Kitarat: kitarakamat ›

...ja vaikka sen täydellisen saundin kerran löytääkin, niin sitten ajan kanssa mieltymykset muuttuu ja pitääkin saada erilaista saundia. Tämän vuoksi myös monipuolisuus on arvostettava asia soittokamoissa.
 
Kun löytää kitara & vahvistin -yhdistelmän, jolla syntyy soittajaa miellyttävä perussoundi, niin sitten voi purnukoilla tehdä sille kaikenlaista.
 
On se tietysti rajallista tämäkin säätely, Twinistä ei tule Triple Rectifieriä millään purkeilla.

Kyllä sen "oman" soundin löytäminen on ihan mahdollista.
 
Mä elättelen mielelläni harhakuvaa, että "pelimies soittaa millä vaan" ja tietysti näin onkin. Mutta odotapas vaan, kun jouduin sovittamaan bändin kanssa biisejä sillä tavalla, ettei se yli 20 vuotta samana pysynyt setuppi ollutkaan paikalla, eli kamat ja kitarat oli eri kuin millä se "se" bändisoundi totutusti syntyy, heti iski päälle valtava turhautuminen kun uusi setuppi pakotti soittamaan eri lailla kuin "oikeasti" soittaisi.
 
Sitten kun sovitus on hiottu, sitä voi muokata. Mutta Gibson ES335 + pleksimarsu on eri yhdistelmä kuin Telecaster + JazzChorus, eikä niillä soiteta samalla tavalla.
 
Efektipurkkien käyttäminen on mulla kausittaista. Välillä tulee rigattua kauheat MemoryMan + VoxBoost + 100xsäröä -laudat, ja mikäs siinä. Sitten iskee se realismi kaiken turhuudesta, ja matolaatikot palaa hyllyyn ja tilalle kangaspäällysteinen Vintage Voltage -piuha, ja se on taas siinä. Varsinaista perussoundiin kohdistuvaa GASitusta ei mulla oo ollut enää 1980-luvun lopun jälkeen.
 
Uusi bändi on toki hieno aloittaa uudella soundilla.
 
Laitteita jotka ovat olleet mulle aivan olennaisia:
 
1980-1983 SG + Ibanez Standard Fuzz + Boss Distortion 1 + Ampeg V4
 
1984-1986 Telecaster + Ibanez Overdrive II + Ampeg V4 / Monster 120
 
1986-1987 ES335 + Ibanez Compressor + Ibanez Overdrive II + Ibanez PhaseTone + Monster 120
 
1988-1993 ES335 + DigiTech Dual Distortion + Ibanez PhaseTone + Dunlop CryBaby CGB95 + Alesis MicroVerb I + Fender Princeton Reverb + Marshall JMP (rinnanajoa)
 
1994-1998 MelodyMaker + Alesis Quadraverb GT + Boss Distortion 1 + Ibanez Overdrive II + Roland Jazz Chorus + Marshall JMP (rinnanajoa)
 
1998-2002 ES335 + Ibanez Sonic Distortion + Ibanez PhaseTone + Ibanez TubeScreamer (TS7+TS808) + Marshall JMP
 
2002- ES335 + Ibanez Sonic Distortion + Marshall JMP

...2002- ES335 + Ibanez Sonic Distortion + Marshall JMP
 
Mielenkiintoinen polku. Mihis tota SD:tä tarvitaan ku on kytkettynä JMP:hen? Jalkatoimiseks volyymikytkimeks? Siis voisko siinä periaattessa olla välissä melkein mikä vain särö/kompressi/whateverboost-purkki?

Löysin helvetin räyhäkkään rokkisaundin Iban Thrash Metal ja Fenkun Vibro Champ kybällä -yhdistelmästä. Rässiä ei saa tekemälläkään tuosta yhdistelmästä, mutta spedu toimii namikat enemmän kaakon toisella puolella perinnerokkimeiningissä. Laulavaa säröä lisäämällä Digitechin Grunge-spedu, joskin tämä tekee komppisaundista täysin kelvottoman ja aivan liian steriilin ja kompressoidun.

