Media ja viihde ›

300. Yksi sana kuvaa tätä leffaa:
 
Mieees...

Jokikyttä
Aika perus Bruce Willis-pätkä. Ja olihan Sarah Jessica Parkeriakin mukava katsella. Lopun turpasauna mulkulle reväytti täysin.
 
**
 
American beauty
Melkoisen kaunis, hauska sekä surullinen leffa. Tuli tosi vahvasti Täydelliset naiset mieleen. Päähahmon uusiutumista sai nauraa kyllä ihan kympillä. Musiikit ja näyttelijät toimi hyvin. Mukava tunnelma. Jee.
 
****
 
Hohto
Kyllä se vieläkin toimii. Muistin, että alussa ois ollut enemmän liirumlaarumia mutta onneksi olin väärässä. Komeasti kohoaa tuo tunnelma ja hulluus hotellissa. Sitten Jack Nicholson ja ne kulmakarvat. Paketti aika pitkälti valmis.
 
**** (ainakin)
 
Saw (1)
Oli kiva katsoa tämä kun tapahtumista en pääkohtia pahemmin muistanut. Omasta mielestäni mukavan erilainen tämä koko juonikuvio verrattuna muihin kauhuelokuviin. Ohjaus pirun hienoa (taisi muuten olla ohjaajan debyytti?) ja kaikki muukin toimii varsin mallikkaasti. Mitä nyt nuo flashbackit vähän rikkoivat tunnelmaa. Kova silti!
 
****

Showdown in Little Tokyo
 
Dolph Lundgren ja Brandon Lee ovat soturi ja vitsiniekka-poliisit jahtaamassa losin yakuza-pahiksia.Siis tiedossa paljon full contactia,huonon pokeleffan tasoista sanailua ja vähintään yhtä paljon silikonirintoja.Dolph vetää karatee ilman paitaa ja on tuiman näköinen.Tia Carrerekin saa osansa Dolphin soturista.
 
0/5 tai 5/5,riippuu mitä elokuvalta haluaa.Toisinaan maailman hauskinta ajanvietettä.Toisinaan taas mietin missä olisi jemma,josta kukaan ei tätä rainaa löytäisi.

Musta Dahlia 3/5
 
Aavistuksen pitkäveteinen, mutta hyvätunnelmainen kyttäleffa. Heti perään en katsoisi toista kertaa, vaikkei ekalla ihan heti jakeluun mennytkään. En oikein käsittänyt tarinaa loppujen lopuksi...

Musta Dahlia 3/5
 
Aavistuksen pitkäveteinen, mutta hyvätunnelmainen kyttäleffa. Heti perään en katsoisi toista kertaa, vaikkei ekalla ihan heti jakeluun mennytkään. En oikein käsittänyt tarinaa loppujen lopuksi...
 
Eikös toi perustu ainakin osin tositapahtumiin? Noista murhista tuli dokumenttikin vastikään.

The Lord of the Rings
Extended-versiot
*****

No nii. Varmaan neljä kertaa olen maratonin aloittanut, mutta yli 11 tunnin keston takia väliin on aina tullut joku pidempi tauko ja sitten on ollut pakko taas aloittaa alusta. Nyt katsoin koko paketin vajaan viikon sisään ja siltikin tuntui, että olisi pitänyt katsoa lyhyemmässä ajassa.
 
Kun eka kertaa vuosia sitten sen ekan osan lyhyen version pienestä matkatöllöstä tuijotin, tuomitsin koko leffan komeaksi, mutta varsin tyhjänpäiväiseksi hömpötykseksi. Nyt kun parina viikonloppuiltana muutaman olusen avustuksella leffaan syventyi suurella kuvalla ja volyymit kaakossa uppouduin kyllä ihan täysillä mukaan. Hieman kyllä harmittaa, etten kirjoja ole tullut koskaan lukeneeksi. Nyt jos sen urakan aloittaisi, maisemat ja hahmot olisivat liikaa leffoihin sidottuja.
 
