Kitarat: kitarakamat ›

(ei sillä että kitaraa huonontaisi, mutta epäilemättä tuo tekee siitä epiphonen kaverin ja joidenkin mielestä tällä palstalla lähes saatanasta seuraavan)
 
Juups, mutta selvennykseks että enpäs minä _dissaa_ henkilökohtaisesti Tokaita mitenkään (ainuttakaan kirjoitusta siihen suuntaan ei valittaja löydä), hyvä kitara mutta onpahan vaan Les Paulin _näköinen_. Not the real thing.Period. Eikä tuo viilu tahi laminaatti tee yhtä reilua vaikutusta kuin puolen tuuman umpivaahtera. Minun mielestäni. Mutta niinkuin Juzzu totesi, monissa kopioissa on koree kansi ja jotain aivan muuta siinä välissä. Kitaranrakennus ei edelleenkään ole hyväntekeväisyyttä. Jos hinta on halpa täytyy jossain olla jotain joka sen selittää. Muutakin kuin Brändi.

No juu, mutta eihän noissa tokainkaan loimukantisissa love rockeissa oo kun ohut viilu päällä. Niitähän kuitenkin ylistetään täällä vaikka kuinka.
 
Erona kuitenkin esim. Epiphoneihin (miinus Elitet) se, että loimuviilun alla on kuitenkin se œ tuuman vaahterakansi. Mielestäni ihan toimiva ratkaisu, saadaan paksun vaahterakannen vaikutus soundiin ja nätti ulkonäkö. Siitä voi sitten tapella, vaikuttaako se viilu ja liimapinta soundiin. Mielestäni ei, ihan yhtä hyvältä ainakin minun korvaani kuulosti kuin viiluton LS-65 (nyk. LS-75, eli tuo plaintop malli).

Mulla on ollut Gibson Les Paul Gothic jonku vuoden ja ei ole kyllä tarvinnut koskaan katua sen ostamista. Mukana on vakiona hyvät soundit ja soittotuntuma. Siihen ei ole ikinä tarvinut tehdä muuta kuin vaihtaa kielet. Ovh hinta taisi olla jotain 1560 euroa, mutta siitä saa helposti tingattua melkeinpä 500 euroa pois.
 
Pääsinpä taannoin vertaamaan omaa vastaavaan Epiphonen LP Gothiciin. Gibsoni oli melkein sentin paksumpi :) Eli ne ei ainakaan ole ihan tarkkoja kopioita.

Erona kuitenkin esim. Epiphoneihin (miinus Elitet) se, että loimuviilun alla on kuitenkin se œ tuuman vaahterakansi. Mielestäni ihan toimiva ratkaisu, saadaan paksun vaahterakannen vaikutus soundiin ja nätti ulkonäkö. Siitä voi sitten tapella, vaikuttaako se viilu ja liimapinta soundiin. Mielestäni ei, ihan yhtä hyvältä ainakin minun korvaani kuulosti kuin viiluton LS-65 (nyk. LS-75, eli tuo plaintop malli).
 
Näinhän se on, mutta tarkotinkin sitä, että onhan tossa Orvillessakin se vaahterakansi viilun alla joten ei kai sen viilun pitäis Orvillessa sitten sen enempää haitata kun Tokaissakaan. Eipä se viilu siitä sen huonompaa tee, mutta jos saisin valita niin ottaisin kuitenkin ennemmin plaintopin kun viilutetun.

Tämä aihe on todella loppuun kaluttu, mutta silti - jos se Tokai Love Rock on niin maar loistava keppi ja Tokai muutenkin loistavan häikäisevä valmistaja niin miksei ne keksi mitään omaa, edes siinä - eikä edes kovin väheksyttävässä määrin kuin Yamaha, ESP ja Ibanez.
 
Niin minullahan on siis yksi Tokai, ihan hyvä kitara kopioksi.
 
Tokai on ihan OK-korvike jos ei ole aitoon asiaan varaa, oli se aito asia sitten vaikka Ibanez Artist tai Hamer Sunburnst.
 
Tokai on yritys joka keskittyy kitaroiden viimeisteltyyn ulkonäköön ja on tässä markkinoinit strategiassaan ilmeisen hyvin onnistunut, suurin osahan kuitenkin valitsee kitaran ulkonäön perusteella.

