Yleistä keskustelua musiikista ›

Monopoli ei määritelmänä ole mitään muuta kuin tilanne, jossa tietylle palvelulle tai tuotteelle ei ole (eri syistä johtuen) muuta kuin yksi huoltaja (tuottaja) markkinoilla.
 
No onhan se hieman muutakin, kuten jäykkiksen suuresti suosima wikipedia asian ilmaisee:
 
Monopolille ominaista on siten kilpailun puuttuminen ja usein tästä johtuva epäluonnollisen korkea hintataso sekä täydelliseen kilpailuun verrattuna liian vähäinen tuotannon määrä. Useimmiten voittoa maksimoidessaan monopoliyritys hyödyntää markkinavoimaansa ja rajoittaa tuotantoa markkinahinnan nostamiseksi.
 
Enpä ole havainnut, että tekijänoikeusjärjestöt mitenkään pyrkisivät rajoittamaan tuotannon määrää "voittojen maksimoimiseksi", tai muutenkaan. Päinvastoin. Ja mitä tekijänoikeusmaksujen hintatasoon tulee, niin eivätpä nuo ole juurikaan esteenä millekään realistiselle liiketoiminnalle olleet (mitä nyt nettiradiot ja kännykkä-tv ovat kärsineet vähän kasvukipuja...voi, voi.)
 
Jatketaan niistä oikeista asioista, että mikä (jos mikään) järjestöissä kusee ja miksi, niin loppuu tämä ihan selkeän termin pyöritys ties missä avaruuksissa.
 
Jatketaan vaan. Toistaiseksi ainoat kommentit järjestöjen "kusemisesta" ovat tulleet tahoilta, jotka iltapuhteiksi hieman harrastavat aihetta, ja ovat luoneet omat läpeensä asenteelliset totuutensa sellaisista käsitteistä kuten kuluttaja, musiikkiteollisuus, tai ammattimuusikko (="käpyjen keräilijä"). Vaikka jäykkis on moneen otteeseen inttänyt järjestöjen sahaavan oksaansa ja toimivan tekijöiden etuja vastaan, en ole kuullut tai lukenut ainuttakaan samansuuntaista kommenttia yhdeltäkään tekijätahon edustajalta, täällä mnetissä, tai missään muuallakaan. Miksiköhän ?

Mitä ihmettä silmäni näkevätkään!!? Vanha kettu kehän laidalla!
 
Aijotko astua peremmälle?
 
No tämäpä taas paljastaa mistä on kysymys...pitäisi varmaan oikeasti oppia olemaan noteeraamatta näitä jäykkiksen "omaa kivaa"-kirjoitteluja. Metodihan on jo moneen kertaan havaittu; Ensin provoa, ja kun joku asia ei ihan mennytkään kohdalleen - väistö ja siirtyminen seuraavaan jankkaukseen.
 
PS. Se on muuten "aiotko".

No tämäpä taas paljastaa mistä on kysymys...pitäisi varmaan oikeasti oppia olemaan noteeraamatta näitä jäykkiksen "omaa kivaa"-kirjoitteluja. Metodihan on jo moneen kertaan havaittu; Ensin provoa, ja kun joku asia ei ihan mennytkään kohdalleen - väistö ja siirtyminen seuraavaan jankkaukseen.
 
Viittaat Feggyn "kysymykseen"?
 
Tulkitsin hänen kysymyksensä hänelle tyypillisenä yrityksenä viedä juttu hevon kuuseen. Tohtoritason kaveri ei voi olla idiootti ja hän tietää taatusti mistä tässä keskustellaan ja en näin ollenkaan katsonut aiheelliseksi vastata siihen kahdestakaan syystä:
 
Ensinnäkin siksi, että monopolisyytösten kannalta on yhden tekevää onko syytösten kohde yksityinen henkilö, yhdistys, yritys tai peräti monikansallinen konserni.
 
Toisekseen siksi, että hänen kysymykseensä on vastattu juuri äskettäin.
 
Koska asiassa kuitenkin aivan selvästi on vieläkin epäselvyyttä, niin poimitaanpa teksti markkinaoikeuden päätöksestä:
 
Kilpailunrajoituslain (480/1992) 3 _:n 2 momentin mukaan määräävä
markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkei-
nonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella
on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödyke-
markkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toi-
mitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuh-
teisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
 
Siinä määritelmä. Avainsana on yhteenliittymä.
 
