Yleistä keskustelua musiikista ›

Kirjasit sitten aika kattavan genrelistan siitä, mitä alle kolmekymppisen kaupunkilaisen tarttee tänään sanoa kuuntelevansa, jotta voisi olla trendikäs? Huomenna on jo toisin.
 
Eipä silti, hyviä tyylejä kaikki, jos vain biisi on hyvä.
 
Ps. Niinkuin kaikki muutkin tyylit.
 
njaa... olen kyllä yli neljäkymppinen äijä (vaikka täällä kinaankin ;-) )
kaikkea luettelemaani löytyy yhteensä liki pari lundiallista vinyylejäkin levyhyllysta - siis ajalta ennen nykyisiä trenditietoisuusjuttuja.
 
Sen verran vielä suosikeista: vaihtelee ajoittain, että mitä innostuu kuuntelmaan - tuntuu olevan jossain määrin vuodenaikasidonnaistakin. Niinpä sitten levysoittimen tuntumaan kertyy saman tyyppistä musiikkia kasoja/nippuja, joista vaimo valittaa (kun sohvapöytä on täynnä, pöydän jalkoja vasten on levynippuja jne.). Mm. vuodenvaihteessa innostuin rahtaamaan vähitellen 30-40 kpl "mitä hirveintä" 70-80 -luvun diskofunky yms. maksisingleä, joita en ollut useaan vuoteen vilkaissutkaan.

No, paneudutaanpas sitten "v***u" niihin sanoituksiin. (Rajoita muuten vähän kiroilua ja huutomerkkejä, niin tekstiäsi olisi mukavampaa lukea.)
 
Zori, sattuu vaan harmittaan tosissaan se äijä...
 
Jos jotakin artistia kritisoi, niin olisi mukava tietää myös perustelut.
 
No kaikkien noiden huutomerkkien ja tähtien välissä (ja kirosanojen) oli mun perustelu siitä, miks mä en tykkää siitä äijästä. Mua vaan jotenkin kuvottaa sen tyyli kirjoittaa sanoja jotenkin "monotoniseen" tyyliin jos niin voi sanoa. Ne ovat jotenkin arkirealistisia sanoituksia neljänkympin kriisissä oleville ihmisille ja mua ei kosketa se pätkääkään. En sitä, että nelikymppisissä olisi musiikillisesti tai muutenkaan jotain vikaa (esim. omat vanhemmat kuuntelee pääasiallisesti progea ja jazzia), mutta nimenomaan ne pahimmat juntit jotka uskoo, että kaikki mitä Anssi sanoo on tapahtunu sille itselle. Ne biisit on tehty just siihen tyyliin ja sävelkulku on todella väritöntä.
 
Anssi Kelan sanoituksista en pidä, mutta silti hänelläkin on oma estetiikkansa tehdä sanoituksia, ja tästä pitää häntä arvostaa. Mieluummin Anssi Kelaa kuin näitä paljon parjattuja tekotaiteellisia sanoituksia, parhaana esimerkkinä Sadetanssi. Kaikki kyllä tietävät.
 
En arvosta, koska en näe siinä mitään.
 
Vaikka Eputkin sanoisivat juntisti suoraan suurimmassa osassa biiseistään, niin kylläpä silti minusta "Murheellisten laulujen maa" onkin sitten hieno tekstitys viittauksineen kaikkineen! Tämän biisin sanoissa on jo sitä taidetta.
 
Totta.

Kirjasit sitten aika kattavan genrelistan siitä, mitä alle kolmekymppisen kaupunkilaisen tarttee tänään sanoa kuuntelevansa, jotta voisi olla trendikäs? Huomenna on jo toisin.
 
Heh, hauska huomio :) Onkohan musiikkimaku aina rockeliitilläkään sitä, mikä on "absoluuttisesti hyvää" omana aikanaan? Vai nouseeko rockelitismi ja tämänkaltainen trendikkyys siitä, että kuunnellaan sitä oikeasti "absoluuttista hyvää"? Vai pyritäänkö vain pois tavallisen kansan pitämästä musiikista, ehkä tiedostamattakin? Onko paras musiikki tarkoitettu kuunneltavaksi vai taiteeksi taiteen vuoksi? Siinäpä ongelmia pohdittavaksi.
 