Niin joo, ketjun alottajalle vielä, että saksan ebaysta saa välillä halvalla noita historic gold top viiskytluvun reissueita. Pistin sillon linkinkin yhteen ketjuun kun oli just ebay.de:ssä huuto menossa umpeen ja loppuhinnaks tuli sitten 1400e. Aika useestikkin on ollu just '56 ja '57 reissueita. Ja näähän on siis custom shop kitaroita ja helvetin hyviä.
 
Kaulat niissä on paksuja mistä moni ei tykkää. Ite tykkään.

Pääsinpä taannoin vertaamaan omaa vastaavaan Epiphonen LP Gothiciin. Gibsoni oli melkein sentin paksumpi :) Eli ne ei ainakaan ole ihan tarkkoja kopioita.
 
Näinhän se on, Gibsonin Studiot on (pääsääntöisesti kaiketi?) paksuja kuten Standardit mutta bindaus puuttuu. Epiluurilla bodykin on ohuempi. Ja noissa Goth ja Gothic -malleissa on muutenkin eroa, Gibsonin osissa jo tunteekin että ne on laadukkaammat, kun taas Epi vaikuttaa vähän ritsalle. Ainakin Flygarissa muotoilu ja viimeistely "metalliosissa" ja muutenkin bodyn ja kaulan pintamateriaalissa on ihan syvältä kun vertaa Gibsonin vastaavaan. Mattamustaa molemmat, mutta eroa on matalla ja matalla :-)

Mitäpä näistä tappelemaan. Mene kauppaan, ota vaihtoehtoiset kitarat eteesi, laita silmät kiinni ja soita. Älä irrota otetta siitä, mikä on paras, kuin vasta kotona. Jos mahdollista, pyydä vielä ennen testiä vaihtamaan kaikkiin uudet kielet. Vaikka tästä voi tietty tulla vireongelmia, ainakin soundin pitäisi tulla tasa-arvoisesti esille kaikista.
 
Mulla on itsellä 94- tai 95- studio, eikä mulla ole mitään rutisemista, paitsi että nauhojen päät on alkanu pilkistämään (muutto Turusta Rovaniemelle vaikuttaa?). Tarttis varmaan viedä huoltoon.
 
Ei Tokaissakaan mitään vikaa ole, mitä on kokemuksia ko. firman stratokopioista. Yksi tuollainen lepäilee tälläkin hetkellä tuolla Les Paul Studion vieressä, ihan sulassa sovussa.

Tästä kyllä sataa paskaa niskaan gibamiesten toimesta, mutta menköön:
Itellä Tokain ls-75Q eli japsi on. Tuossa viimemaanantaina giban standardeja testanneena sanoisin, että ainoastaan mikit hävii noille. (toinen oli uus sb ja toinen kolhunen kokomusta). Viimeistely priimaa (tai olikohan kauppias trimmannu jälkeenpäin en tiiä), mutta kuitenkin suoraan telineestä ja soittokunnossa. Ostaessa vertasin giban studioon ja tästä ite enemmän tykkäsin.
 
Korostetaan tässä alla vielä, että makuasioitahan nämä, joten jos teillä on gibsoni niin hyvä.
 
EDIT: kyllä hjukke tota testaamaankin pääsee jos haluut...

Itellä Tokain ls-75Q eli japsi on. Tuossa viimemaanantaina giban standardeja testanneena sanoisin, että ainoastaan mikit hävii noille. (toinen oli uus sb ja toinen kolhunen kokomusta). Viimeistely priimaa (tai olikohan kauppias trimmannu jälkeenpäin en tiiä), mutta kuitenkin suoraan telineestä ja soittokunnossa. Ostaessa vertasin giban studioon ja tästä ite enemmän tykkäsin.
 
Itse kokeilin omassa vertailussani myös sitä Tokain ~1500e Love Rockia jossa oli duncanin mikit (Seth Loverit).
 
