajaa! - löytää ne oikeasti hyvältäkuulostavat soundit? Viittaan nyt siihen, että miten joku asia voi kuulostaa hyvältä omaan korvaani muttei ulkopuolisen korvin kuunneltuna - ja päinvastoin! (Artikkelissa "Acoustical Deception" sivutaan tätä aihetta http://www.voiceteacher.com/deception.html)
 
Onko esimerkiksi minun tapauksessani paras (ja ainoa) keino äänittää näitä treenejä ja arvioida jälkikäteen, josko joku soundi kuulostaa ihan aidosti hyvältä tai kehityskelpoiselta? (Esimerkiksi Fifin ja Tanjulin toisaalla tällä palstalla esittämä kehon kuuntelusta korvalla kuuntelun sijaan on hyvä neuvo, mutta sitä ennen minun itse olisi ensin löydettävä ne soundit, joita kannattaa kehittää eteenpäin..)
 
Miten te muut tutkitte omaa lauluäänien aarreaittaanne, miten erottelette kullan katinkullasta?

Nauhoitttaminen. Ja sen jälkikäteisanalysointi.
 
Jos yrittää kuunnella itseään luureilla samaan aikaa kun laulaa niin kuulee sen oikean saundin JA päänsisäisen, joten silloinkaan ei ole täysin yleisön asemassa.

Tosin äänityskään ei ole välttämättä luotettavin vaihtoehto, siinä kun ei voi varmaksi tietää kuinka paljon saundi muuttuu matkan varrella...
Sama ongelma lienee jos vaikka kuuntelee kaiuttimien kautta.
 
Vai onko mikrofoni yleensä ongelma?

Tosin äänityskään ei ole välttämättä luotettavin vaihtoehto, siinä kun ei voi varmaksi tietää kuinka paljon saundi muuttuu matkan varrella...
Sama ongelma lienee jos vaikka kuuntelee kaiuttimien kautta.
 
Vai onko mikrofoni yleensä ongelma?
 
Omalla kohdalla ei ole ollut ongelmia ellei ihan julkaisukelpoista matskua nauhoita. Sanelukoneellakin kuulee jo tarpeeksi hyvin ne suuret linjat joista kuulee mihin suuntaan lähteä. Hifistellähän voi sitten loputtomiin jos haluaa nanomillilleen just autenttisen lopputuloksen - siihen kun vaikuttaa mikrofonin kanssa myös nauhoittavan laitteen tallennusominaisuudet ja tila jossa nauhoittaa. Raaimman kuvan päänulkoisesta saundista saa kuitenkin ihan nauhoittamalla vaikka vhs-videokameralla/sanelukoneella omaa treenaustaan. Kyllä siitä jo kuulee että prässääkö/tuntuuko ilma loppuvan kesken/saako sanoista selvää/onko saundi liian tumma tai vaalea/mikä alue äänestä soi parhaiten/onko vire tarpeeksi kohdallaan/sleebaako tempo jne.
 
Sit jos haluaa oikeesti hyvän kuuloista niin parhaat laitteet + akustisesti loistava tila, joka on aika isosti eri laatuista kuin pieni laite + tunkkainen kaiuton tila. Itse totesin ns. kantapään kautta kun samassa, hyvässä akustisessa tilassa nauhoitettiin kotikäyttöisellä kameralla ja kunnon vehkeillä. Kameran raita lähes sietämätöntä kuunneltavaa (noin niinkuin äänenlaadun kannalta) ja kunnon vehkeillä nauhoitettu kama lähes julkaisukelpoista. Kummastakin kuitenkin kuulee, missä menee siihen suuntaan mihin pyrkii ja missä menee metsään.

Se mikä laittoi minut tästä aiheesta alun perin tätä kyselemään oli, kun luin juuri tästä "Acoustical Deception" artikkelista, miten "Singers develop the habit of spreading the mouth shape in too much of an east/west position in order to hear more of their own voice." (http://www.voiceteacher.com/deception.html) Ja juuri aikaisemmin samana päivänä luulin keksineeni yksinkertaisen tavan parantaa soundiani lievällä hymyllä (mallia Mona Lisa?). Tämän takia kiinnostuinkin siitä, miten voin itse kotikonstein mahdollisimman luotettavasti arvioida soundiani, kun päänsisäiseen soundiin ei kerran voi luottaa.
 