Eipä silti, hyviä tyylejä kaikki, jos vain biisi on hyvä.
 
Ps. Niinkuin kaikki muutkin tyylit.
 
Niih. Rockin sosiologia mielestäni ei selitä sitä, miksi esim. Beatlesin Eleanor Rigby kuulostaa niin paljon paremmalta kuin Octopus's Garden. Apulannan Sipen mielestä muuten Eiffel 65:n Blue-biisi on hyvä, mutta puhui asiasta kovin häpeillen (koska musiikkityyli ei ole mitenkään katu-uskottava). Joten siinä mielessä olen sormusen kanssa samaa mieltä, että kaikki tyylit ovat hyviä omalla tavallaan. Jos siis vain biisi on hyvä. Turha siinä on ruveta elitististelemään, jos Negativen "Moment of our love" on rokpoliisin mielestä ihan hyvä biisi, mutta bändi muuten jostain syystä aliarvostettu. "Kattokaas, sillon ei saa biisistäkään tykätä"
 
EDIT: Lisäilin pientä ironiaa sekaan. Anteeksi, kun kirjoitan muutenkin niin epäselvästi.

Aika paljon herännyt ajatuksia. Sama fiilis kuin Tupunalla, että ei oikein tiedä, mihin kaikkeen tarttuisi. Tartutaan nyt lyhyesti muutamaan esiin tulleeseen asiaa.
 
Huomasin, että otsikossa olevaan sanaan "rehellisyys" ei olekaan paneuduttu täällä varsinaisesti. Kyllä rehellisyyttä voi pitää aika hyvänä mittarina musiikissa. Nimenomaan rehellisyyttä biisintekijälle itselleen. Silloin tietenkin tuo rehellisyys voi joillekin näyttää teennäiseltäkin, siitä ei pääse mihinkään ja se täytyy muistaa.
 
Yrjänääkin voi ja kannattaa lähestyä välillä muustakin suunnasta kuin siitä parjaajien ja usein myös kiihkofanien rakentamasta asetelmasta, jossa kyseinen hemmo istuu norsunluutornissaan ja vakavasti kuvittelee olevansa Väinämöisen inkarnaatio. Mistä ihmeestä tuokin ajattelumalli on lähtöisin? Kaverihan vaan nauraa itselleen ja puhuu varsin avoimesti omasta työstään.
 
Täällä otettiin eliitti ja normaali rahvas jotenkin mukaan. Mitä jos onkin sellainen mahdollisuus, että taiteilija tekee juuri sitä mitä vaan kynästä sattuu luonnostaan irtoamaan ja aivan muut ihmiset nostavat hänet johonkin kuvitteelliseen "eliittiin"? Samaan ajattelumalliin törmää kaikkialla. Jos joku rikastuu eikä ryhdy sitä peittelemällä peittelemään, kohta on suuri ihmisjoukko nostamassa häntä ökyrikkaiden paskiaisten joukkoon ja sitä kautta antamassa itselleen luvan kuinka alentavaan kommentointiin tahansa.
 
Jos joku on lähtenyt opiskelemaan teologiaa ja sivistänyt muutenkin itseään monipuolisesti, kirjoittanut korkeatasoisia runokokoelmia etc, onko se teennäistä antaa samojen aiheiden kuulua musiikissaan? Jokainen meistä on valinnut oman tiensä.
 
Joskus tuntuu, että olisi kaikille hyvä koettaa löytää se oma tie ja oma tapa oikeasti tehdä jotain ennenkuin lähtee turhan väkevästi muita kritisoimaan. Kaikki kunnia kaikille rehellisille taiteilijoille ja niillekin, jotka eivät itseään pidä taiteilijoina, mutta taidetta yhtä kaikki tekevät. Itsekin tässä tahkonut jo jonkin aikaa musiikkia, joka ei todellakaan ole mitään massojen musiikkia. No not?! Sellainen ei vaan aina tule luonnostaan...
 