Oli niillä kyllä selkeä ero Tokain vakiomikkeihin, mutta akustisesti soiteltuna Studio vei silti voiton. Studiota töräyttäessä sen tunti mahanpohjassa kun body värähteli ja akustinen sointi oli muutenkin paljon voimakkaampi. Tokaissa sitä sustainia kyllä piisasi ihan kivasti mutta jotenkin muovinen fiilis siitä jäi. En tiedä oliko huonoista puista väsätty, yhdestä palasta se body kyllä oli...
 
Henkimaailman juttuja ja makuasioitahan nämä, ja kuten sanoit; se mikä toiselle sopii hanskaan, ei välttämättä toiselle passaa. Suosittelenkin jokaista tekemään omia vertailuja eikä luottamaan sokeasti muitten mielipiteisiin.
 
Edith: Noista Studion mikeistä sen verran että ainakin omaan korvaani tallamikki kuulostaa aivan loistavalta, kaulamikki taas tahtoo olla ehkä hieman liian tummasoundinen varsinkin säröillä soitettuna. Saa nähdä mitä eq tekee tälle asialle...

Studiota töräyttäessä sen tunti mahanpohjassa kun body värähteli ja akustinen sointi oli muutenkin paljon voimakkaampi. Tokaissa sitä sustainia kyllä piisasi ihan kivasti mutta jotenkin muovinen fiilis siitä jäi. En tiedä oliko huonoista puista väsätty, yhdestä palasta se body kyllä oli...
 
Onko se sitten parempi jos kitara soi kovaa akustisesti. (retorinen kysymys). Kyseessähän ei ole akustinen kitara jonka bodyn tehtävä on muuttaa kielten liike-energia ääneksi. Välttämättä voimakas akustinen sointi ei ole tae hyvästä soinnista. Vieläkään ottamatta kantaa kumpi on parempi.

Eikä tuo viilu tahi laminaatti tee yhtä reilua vaikutusta kuin puolen tuuman umpivaahtera. Minun mielestäni.
 
Niin, no minäkin olin aikaisemmassa kommentissa vähän varovainen. Oikeasti kitara ei soi, ei laula, ei tulkitse, ei avaudu, jos ei kannessa ole kunnon puolen tuuman vaahteraa ilman mitään viiluja ja härpättimiä.
 
Pakko olla tuota mieltä, kun maksoin itseni kipeäksi tuon tuloilleen olevan Lerpsukan loimuvaahterasta kanteen!! ;o) Mutta on muuten sitten täyttä puuta!
 
EDIT: ja saahan siitä Tokaistakin kitaran, kunhan vaihtaa elimet, heheh... http://muusikoiden.net/keskustelu/p … 9&o=0&x=269b745cd1&co=0

Onko se sitten parempi jos kitara soi kovaa akustisesti. (retorinen kysymys). Kyseessähän ei ole akustinen kitara jonka bodyn tehtävä on muuttaa kielten liike-energia ääneksi. Välttämättä voimakas akustinen sointi ei ole tae hyvästä soinnista. Vieläkään ottamatta kantaa kumpi on parempi.
 
No, olen sen verran aloittelija näissä teknisen puolen jutuissa että en osaa mitään teknistä faktaa tuohon heittää. Mutta tarkoitin sillä kovalla soinnilla lähinnä juuri sitä kuinka se body värähtelee ja resonoi kun soinnun vetäisee. Siinä oli Gibson parempi. Tämä seikka yhdistettynä siihen että sähköilläkin G kuulosti paremmalta, johtuen varmaankin juuri niistä mikeistä, vahvisti päätöstä entisestään.
 
Tokai oli kyllä ulkonäöltään aika lailla komeampi, samanlainen viinipunainen custom kuin sinulla, ei viimeistelyvirheitä eikä mitään. Mutta pakko se valinta oli tehdä sen soinnin vuoksi. Ei sillä että tuo viininpunainen Studiokaan mikään ruma olisi :)

Onko se sitten parempi jos kitara soi kovaa akustisesti. (retorinen kysymys). Kyseessähän ei ole akustinen kitara jonka bodyn tehtävä on muuttaa kielten liike-energia ääneksi. Välttämättä voimakas akustinen sointi ei ole tae hyvästä soinnista. Vieläkään ottamatta kantaa kumpi on parempi.
 