Koska olen normaalisti laulanut karaokebiisejä juuri kuulokkeet päässä konkkamikkiin niin että tallennan useimmat vedot, on ollut mukavaa vaihtelua tehdä näitä lauluharjoitteita ilman tätä tekniikkaa. On ollut jotenkin hirveän vapauttavaa liikkua laulaessa ympäri huonetta, kuunnella omaa kehoaan ja esimerkiksi hipelöidä välillä kylkeä tai vatsaa, jotta tunnen, lähteekö hengitys syvältä vai ei. (Näin kesän kynnyksellä uskallankin suositella muillekin aika ajoin lauluharjoituksia yläruumis paljaana. Siinä näkee konkreettisesti, miten oma keho laulaessa toimii.)
 
Ongelmani ratkaisu taitaa siis olla se, että vedän lauluharjoitteet ilman tekniikkaa, mutta testaan siellä löytämäni potentiaaliset soundit/resonanssitilat äänittämällä ne, varmistaakseni sen, että niissä on aidosti järkeä? (Ja heti kun on varaa, menen laulutunneille, missä opettaja voi toimia makutuomarina)

Nauhoitttaminen. Ja sen jälkikäteisanalysointi.
 
Jos yrittää kuunnella itseään luureilla samaan aikaa kun laulaa niin kuulee sen oikean saundin JA päänsisäisen, joten silloinkaan ei ole täysin yleisön asemassa.
 
Joo äänen tallentaminen ja sen kuuntelu.
 
Mä uskon omaksuvani myös paljon muilta laulajilta, kun eläydyn usein biisin laulamiseen, siis jos on hyvä laulaja. Mä uskon, että jos kuuntelee paljon hyviä laulajia, niin väkisinkin niiltä saa vaikutteita.

(En viitsi tahrata Bruce Dickinson ketjua tällä kysymyksellä...)
 
Saan tuossa viretestissä (adaptive pitch) ihan ok lukemia (0,75 Hz). Silti en jostain syystä tunnu aina erottavan sitä, missä oktaavissa oikein lauleskelen.
 
ONGELMA:
1) Luulen laulavani nelosoktaavissa. (PÄÄNSISÄINEN SOUNDI)
2) Spektrogrammi näyttää samaa (_edellyttäen, että osaan tulkita sitä oikein!_). (PÄÄNULKOINEN SOUNDI?)
3) Muiden mielestä laulan oktaavia alempaa. (PÄÄNULKOINEN SOUNDI)
 
ESIMERKKI:
"The Evil That Men Do" (lopetus)
 
Spektrogrammi: "The" (n. b'/B4) "Evil" (n. a'/A4)
Oma loppukorkea: n. e'' E5
(Huom! En väitä laulavani kyseistä kappaletta oikein)
 
- http://www.saunalahti.fi/severink/N … YTTEET/Evil_LOPPU_SPEKTROGRAMMI.mp3 (ääninäyte)
- http://www.saunalahti.fi/severink/N … YTTEET/Evil_LOPPU_SPEKTROGRAMMI.jpg (spektrogrammikuva)
 
Mahdollisia selityksiä:
1) En osaa käyttää spektrogrammia (todennäköinen).
2) En osaa laulaa (melko todennäköinen).
3) BD laulaa sen pääosin viitosoktaavissa (mahdollinen).
4) Lauluni kuulostaa matalammalta kuin se tosiasiallisesti on (epätodennäköinen).
 
Mutta jos 4) on se selitys, niin onko ongelmani ensisijaisesti laulutekninen (so. laulan korkeampia ääniä jotenkin epäpuhtaasti) vai yksinkertaisesti (?) miksaamalla korjattava juttu?
 
Kiinnostaisi tietää, onko jollain muulla on ollut samanlaisia ongelmia?

Mielenkiintoinen ongelma.
 