----
 
Mitä tulee naisiin musiikissa...hhmmm...itseäni aina ärsyttää, kun koko aihe otetaan esille. Varmasti esiintyy ennakkoluuloja sukupuolten välillä puoleen jos toiseenkin. Voisitko, Tupuna, kaivaa esille joitakin esimerkkejä epätasa-arvosta sukupuolien välillä musiikissa nykyisin? Mä luulen, että monien olis vaan aika ottaa ne vuosikymmenten aikana värittyneet aurinkolasinsa silmiltä ja katsoa oikeasti tätä maailmaa ja sen suomia mahdollisuuksia. Miehillä ja naisilla on loppukädessä aina hieman eri lähtökohdat ihan vain ihmisten seksuaalisuudenkin takia, mutta avoimella mielellä ja kovalla työllä pääsee vaikka mihin. Sex, Drugs, Rock'n'Roll...sanooko jotain? Sama asetelma on kaikessa.
 
Kevyen musiikin historia on täynnä arvostettuja naismuusikoita ja Suomen listan kärki täynnä naisartisteja. Täällähän isot miehet kehuvat kilpaa tiktakia?! ;)
 
Miten naisiin vetoava musiikki heti tyrmätään alas? Mielestäni miehet suorastaan kadehtivat artisteja, jotka saavat naisien varauksettoman suosion. Nyt vähän innostuin liikaa, mutta oikeasti tää asia on vaivannut minuakin jo pidemmän aikaa. Mun mielestä nähdään ongelmia siellä, missä niitä ei ole. Rehellisyys maan perii.

njaa... olen kyllä yli neljäkymppinen äijä (vaikka täällä kinaankin ;-)
 
Mulla on siihen rajapyykkiin vielä pari vuotta. Enkä pidä tapanani kinata, sori. Otin nyt kiusallanikin pari tekstiä juurikin mainituilta Putrolta ja Yrjänältä. Taxi kertoo mielestäni melkoisella ironian ja totuuden rajapyykillä taiteillen sitä, mitä niin moni ajattelee eikä kehtaa suoraan sanoa. Musiikki on aika sivuosassa tässä teoksessa:
 
Taxi
 
Mä en usko rakkauteen ja mä en tahdo kuulla,
että sinä uskot niin ja mä en tahdo luulla,
että tämä kestäisi..no viikon taikka kaksi.
Mä en tahdo enempää siis tilaa jo se taksi.
Minä olen tehnyt tätä useamman vuoden;
tullut kotiin perjantaisin mukanani tuoden
aina uuden naisen vaikka, juuri olen saanut
mielestäni aikaisemman, jonka olen maannut
Yhtälailla säälittävä olen niin kuin muutkin.
Yksinäinen jos et tuu ja jos sä sitten tuutkin.
Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran,
että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.
Tilaa jo se taksi.
Mä en usko ikuisuuteen, minä uskon hetkeen.
Uskon, että naisiin tulis' suhtautuu kuin retkeen.
Enkä usko sinuunkaan kuin viikon taikka kaksi.
Mä en tahdo enempää,
siis tilaa jo se taksi.
Yhtälailla säälittävä olen niin kuin muutkin.
Yksinäinen jos et tuu ja jos sä sitten tuutkin.
Tilaa jo se taksi.
Tilaa jo se taksi.
 
CMX:ltä valikoimani teksti on minulle ehkä kaikkein tärkein sanoitus. Menee henkilökohtaiselle puolelle kylläkin sen painoarvo suurimmilta osin. Kuittaan ja kiitän Myrskyn ratsujen sanojen myötä tämän keskustelun. Nurmiolta ei oikein netistä saa copypastettua mitään.
 

