Bänditoiminta ›

Mikäpä jottei mutta eikös myös niillä tule nykyisin myös poppia ja rokkia?
 
Jos minä tuota lyhyesti kommentoin, ennenkuin Kivi poistaa varmistimen ;-)
Koitetaan muuten pitää juttu plekseissä, eikä siinä, mitä sopii soittaa missäkin.
 
Ja kyllä, häissä voi ja pitää soittaa melkein mitä tahansa. Pointti on siinä, että se ei ole bändin keikka. Kukaan ei tule katsomaan bändiä, vaan väki tulee häihin, oli bändiä tai ei. Sähkörummut on gutaa siinä mielessä, että paitsi että saa volumet kontrolloitua saa myös vedettyä HTV (humppa-tango-valssi)- musan vaimennetulla setillä, lambadat lattarisetillä, Elvikset ja rautalangat vintage- saundilla ja Greendayt ja tehosekoittimet studiosetillä.
 
Pleksiä jos joutuu miettimään, niin bändi ei tuommoisia keikkoja tee. Vola on tuommoisiin keikkoihin yksinkertaisesti liian kovalla. Useimmat niistä paikoista, joissa olen häitä soittanut, niin koen, että plekseistä olisi ollut ainoastaan haittaa.
 
Mitä tapahtuu studiossa tai treenikämpällä on kokonaan toinen juttu, kun yleisönä on mikrofonit ja nauhuri. Seinävirityksiä voi muurata vaikka tiilistä, jos siltä tuntuu. Livekeikalla en haluaisi edes kokeilla, ellei todellakaan muuta vaihtoehtoa ole. Jos siellä laitetaan seinää väliin, niin osa lavakontaktista katkeaa. Soitto on kuitenkin muutakin kuin tekniikkaa.

Musamies:
Perinteiden vaaliminen on kiinnostavaa, muttei se saisi olla kuitenkaan este uusien tapojen oppimiselle varsinkin kun ei kova melu tee kellekään hyvää pitemmän päälle.
 
Ennen kuin eksytään kokonaan harhateille, niin haluaisin muistuttaa että:
-akustiset rummut eivät tarkoita automaattisesti kovaa ääntä
-sähkörummut eivät tarkoita automaattisesti hiljaista ääntä
 
Rintapek oli oikeassa arvellessaan, että tällaisessa keskustelussa mulla on varmistin herkässä ja liikkuvat vedetty taakse jo aikaa, mutta sanonpa vielä muutaman asian jotka helposti unohtuu, mutta jotka liittyy asiaan olennaisesti:
-Suomessa on tällä hetkellä vallalla sellainen hysteria kuulon suojaamisen suhteen, että siinä väärällä tulppaamisella helposti turmellaan kuuloa enemmän kuin jos katsottaisiin keikat avoimin korvin.
-Rokkikeikoilla ja festareilla on yleensä varsin maltilliset äänenpaineet. Yleisö on bändejä suurempi melurasitus melkein keikalla kuin keikalla.
-Korvalappustereoiden käyttäminen kaupunkimelussa ylittää reippaasti kaikki mahdolliset live-desibelimäärät Suomen laillisissa konserteissa ikinä, joissakin salaisissa yörave-teknodiskoissa on voitu vetää kovempaa.
 
Niinku näin.

Arvasin jo ennen ensimmäistä kirjoitustani, että ne sähkökilistimet saa aikaan kiivasta keskustelua.....Yhteen asiaan mä kuitenkin kaipaisin vähän tarkennusta:
 
Ennen kuin eksytään kokonaan harhateille, niin haluaisin muistuttaa että:
-akustiset rummut eivät tarkoita automaattisesti kovaa ääntä
-sähkörummut eivät tarkoita automaattisesti hiljaista ääntä
 
Mitä, Kivi, tällä tarkoitat? Ymmärrän tuon ensimmäisen kohdan, mutta en jälkimmäistä. Sähköpadeistahan lähtee palkästään se pieni tumpsahdus ja loppu lähtee volumepotikasta. Saahan sitäkin tietenkin käskettyä liian kovaa.....
 
