Kitarat: soittaminen ›

Kuten jo useaan kertaan sanottu, se on aivan sama miten tehokkaita ja mahtavia tekniikka/nuotti-treenejä pidät, penskan täytyy voida nauttia soittamisesta. Sopivassa tasapainossa ankaraa (mutta nautittavaa) treeniä ja rentoa soittelua/jammailua niillä perusasioilla mitä osaa. Se sitä hommaa vie eteenpäin kun penska on haltioissaan ja onnensa kukkuloilla soittaessaan vaikka kuinka simppeliä ja tylsää melodianpätkää _omista_ suosikkibiiseistään.
 
Ei se yksin, mutta siitä se motivaatio lähtee, kun oppii jotain mistä itse pitää. Motivaation kautta into treenaamiseen kasvaa ja voi ottaa mukaan uusia juttuja ja myös niitä oppilaalle vieraampia tai ei niin innostavia musiikkityylejä/soittotekniikoita.

Ja muista painottaa alati sitä asiaa että muusikon tie on yksinäinen ja ankea ja että 99% todennäköisyydellä sinusta ei koskaan tule komeaa ja kuuluisaa rock tähteä. Sossu luukulla kerjättyäsi rahat menevät uusiin kieliin ,saarioisten pizaan ja kaljaan.
Mutta silloin oletkin päässyt tavoitteeseesi , bluussi tuska lähtee suaraan syrämmestä!

Ihan hyviä pointteja tuossa tuli mutta minusta kyllä liialloinen korvakuulolta soiton painottaminen on alkuvaiheessa tappavaa toimintaa: itsellä oli ainakin alkuun hirveitä vaikeuksia poimia edes sitä kotiteollisuutta korvakuulolta ja tabulatuurit juuri pelastivat soittoinnon, kun kaikkea ei tarvinnut tehdä vaikeimman kautta.
 
Musiikin tekeminen on kuitenkin ennen kaikkea sidoksissa korvakuulolta soittamiseen. Tarkoitan tällä myös sitä, että olisi hyvä jos opettaja aluksi opettaisi korvakuulolta kappaleita tai paremminkin sanottuna kädestä pitäen. Tabulatuureihin ja nuotteihin jää usein jumiin ja sitten ei osaa soittaa mitää jos siitä ei ole nuottia tai tabulatuuria. Kaikki kannattaa opetella ulkoa, tämä taasen kasvattaa musiikillista muistia. Pahimpia ovat jotkut klassiset soittajat, jotka eivät pysty soittamaan mitään jos nuottia ei ole edessä. Entä jos nuottiteline kaatuu kesken keikan? Tai nuotit unohtuvat kotiin? En todellakaan tarkoita, että kaikki klassisen musiikin soittajat ovat tällaisia, olen vain törmännyt muutamiin. Olen myös soittanut klassista musiikkia.
 
Olen myös vahvasti sitä mieltä(vaikka saan aina tässäkohtaa tiukkoja vastalauseita), että kannattaa opettaa ensin viitossoinnut ja vain esitellä hieman helppoja perussointuja sillä varsinkin 10-vuotiaalle vaikkapa F-duuri voi olla alkuun yllättävän vaikea. Viitossoinnuissa taas ei tarvita mahdotonta sormikoordinaatiota tai -voimaa joten niillä on alkuun mukava opetella rytmejä, juuri noita sävelten pituuksia, pikkaustekniikkaa, demppausta ja oppii pikkuhiljaa taivuttamaan niitä sormia ja pitämään niitä oikeassa asennossa.
 
Tämä ei ole ollenkaan huono idea. Toinen vaihtoehto on opettaa kolmen-neljän kielen sointuja.

Pahimpia ovat jotkut klassiset soittajat, jotka eivät pysty soittamaan mitään jos nuottia ei ole edessä. Entä jos nuottiteline kaatuu kesken keikan? Tai nuotit unohtuvat kotiin? En todellakaan tarkoita, että kaikki klassisen musiikin soittajat ovat tällaisia, olen vain törmännyt muutamiin. Olen myös soittanut klassista musiikkia..
 