 
MYRSKYN RATSUT
 
olisitko ihmeellinen laulu onnen sävellajissa
tai viljapelto auringonkajossa kultainen
äärimmäinen haaste minun väsyneelle mielelleni
siellä missä tähdet piirtää pääsi ylle korkeinta kruunua
- niin olet minusta kaukana
 
kun päivä nousee
lepää myrskyn ratsut riennostaan
ne hengittävät
odottaen yötään ja uutta elämää
 
talven peittoon hautautuneet maani yötä odottaa
näitä mietin keskenäni osaamatta lopettaa
rikkinäiset ajatukset puheista vain pahenee
kaukaa niinkuin veden alta kuulen pelon äänen
- niin olen sinusta kaukana

Miten naisiin vetoava musiikki heti tyrmätään alas? Mielestäni miehet suorastaan kadehtivat artisteja, jotka saavat naisien varauksettoman suosion. Nyt vähän innostuin liikaa, mutta oikeasti tää asia on vaivannut minuakin jo pidemmän aikaa. Mun mielestä nähdään ongelmia siellä, missä niitä ei ole. Rehellisyys maan perii.
 
Okei, Paavi. Heti erotan kaksi käsitettä toisistaan, eli a) naisiin vetoava musiikki ja b) naisten tekemä musiikki. Kaikki naisten tekemä musiikki ei nimittäin uppoa naismassoihin, kuten myöskään kaikki miesten musiikki ei uppoa miesmassoihin. Nyt puhun massoista sen takia, että joku voisi nyt sanoa tähän fiksusti "onhan niitä poikkeuksia olemassa". No onhan niitä, siksipä puhunkin oletuista massoista, ja keskitien kulttuurisen sukupuolen omaavista ihmisistä.
 
Jos ajatellaan cockrockin syntyä (Hendrixit ja muut jotka kuvastivat sekä sanoituksissaan että elekielessään miesseksuaalisuuttaa + esim. kitara fallos-symbolina -tyyppinen jutska), niin kyllähän se nyt on selkeää, että valkoiset miehethän sitä kuuntelivat silloin kaikista eniten. Naismassat pitivät tuolloin ehkäpä enemmän varsinaisesta, pehmeämmästä popmusiikista, jossa ei ollut rokin kaltaisia seksuaalisia vihjauksia niin selkeästi esillä. Ja nyt yli 30 vuotta jälkeenpäin voimme kyllä populaarimusiikin historiankirjoituksista katsoa, kumpi populaarimusiikin suuntaus nähdään tärkeämmäksi: Hendrix vai 60-luvun lopun keskitien pop. Miesten mielipide dominoi. Ei tietenkään kaikki totuus voi olla ainoastaan feministisessä teoriassa, mutta tässä vain yksi näkökulma.
 
Kevyen musiikin historia on täynnä arvostettuja naismuusikoita ja Suomen listan kärki täynnä naisartisteja. Täällähän isot miehet kehuvat kilpaa tiktakia?! ;)
 
Nonnis, eli pääsemme siihen, että mitä miehet arvostavat, se nousee arvoon arvaamattomaan riippumatta siitä ovatko musiikin tekijät/tuottajat naisia vai miehiä jos on noustakseen. Jos se olisi totta että vain miesten tekemää musiikkia arvostettaisiin, miksi te ette sitten arvosta Take Thatia ja Bäkkäreitä samalle viivalle kuin muuta miesten tekemää tai esittämää musiikkia? Tärkeintä on mielestäni populaarimusiikin arvottamisen kannalta KUKA kehuu tai KUKA kritisoi. Ikävää, mutta näinhän se menee.

Ei se nykytekstitysten "huonous" johdu muusta kuin siitä, että verrokit - vanhempi polvi oli niin ylettömän hyvää.
Suurin osa anglosaksisesta rokista on tekstillisesti ihan samaa potaskaa kuin suomalaisten nykysanoittajien tuotanto.
Pitää vain muistaa, että monet 70-80-luvun suomipopparit olivat hyvin lahjakkaita kielellisesti, itse asiassa Nurmiot ja Juicet olisivat hyvin voineet tulla huippukirjailijoiksi, ja Röyhkähän on alan mies oikeasti.
Eikä nykysukupolven lukeneisuus ja kielen harrastaminen ole samalla tasolla kuin ennen. Tekee ne kuitenkin parempia videoita kuin 70-luvulla. :)

Just. Muutama nimeltä mainitsematon onnistui -jälleen kerran- muuttamaan asiallisen ja hyvin pohjustetun threadin pseudotiedolla höystetyksi verbaaliseksi masturbaatioksi.