1. Aikaa voi myös käyttää muuhun kuin spektrogrammaan, se ei ole mitenkään pääasia laulussa IMO, joten sen voi mun puolesta unohtaa :)
 
2. Etenkin sanotaan rokki, hevi, ooppera on hyvin intensiivistä musiikkia, joten jos on vähän epävarma laulutaidoista tai jos ympäristö on sellainen että ei oikein sovi täräyttää niin on parempi laulaa vaikka poppia tai toivelaulua, mikä yleensä on helpompaa. Se että hevilaulu "epäonnistuu" on aika arkipäiväistä IMO, koska sen pitää oikein tehdä sydämmellä.
 
3. The evil that men do menee tuollaisessa "klassisessa E-mollissa", ja menee tuntumani mukaan: säkeistö: n. g-e' ja loput b-b' loppukiljaisut menee siitä e'':stä suunnilleen.
 
4. Ei. Sitten kun vedät oktaavin korkeampaa ja vielä rintaäänellä niin eikun kauniin tytön parvekkeen alle laulamaan vaan! Missä oktaavissa mennään on kyllä selvä homma. Jos haluat lisää äänialaa, niin sun pitää vaan täräyttää kunnolla, sen verran mitä äänestä lähtee, sanotaan näin sun tapauksessa. Sun laulu on vielä ihan puhetasolla.

1. Aikaa voi myös käyttää muuhun kuin spektrogrammaan, se ei ole mitenkään pääasia laulussa IMO, joten sen voi mun puolesta unohtaa :)
Spektrogrammi on vain apuväline, kun omat korvat eivät enää riitä kertomaan. Mutta onko joku täällä käyttänyt spektrogrammia onnistuneesti vastaavanlaisen ongelman ratkaisuun? Missä menen metsään?
 
Etenkin sanotaan rokki, hevi, ooppera on hyvin intensiivistä musiikkia
Totta. Mutta Evil-kappale on tässä vain esimerkkitapaus tästä isommasta ongelmasta (saattaa hyvinkin olla, että ääneni sopii paremmin hitaampiin lurituksiin...).
 
3. The evil that men do menee tuollaisessa "klassisessa E-mollissa", ja menee tuntumani mukaan: säkeistö: n. g-e' ja loput b-b' loppukiljaisut menee siitä e'':stä suunnilleen.
Tämän takia minä sen spektrogrammin kaivoinkin. Tuontapaisella nuotituksella minun pitäisi pystyä vikisemään/piipittämään (hyvästi rintaääni!) se läpi. Eilen pudotin sävelkorkeutta ainakin yhden kokosävelaskeleen ja yritin oktaavia korkeampaa - en päässyt lähellekään. Joku tässä yhtälössä ei nyt oikein täsmää...
 
4. Ei. Sitten kun vedät oktaavin korkeampaa ja vielä rintaäänellä niin eikun kauniin tytön parvekkeen alle laulamaan vaan! Missä oktaavissa mennään on kyllä selvä homma.
Heh, oktaavi ylempää ei tule onnistumaan. Puolentoista kuukauden aktiivisen laulutreenin myötä iso osa falsetista on kyllä aikalailla kadonnut ja muuttunut joksikin muuksi (ohenne? mixed voice). Edistystä sekin.

Voihan sitä onneksi laulaa muutakin kuin Iron maidenia, ja kummallista onkin että ne samat äijät rääkkää itseään vetämällä jo kohta 25 vuotta samaa run to the hills:ia, rahanko takia(?), voi miettiä... Kyllä mä sanoisin että sunkin tapauksessa tulee menemään laulu vielä oikein hyvin kun vaan pääset ulos siitä rautaneitsysestä (kidutusvälinestä!!). Paljon toivottomampia tapauksia on myös laulun saralla, ja onhan sulla sentään sävelkorvaa vetää oikeata säveltä ym. niin kyllä se pikkuhiljaa lähtee pyörimään!

Voihan sitä onneksi laulaa muutakin kuin Iron maidenia, ja kummallista onkin että ne samat äijät rääkkää itseään vetämällä jo kohta 25 vuotta samaa run to the hills:ia, rahanko takia(?), voi miettiä... Kyllä mä sanoisin että sunkin tapauksessa tulee menemään laulu vielä oikein hyvin kun vaan pääset ulos siitä rautaneitsysestä (kidutusvälinestä!!).
 