Mielenkiintoinen polku. Mihis tota SD:tä tarvitaan ku on kytkettynä JMP:hen? Jalkatoimiseks volyymikytkimeks? Siis voisko siinä periaattessa olla välissä melkein mikä vain särö/kompressi/whateverboost-purkki?
 
Mun vahvistimet on tuollaisia non-mastervolumemallisia, ja kun vielä tykkään pitää tuplastäkkiä lavalla, ei vahvistinta paljon yli volyymi kakkosen soitella. Joku boosti on siis tarpeen, pääteastesäröä en kaipaa, eikä se noissa ollut alun alkaenkaan ideana.
 
Pleksimarsut on yllättävän puhtaita soinniltaan. Volyymia en kaipaa lisää, mä olen jo oppinut sen että soolot saa kuuluviin sillai että muut hiljentää omaa soittoaan, ja muutenkin pidän pedaalit sillai että varsinainen melutaso on yhtä kova päällä ja pois.
 
Ja joo, melkein mikä vain parempi boosteripedaali toimii. Sonic Distortion ei ihan kauheasti eroa Tube Screamerista tai Vox Boosterista, noista herrasmiehen säröistä.
 
EDIT:Lähinnä eri merkkisiin ja mallisiin pedaaleihin olen päätynyt sitä kautta, että saan pidettyä oman soundini "suhteessa samana" vaikka soittajatoverit ympärillä vaihtaa kamojaan.

Nonnih, toivotaan että alan kohtapuolin päästä lähemmäs sitä "omaa" saundiani, huomenna ois luultavasti tarkotus ostaa 6505+, yhden kitarankin lisää hommasin, lauantaina vasta tosin saan käteen sen. Sen jälkeen myynki vanhan nupin ja kaapin pois ja niillä onki sit varaa ostaa joku ~600e kaappi kaveriks sille 6505+ :)

Tämän hetken bänditouhuihin mulla on just niin passeli soundi kuin voi olla. Toki bändi elää ja niin teen minäkin. Huomisesta en tiedä.

Saan meidän vahvareista tosi hyvin mieleiseni roots-saundit ulos, mutta vaikeinta on saada ne nauhoitettua kunnolla (niin, että kuulostaa suurinpiirtein samalta kuin livenä). Kaiketi senkin oppii parissa kymmenessä vuodessa. Jos jollain on tarjolla hyviä mikkien sijoitteluvinkkejä, otan mielelläni vastaan... :D

Mun vahvistimet on tuollaisia non-mastervolumemallisia, ja kun vielä tykkään pitää tuplastäkkiä lavalla, ei vahvistinta paljon yli volyymi kakkosen soitella. Joku boosti on siis tarpeen, pääteastesäröä en kaipaa, eikä se noissa ollut alun alkaenkaan ideana.
 
Pleksimarsut on yllättävän puhtaita soinniltaan. Volyymia en kaipaa lisää, mä olen jo oppinut sen että soolot saa kuuluviin sillai että muut hiljentää omaa soittoaan, ja muutenkin pidän pedaalit sillai että varsinainen melutaso on yhtä kova päällä ja pois.
 
Ja joo, melkein mikä vain parempi boosteripedaali toimii. Sonic Distortion ei ihan kauheasti eroa Tube Screamerista tai Vox Boosterista, noista herrasmiehen säröistä.
 
EDIT:Lähinnä eri merkkisiin ja mallisiin pedaaleihin olen päätynyt sitä kautta, että saan pidettyä oman soundini "suhteessa samana" vaikka soittajatoverit ympärillä vaihtaa kamojaan.
 
Kiitos rehellisestä vastauksesta.
 