Rockin sosiologia mielestäni ei selitä sitä, miksi esim. Beatlesin Eleanor Rigby kuulostaa niin paljon paremmalta kuin Octopus's Garden.
 
Minusta molemmat ovat oikein hyviä biisejä, Octopus's Garden ehkä jopa paikoitellen parempi (vaikka eihän niitä voi verrata).
 
Miksi hitossa sitä ei voi kuunnella semmoista musiikkia mikä kuulostaa omasta mielestä hyvältä. Suurin vika tässä maailmassa on se että mietitään koko ajan että "mitä muut minusta ajattelee?". Ei sillä tavalla ainakaan "katu-uskottavuutta" saa. Uskottava on kun tekee sitä mitä haluaa välittämättä muista.

Minusta molemmat ovat oikein hyviä biisejä, Octopus's Garden ehkä jopa paikoitellen parempi (vaikka eihän niitä voi verrata).
 
Miksi hitossa sitä ei voi kuunnella semmoista musiikkia mikä kuulostaa omasta mielestä hyvältä. Suurin vika tässä maailmassa on se että mietitään koko ajan että "mitä muut minusta ajattelee?". Ei sillä tavalla ainakaan "katu-uskottavuutta" saa. Uskottava on kun tekee sitä mitä haluaa välittämättä muista.
 
Ja kaikkein kamalimmilta kuulostaa "rockin sosiologia"...

Vähän aiheen vierestä menee, mutta menköön:
 
Nonnis, eli pääsemme siihen, että mitä miehet arvostavat, se nousee arvoon arvaamattomaan riippumatta siitä ovatko musiikin tekijät/tuottajat naisia vai miehiä jos on noustakseen. Jos se olisi totta että vain miesten tekemää musiikkia arvostettaisiin, miksi te ette sitten arvosta Take Thatia ja Bäkkäreitä samalle viivalle kuin muuta miesten tekemää tai esittämää musiikkia? Tärkeintä on mielestäni populaarimusiikin arvottamisen kannalta KUKA kehuu tai KUKA kritisoi. Ikävää, mutta näinhän se menee.
 
Ehkä itse musiikilla on kuitenkin eniten tekemistä tuon arvostuksen kanssa (varsinkin kun puhutaan pidemmästä aikavälistä): Näin karkeasti sanottuna Backstreet Boyssia ei arvosteta, koska niiden musiikki on banaalia sontaa. Ei siinä mistään miesten ja naisten välisistä kuuntelueroista ole kyse. Populaarimusiikki nyt on vain aika miesvaltaista touhua...
 
Muutenkin minusta on typerää ja lapsellista puhua yleisesti siitä kuinka 'miehet on sitä ja naiset tätä'. Yksilöt on erilaisia. Piste.
 
EDIT: Lisäyksiä

Poliisi pamputtaa. Ymmärretään nykyään vähän eri tavalla kuin biisin tekohetkellä.

Ehkä itse musiikilla on kuitenkin eniten tekemistä tuon arvostuksen kanssa (varsinkin kun puhutaan pidemmästä aikavälistä): Näin karkeasti sanottuna Backstreet Boyssia ei arvosteta, koska niiden musiikki on banaalia sontaa. Ei siinä mistään miesten ja naisten välisistä kuuntelueroista ole kyse. Populaarimusiikki nyt on vain aika miesvaltaista touhua...
 
Niin, tottakai sillä musiikilla on tekemistä asian kanssa. Mutta minä nyt vain annoin yhden näkökulman arvottaa populaarimusiikkia ja rokkia. Ei se ole koko totuus. Enkö tuonut tätä kirjoituksissani ilmi?
 
Muutenkin minusta on typerää ja lapsellista puhua yleisesti siitä kuinka 'miehet on sitä ja naiset tätä'. Yksilöt on erilaisia. Piste.
 
Tähänkin annoin kyllä selitystä. Tietenkin yksilöt ovat erilaisia, mutta jos haluaa joitain ilmiöitä selittää, on yleistettävä ymmärtämisen takia. Anteeksi nyt vaan jos satuin ärsyttämään.