Omalta kannaltani mä ilman muuta tahdon keikalle mukaan akustisen setin rumpalille. Mun pointtina oli lähinnä se, että jos ne kuitenkin soi liian kovaa, niin silloinhan sähköpannut on melkeinpä ainoa vaihtoehto, jos ei vain jatketa sitä liian kovaa meininkiä. Sen kovuuden mä taas jätän muiden arvosteltavaksi. Minkään kuulovaurion takia mä en pelkää kannuja, jos siellä on edes jotenkin jarrutteleva rumpali ja ne padat on säädetty siedettäväksi.

Arvasin jo ennen ensimmäistä kirjoitustani, että ne sähkökilistimet saa aikaan kiivasta keskustelua...
 
No ei sen kiivasta tarvitse olla. Nuo nyt vain on yksi mahdollinen vaihtoehto sille pleksille. Toisille käy, toisille ei.
 
... Ymmärrän tuon ensimmäisen kohdan, mutta en jälkimmäistä. Sähkökitara muuten taitaa olla bändin hiljaisin soitin, ilman sitä satavattista marsua. ...loppu lähtee volumepotikasta. Saahan sitäkin tietenkin käskettyä liian kovaa.....
 
Tuo ei liene uutinen? ;-)

Arvasin jo ennen ensimmäistä kirjoitustani, että ne sähkökilistimet saa aikaan kiivasta keskustelua.....Yhteen asiaan mä kuitenkin kaipaisin vähän tarkennusta:
 
Mitä, Kivi, tällä tarkoitat? Ymmärrän tuon ensimmäisen kohdan, mutta en jälkimmäistä. Sähköpadeistahan lähtee palkästään se pieni tumpsahdus ja loppu lähtee volumepotikasta. Saahan sitäkin tietenkin käskettyä liian kovaa.....
 
No juuri tuota.
 
Meneepä hän katsomaan kotimaista eturivin metallia, siellä on joka bändillä triggerit rummuissa = käytännössä sähkörummut. Voisivat yhtä hyvin olla padit. Akustinen sointi saattaa olla dempattu kuulumattomiin, kuten sillä entisellä tanssimuusikolla, joka täytti rumpunsa styroxrouheella saadakseen ne vaimeammiksi.
 
Ei todella mennä silti sen akustisen soundin / äänenpaineen ehdoilla.
 
Mulla on vähän sellainen ajatus, että ainoa paikka missä akustisilla rummuilla oikeasti mennään rumpalin settivolyymin ehdoilla on, kun puhutaan lapsista, humalaisista ja amatööreistä. Sitten kun osataan soittaa tai pystytään soittamaan omien kykyjen mukaan, se rumpuvolyymi ei ole ongelma, olivat rummut millaiset tahansa.
 
PS. Kasariaikaan niitä uusia sähkörumpuja vasta kovaa luukutettiin. Torvi-PA:t soikeina.
:-(

No juuri tuota.
 
Siinä vaiheessa ei varmaankaan auta enään mikään?
 
Meneepä hän katsomaan kotimaista eturivin metallia, siellä on joka bändillä triggerit rummuissa = käytännössä sähkörummut. Voisivat yhtä hyvin olla padit. Akustinen sointi saattaa olla dempattu kuulumattomiin, kuten sillä entisellä tanssimuusikolla, joka täytti rumpunsa styroxrouheella saadakseen ne vaimeammiksi.
 
Ei todella mennä silti sen akustisen soundin / äänenpaineen ehdoilla.
 
