Elektroniikka ja soitinrakennus ›

http://www.mhuss.com/18watt/schematics/
 
Tuolla on joitain TMB (Treble-middle-bass) -kytkiksiä, joista voi olla apua tuumailuun.

http://www.mhuss.com/18watt/schematics/
 
Tuolla on joitain TMB (Treble-middle-bass) -kytkiksiä, joista voi olla apua tuumailuun.
 
Juu, kiitoksia. Tossa http://www.mhuss.com/18watt/schematics/36wTMB.pdf on aika simppelin oloinen ratkaisu, eihän tuossa ole kuin 500pF ja 2 22nF konkkaa, 47k vastus, 1M log, 25K lin ja 250K lin potikat. Noillako onnistuu?

Juu, kiitoksia. Tossa http://www.mhuss.com/18watt/schematics/36wTMB.pdf on aika simppelin oloinen ratkaisu, eihän tuossa ole kuin 500pF ja 2 22nF konkkaa, 47k vastus, 1M log, 25K lin ja 250K lin potikat. Noillako onnistuu?
 
Kyllä vaan. Tuo on se peruskytkis. Näppärä ohjelma komponenttien tunaukseen: http://duncanamps.com/tsc/index.html

Ai Duncan amps mainittiin jo...

Suosittelen kokeilemaan Moonlight-tyylistä "yhden potikan tonea":
 
http://amps.zugster.net/articles/tone-stacks#Moonlight
 
Omassa DIY-pikkuvahvistimessa toimii todella hyvin: Jossain klo 10-12 kieppeillä löytyy 1970-luvun AC/DC ja 14-16 suunnassa enemmän 80-luvun soundi.

Mä en oo oikein koskaan ymmärtänyt miksi kitaravahvistimessa pitäis olla äänenvärisäätöjä enemmän kuin yksi tone. Aikanaan kun ensimmäisen kitarani mukana tuli joku gorillan vahvistin, niin jo silloin huomasin heti, että yhden tone potikan eq on aivan loistava. Mitä enemmän noita säätöjä vahvistimessa on, niin se tarkoittaa vaan sitä, että siitä saa enemmän paskoja saundeja ulos. Mutta kitaristeille tuntuu olevan tärkeintä että on paljon nappuloita mitä vääntää, ja niitä pitää olla vähän väliä kääntelemässä.

Mä en oo oikein koskaan ymmärtänyt miksi kitaravahvistimessa pitäis olla äänenvärisäätöjä enemmän kuin yksi tone.
 
Se on vissiin se, että pitää olla ne treble-middle-bass että kelpaa nykysoittajille... kranttuja ovat.

Mä en oo oikein koskaan ymmärtänyt miksi kitaravahvistimessa pitäis olla äänenvärisäätöjä enemmän kuin yksi tone. Aikanaan kun ensimmäisen kitarani mukana tuli joku gorillan vahvistin, niin jo silloin huomasin heti, että yhden tone potikan eq on aivan loistava. Mitä enemmän noita säätöjä vahvistimessa on, niin se tarkoittaa vaan sitä, että siitä saa enemmän paskoja saundeja ulos. Mutta kitaristeille tuntuu olevan tärkeintä että on paljon nappuloita mitä vääntää, ja niitä pitää olla vähän väliä kääntelemässä.
 
3-alueinen eq tuntuu minustakin vähän turhalta, mutta en kyllä heti uskaltaisi pelkän tonen varaan lähteä (vaikka Uraltone Jr onkin jatkuvasti käytössä, mutta siinä rinnalla on tuo Thunder). Jos bassoa on liikaa, niin sitä ei saa millään korjattua. Bandaxallia en ole kokeillut, mutta sillähän saa ilmeisesti jopa enemmän säätövaraa, kun tällä perinteisellä 3-alueisella, jos vaan vahvistus riittää. Kuulostaisi äkkiseltään järkevämmältä.

3-alueinen eq tuntuu minustakin vähän turhalta, mutta en kyllä heti uskaltaisi pelkän tonen varaan lähteä (vaikka Uraltone Jr onkin jatkuvasti käytössä, mutta siinä rinnalla on tuo Thunder). Jos bassoa on liikaa, niin sitä ei saa millään korjattua. Bandaxallia en ole kokeillut, mutta sillähän saa ilmeisesti jopa enemmän säätövaraa, kun tällä perinteisellä 3-alueisella, jos vaan vahvistus riittää. Kuulostaisi äkkiseltään järkevämmältä.
 
Mulla on omassa vahvarissa ekan vahvistinasteen jälkeen kiertokytkimellä valittava kytkentäkonkka, jolla saa bassoa säädettyä yllättävän hyvin. Viimeisen vahvistinasteen jälkeen taas on treblen vaimennin (potikka säädettävänä sarjavastuksena ja konkka maihin). Kovin olen noihin tykästynyt. Epiphonen Dotilla on basso vähän pienenemmällä ja treble isommalla ja Jacksonin Dinkyllä toisinpäin.

Värkkäsin tuon 36W TMB:n, ei ihan mennyt putkeen. Treble meni väärinpäin, potikkakin oli logaritminen ja toimii nyt väärinpäin top boostina :D Hyvin toi toimii noinkin, saa mukavasti säädeltyä säröytymistä.
 
Bassolle ja middlelle kaipais enemmän säätövaraa. Täytyy testata vielä 4x12"-kaapin kanssa, jos saa sen kanssa soundaamaan hyvältä niin saapi jäädä noin.
 
Jos ei, täytyy soveltaa.