Iron Maiden on vain erään rokkimiehen pääsiäisenä heittämä vitsi, jonka otin haasteena. Ja enköhän minä heinäkuun lomilla käy vetämässä Evilin jossain hevikaraokessa - vaikka sitten kaksi oktaavia alempaa kuin BD...
 
Paljon toivottomampia tapauksia on myös laulun saralla, ja onhan sulla sentään sävelkorvaa vetää oikeata säveltä ym. niin kyllä se pikkuhiljaa lähtee pyörimään!
 
Oikeaa säveltä pystyn laulamaan, mutta oktaavi saattaa heittää. Uskomatonta, että en erota hommaa edes jälkikäteen kuunnellessa.
 
Voiko viritysmittaria käyttää oman lauluvireen (mikä sävel, mikä oktaavi) mittailuun? Entä onko jollain tiedossa joku hyvä tähän käyttötarkoitukseen soveltuva perusmittari?
 
EDIT: Aiheesta aikaisemmin...
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … &t=133738&o=0&#p6134727
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … 7&t=60484&o=0&#p1164756
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … &t=118903&o=0&#p4627091

Spektrogrammista ei tällaisessa ole juurikaan käsittääkseni hyötyä. Äänessä tulee pienissä määrin ylä- ja urkusäveliä jotka taajuuskuvaajissa kummittelevat. Laulamasi ääni oli yksiviivainen e, en nyt muista miten tuo amerikan pojan oktaavialamerkinnöille kääntyy.
 
Viritysmittarit osaavat tosin yleensä erottaa soivan perussävelen, tosin niitäkin voi huijata esim. kurkkulaulamalla.
 
Nuo yläsävelet voivat joskus kuulua pään sisässä voimakkaina, jolloin päässä voi soida oktaavi siitä mitä oikeasti laulaa.

Nuo yläsävelet voivat joskus kuulua pään sisässä voimakkaina, jolloin päässä voi soida oktaavi siitä mitä oikeasti laulaa.
 
MartinB ja The Soundophiliac, olette niin oikeassa. Laulan sävelet varsin puhtaasti, mutta toisinaan saatan erehtyä oktaavista. Aika harmonista.
 
Tiedän tämän nyt, kun tutkailin alkuillasta yhdellä shareware-ohjelmalla (http://www.musebook.com/?page=mbtuner - MuseBook_ Tuner Version 2.20, 30 pv ilmainen kokeilu) oman lauluni vireitä. Suosittelen sen (tmv.) käyttöä, jos jollakulla on samantapaisia vireongelmia.
 
HAPPY END?
Mutta luulenpa nyt oppineeni, tai ainakin oppivani nopeasti, lauluoktaavini, sillä loppujen lopuksi muutos on aika yksinkertainen. Eli siirrän mielikuvissani kaiken vain oktaavia alemmas: se mikä oli minulle ennen 5 onkin 4, 4->3 ja 3->2. Laulukelpoinen ja hyvin soiva ala (tämä on tietysti suhteellista) on edelleen se sama reilut kaksi oktaavia (-> g').
 
Puoli oktaavia originaalia alempaa ja tarvittaessa pientä modulointia. Näin on jatkossakin tehtävä kun eteen isketään aidot tenorinuotit. "A man's gotta know his limitations." (Dirty Harry, Magnum Force)

Jos täällä palstalla on vielä joku, jolla on 1) sävelkorvaa, 2) halua auttaa aloittelijaa ja 3) ei ole liian juhannuskunnossa, niin voisi vastata seuraavaan kysymykseen:
 
Viime viikonloppuna vetäisin eräässä karaokebaarissa vanhasta klassikosta "Unchained Melody" oman tulkintani, missä paikoin oktaavihyppyjä käyttäen esittelin matalia ääniäni, kun korkealla jään oktaavin sen tunnetuimmasta levytyksestä (Bobby Hatfield, Righteous Brothers). Erityisen ylpeä olin kappaleeseen improvisoimastani lopetuksesta, missä _yritän_ tulla alaspäin tasan kaksi oktaavia
 