No ei kai äänen voimakkuus niin oleellista ole, mutta akustinen sointiväri on. Itseasiassa kitaraa ostettaessa on tärkeintä (soitettavuuden lisäksi) se miten kitara soi akustisesti ilman sähköä - sähköinenkin perussointiväri määräytyy suureksi (suurimmaksi) osaksi akustisen soundin mukaan.
 
Akustisena huonosti soivasta kitarasta ei saa hyvää mitenkään laittoi siihen sitten mitkä tahansa mikrofonit.

No, olen sen verran aloittelija näissä teknisen puolen jutuissa että en osaa mitään teknistä faktaa tuohon heittää. Mutta tarkoitin sillä kovalla soinnilla lähinnä juuri sitä kuinka se body värähtelee ja resonoi kun soinnun vetäisee. Siinä oli Gibson parempi. Tämä seikka yhdistettynä siihen että sähköilläkin G kuulosti paremmalta, johtuen varmaankin juuri niistä mikeistä, vahvisti päätöstä entisestään.
 
Niinkuin tuossa jos sanoin enemmänkin painaa se että miten body soi ei kuinka kovaa. Kova akustinen sointi saattaa taas olla sustainista pois tähän voi vetästä kirjasta kaavat että miksi näin on mutta ei huvita.
 
Mutta pakko se valinta oli tehdä sen soinnin vuoksi. Ei sillä että tuo viininpunainen Studiokaan mikään ruma olisi :)
 
Ei ole ruma ei, oikeastaan kaikessa karuudessaan ihan hieno. Lähikaupassa just soittelin sellaista ja ihan kivalta se tuntui ja halpa oli, 1190e gullitetuilla osilla. Järkevää se on soinnin perusteella eroja tehdä jos sillä soittimella aikoo soitella eikä vaan ihastella sitä.

Nimenomaan tätä olen koko ajan tarkoittanut.
 
Asia vilpitön :)

Akustisena huonosti soivasta kitarasta ei saa hyvää mitenkään laittoi siihen sitten mitkä tahansa mikrofonit.
 
Eikö EMG:t oo keksitty just tämän takia ;)

Tokai oli kyllä ulkonäöltään aika lailla komeampi, samanlainen viinipunainen custom kuin sinulla, ei viimeistelyvirheitä eikä mitään. Mutta pakko se valinta oli tehdä sen soinnin vuoksi. Ei sillä että tuo viininpunainen Studiokaan mikään ruma olisi :)
 
Tuossa viininpunaisessa Tokain LP Customissa ei ole vaahterakantta (runko kokonaan mahonkia, kuten wanhoissa Gibson LP Customeissa), joten osa soundierosta voi selittyä silläkin.
 
Tietysti on aina syytä valita se kitara, joka kuulostaa omaan korvaan paremmalta.

Studio lespauleissa on ihmeellisiä eroja kyllä soittotuntumassa mitä olen testannut. Omaan studioon olen erittäin tyytyväinen, mutta muutamat kaupassa testatut uudemmat on jättäneet ristiriitaisen kuvan. Ei siinä, että ne olisivat huonoja, mutta tuntumaltaan nuo uuden ovat paljon erilaisempia kuin tuo about 90-luvun puolivälin studioni.
 
Onko noita uudempia studioita ohennettu? Jotenkin tuntuvat sentin tai pari ohuemmilta rungosta. Lisäksi nykyään niissä on metalliset virittimet. Omassani on muoviset. Taisi tuohon aikaan kun nuo studiot tulivat markkinoille saada kahta vaihtoehtoa: Kullatuissa osissa oli metalliset viritintapit kun taas kromiosaisessa oli muovipäällysteiset virittimet. Tosin nää muovisemmat on kädessä mukavammat, antaa tarkemman tatsin virittämiseen. Koskaan en ole näin helposti viritettävää ja toimivaa koneistoa omistanut kuin studiossa.
 
Mitäs mieltä porukka on muuten Les Paulien plektrasuojasta? Pitää olla vai ei pidä olla? Mielestäni yksivärisissä pitää olla ja sunbursteissa ilman suojaa...
 
EDIT: Meni vähän offtopikin puolelle, sori.