Elektroninen ja elektroakustinen musiikki ›

Suositelkaa hyvii Artisteja/levyjä ku on hieman vaikee löytää.
Karjalan sissit / Sephiroth / Lustmord / In Slaughter natives
Tyyppistä toimintaa..

En ole noita sanomiasi kuullut, jotkut sanoivat tätä ainakin pelottavaksi http://iskelma.yardstyle.org kokeile.

Ei muuta kuin alla olevaan linkkiin levyarvosteluja
lukemaan niin eiköhän pitäisi hakemiasi yhtyeitä
löytyä.
 
http://www.kuolleenmusiikinyhdistys.net

CMI:n artistit kannattaa käydä läpi (osahan noista mainitsemistasi onkin/on ollut kyseisen lafkan leirissä)
 
www.coldmeat.se

kiitän.
Noissa on osotteissa on kyl jonkun verran tullu pyörittyy,
Tutkaillaan....

Dead Voices On Air on aika mainio pumppu. Omien tuotostensa lisäksi remixannut mm. Einstürzende Neubautenia ja Skinny Puppya.

Mitä tekemistä Neoklassisella on konemusiikin kanssa?

Mitä tekemistä Neoklassisella on konemusiikin kanssa?
 
Lyhyesti tiivistäen:
"Neoklassinen" (neo-classical) on jo pitkälti vakiintunut genremääritelmä, jolla tarkoitetaan synapohjaista mielialamusiikkia, joka lainaa sävynsä (tai joskus koko rakenteensa) klassisen musiikin puolelta. Kyseessä on siis täysin eri tyylilaji kuin uusklassinen musiikki ("modern classical" yms.) ja ongelmia syntyy lähinnä siitä että suomennokset menevät ristikkäin.
 
Osa alan artisteista tosin asettuu näiden kahden välimaastoon, jonnekin legendaarisen "elektroakustinen musiikki" -yleiskategorian sisään, niin että ainoa tapa määritellä (jos tarvitsee) on tehdä se sen mukaan mikä levy-yhtiö on kiekon julkaissut. (Yleensä siis : "Jos se on ECM:n levy, se on modernia klassista, jos ei, etsi joku muu lokerointi." :P )
 
Helposti saatavissa olevia esimerkkejä genrestä:
The Protagonist - A Rebours (Cold Meat Industry, 1998)
Sophia - Herbstwerk (Cold Meat Industry, 2001)
Arcane Art - The Cursed Artist (Memento Mori, 1999)
Puissance - Mother of Disease (Fluttering Dragon, 1999)
 
-Jiituomas, Kuolleen Musiikin Yhdistys

Kuuntele Sopor aeternuksen levyä "Voyager"
vaikka kyseinen bändi/levy ei välttämättä kuulu kyseiseen genreen...

Shinjuku Thief ja levyt The Witch Hammer ja The Witch Hunter, muita en ole kuullut . Niitä ei tosin ainakaan tietääkseni saa Suomesta. Synkambienttia orkestraalielementeillä. Tuolta voi lukea värikkäämpiä kuvauksia: http://werple.net.au/~dorobo/shinjuku/
 
Raison D'etre on kanssa hyvä, sitä pitäisi löytyä Suomestakin(?)
 
EDIT: Noidenkin arvostelut näköjään löytyi Kuolleen Musiikin Yhdistyksen sivuilta.

Melko hyvin saatavilla pitäisi ainakin olla Arcana ja Ordo Rosario Equilibrio kys. alan musiikista. Jälkimmäistä löytyi aikanaan jopa Vaasan Kråklundista.

Shinjuku Thief ja levyt The Witch Hammer ja The Witch Hunter, muita en ole kuullut . Niitä ei tosin ainakaan tietääkseni saa Suomesta
 
Ainakin sitä noista parasta, eli Witch Hammeria, saa vielä katalogien mukaan Suomestakin, ainakin Cyberwarelta tilaamalla (http://www.cyberware.fi/shop). Samoin useita muita alan levyjä jotka on tässä mainittu.
 