Mutta nyt kun en oikein luota sävelkorvaani (tai oktaavikorvaani), kysyisin että tulenko tuossa lopun "me"-venytyksessä nelosoktaavin cis- sävelestä kakkosoktaavin vastaavaan? Vai hämäänkö itseäni ja jään kolmosoktaavin cis-säveleen, mutta laulan sen lopussa vain tummempana? Kuunneltuani monta kertaa ovat nuo cis-sävelet about harmoniassa, mutta onko alin 2. vai 3. oktaavissa? En todellakaan ole varma asiasta.
 
http://www.saunalahti.fi/severink/NAYTTEET/Unchained_lopetus.mp3
 
Joo, ja jos vastaus yksi oktaavi alaspäin, hyppään järveen ja rumennan juhannuksen hukkumistilastoja. Tai sitten ryöstän pankin, jotta voin mennä lauluopetukseen ;-)...

Suurin piirtein yhden oktaavin alueella tossa mennään.

Suurin piirtein yhden oktaavin alueella tossa mennään.
 
Kiitos tiedosta, The Soundophiliac!
 
Tuon viritysmittarin mukaan rintarekisterini alaraja on juuri tuo Cis/C#2, joten sinällään ei ole ihme, että en sinne tuossa pääse. Mutta että minä tummennan alinta säveltä (cis/C#3), jotta saisin sen kuulostamaan - lähinnä kai itselleni - matalammalta kuin se onkaan. Se tässä on absoluuttisen säälittävää.
 
Narinarekisteriä tämä viritysmittari ei muuten tunnu ymmärtävän, vaan viisari pomppii paikasta ja oktaavista toiseen. Tai sitten en vain osaa edes narista oikein.
 
Taidankin tästä lähteä uimarannalle... ;-)

mua inhottaa kun inhoan sisuskaluihini asti päänulkoista ääntäni. Siis tiedän että useimmista ihmisistä se kuulostaa "oudolta", mutta minä yksiselitteisesti inhoan sitä. Varsinkin lauluääntä. Muilta kuitenkin tulee kehuja. Laulunopettajaa ei ole. Kuinka voin harjoitella laulua kun kaikki äänittämäni mitä kuuntelen kuulostaa suoraan sanottuna pa*kalta? Muiden mielestä on ihan hyvä ja pystyn päänsisäisen äänen kanssa laulamaan ihan hyvällä itseluottamuksella.

Kuinka voin harjoitella laulua kun kaikki äänittämäni mitä kuuntelen kuulostaa suoraan sanottuna pa*kalta? Muiden mielestä on ihan hyvä ja pystyn päänsisäisen äänen kanssa laulamaan ihan hyvällä itseluottamuksella.
 
Jos jostain asiasta ei tykkää niin ei voi oikeestaan kun opetella tykkäämään siitä tai olla välittämättä siitä ettei tykkää. Vähän niinkun oliivit. Allergiat nyt on tietty eri asioita sit.
 
Ehkäpä piipahdus laulukonsultilla olisi paikallaan? Voisi helpottaa omaa olemista jos joku analysoi nykytilan ja heittää pari arviota siitä minkäsuuruinen saundimuutos olisi mahdollista ja minkälaisella treenillä ja aikataululla ja mahdollisesti coachais sit pahimpien nakkipaikkojen yli.
 
Itsellä kesti useampia vuosia että "korva tottui" omaan ääneen ja oppi vielä tykkäämäänkin (puhumattakaan siitä että sai sen raakkumisensa kuulostamaan miellyttävältä). Ilman hyviä valmentajia olis varmasti jättäny homman kesken jossain vaiheessa.

Taitaa mennä vähän offtopicin puolelle, mutta tietokoneista mitään ymmärtämättömänä kysyn kuitenkin. Jos haluaisi nauhoittaa itseään miditaustan päälle, mikä ohjelma olisi hyvä tähän tarkoitukseen? Itselläni on audacity, joka ei hyväksy miditaustoja. Mieluiten jokin maksuton ohjelma, sillä nauhoittelen vain omaksi ilokseni ja kehittyäkseni, en julkaistakseni mitään :D