Media ja viihde ›

Menee aiheen vierestä hieman mutta aloittelin tuossa jokin aika sitten projektia, että vetäisi Diablo I:n läpi ilman mitään equipmenttia.. Joskus kokeilin tuota vikoilla tasoilla ja ownasi kaikki kympillä. Sitten kun pelin alussa tuli testattua niin se osoittautuikin yllättävän paljon haastavammaksi. :(

eilen pelasin snessillä lemmingsiä ja se 11. kenttä oli ihan mahdoton. semmonen, missä keskellä on semmonen seinä, jossa on nuolia ja sen läpi ei voi kaivaa.
 
Jep, olin jotain noin 7 vuotias kun pelasin lemmingsiä ja muistan hyvin tämän radan. Mutta läpäisin sen silti, rakkennat vaan niitä portaita puol päivää.

E: Kaverin kanssa vedettiin tuossa juuri läpi NESin Rush 'n' attack (huomatkaa oiva sanaleikki).. Ei mitenkään kovin hankala emulaattorilla kun voi jatkuvasti tallentaa mutta herran jessus kun tuo oli hankala silloin alkuperäisellä laitteella.. Kuolemat mitataan loppua kohden kuitenkin kymmenissä, ellei sadoissa.. Ja tuo pitäisi viidellä elämällä läpäistä..!? :(
 
Ei muuten ole pätkääkään paha. Pari vuotta sitten päätin pelata siitä pisteet ympäri eli aina kun peli loppuu niin sehän palaa alkuun. Muistaakseni viisi kierrosta pelasin kuolematta sitä peliä ympäri, sitten tajusin että kun raja ylittyy niin sinne mittariin tulee yksi nolla lisää! Vähänkö söi miestä siinä kohdasssa. Kyllä se menee helposti läpi, tarkkana pitää vaan olla siinä kohdassa kun vitostason lopussa tulee ne laskuvarjojoukot. Kulkemalla niiden alta oikealta vasemmalle niiden kudit voi väistää, jos ajoittaa huonosti niin nilkkaan osuu. Muutenhan se peli on pelkkää läpijuoksua ja äijien puukotusta.
 
Tämän turhuuden duunasin siis ihan oikealla, telkkuun laitettavalla kasibittisellä. Oli hieman tylsää siis.

Eilen teeveestä tullut James Bond herätti muistot A View to a Kill pelistä, jota pentuna tuli epätoivoisesti tahkottu. En tainnut tajuta pelistä hevonhäntääkään, sen verran vaikea oli. Olisi kiva päästä kokeilemaan tuota uudelle, pelissä oli oudon kiehtova tunnelma vaikka en tosiaankaan tainnut osata sitä pelata. MSX versio oli siis kyseessä.
Muistaako joku kyseisen pelin?
Tuolla muutama screenshot.
www.mobygames.com/game/msx/a-view-to-a-kill/screenshots
 
Blue msx on manio emulaatori, ja ton pelinhän löytää helposti kans, mäsäxäxän
Goonies on huippuukin huipumpi!!!

Ei muuten ole pätkääkään paha. Pari vuotta sitten päätin pelata siitä pisteet ympäri eli aina kun peli loppuu niin sehän palaa alkuun. Muistaakseni viisi kierrosta pelasin kuolematta sitä peliä ympäri, sitten tajusin että kun raja ylittyy niin sinne mittariin tulee yksi nolla lisää
 
Oho, sä oot sitten syntynyt ristiohjain kädessä. Itse pelasin vuosia sitten läjän näitä nuoruudessa mahdottomia pelejä läpi emulaattorilla ja ko. peli oli kyllä aika hankala. Ilman tallenusmahdollisuutta ei olisi ollut mitään jakoa, ukkoa rupee loppukentissä olemaan jo aika paljon ruudussa ja siihen päälle vielä todella surkeat kontrollit. Tämä on taas näitä pelejä joissa lopussa tulee hienot fanfaarit, animaatiot jne. -tai sitten ei.
 
Muita vaikeita pelejä joita tulee mieleen on esim. Nesin robowarrior. Pelissä on kohtalaisen helppo saada hyvät varusteet, paljon pommeja yms. mutta koko peli muuttuu todella puuduttavaksi junnaamiseksi kun kentän läpäisyyn tarvittavaa vaasia ei löydy. Oikeista tietokonepeleistä (8-bittisistä)muistuu mieleeen Amstradin Sorcerer ja Cauldron II. Noissa peleissä ei pahemmin pelaajalle armoa annella.

Mortal Kombat I ja II, juuri pitkästä aikaa kokeilin ja nämähän ovat jumalauta mahdottomia.

Vanhat konsolipelit olivat aika hankalia, ei talletusmahdollisuuksia ollut niissä, ei! Häpeäkseni pitää tunnustaa etten ole vielä edes SMB 1:stä läpipelannut...ja se oli sentään ensimmäinen NES-pelini. Myös Stunt Car Racer oli todella hankala, radat olivat korkealla vailla kaiteita ja auto loikki liiankin helposti niiltä pois.
 