Tässä kytkentä Gramexiin:
 
Markkinaoikeus on 18.8.2003 antamassaan päätöksessä nro 156/03, kil-
pailuneuvoston päätökseen 5.10.1995 (d:o 3/359/95) viitaten, todennut,
että Gramexilla on tosiasiallinen monopoli hallinnoimiensa säveltaiteen
tekijänoikeuksien osalta Suomessa. Asiassa ei ole tullut esille mitään
sellaista, minkä perusteella Gramexin asemaa olisi käsillä olevassa ta-
pauksessa aihetta tarkastella toisin.
 
Lähde: http://www.oikeus.fi/markkinaoikeus/32840.htm
 
Näiden tässä esitettyjen ongelmien lisäksihän on yleisesti tunnettu tosiasia se, että joka päivä kasvava joukko suomalaisia joutuu täysin aiheetta maksamaan kymmenykset näille järjestöille ilman, että heillä on yhtään mitään tekemistä järjestöjen edustamien asioiden kanssa.

Näiden tässä esitettyjen ongelmien lisäksihän on yleisesti tunnettu tosiasia se, että joka päivä kasvava joukko suomalaisia joutuu täysin aiheetta maksamaan kymmenykset näille järjestöille ilman, että heillä on yhtään mitään tekemistä järjestöjen edustamien asioiden kanssa.
 
Tässä tapahtuu kyllä vääryys. Kenelle voimme toimittaa rahat takaisin? Tarvitaan vain peruste.

Viittaat Feggyn "kysymykseen"?
 
Tulkitsin hänen kysymyksensä hänelle tyypillisenä yrityksenä viedä juttu hevon kuuseen. Tohtoritason kaveri ei voi olla idiootti ja hän tietää taatusti mistä tässä keskustellaan ja en näin ollenkaan katsonut aiheelliseksi vastata siihen kahdestakaan syystä:
 
Ei suinkaan. Yritin kertoa Jäykkikselle, että hän puhuu silkkaa potaskaa.
 
Ensinnäkin siksi, että monopolisyytösten kannalta on yhden tekevää onko syytösten kohde yksityinen henkilö, yhdistys, yritys tai peräti monikansallinen konserni.
 
Ei ole. Kuten linkeistäni huomaat, Gramex ja Teosta jakavat 9/10 perimistään korvauksista oikeudensaajille. Loput menevät teknisiisiin kuluihin. Missä välissä tässä pyritään voitonmaksimointiin?
 
Siinä määritelmä. Avainsana on yhteenliittymä.
 
Tässä kytkentä Gramexiin:
 

 
Lähde: http://www.oikeus.fi/markkinaoikeus/32840.htm
 
Näiden tässä esitettyjen ongelmien lisäksihän on yleisesti tunnettu tosiasia se, että joka päivä kasvava joukko suomalaisia joutuu täysin aiheetta maksamaan kymmenykset näille järjestöille ilman, että heillä on yhtään mitään tekemistä järjestöjen edustamien asioiden kanssa.
 
Siis suomalaiset eivät kuuntele musiikkia, käy leffoissa, teatterissa tai katso tv:tä. Voi helvetti teidän taliaivojen kanssa. Tehkää musiikki itse jos ette siitä halua maksaa, mutta turha on tulla meiltä sitä ilmaiseksi hakemaan.

Ei ole. Kuten linkeistäni huomaat, Gramex ja Teosta jakavat 9/10 perimistään korvauksista oikeudensaajille. Loput menevät teknisiisiin kuluihin. Missä välissä tässä pyritään voitonmaksimointiin?
 
Tämä on kysymys: Oletko idiootti, vai toivotko vain että muut olisivat?
 
Miksi takerrut voitonmaksimointiin?
 
Laki kilpailunrajoituksesta toteaa pykälässä kolme
 
"Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan tässä laissa luonnollista henkilöä tai yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka ammattimaisesti pitää kaupan, ostaa, myy tai muutoin vastiketta vastaan hankkii tai luovuttaa tavaroita tai palveluksia (hyödyke).
 