Omalla kohdallani pleksimarsuun modattu mastervola, on melutaso sitten mikä tahansa, on tuonut saundiin sen rokkiin riittävän ruven. Ja vaikka kuinka Angus Young kääntelee kitaran volanamikasta soolot päälle suvereenisti, joku buusteripolkusin on toistaiseksi meikäläisen touhuihin havaittu ihan käyttökelvoksi. Kilpailevina purkkeina Maxon OD808 ja Marsu Ed-1. Oisko noista sitten yhtään mihinkään, tiedä häntä. Kuultavaksi jää. Kivaa niitä kaikkia erilaisia juttuja on kokeilla...

Kilpailevina purkkeina Maxon OD808 ja Marsu Ed-1. Oisko noista sitten yhtään mihinkään, tiedä häntä. Kuultavaksi jää. Kivaa niitä kaikkia erilaisia juttuja on kokeilla...
 
OD808 on uusintapainos Tube Screamerista, ja tuo Marshall, varsinkin jos se on se vanha malli, on kai ihan samaa pässinlihaa. Eiköhän noilla pärjää
:-D
 
Oottelepa GuitarFan -lehden numeroa kolme, niin käyn gain-boosteripedaaleja läpi siinä. Ensi numerossa tulee kaikenkattava artikkeli fuzzien ihmeellisestä maailmasta, runsaine ääninäytteineen.
 
Edit: mähelö minä. Eihän Edward The Compressor ED1:stä oo kai kuin tuo yksi malli.
No, joka tapauksessa se boostannee ainakin saman verran kuin Angus Youngin langaton, joka muistaakseni antoi +16dB:tä signaaliin lisää, mikä osaltaan vaikuttaa siihen klassiseen soundiin ratkaisevastikin.

OD808 on uusintapainos Tube Screamerista, ja tuo Marshall, varsinkin jos se on se vanha malli, on kai ihan samaa pässinlihaa. Eiköhän noilla pärjää
:-D
 
Oottelepa GuitarFan -lehden numeroa kolme, niin käyn gain-boosteripedaaleja läpi siinä. Ensi numerossa tulee kaikenkattava artikkeli fuzzien ihmeellisestä maailmasta, runsaine ääninäytteineen.
 
Edit: mähelö minä. Eihän Edward The Compressor ED1:stä oo kai kuin tuo yksi malli.
No, joka tapauksessa se boostannee ainakin saman verran kuin Angus Youngin langaton, joka muistaakseni antoi +16dB:tä signaaliin lisää, mikä osaltaan vaikuttaa siihen klassiseen soundiin ratkaisevastikin.
 
No juu nii, just tota mä ajoin takaa: Eli sama se millä buustaa. Mut kivahan se on kaikkee kokeilla. Jee jee.
 
Jäädään sitä fuzzien ihmemaailmaa odottelemaan.

Unelmavahvistin on yksinkertainen, perusnappulat kauniisti rivissä. Sisällä hehkuu putkia, ja se tuoksuu vanhalta. Kun sitä katselee, niin mielessä herää tyytyväinen kiintymys sitä kohtaan. Sen soundi on tarpeeksi hyvä kaikkeen, mitä ikinä soittaakaan. Loput tehdään speduilla, joita se popsii kuin Fazerin sinistä. Sillä voi soittaa hiljaa tai sitten typerryttävän lujaa. Henkensä edestä pakeneva miksaaja saa minut hyvälle tuulelle. Inise sika! Kaiken se kestää, jättämättä pulaan juuri väärällä hetkellä. Hänen nimensä on HIWATT:)

Joo, toi yllämainittu Hiwatti pyörii kyllä kaalissa tällä hetkellä. Eteen Hornby Skewes ja ehkäpä Hiiwatin Custom Tape Echokin (kun ihmeen edullinen on)...jos niillä Blackmorelandiaan...Majoreita en viitsi edes miettiä.
Aiemmin kuvittelin että Divided by 13: RSA23 vois olla se, mutta eipä aiheuttanut testatessa kummempia sukan pyörimisiä kaikesta Gear Page-hypestä huolimatta, hyvä kylläkin.
Sitä kuuluisaa hyvää ja halpaa haen jossain vaiheessa Metroampin Plexi 100 rakennussarjasta.