Eli toisen sanoen tahtoo sanoa, että estetiikka on ainoa syy, miksi niitä akustisia pönttöjä pitää olla?
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=7333307
 
tuosta (minulle ainakin) jäi vähän ristiriitainen mielikuva tähän kirjoitukseen. (Semmoinen juttu tähän väliin, että tuota linkkiä printatessa menin sähläämään jotain varoituksen kanssa. Koitin kyllä poistaa sitä, mutta siltä pohjilta sitten....=))
 
Mulla on vähän sellainen ajatus, että ainoa paikka missä akustisilla rummuilla oikeasti mennään rumpalin settivolyymin ehdoilla on, kun puhutaan lapsista, humalaisista ja amatööreistä. Sitten kun osataan soittaa tai pystytään soittamaan omien kykyjen mukaan, se rumpuvolyymi ei ole ongelma, olivat rummut millaiset tahansa.
 
Kyllä kai kaikki kovin mielellään niillä akustisilla pannuilla keikkailee, jos ei jotain erikoisempia efektejä kaipaa. Kuitenkin topicin aloittaja kaipasi jotain ratkaisua liian kovaan möykkään. Siltä pohjalta lähinnä ajattelin noita padeja. En sitten tiedä, mihin ryhmään aloittaja kuuluu......;)
 
PS. Kasariaikaan niitä uusia sähkörumpuja vasta kovaa luukutettiin. Torvi-PA:t soikeina.
:-(
 
Varmastikin kyllä. Mutta kuten sanottu, jotain mielestäni voi jättää jo miksaajan/nupin kääntäjän harteille. Padeilla nyt kuitenkin saa sitä ääntä pienemmäksi, jos se ei muuten onnistu. Mielestäni kuitenkin akusten rumpujen kovasta äänestä voi syyttää taitoa, sähkörumpujen liian kovasta kolinasta ei voi syyttää kuin älyn vajetta. =)

Ennen kuin eksytään kokonaan harhateille, niin haluaisin muistuttaa että:
-akustiset rummut eivät tarkoita automaattisesti kovaa ääntä
-sähkörummut eivät tarkoita automaattisesti hiljaista ääntä
 
Akustisten rumpujen kanssa fiksu maltillinen vola vaatii paitsi oikeaa asennetta ja myös taitoa.
 
Sähköisten rumpujen kohdalla riittää jo pelkkä oikea asenne aika pitkälle. Lisäboonuksena, että miksaaminen on kivaa kun homma on paljon helpompi ottaa haltuun, vaikkei tila olisi suuren suuri. Haittapuolena, että uskottavan kuuloinen lopputulos vaatii jämerämmät äänentoistolaitteet. Minun mielestä lähinnä riittävän alas menevän alapääntoiston, jotta basari hyvän kuuloinen.
 
Suomessa on tällä hetkellä vallalla sellainen hysteria kuulon suojaamisen suhteen, että siinä väärällä tulppaamisella helposti turmellaan kuuloa enemmän kuin jos katsottaisiin keikat avoimin korvin.
 
Ei mun mielestä haitallisin mahollinen ilmiö. Itellä tinnittaa vieläkin, mutta mieli ei kiinnitä siihen niin paljon huomiota kuin aluksi, kun on siihen jo tuttunut, eikä ongelma ole pahentunut kun ollut varovainen.
 

 
Eli toisen sanoen tahtoo sanoa, että estetiikka on ainoa syy, miksi niitä akustisia pönttöjä pitää olla?
 
Onhan niissä taidokkaissa käsissä omat hyvät puolensa. Kaihoten muistelen kun sain kuunnelle niiteillä varustetun pellin upeeta sihinää.
 
Kyl melkeen sitä mieltä oon, että harjoitteluun, keikoille ja kerros-/rivitaloon mieluummin sähköiset ja studioon ja johonkin erikoisjuttuihin akustiset.

Pakko kai sitä on heittää tähän entisen miehen kommentti:
 
Miksaaja:
"-On vähän tuo möly noussut, että pitäisköhän meidän miettiä pleksejä rumpujen eteen?"
Runpali:
"-Tuu v***u tänne niin saat itte pleksiin!"
 
