Kitarat: kitarakamat ›

Pitch shiftereiden / harmonizereiden / whammyn sielunelämää olen joskus miettinyt kun olen samaa asiaa ihmetellyt, tässäpä penni jos toinenkin aatoksistani.
 
Perus-shifteri ei välitä, mikä sävel sisään tuupataan kun tehdään sävelkorkeuden muutos. Se samplaa äänen palasissa, muuttaa samplejen äänenkorkeuden ja soittaa muutetun sävelen samplet peräkkäin ulos. Tällainen shifteri toimii ihan yhtä hyvin eli huonosti sekä yksittäisillä sävelillä että soinnuilla. Yleensä tuloksena on aika pätkivä, säkättävä ja epätasainen saundi. Juuri ja juuri kelvollinen oktaavi/kvintti/kvartti alaspäin-shiftauksissa, ennen säröjä käytettäessä.
Harmonizerissa (tai whammyssä tai intelligent pitch shifterissä) on sitten jo oltava älykkyyttä sävelen suhteen. Toiset harmonizerit ja whammy lisäksi käsittelevät säveliä muuttamalla transientteja sun muita eri tavalla riippuen siitä, miten paljon sävelkorkeutta pitää muuttaa ja toisaalta miten korkea sävel on kyseessä. Tällä tavalla saa aikaan jo kelvollista jälkeä melkein millä tahansa intervallilla, mutta jälleen vain yksittäisillä sävelillä. Lisäksi, jos tällaiseen laitteeseen syöttää signaalia, missä sävelkorkeus on sotkettu vaikkapa kahden tai useamman eri sävelen sekasotkulla, ei laite tiedä enää mille sävelelle shiftaus pitäisi optimoida. Ja whammy ei kun kurluttaa.
Ongelmana on se, että jos tavallisessa kitarasignaalissa on useita säveliä, ei niitä voi toisistaan erottaa oikeastaan mikään värkki. Sama juttu, jos on kyseessä tavallinen stereokuvaan miksattu levy - ei siitä enää voi poimia alkuperäisiä soittimien raitoja erikseen.
Rolandilla on sitten oma VG-järjestelmä, missä on alun perinkin heksamikillä erotettuna omakseen kunkin kielen signaali - siitäpä sitä voikin helposti tehdä kuusi erillistä pitch shiftausta miten lystää ja yhdistää signaalit jälkeenpäin.