Uudemmista mainittakoon Stuntman PS2:lle, jota pelatessani (ja viimeiseen elokuvaan jumiin jäädessäni) onnistuin rikkomaan yhden ohjaimen ja mielenterveyteni. Saakuta.
 
toi stunt car racer oli itselle aikamoinen kompastuskivi aikoinaan, sitten meni hermot ja viikon tahkosin sitä todella kovaa niin läpi meni, tuurilla on pakko myöntää.

Oho, sä oot sitten syntynyt ristiohjain kädessä. Itse pelasin vuosia sitten läjän näitä nuoruudessa mahdottomia pelejä läpi emulaattorilla ja ko. peli oli kyllä aika hankala.
 
Joo, tai sitten koko nuoruus tuli käytettyä 8-bittisen parissa. Taisi olla ekoja eurooppalaisia NESsejä mitä tähän taloon tuli ja niillä pelattiin hitosti. Myöhemmin, monta vuotta ekan ostamisen jälkeen jouduttiin ostamaan uusi kun koko kone oli käytännössä kulunut puhki. Sarjassamme äärimmäisen turhia taitoja tuo nessin peluu kyllä.
 
Muita vaikeita pelejä joita tulee mieleen on esim. Nesin robowarrior. Pelissä on kohtalaisen helppo saada hyvät varusteet, paljon pommeja yms. mutta koko peli muuttuu todella puuduttavaksi junnaamiseksi kun kentän läpäisyyn tarvittavaa vaasia ei löydy.
 
Tämä olikin kanssa, minen koskaan päässyt tokaa kenttää pidemmälle kun siinä tuli joku seinä vastaan eikä ympäristöstä löytynyt yhtään mitään millä päästä eteenpäin. Onneksi mokoma peli oli vaan vuokralla silloin kersana niin ei palanut kääpä siihen. Myöhemmin emulaattorilla kanssa sitä olen kokeillut ja jostakin syystä ko. peli vaikuttaa kosolti pahemmalta pelata nykyään.

NES:in Shadowgate voisi osoittautua melko perkeleen vaikeeksi jos ei tietäis niitä kaikkia salamestoja ym:ta. Ite pelasin läpi luettuani Nintendo-lehdestä kaiken maailman spoilereita ja vinkkejä. Mutta kuiteskin jotkut niistä pulmista on melko epäloogisia, kuten EPOR-loitsun saa jos lukee kaksi kertaa seinällä olevan epor-tekstin. Kaikkea nekin on keksinyt.

NES:in Shadowgate voisi osoittautua melko perkeleen vaikeeksi jos ei tietäis niitä kaikkia salamestoja ym:ta. Ite pelasin läpi luettuani Nintendo-lehdestä kaiken maailman spoilereita ja vinkkejä. Mutta kuiteskin jotkut niistä pulmista on melko epäloogisia, kuten EPOR-loitsun saa jos lukee kaksi kertaa seinällä olevan epor-tekstin. Kaikkea nekin on keksinyt.
 
Tuo on semmoinen peli, mitä on tässä vanhemmalla iällä miettinyt, että kuinka paljon helpompi se peli olisikaan ollut jos olisi osannut englantia sillä tasolla kuin nykyään. Joskus nimittäin se vihjailu oli yllättävän selkeää kun sitä on nyt katellut, sama pätee kaikenlaisiin PC-seikkailuihin kuten esim. King's Questeihin.

Jep, olin jotain noin 7 vuotias kun pelasin lemmingsiä ja muistan hyvin tämän radan. Mutta läpäisin sen silti, rakkennat vaan niitä portaita puol päivää.
 
Ei näin. Pari lemmingsiä kiipee toiselle puolelle ja kaivaa takaisin lauman luokse. Nuolet merkkaa kaivuusuuntaa...

Mortal Kombat I ja II, juuri pitkästä aikaa kokeilin ja nämähän ovat jumalauta mahdottomia.
 
Ei ole. Tai sitten mulla ei ollu teininä elämää muuten kuin tahkota noita kahta loistavaa tappelupeliä...

Ei ole. Tai sitten mulla ei ollu teininä elämää muuten kuin tahkota noita kahta loistavaa tappelupeliä...
 
Mulla oli joskus tapana noissa Mortal Kombateissa se, että heti matsin alussa menin kyykkyyn ja odotin kunnes vastustaja tulee tarpeeksi lähelle. Sitten vedin uppercutilla sitä ja sama toistui kunnes vihollinen kuoli. Tämä nerokas taktiikka toimi muutaman ensimmäisen vastustajan ajan, sitten tekoäly astui kehään :)

Ei näin. Pari lemmingsiä kiipee toiselle puolelle ja kaivaa takaisin lauman luokse. Nuolet merkkaa kaivuusuuntaa...
 