Määräävä markkina-asema katsotaan olevan yhdellä tai useammalla elinkeinonharjoittajalla taikka elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla."
 
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920480
 
Tässä tapauksessa siis useat eri oikeusasteet katsoivat Gramexin käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa.
 
On täysin toisarvoista mistä syystä hän on niin tehnyt ja mihin lopputulokseen hän on mahdollisesti pyrkinyt niin kuin myös se, miten leväperäisesti hän on mahdollisesti saamaansa hyötyä käyttänyt.

Mua kiinnostaisi tietää miten Teosto suhtautuu esim. siihen, kun nyt taas kesän korvilla moni ajelee autolla ikkunat auki, jumputi jumputi soiden täysillä. Onko se siis verrattavissa esim. takseissa soitettavaan musiikkiin? Onko se siis julkista musiikin "esittämistä" josta pitäisi vaatia korvaus.
 
Taksikuski Pertti Suhari on ostanut CD-levyn, jota soitattaa autossa ja asiakkaatkin sitä siinä ohimennen kuulevat = maksettava korvausta Teostolle (vaikka korvaus on jo CD-levyä ostettaessa kuluttajalta veloitettu).
 
vs.
 
Jorma Amiskorolla on ostanut CD-levyn, jota soitattaa autossaan ikkunat auki ja muut kanssaliikkujat liikenteessä sitä siinä ohimennen kuulevat = ei tartte maksaa korvauksia Teostolle.
 
Taksien ja linja-autojen kohdalla riittää ihan radiokanavakin, josta kanava on jo maksanut Teostolle vaadittavan korvauksen. Tämän lisäksi päällekäinen korvaus vielä liikennöitsijältä samasta asiasta.
 
Se, että Teosto ei tee voittoa on mielestäni hieman harhaanjohtavasti todettu. Ilman voittoja ei voitaisi maksaa palkkoja Teoston työväelle. Kuka sitten taas määrittelee palkkatason ja mikä voidaan kirjanpidollisesti merkitä muuksi kuin voitoksi. Ry:llä on oikeus kerätä rahaa ja saada avustuksia. Siltä kielletään yrityksille ominainen voiton tavoittelu (miten se sitten ikinä määritelläänkään), mutta ainahan sisääntulleilla rahoilla voi ostaa yhdistyksen nimissä mitä vain tai hyvän kirjanpidon avulla "jemmata" rahoja. Voidaan verrata esim. Punaisen Ristin toimintaan. Tietääkseni niitä Tsunami-rahoja on edelleen SPR:n tilillä ja olisi TODELLA mielenkiintoista tietää miten ne on saatu selitettyä muina kuin yhdistyksen voittoina.

Tehkää musiikki itse jos ette siitä halua maksaa, mutta turha on tulla meiltä sitä ilmaiseksi hakemaan.
 
Minne on kadonnut musiikin tekeminen rakkaudesta, intohimosta siihen? Soittaminen sen tuomasta puhtaasta riemusta? Nyt kun sun motiivit on selvillä on turha odottaa minulta pennin jeniä.

Minne on kadonnut musiikin tekeminen rakkaudesta, intohimosta siihen? Soittaminen sen tuomasta puhtaasta riemusta? Nyt kun sun motiivit on selvillä on turha odottaa minulta pennin jeniä.
 
Katsos kun monia aloja on aika hankalaa harjoittaa ammattimaisesti, ellei sillä elätä itseään. Musiikki on yksi näistä aloista. Mikset saman tien menisi kyselemään jokaiselta ammatistaan nauttivalta ihmiseltä, että eivätkö voisi tehdä hommaa ilman palkkaa, ihan vaan rakkaudesta siihen? Vai onko sulla nyt tuossa takana sellainen ajatus, että palomiehet ja poliisit ovat oikeita työläisiä, ja muusikot eivät?
 
Edit: Väännetään nyt vielä rautalangasta. Työstään nauttiminen ja sillä itsensä elättäminen ovat kaksi eri asiaa, joiden ei pitäisi sulkea pois toisiaan. On kovin vaikeaa uskoa, että sinäkään olisit siitä toista mieltä.