Toisaalta ei kannata unohtaa miten helppoa ja halpaa on luottokortitonkin tilaaminen nykyisin euromaista, kun tilisirrtomaksujen hinta on laskenut radikaalisti. Suosittelen kurkkimaan esim. Going Undergroundin (www.going-underground.de) listoja ja katsomaan suoraan alan levy-yhtiöiden omiakin hinnastoja. (Esim. LOKI Foundationin tuotteet kannattaa otta usein suoraan sieltä.)
 
-Jiituomas

Lyhyesti tiivistäen:
"Neoklassinen" (neo-classical) on jo pitkälti vakiintunut genremääritelmä, jolla tarkoitetaan synapohjaista mielialamusiikkia, joka lainaa sävynsä (tai joskus koko rakenteensa) klassisen musiikin puolelta. Kyseessä on siis täysin eri tyylilaji kuin uusklassinen musiikki ("modern classical" yms.) ja ongelmia syntyy lähinnä siitä että suomennokset menevät ristikkäin.
 
Aivan. Klassisen musiikin piirissä kun puhutaan uusklassismista ja neoklassismista, molemmilla kuvaten 1900-luvun modernin taidemusiikin uusklassista suuntausta. Tarkoititko tuolla "klassisen musiikin puolelta" sanalla klassinen siis nimenomaan klassismia vai koko taidemusiikkia yleensä? :)
 
Tää on muuten vähän sama juttu kun se progen määritelmä tässä taannoin. Progehan on siis rokkia, muistattehan sen. ;)

Keksivätköhän konemuusikot seuraavaksi uudelleen vaikkapa tyylilajin "rock", joka onkin yhtäkkiä joku housen alagenre, ja siitä lähin "rock" on aina konemusiikkia? Tai kenties jazzista tehdään myös konemusiikin tyylilaji, ja väitetään että jazz on nimenomaan konemusiikkia eikä mitään muuta.

Aivan. Klassisen musiikin piirissä kun puhutaan uusklassismista ja neoklassismista, molemmilla kuvaten 1900-luvun modernin taidemusiikin uusklassista suuntausta. Tarkoititko tuolla "klassisen musiikin puolelta" sanalla klassinen siis nimenomaan klassismia vai koko taidemusiikkia yleensä?
 
Jos nyt halutaan niuhottaa (kieli poskella tai ei), niin muutamia kommentteja:
 
1) koneellinen "neoklassinen" (josta käytetään muuten tuota suomennosta jotta se /ei/ menisi sekaisin juuri "neoklassismin" kanssa. Yritys erotella sekin.) on alustaan lähtien hyvin selkeästi myöntänyt lainaavansa materiaalia ja tyyliä muualta, eikä /ominut sitä/ toisin kuin moni muu genre.
 
2) Viittasin molempiin tulkintoihin, mutta käyttäen sanaa "klassinen" koska mielestäni /koko/ kyseisten tyylisuuntien täysin perusteeton elitismi ja ylimielisyys nuorempia musiikin lajeja kohtaan tiivistyy sanan "taidemusiikki" rajoittamiseen tarkoittamaan vain yhtä genreä. Se on ilmaisu jonka halveksuvaan arvoväritykseen verrattuna kaikki konemusiikin tekijöiden tekemä ideoiden omiminen ja "omiminen" ovat varsin mitättömiä töykeyksiä.
 
-Jiituomas, ei ihan vakavissaan vaan pikemminkin "heavyhan on vain hidasta bluesia, ja blues vain uudelleen lämmiteltyä Bachia" -hengessä. :)

Jos nyt halutaan niuhottaa (kieli poskella tai ei), niin muutamia kommentteja:
 
Mitä ihmeen kieli poskella, tää on kuule haudanvakavaa vääntöä!
 
1) koneellinen "neoklassinen" (josta käytetään muuten tuota suomennosta jotta se /ei/ menisi sekaisin juuri "neoklassismin" kanssa. Yritys erotella sekin.) on alustaan lähtien hyvin selkeästi myöntänyt lainaavansa materiaalia ja tyyliä muualta, eikä /ominut sitä/ toisin kuin moni muu genre.
 
Juu. Mut ehkä silti kannattais keksiä noille genreille vähän parempia nimiä, siis vaikka joku nu-klassinen tms., siis tarpeeksi erottuva. Tällä menolla joutaa koko genremääritelmät roskikseen. Mikä voisi muuten ollakin ihan hyvä juttu..
 