Mesa Boogien Mark IV on pitkän aikaa ollut unelma vahvistimena mutta ikinä en ole pääsyt semmoista koittamaan joten paha sanoa olisiko se sittenkään se oikea minulle. Carvinin X50B nuppi tuli hankittua josta tuli unelmoitua pitkän aikaa mutta todellisista soundeista ei vielä ole päässyt selville kun korjaukseen piti tuo Carvin pistää, saa nähdä onko tuo sitten ''se'' vahvistin minulle. Kaiken lukeman perusteella X50B ja X100B ovat vaikuttaneet aika pitkälti siltä mitä olen etsinytkin, sitten pitäisi olla vielä hyvä kappikin jos ''sen'' soundin haluaa.
 
Kitaroiden puolella luulen että etsintä on loppunut ja vintage Stratoihin olen päätynyt. Muuten lähes täydellisiä nuo 50's ja 60's tyyliset reissuet mutta yleensä tallamikiksi tarttee vaihtaa kuumempaa kamaa. Duncanin SSL3-Hot, Dimarzion HS3, Dimarzion SDS-1 ja Fenderin Fat 50's taitavat olla ne mieluisimmat. Joten ehkä se kaikista mieluisin soundi vielä löytyy...

Saan soundini yksikanavaisesta vanhanliiton putkivehkeestä. Tällä hetkellä pääasiassa soittelen Hiwatt DR103lla ja Marshallin Superbassilla. Säröt pedaaleita yhdistelemällä. Yhdisteleminen on avainsana. Olen mielessäni hyväksynyt sen tosiasian että en löydä vahvistinta jossa olisi useampi täysin tyydyttävä kanava. Osasyynä lienee se että jos haluan marsusoundia ei sitä saa kuin marsusta. Vähän sinnepäin ei nappaa. Ehkä useampikanavaisen vahvistimen voisi löytää esim joltain putiikkivalmistajalta, mutta niiden metsästäminen on liian hankalaa. Ei jaksa nähdä sitä vaivaa ja polttaa rahaa.
 
Delay on useimmiten must, mutta muita efektejä tulee käytettyä vaihtelevasti ja ilmankin tulen toimeen. Univibe on ainoa modulaatio josta pidän varauksetta ja sitä tulee käytettyä välillä paljonkin.
 
Kun saa uuden vahvistimen tai muun laitteen niin aikansa sitä käytettyään se oma soundi tulee sieltä aina lävitse. Ihan valtaisaa eroa ei ole käytän sitten Hiwattia tai Marhallia. Olen useamman kerran vaihtanut vahvistinta niin ettei kukaan ole sitä huomannut. Oman soundin etsinnässä keskeisiä seikkoja ovat reagointi soittotatsiin ja selkeys. Samat jutut tulee kaivettua eri laitteista esiin ja jos niitä ei löydy, ei löydy säilytystilaakaan turhille kamoille..
 
Mitään obsessiota minulla ei ole. Laitteita tulee paljon osteltua ja kokeiltua silkasta mielenkiinnosta.

Mulle toimii: Jackson RR24->Mesa Triple Recto->V30:sillä varustettu kaappi. Muuta ei sitten tarvitakkaan. Kyllä muuten jytisöö.
 
Sitten jos mennään kitaroiden ulkopuolelle, niin "se" soundi lähtee kyllä kanteleesta. Siitä ei enää soundi parane.

Saan soundini yksikanavaisesta vanhanliiton putkivehkeestä. Tällä hetkellä pääasiassa soittelen Hiwatt DR103lla ja Marshallin Superbassilla. Säröt pedaaleita yhdistelemällä. Yhdisteleminen on avainsana...
 
Olikos Barberin Direct drive osana loistavaa soundia? :D
 
nim: -Innokas odottaja