Useampikin tilanne muistutti siitä, että Tolkien oli keksinyt tarinaa kirjoittaessaan, ilman suurempaa etukäteissuunnittelua. Ihmiset ovat tilanteessa, jossa mitään ei ole tehtävissä. "Me ollaan hävitty tää sota, ei ole tarpeeksi miehiä". Mutta, hei nyt just tuli mieleen, että tossa sadan metrin päässä olevassa luolastossa asustaa kuolleiden hirmuarmeija. Kirouksen mukaan heidän tulee totella Gondorin kuningasta ja.... hei sehän olen mä!" Noh, oluen voimalla taantui mukavasti ja antoi kaikkien hölmöyksien mennä läpi.
 
Joskus sitä harmittelin, ettei Tähtien Sodan kaltaista fantasialeffasagaa voi enää koskaan tulla, eikä sellaisista enää jaksaisi samalla tavalla innostuakaan. Mutta Kuninkaan Paluun jälkeen hokasin, että tänhän voisi ihan helposti aloittaa taas alusta. Itse asiassa tämähän taitaa olla niitä leffoja, jotka paranevat useammalla katsomisella. Tarinaan uppoutuu helpommin, kun "tuntee" tyypit jo heti leffan alusta.
 
Teatteriversioita en ole nähnyt kuin ekasta leffasta ja vähän kummaksuttaakin, että esim. Sarumanin lopullinen kohtalo on ilmeisesti jätetty niistä leffoista kokonaan pois(?) Varsinkin kun sitä hidastempoista haahuilua kuitenkin on paljon mukana varsinkin keskimmäisessä osassa. Siis yksi suurimmista pahiksista vain yhtäkkiä katoaa leffoista ilman kummempaa selittelyä. En voi ymmärtää.
 
Loppu oli kyl vähän liian pitkitetty, en tiedä miten se lyhyemmässä versiossa menee. Niitä eroja ja jälleennäkemisiä tuli pari liikaa, se viimeinen ja suurin tunteellinen erotapahtuma kärsi siitä että liikutuksen tunteet oli jo siihen mennessä koettu monta kertaa putkeen.

Teatteriversioita en ole nähnyt kuin ekasta leffasta ja vähän kummaksuttaakin, että esim. Sarumanin lopullinen kohtalo on ilmeisesti jätetty niistä leffoista kokonaan pois(?) Varsinkin kun sitä hidastempoista haahuilua kuitenkin on paljon mukana varsinkin keskimmäisessä osassa. Siis yksi suurimmista pahiksista vain yhtäkkiä katoaa leffoista ilman kummempaa selittelyä. En voi ymmärtää.
 
Jep, typerää käytöstä leikata Sarumanin kohtalo pois kokonaan teatteriversiosta. Tärkeä hahmo jne. Monet jäivät varmaan ihmettelemään, että hei hetkinen, entäs se Saruman... Nämä extendedit ovat kyllä loistavia alusta loppuun, ei näin massiiviset puitteet omaava elokuvasarja voi olla liian pitkä. Varsinkin Kahdelle Tornille nämä pidennykset tekevät hyvää (vai pitäisikö sanoa, että ne editoinnit tekivät teatteriversiolle pahaa), sillä siinä on tavaraa niin paljon. Uusia hahmoja, tilanteita, paikkoja, saattue on hajonnut moniin ryhmiin jne. Pieniä rytmitysongelmia siis teatteriversiossa, kun kerronta poukkoilee paikasta toiseen välillä liiankin nopeasti. Tämä vika on duunattu kuntoon tässä pidennetyssä versiossa hyvin.
 
Loppu oli kyl vähän liian pitkitetty, en tiedä miten se lyhyemmässä versiossa menee. Niitä eroja ja jälleennäkemisiä tuli pari liikaa, se viimeinen ja suurin tunteellinen erotapahtuma kärsi siitä että liikutuksen tunteet oli jo siihen mennessä koettu monta kertaa putkeen.
 