Miksi hitossa sitä ei voi kuunnella semmoista musiikkia mikä kuulostaa omasta mielestä hyvältä. Suurin vika tässä maailmassa on se että mietitään koko ajan että "mitä muut minusta ajattelee?". Ei sillä tavalla ainakaan "katu-uskottavuutta" saa. Uskottava on kun tekee sitä mitä haluaa välittämättä muista.
 
Kuka on sanonut ettei saisi ja voisi kuunnella semmoista musiikkia mikä kuulostaa hyvältä? Ei kukaan. Minun tarkoituksenani oli vaan selvittää parista näkökulmasta sitä, miksi massat tekevät valintojaan tietyllä tavalla ja miten massasta yritetään erottautua. Ei se liity yhtään millään lailla siihen, ettei jotain musiikkia saisi tai voisi kuunnella. Puhut hyvä leka nyt ihan eri juttua kuin meikäläinen.
 
EDIT: Just. Muutama nimeltä mainitsematon onnistui -jälleen kerran- muuttamaan asiallisen ja hyvin pohjustetun threadin pseudotiedolla höystetyksi verbaaliseksi masturbaatioksi.
 
Anteeksi.
 
Mutta eihän tämä sentään mitään pseudotietoa ole, yksi näkökulma vaan.

Puhut hyvä leka nyt ihan eri juttua kuin meikäläinen.
 
Niin, ei se nyt enää ollutkaan sinulle osoitettua, vaan yleistä pohdintaa...

Mutta minä nyt vain annoin yhden näkökulman arvottaa populaarimusiikkia ja rokkia. Ei se ole koko totuus. Enkö tuonut tätä kirjoituksissani ilmi?
 
Kyllä se sieltä tuli jotenkin ilmi. Oli vain ehkä vähän vaikea erottaa, mitkä noista ajatuksista oli sinun ja mitkä taas tuota "feminististä teoriaa". Itse, kun käsittelen näitä asioita vain lähinnä mutu-tuntumalla, niin on vähän vaikea ymmärtää tuollaista teoreettisempaa lähestymistapaa :)
 
Tähänkin annoin kyllä selitystä. Tietenkin yksilöt ovat erilaisia, mutta jos haluaa joitain ilmiöitä selittää, on yleistettävä ymmärtämisen takia. Anteeksi nyt vaan jos satuin ärsyttämään.
 
Et sinä ärsyttänyt. En vain ole koskaan uskonut tuollaiseen raakaan erotteluun naisten ja miesten välillä. Oli näkökulma sitten feministinen tai sovinistinen, niin siinä mennään metsään. IMHO.
 
Siinä kyllä olet ihan oikeilla jäljillä, että esim. media vaikuttaa todella paljon siihen, mitä pidetään yleisesti "katu-uskottavana" tai "hyväksyttävänä" musiikkina...

Terve
 
Leikari:
...Olen kohta 30 vuotta lukenut rokkilehdistä juttuja, kuinka hyvät jotkut sanoitukset ovat - koskaan vaan ei ole selvinnyt, että mikä niistä niin hienoja tekee?
 
Tuli vaan mieleen, että jos on 30 vuotta yrittänyt ottaa siitä selvää, kannattais ehkä kohta lopetella. Ei se varmaan enää selviä.

Terve
Tuli vaan mieleen, että jos on 30 vuotta yrittänyt ottaa siitä selvää, kannattais ehkä kohta lopetella. Ei se varmaan enää selviä.
 
Terve ja Hoho!

Siinä kyllä olet ihan oikeilla jäljillä, että esim. media vaikuttaa todella paljon siihen, mitä pidetään yleisesti "katu-uskottavana" tai "hyväksyttävänä" musiikkina...
 
Niin, ja median parissa pyörii tämä rockeliitti, joka sanoo mikä on hyvää ja arvostettavaa ja mikä ei. Meinaan hyvin pitkälle toimittajia ja kriitikkoja. Mielenkiintoista onkin se, mistä nämä "portinvartijat" sitten mielipiteensä ammentavat.