Tämähän se ratkaisu on, mutta muistaakseni tossa kentässä ei ollu blokkereita käytössä eli mahdollinen kaivaja piti jotenkin muuten saada käännettyä toiseen suuntaan ja estää menemästä maaliin sitä ennen. Ehkäpä tekemällä silta maalin yli tjsp...

NES:in Shadowgate voisi osoittautua melko perkeleen vaikeeksi jos ei tietäis niitä kaikkia salamestoja ym:ta. Ite pelasin läpi luettuani Nintendo-lehdestä kaiken maailman spoilereita ja vinkkejä. Mutta kuiteskin jotkut niistä pulmista on melko epäloogisia, kuten EPOR-loitsun saa jos lukee kaksi kertaa seinällä olevan epor-tekstin. Kaikkea nekin on keksinyt.
 
Hei, täähän oli se puzzleseikkailupeli, joka ei edenny reaaliajassa? Kaverin kans oltiin ala-asteella ihan kahjona tuohon, kun se hommas tuon NESiin. Muistaakseni tahkottiin se lopulta läpikin. Tais kyllä olla et parissa kohtaa tarvittiin lehdistä vinkkejä. Olis varmaan helpottanu jos ois osannu lontoonmurretta paremmin. Joku hullu vipuyhdistelmäjuttu siinä ainakin oli, joka ajo hermoromahduksen partaalle..

Ei näin. Pari lemmingsiä kiipee toiselle puolelle ja kaivaa takaisin lauman luokse. Nuolet merkkaa kaivuusuuntaa...
 
Ai niin sori sekotin kaks tasoa. Mut jos se oli tuo niin mitä vaikeeta siinä muka oli?

Ei näin. Pari lemmingsiä kiipee toiselle puolelle ja kaivaa takaisin lauman luokse. Nuolet merkkaa kaivuusuuntaa...
 
:D mul tais mennä patentti tekniikalla läpi. Nimittäin tein ihan helvetisti tikkaita, ja sen mötikän toiselle puolella vielä semmoisen laskeutumisalustan niistä tikkaista. Läpi se meni. Kyllä alussa kelasin, mitäs helvettiä nuo nuolet tarkoittavat.

Minun rakkaimmat hermojenmenetysmuistot ovat ensimmäisestä Star Wars lentosimusta, X-Wingistä, johon verrattuna nämä muistipelit (Battletoads etc.) olivat vielä varsin helppoja.
 
Vaikeustaso kasvoi hellästi tyyliin ensimmäisessä tehtävässä ammutaan aseettomia tavarasäiliöitä, toisessa pujotellaan tiukan ilmatorjunnan läpi tarkastamaan Imperiumin isoja taistelualuksia ja neljäs tehtävä, jossa suojellaan kahta kohtuullisen heikkoa lääkintäalusta hillittömiltä, kolmesta suunnasta lähestyviltä pommittaja-aalloilta, olikin jo lähellä mahdotonta. Toisaalta pelin tunnelma oli katossa, koska se on suunnilleen ainoa peli, jossa oikeasti vaadittiin sankaritekoja, sankarinviitan ansaitsemiseksi ja melkein jokaisen tehtävän läpäiseminen johti pienimuotoisiin bileisiin pelihuoneessa.
 
Ketjussa aikaisemmin mainittu Space Hulk jäi myös positiivisesti vaikeana mieleen. Hitaat avaruusmariinit jumittuvilla aseilla vastaan nopeat, loputtomat, heti tappavat alienit oli, yhtälö joka vaati tiukkaa taktikointia ja yleensä myös tuuria. Omien äijien kuolevaisuuden vuoksi peli oli myös jännittävimpiä pelejä ikinä, ensimmäisen Aliens vs. Predatorin paniikintäyteisten ihmisosuuksien ohella (jotka myös olivat kohtuullisen vaikeita).
 
Uudemmista peleistä olen tykästynyt kovasti Guitar Heroihin juuri niiden armottoman ja anteeksipyytelemättömän vaikeustason ansiosta. Vaikeimmalla tasolla pahimipiakaan tilusooloja ei ole pehmennetty nykyisten pullamössöpelaajien ehdoille, vaan nuotteja napsuu juuri niin tiheään kuin pitääkin. Tällaisenaankaan ne eivät kyllä ole lähellekään samaa luokkaa kuin monet vanhat tässä ketjussa mainitut pelit mutta silti niitä harvoja nykypelejä, joissa pääsee kokemaan euforisia onnistumisen tunteita venyttyään vielä vähän aikaa sitten mahdottomilta näyttäneisiin suorituksiin.

Kyllähän se tuo Battletoads NES:illä täytyy olla. Tekijöidenhän suurin syy siihen, etteivät uutta Toadsia enää tee on se, etteivät nykypelaajat kestäisi sitä vaikeustasoa. :(