Media ja viihde ›

Kyllähän tuo finaalitappio aina vituttaa, mutta Kanada voiton ansaitsi. Suomelta etenkin alivoimalla taas aika surkeaa peliä, purkukiekot epäonnistuivat toinen toisensa perään ja siitä rankaistiin kahdesti.
 
Kuten jo mainittiin niin oli hienoa, että Suomi pääsi joukkueena näin pitkälle, eikä tarvinnut turvautua Venäjän kaltaiseen ratkaisuun missä vain pari pelaajaa pelaa miltei koko ottelun. Olihan meilläkin hieman tuuria mukana ja Lehtonen piti joukkueen monta kertaa pelissä mukana kun puolustajat hoitivat oman hommansa huonosti. Koistiselta myös hieno debyytti Venäjää vastaan! Voipi tulla vielä kova pelimies hänestä.

Hyvä turnaus. Tässä vaiheessa on hauska avata tämä ketju sivulta yksi ja lueskella siitä eteenpäin asiantuntijoiden satavarmoja aavistuksia.

Voe elämän kevät teitä ainaisia rutisijoita.
 
jne jne
 
Onko perustelematonta kiinnittää huomiota siihen, että Suomen onnistumisvarmuus arvokisojen finaaleissa on noin kymmenen prosenttiyksikön luokkaa? Suomalaiset välttävät ja pelkäävät äärimmäisiä tunnetiloja, yksi niistä tuntuu olevan voittamisen riemu. On helpompaa olla pettynyt, mutta kuitenkin varovaisen tyytyväinen hopeasijaan. Ja tuo joukkuepelin ihastelu tänä(kin) vuonna alkaa kyllästyttämään, ainahan Suomi pärjää nimenomaan kovan tiimityöskentelyn ja sen "yhteen hiileen puhaltamisen" avulla. Voittamiseen kun tarvittaisiin nimenomaan niitä yksilöitä, jotka pystyvät ratkaisemaan otteluita. Selänne puskee jo neljääkymppiä, missä seuraaja?
 
Älkää ottako tätä tekstiä liian vakavasti, mutta mua ainakin vituttaa katsoa finaalitappiota toisensa perään, ja kuunnella perään näitä samoja mantroja. Esim. Tuomo Ruudussa näen kuitenkin potentiaalia tuomaan niitä viimeisiä voittoja kotiin, asenne tuntui ainakin olevan pelin jälkeen juuri oikea.

Itseäni eniten vituttaa ettää äitienpäivän aamuna mummolassa tuli sanottua ruokapöydässä että "vois käydä pistämässä tulosvetoa 4-2 kanadalle, varmaan hyvät kertoimet", noh, arvatkaa kävinkö pistämässä vai en.

Onko perustelematonta kiinnittää huomiota siihen, että Suomen onnistumisvarmuus arvokisojen finaaleissa on noin kymmenen prosenttiyksikön luokkaa? Suomalaiset välttävät ja pelkäävät äärimmäisiä tunnetiloja, yksi niistä tuntuu olevan voittamisen riemu. On helpompaa olla pettynyt, mutta kuitenkin varovaisen tyytyväinen hopeasijaan. Ja tuo joukkuepelin ihastelu tänä(kin) vuonna alkaa kyllästyttämään, ainahan Suomi pärjää nimenomaan kovan tiimityöskentelyn ja sen "yhteen hiileen puhaltamisen" avulla. Voittamiseen kun tarvittaisiin nimenomaan niitä yksilöitä, jotka pystyvät ratkaisemaan otteluita. Selänne puskee jo neljääkymppiä, missä seuraaja?
 
Älkää ottako tätä tekstiä liian vakavasti, mutta mua ainakin vituttaa katsoa finaalitappiota toisensa perään, ja kuunnella perään näitä samoja mantroja. Esim. Tuomo Ruudussa näen kuitenkin potentiaalia tuomaan niitä viimeisiä voittoja kotiin, asenne tuntui ainakin olevan pelin jälkeen juuri oikea.
 
Noniin, koitetaanpas uudestaan pahimman tunnekuohun laannuttua...eli:
 
Ei todellakaan ole perustelematonta kiinnittää huomiota epäkohtiin, koska niitäkin löytyy. Sitähän minäkin (ainakin yritin) tuoda esille omassa tekstissäni, että Suomi ei pelannut ihan putkeen ja kritiikkiä sopii ja pitää esittää. Koitin nyt enemmänkin saada näitä ainaisia parkujia miettimään mielipiteitään hetken pidempään, sillä se ei ole todellakaan perusteltua, että etukäteen hävitään ottelu kotisohvalla, sitten 3-0 tilanteessa sanotaan, että peli on hävitty, mutta 3-2 tilanteessa sitten ollaankin Suomen kovimpia faneja. Ottelun päätyttyä sitten ruoditaan kun kaikki pelasivat päin helvettiä ja mikään ei toiminut.
 
Sitä kun mietitään, että Suomesa ei voittamisen kulttuuria ole, niin kyllä se yhtälailla näkyy foorumeilla ja kisakatsomoissa ympäri maata: ei uskalleta kannustaa omaa joukkuetta, jos vaikka oltaisiin herranen aika sentään väärässä !! Eihän se nyt käy, että on kannustanut häviävää joukkuetta.
 