:D
 
Olipas rakentavaa taas. :D

Olipas rakentavaa taas. :D
 
Päästiin siihen mitä jo mielessäni naureskelin, että pitäskö keskusteluun vetää mukaan "rumpalille pleksiin", mutta kerkisit ekana soveltaa ideaa!
 
Hyvää yötä!

Pakko kai sitä on heittää tähän entisen miehen kommentti:
 
Miksaaja:
"-On vähän tuo möly noussut, että pitäisköhän meidän miettiä pleksejä rumpujen eteen?"
Runpali:
"-Tuu v***u tänne niin saat itte pleksiin!"
 
:D
 
Olipas rakentavaa taas. :D
 
Tuossa vaiheessa minä usein ryhdyn sadattelemaan kovaan ääneen ja marssin jeesusteippi kädessä rumpalin rumpuja demppaamaan.. :D Tosin jos kaveri on minua päätä pidempi ja 50kg painavampi, tyydyn toteamaan jotakin lakonista ja kypsää kuten : "Minunhan palkkani juoksee vaikka te paskalta kuulostaisittekin, mutta olisihan se kiva jos yleisökin muuta kuulisi kuin rumpuja.."
 
Jep. Taidan mennä tästä nukkumaan.. Töitä aamulla. ;)

Tuossa vaiheessa minä usein ryhdyn sadattelemaan kovaan ääneen ja marssin jeesusteippi kädessä rumpalin rumpuja demppaamaan..
 
Täällä on jo moni hiljaa mielessään kiittänyt ettei sun kanssas oo tarvinnut tehdä yhteistyötä.
 
Viimeksi sä kertomasi mukaan menit kesken keikkaa ruuvaamaan jonkun vahvistinta.
 
Noi on sellaisia asioita, mitä vaan ei tehdä. Ellei tosiaan haluta siihen pleksiin.

Viimeksi sä kertomasi mukaan menit kesken keikkaa ruuvaamaan jonkun vahvistinta.
 
Mäkin saatan joskus tehdä jotain tän tapasta, mutta tietenkin sillä tavoin, ettei tule ilkiömäistä vaikutelmaa. Suurimmaksi osaksi kuitenkin yritän varsinaisen soittotapahtuman saada menemään mahdollisimman vähällä sähläämisellä, vähäeleisesti tekniikan suhteen ja tehdä ruuvailut ennen kun soitto alkaa. Parannuksia mahdollisesti tauolla.
 
Jos joku on tarkka jonkun vempeleensä suhteen, että on säätänyt sen hyvinkin tarkkaan, silloin vältän asiaan puuttumista. Puutun vain jos joku seikka selvästi vaatii parantamista.
 
Vähän niinkuin tällä asenteella, että diplomaattisesti mutta määrätietoisesti silloin kun hoitaa tekniikkaa.

Täällä on jo moni hiljaa mielessään kiittänyt ettei sun kanssas oo tarvinnut tehdä yhteistyötä.
 
Ihan hyvä juttu vain, sillä melko aloittelijan kengissä tässä vielä itse mennäänkin.. Kenties sitä joku päivä kun on itselle hieman enemmän taitoa, nöyryyttä ja malttia kasvanut voi olla joku vielä tyytyväinen, että kanssani yhteistyötä teki..
 
Sitä odotellessa.
 
Viimeksi sä kertomasi mukaan menit kesken keikkaa ruuvaamaan jonkun vahvistinta.
 
Jep.. Näin menin tosiaan tekemään. Eihän se hirveän kiva temppu oikeasti ole, ja sangen tekopyhänä ihmisenä itsekin varmasti sanoisin moista temppua yrittävälle jotakin vähemmän ystävälliseen äänensävyyn..
 
Mitenkään nyt yrittämättä liian puolustavaa kantaa ottaa, mutta tuossahan tapauksessa oli siis kyseessä nuorisotalokeikka jossa suuren maailman 15v hevimeehen alut rysäyttelivät Spider II:llään ja VsII-marsujen kanssa menemään.
 