2) Viittasin molempiin tulkintoihin, mutta käyttäen sanaa "klassinen" koska mielestäni /koko/ kyseisten tyylisuuntien täysin perusteeton elitismi ja ylimielisyys nuorempia musiikin lajeja kohtaan tiivistyy sanan "taidemusiikki" rajoittamiseen tarkoittamaan vain yhtä genreä. Se on ilmaisu jonka halveksuvaan arvoväritykseen verrattuna kaikki konemusiikin tekijöiden tekemä ideoiden omiminen ja "omiminen" ovat varsin mitättömiä töykeyksiä.
 
Taidemusiikin (niin..) puolella tuo elitismi ja kaiken muun musan halveksuminen jne. on kyllä aika törkeää välillä. Niin ylimielistä mukataiteilijasakkia mahtuu siihen alaan että huhhuh. Tuolle musiikille kun ei oikein järkevää nimitystä edelleenkään ole. Meidän musaope itseasiassa lupas 20e sille joka keksii järkevän nimen taidemusiikille/klassiselle musiikille/vakavalle musiikille. Yksikään noista kun ei ole kovin hyvä nimitys. Taidetta on muutakin, klassismi oli vain yksi aikakausi, ja kaikki tuohon genreen kuuluva ei ole vakavaa. Äh. Itse pidän ehkä sanasta "klassinen", koska sen ihmiset tajuaakin...
 
-Jiituomas, ei ihan vakavissaan vaan pikemminkin "heavyhan on vain hidasta bluesia, ja blues vain uudelleen lämmiteltyä Bachia" -hengessä. :)
 
-Jabbe, ihan vakavissaan sillä hevihän on perseestä ja blues on vain bluesia.
 
Vielä palstan perinteiden mukaan: Hähähähähäh.

Juu. Mut ehkä silti kannattais keksiä noille genreille vähän parempia nimiä, siis vaikka joku nu-klassinen tms., siis tarpeeksi erottuva. Tällä menolla joutaa koko genremääritelmät roskikseen. Mikä voisi muuten ollakin ihan hyvä juttu..
 
Genremääritelmien ainoa funktiohan on määritellä musiikkia siitä kiinnostuneille ihmisille verbaalisen kategorisoinnin kautta. Ei niitä tarvita jos on antaa ääninäytteitä, mutta ihan vielä ei joka arvosteluun voi niitä laittaa. Artistit itsehän (tiettyjä elitistejä lukuunottamatta) ovat itse niitä äänekkäimmin vastustamassa ("älkää kategorisoiko minun taidettani...").
 
Tuollekin neoklassiselle (joka on jo aivan yhtä huonosti osuva klassisen musiikin puolella ikänsä takia...) on yritetty tarjota vaihtoehtoja, mutta ne eivät ole suostuneet jäämään eloon. (Eikä ihme. Nu-etuliitehän tarkoittaa puristille samaa kuin "vesitetty") Osuvampaa termiä "Orchestral Industrial" näkee välillä tosin jo arvosteluissa, mutta se saa sitten oman kritiikkinsä siitä että väittää olevansa orkesterimusiikkia vaikka kyse on vain miehestä syntsan takana. "Martial Industrialia" näkee myös, mutta se asettuu vain perkussiovoittoiseen tavaraan, ei tunnelmointipuolen julkaisuihin.
 
Yhtä hankala, mutta toisella tavalla, on genrenä Neofolk. Nimi viittaa tyyliin 60-lukulaisen folkin perillisenä, mutta moni artisti (mm. kotimainen Tenhi aivan hiljattain) on sanoutunut siitä irti koska haluavat painottaa yhteyttään kansanmusiikkiin ("Post-Folklore" -genre kansainvälisessä arvostelukielessä) riippumatta siitä muistuttavatko kumpaa kategoriaa enemmän kuulijan perspektiivistä. Jotta sotku olisi kunnolla valmis, lasketaan koko neofolk tyylilajina usein historiallisista ja artistiperäisistä (samalla bändinimellä sekä konekamaa että akustista) syistä osaksi konemusiikkia vaikka siinä ei olisi koneita lainkaan...
 
-Jiituomas, pieni kriitikko hankkimassa päänsärkyä.

Atrium Carceri - Cellblock
 
loistava levy, suosittelen tutustumaan.