Niin se on vaan kun alkaa opettelemaan kappaletta ja kappaletta tulee luettua nuoteista koko sen ajan. Siin voi joko opetella kappaletta ulkoa pala palalta tai sen jälkeen kun osaa soittaa kokonaan. Ei se kovin vaikea homma ole. Kurssitutkinnothan pitää kumminkin osata kokonaan ulkoa. Pitää myös muistaa klasarin ja pop musiikin erot. Jonkun sooloinstrumentti / viulukonserton opetteleminen ja ulkoa muistaminen on hieman eri juttu kuin normaalin pop/rock kappaleen muistaminen.

Puolustaessani tabulatuureja en suinkaan tarkoittanut, että niitä katsottaisiin joka kerta soittaessa ja tuskin se kenenkään mielestä olisi kovin hauskaakaan. Tarkoitin, että ensimmäisellä kertaa kun opettelee jotain biisiä, katsoo niista tabeista vähän että miten se biisi rakentuu ja mistä kohdista siellä soitellaan. Sitten soittelee levyn päälle tabien avustuksella sen ekan yksi tai kaksi kertaa ja heti kun muistaa, jättää ne tabit pois.
 
Komppia tälle. Kyllä minäkin olisin noitten nuottien/tabulatuurien kannalla aloittelijoille. Vähän sama ku lähtis suunnistamaan johonkin uuteen paikkaan ilman karttaa, ihan vaan sen takia, ku tosimiehet ei karttoja käytä/tarvitse, vaan vetävät perstuntumalta.
 
Kunhan aluksi tutustuu itse soittimeen ja saa edes jonkinlaisen tekniikan haltuun. Sitten on vähän helpompaa lähteä vaikka sillä korvakuulolla hakemaan.

Tuo on omasta mielestäni ainakin toimiva juttu, että kyselee kaverilta lempibiisejä tms. kappaleita mitä haluaisi oppia.
Itse opetin silloin tällöin tutun pikkuveljeä soittamaan (vaikken itse tosiaan ole mikään huippusoittaja) ja kyselin mitä kappaleita opeteltaisiin, Iron Maidenin biisejä sitten ruvettiin sahaamaan ;-) oli molemmille mieluista musaa ja oli itellä nuo ulkomuistissa niin homma kävi.
Ja tuo korvakuulolta soittaminen on kova juttu. Itse en sitä osaa ja se harmittaa suunnattomasti, eikä oikein tiedä miten sitä enää lähtisi opettelemaankaan.

Tuo on omasta mielestäni ainakin toimiva juttu, että kyselee kaverilta lempibiisejä tms. kappaleita mitä haluaisi oppia.
Itse opetin silloin tällöin tutun pikkuveljeä soittamaan (vaikken itse tosiaan ole mikään huippusoittaja) ja kyselin mitä kappaleita opeteltaisiin, Iron Maidenin biisejä sitten ruvettiin sahaamaan ;-) oli molemmille mieluista musaa ja oli itellä nuo ulkomuistissa niin homma kävi.
Ja tuo korvakuulolta soittaminen on kova juttu. Itse en sitä osaa ja se harmittaa suunnattomasti, eikä oikein tiedä miten sitä enää lähtisi opettelemaankaan.
 
Mulla se on ainakin tullut vähitellen ja vaivihkaa. En siis siinä vieläkään hyvä ole, mutta tutusta musiikkilajista oppii väkisinkin löytämään korvakuulolta ja tässäkin punkahtava heavy/rock, kuten nyt vaikka se Kotiteollisuus on erinoimainen paikka aloitaa, koska kappaleet ovat selkeitä ja suurimmassa osassa kappaleita ei ole miljoonaa kitararaitaa mitkä pitäisi erottaa toisistaan.

Juuh, noita Bad Religioneja, Ramoneseja yms. oppii kyllä "puolivahingossa" soittamaan korvakuulolta. Laakista ei kyllä varmaan mene yksinkertaisinkaan punk-joiku...