Soundcheckistä poiketen, bändin nuorempi jannu väänsi ennen keikkaa itselleen hirmuisen säröscuuppimegalekasoundin, josta ei tietenkään mitään selvää saanut muun bändin huutaessa glooriaa.. Pöydän kanssa hetken pelleiltyäni, totesin, että nyt ei tai'a muu auttaa.. Hipsin sitten sinne vahvarin luokse ja säädin soundia hieman kirkkaamman ja selkeämmän kuuloiseksi. Minuutin jälkeen jouduin kuitenkin hipsimään häntä koipien välissä takaisin ruuvamaan sen soundin alkuperäiseksi ja tunnustamaan, että keikka kuulosti paremmalta sillä soundilla minkä kitaristi oli ennen keikkaa säätänyt.. Ei ollut meinaan se soiton kuuleminen mitenkään erityisemmin keikkaa parantava juttu.. ;)
 
No ei vais, hyi minua.. Ei saa olla noin ilkiä. Itsekin olin ihan samanlainen naski tuossa iässä..
 
Noi on sellaisia asioita, mitä vaan ei tehdä. Ellei tosiaan haluta siihen pleksiin.
 
Jep.. Mutta en minä nyt tuolla aiemmin tarkoittanut, että juoksen jatkuvasti avautumassa soittajille kuinka huonoja heidän soundivalintansa ovat ja kuinka minun gurun mielipiteitäni kannattaa kuunnella ja totella paljon mielummin koska olen kaikkia vain niin sairaan paljon lahjakkaampi. ;)
 
Vaikka miksaaja (kenties) palveluvelvollinen tietyssä mielessä bändille onkin, on minusta kuitenkin suotavaa, että bändiläisetkin kuuntelevat hieman mitä se äänimiessetä sanoo.. :) Etenkin jos kyseessä on vielä talon vakiomiksaaja joka saattaa peräti tietääkin asian tai pari talon kamoista, tiloista ja rajoitteista.
 
En millään muotoa väitä, että mitenkään erityisen kokenut olisin, tai että olisin bändin soundillisen vision yläpuolella mutta siinä vaiheessa kun vaahtosammuttimen kokoinen punk-rumpali ärjyy minulle, että "Dempatakko!? Älä jauha paskaa.. Mä diggaan siit soundista sikana kun saa hakata noita lautasia ihan v*tun kovaa, sillee et veri vuotaa korvista.. Ei se kato oo silleen niinq rokkenrol jos ruvetaan jotain soundeja miettimään..", en tunne huonoa omatuntoa niitä teipinpalasia sinne lautaselle laittaessani.. ;)
 
Ehkä asenteeni on sitten hiton huono tmv, paljon on varmasti siltäkin puolelta tuon teknisen lisäksi opittavana.. mutta sitä ei tule kuin tekemällä ja ajan kanssa. Pointti on kuitenkin se, että kun nuoruuden sokeudella ja innolla vääntää, tulee impulsiivisuudessaan välillä astuttua jonkun varpaille, useimmiten kuitenkin tahattomasti.. Kaikkihan sitä hyvää keikkaa ja soundia kuitenkin toivovat.
 
Talon miksaajana koen kuitenkin olevani enemmän velvollinen sille, että ulos yleisölle tulee mahdollisimman siedettävän kuuloista ääntä ulos, kuin sille, että bändin grande visiuunit toteutuvat soitinten hekumaalisen hakkaamisen myötä.. :)
 
Bändin maksaessa viulut stoori on toki ihan toinen.. Silloin kuunnellaan sitä lautasten kihinää juuri niin paljon kun bändi haluaa. ;)
 
Mutta jatketaanpas nyt aiheesta, kun nyt sain tämän morkkisavautumiseni rustattua.. Parasta mennä tässä vaiheessa nukkustelemaan..
 
Herneitä vaan kaikille ulos.
 
E: Musamies sen tuossa ihan hyvin muotoilikin.
 