Eilistä finaalia ei tuolla pelillä olisi kuulunutkaan voittaa eikä henk.koht. vitutus ole todellakaan niissä sfääreissä, joissa se oli esim. Torinon olympiafinaalin jälkeen, sillä Kanada oli parempi joukkue. Piste.
 
Aiheellinen kritiikki on aina toivottua ja suotavaa, mutta suoranainen tappotuomio pienimmästäkin erheestä ja ennenkaikkea etukäteen on täysin perustelematonta ja suurinta myrkkyä sille voittamisen kulttuurin esiin nousulle.

Tasapelit on parhaimpia, ku sit kenelläkään ei oo paha mieli.

Pientä säpinää ilmassa valmennusjohdon puheissa (Aamu TV:ssä)... toivottavasti tulee pientä tuuletusta hommien organisiontiin, se ei kai koskaan ole pahaksi...
 
Löytyykös tuota pätkää jostain?

On se kyllä outoa, että aina painotetaan suomalaista leijonasisua, mutta hävityn finaalin jälkeen tuntuu olevan sellainen jees-mies olo monilla..We came here to lose.

Tasapelit on parhaimpia, ku sit kenelläkään ei oo paha mieli.
 
Voitaisiin ottaa käyttöön tasoitukset golfin malliin.

http://blogit.hs.fi/nhl/oikea-joukkue-vaara-maa/#more-73
 
Asiallinen kirjoitus!

Brother Michaelilla oli tossa ihan hyvää asiaa kirjoituksissaan. Plussaa siitä +
 
Pientä spekulointia vielä.
 
Minkä takia Suomi herää aina hirveän myöhään näin tärkeissä peleissä? Onko kyse valmennuksesta vai mistä?
 
Tottakai pelaajat tekevät lopulta sen päätöksen että mihinkä se limppu nyt laukaistaan/syötetään. Välillä kuitenkin tuntuu siltä että kun pelaajat menevät erätauolle, niin Erkka toteaa pukukopissa "Noh, kiristetääs vähän vauhtia", vaikka tosiasiassa pitäisi olla jo täysi höyry päällä!
 
Asiaa ei varmasti helpota se kun mennään häviämään tällaisia pelejä, niin lehdessä ja töllössä kitistään kuinka paskasti Jellonat pelasivat finaalissa. Unohtamatta tietenkään yleisöpalstojen "asiantuntija" kommentteja Suomen pelistä. Siinä onkin sitten kiva paskan maku suussa, kun lähdetään pelaamaan seuraaviin MM-kisoihin.
 
Jos ei hermot kestä, voihan sitä tietysti aina koittaa mennä itse pelaamaan sinne jäälle :)

Olipa muuten hillittyä kanadalaisten illakointi pelin päätyttyä. Toki sen ymmärtää, kun joukossa on Stanley cup-voittajia ja tuplamaailmanmestareita. MM-kulta taitaa olla kanadalaisesta näkökulmasta vasta 4. arvostetuin arvoturnaustitteli.

Ja hoppeeta tuli näköjään Snickers Managerissakin. Aika iso ero jäi ykköseen, mutta selkeää parannusta viime keväästä.

mitäs siä, tarkenna hieman.
 
Kurri ja Alpo Suhonen antoivat molemmat ymmärtää, että Westerlundin työtä yritettiin vaikeuttaa jonkun jengin toimesta, joka oli Summasen takana tämän potkujen jälkeen... aika perseestä siis...
 
Kunnon tuuletus päälle vaan!

Asiaa ei varmasti helpota se kun mennään häviämään tällaisia pelejä, niin lehdessä ja töllössä kitistään kuinka paskasti Jellonat pelasivat finaalissa. Unohtamatta tietenkään yleisöpalstojen "asiantuntija" kommentteja Suomen pelistä. Siinä onkin sitten kiva paskan maku suussa, kun lähdetään pelaamaan seuraaviin MM-kisoihin.
 
Aika heikolla pohjalla ollaan jos pitää alkaa miettimään mitäköhän media tästä kertoilee jälkeenpäin. Tuo ei taatusti vaikuta paschan vertaa. Päinvastoin, käänteisesti - näyttämisenhalu kasvaa.
 
Jos ei hermot kestä, voihan sitä tietysti aina koittaa mennä itse pelaamaan sinne jäälle :)
 
Niimpä niin, kaikki pitää tehdä itse, muuten ei saa valittaa.

Kyllähä tuo tappio vituttaa, mutta kyllä allekirjoittanut on kuitenkin ihan tyytyväinen, koska en ajatellut, että finaaliin päästäisiin niinkuin ei varmasti kovin moni muukaan.
 
Kyllä se kulta sieltä vielä joskus tulee!

Aika heikolla pohjalla ollaan jos pitää alkaa miettimään mitäköhän media tästä kertoilee jälkeenpäin. Tuo ei taatusti vaikuta paschan vertaa. Päinvastoin, käänteisesti - näyttämisenhalu kasvaa.
 
Tämäkin on hyvin mahdollista.
 
Niimpä niin, kaikki pitää tehdä itse, muuten ei saa valittaa.
 
:)
 
Tottakai saa kommentoida! Mutta siis esim tällaiset kommentit sais jättää pois kokonaan:
 
"vitu soomen basaka pelaajat! noist ei yxkään osaa pelata xD"

"vitu soomen basaka pelaajat! noist ei yxkään osaa pelata xD"
 
Onko ihan M-netistä lainattua tekstiä, epäilenpä.. Tuo ei muuten ole kritiikkiä vaan vittuilua.