E II: Kiven innoittamana sana "kenties" laitettu sulkuihin. ;)

E: Musamies sen tuossa ihan hyvin muotoilikin.
 
Lisähuomiona vielä, ettei tule mentyä soittamaan tai miksaamaan jos on aihetta pelätä, että hommat menee läskiksi tai epärakentaville raiteille. Yrittää siis ennaltaehkäistä pleksejen tarvetta sen kahdessa eri merkityksessä ;-)

Yrittää siis ennaltaehkäistä pleksejen tarvetta sen kahdessa eri merkityksessä ;-)
 
Kolmessa merkityksessä. Joskus on näet silkkaa asiaa vetää pleksit ja nukkua koko ongelman yli.

Tuossa on nyt muutama juttu, jota voisin kommentoida.
 
Se on aivan fakta, että kukaan ei tule ns. puskan takaa vetämään jesseteippiä haitariini. Se on sitten Suomen kallein haitarikauppa samantien.
Sieltä ei myöskään tulla teippaamaan akustista eikä 12-kielistä.
 
Sama pätee rumpuihin. Jos niissä on ongelmaa, niin asiasta voidaan neuvotella, mutta jos jonnekin tarvitsee vetää teippiä, niin sen vedän minä itse.
 
Varsinkin, jos talon miksaajana toimii, niin tietääkseni löytyy tavallaan puolueettomia korvia, eli mittareita. Jos oma auktoritetti ei riitä, niin voi aina sanoa, että sori kundit, mutta punaisella ollaan, jotain tarttis tehdä tai soitto ei soi..., ehdotan seuraavaa...
 
Sähkörummuista jos puhutaan, niin on turha miettiä, että ne käyvät paikkaan a ja b, mutta kohdassa c käytetään akustisia. Se ei ole noin. Se on rumpali, joka sanoo, pystyykö hän noilla yleensä soittamaan. Se on bändi, joka päättää istuuko nuo imagoon.
 
Plekseihin päästäkseni, niin ... minun ei tarvitse asiaa edes kokeilla tietääkseni, että olen niiden kanssa sanoakseni k..essa. Monitoroinnin saa ehkä hoidettua, mutta se pieni merkki liideriltä, joka sanoo, että sori jätkät, unohdin sanat, filli- kertsiin ja lopetus lyhyeen, kiitos. Pieni lampun heijastus jos tuon merkin peittää, niin se on sitten poskellaan.
 
En tiedä minkälaisilla treenikämpillä bändit harjoittelevat, mutta meillä tuo "livetilanteen" simulointi on hiukka hankalaa.

Talon miksaajana koen kuitenkin olevani enemmän velvollinen sille, että ulos yleisölle tulee mahdollisimman siedettävän kuuloista ääntä ulos, kuin sille, että bändin grande visiuunit toteutuvat soitinten hekumaalisen hakkaamisen myötä.. :)
 
Bändin maksaessa viulut stoori on toki ihan toinen.. Silloin kuunnellaan sitä lautasten kihinää juuri niin paljon kun bändi haluaa. ;)
 
Onkohan tässä nyt jäänyt epäselväksi kuka on töissä kenellekin?
 
-Bändi on töissä yleisölleen, ei keikkapaikalle.
-Kun talo ottaa bändin, talo ottaa myös bändin näkemyksen.
-Miksaaja on töissä bändin näkemykselle.
 
Mä tiedän kyllä että tää on joskus hämärtynyt vanhemmillekin miksaajille, ja helposti hämärtyy kun ollaan "talon vakkareita" ja tänään tehdään nukketeatteria ja huomenna hevibändejä. Tosiasia on kuitenkin se, että talon vakkari on siellä paikalla sitä varten, että kaikki saisivat mahdollisimman paljon hommasta irti ja että bändi saisi välitettyä näkemyksensä yleisölle mahdollisimman puhtaana.
 
Jos siinä näkemyksessä on vikaa, keskustelkaa siitä soundcheckissa. Mutta henkilökunta ei pomoile bändille, hierarkia ei mee niin. Ei vaikka bändi olisi 12-vuotiaita ja ekalla keikalla. Auttaa toki saa, ja pitääkin, mutta esiintyvä yhtye on aina ohjelmallinen kokonaisuus joka joko otetaan tai jätetään, mutta jolle ei saa käydä sanelemaan mitä heidän pitäisi tehdä.
 
Tosissaan.

En millään muotoa väitä, että mitenkään erityisen kokenut olisin, tai että olisin bändin soundillisen vision yläpuolella mutta siinä vaiheessa kun vaahtosammuttimen kokoinen punk-rumpali ärjyy minulle, että "Dempatakko!? Älä jauha paskaa.. Mä diggaan siit soundista sikana kun saa hakata noita lautasia ihan v*tun kovaa, sillee et veri vuotaa korvista.. Ei se kato oo silleen niinq rokkenrol jos ruvetaan jotain soundeja miettimään..", en tunne huonoa omatuntoa niitä teipinpalasia sinne lautaselle laittaessani.. ;)
 
Kai tiedät, etteivät ne teipit tee pelleille kovin hyvää? Ne estävät symbaalin luonnollista värähtelyä ja voivat jopa rikkoa lautaset. Omia peltejäni en antaisi missään tapauksessa teipata. Tosin en kaiketi hirveästi paiskokaan niitä.
 
E: Täytyy kuitenkin sanoa, etteivät ne varmaankaan ihan heti leviä, mutta joka tapauksessa tällainen riski on olemassa.

-Bändi on töissä yleisölleen, ei keikkapaikalle.
-Kun talo ottaa bändin, talo ottaa myös bändin näkemyksen.
-Miksaaja on töissä bändin näkemykselle.
 
- bändi: koostuu musiikista kiinnostuneista soittajista/laulajista
- talo: fyysinen puite, mutta siellä myös ihminen/ihmisiä, joka toivonut bändin milloin mistäkin syystä
- miksaaja: on toivottavasti sekä tekniikasta, että musiikista kiinnostunut
 
Minä kuulun tuohon bändi- ja miksaajaryhmään ja ei koe olevansa sitä kautta töissä kenelläkään, vaan kuin tiedemies tai keksijä joka eksynyt musiikin pariin, motiivina oppia ja keksiä jotain uutta ja testata ideoitaan myös käytännössä.
 
Jouduin hiljattain outoon tilanteeseen kun minulle tuntematon kysyi paljollako tulen soittamaan pianoa. En osannut äkkisältään vastata, kun ei raha ole ollut tähän saakka asiassa johtotähtenä.
 

 
Mutta henkilökunta ei pomoile bändille, hierarkia ei mee niin. Ei vaikka bändi olisi 12-vuotiaita ja ekalla keikalla. Auttaa toki saa, ja pitääkin, mutta esiintyvä yhtye on aina ohjelmallinen kokonaisuus joka joko otetaan tai jätetään, mutta jolle ei saa käydä sanelemaan mitä heidän pitäisi tehdä.
 
Minun käsitys hierarkiasta jonkinlainen virkaikä, asiantuntemus tai vetovastuuperusteinen. Vetovastuuperusteisesti tulee jotain reunaehtoja, vaikka tilaisuuden kestosta ja sisällöstä. Tekniikkapuoli enempi asiantuntemus- ja virkaikäperusteisesti. Soittaminen taas tilanneriippuvaisesti ja vuorovaikutteisesti.
 
Esimerkki: Olin auttamassa kokeneempaa äänentoistoihmistä, joka katsoi aiheelliseksi valaista miten johdot keritään kunnolla. Otin kokeneemman neuvon nöyrästi vastaan ja harjoittelin kerimään samanlailla. Nyt voin opettaa itse saman jollekin joka ei osaa samaa. Näin pikkuhiljaa nousee "hierarkiassa" ja hierarkia minun mielestä asia- ja tilannesidonnainen.