Niin, onhan sitä loppua kritisoitu liiasta venyttämisestä jo lyhyemmässäkin versiossa, mutta minua se ei ole koskaan häirinnyt. Kyllä tällainen saaga ansaitseekin ison lopetuksen. Herkistyn aina siinä kohdassa, kun koko valtakunta kumartaa hobitteja: "My friends, you bow to no-one. " Snif... Kirjassakin lopputunteilut olivat muistaakseni kohtuu pitkiä, harmi että kirjan lopulla tapahtunut "Konnun puhdistus" on jätetty pois elokuvaversiosta. Olisi ollut myös hienoa nähdä elokuvissa ykköskirjan Hautakerot sekä mystinen Tom Bombadil, mutta ehkä ne on jätetty siksi pois, koska ne eivät ole kovin oleellisia kerronnan kannalta. Pikemminkin sellaisia "etappeja" ja kurkistuksia Keski-Maan ihmeellisyyksiin.

Pitkän aikaa jo olen ollut aikeissa ostaa nuo extented-versiot, niin voisi pitää maratonin. Mistäköhän saisi halvimmalla?

Mulholland Drive
 
Täällä saattaakin jo olla useita mielipiteitä/arvosanoja kyseisestä leffasta, mutta eiköhän tämä minunkin mene siinä samassa..
 
Kyseessähän on siis ehkä yksi suosituin elokuva kautta aikojen, tai ainakin David Lynchin elokuvista se arvostetuin e. "outoleffa"(?) Leffa varmasti jakaa mielipiteitä siitä onko kyseessä tekotaiteellinen kyhäelmä, vaiko ajatuksia herättävä psykologinen palapeli, jonka jokainen kasaa eri tavalla.
 
Itse olen jälkimmäisen kannalla. Kaksi kertaa olen leffan nyt katsonut, ja tuntuu että tekisi mieli katsoa se yhä uudestaan ja uudestaan. Juoni kun ei ensimmäisellä, eikä välttämättä ensimmäisilläkään kerroilla avaudu. Tuntuu kuin Lynch olisi rakentanut vajaan juonen, jonka jokainen katsoja saa itse luoda loppuun käsittämällään tavalla. Toisaalta taas kaikkia varmasti kiinnostaa tietää juonen alkuperäinen idea, mikäli siinä sellaista edes on(?)
 
Vaikka kyseessä ei olekaan kauhuleffa, niin merkillisen jännittävä se silti pystyy olemaan. Vaikka tunnelma ei olekaan ihan sitä mitä Inland Empiressä, niin silti siinä on aistittavissa samankaltaista unenomaista hämmentävää olotilaa, joka sekä kiehtoo että ahdistaa. Kysehän on luonnollisesti vain omista mielikuvista, joita katsoja luo elokuvan edetessä, mutta uskommattomalla tavalla Lynch nämä tunnetilat luo!
 
Juonesta minulla ei ole oikein mitään sanottavaa, koska kuten on jo useasti todettu, jokainen käsittäköön juonen miten haluaa. Itse en mielestäni ole vielä palapeliä saanut kootuksi, mutta eiköhän se usemapien katselukertojen jälkeen ala hahmottumaan, mikäli on hahmottuakseen.
 
--------------------
 
*****

Mulholland Drive
 
David Lynchin elokuvista se arvostetuin(?)
 
Noh, miten tuota arvostusta sitten mitataan? Elefanttimies esimerkiksi kahmi muistaakseni aikoinaan Oscar-ehdokkuuksiakin melkoisen määrän.

Spider Man 3.
 
Olin kyllä tosi pettynyt. 250 miljoonan dollarin budjetilla oli saatu aikaan 3 tuntia elämänopetuksia, huonoa dialogia ja Spede Pasanen-huumoria. Venom oli törkeän alikäytetty, Sandman oli tylsä (vaikka Thomas Hayden Church sai hahmosta oikeasti koskettavan) ja Green Goblin 2.0 jäi valovuosia jälkeen Willem Dafoen maanisesta nerokkuudesta.
 
Tobey Maguire oli oikeastaan ekaa kertaa minun mielestäni aika hukassa roolissaan, vaikka rooli olikin huonosti kirjoitettu. Mikä ihmeen läppä se oikein oli, että "paha" Peter Parker käyttää meikkiä, ei aja partaansa kunnolla ja harrastaa otsatukkia? Emo-Punk-Parker? Kirsten Dunst oli poikkeuksellisen ärsyttävä ja se isoäiti alkoi ottaa niin paljon pattiin, että puolessavälissä leffaa toivoin, että Venom söisi sen.
 
Positiivisia puoliakin kuitenkin löytyi. Taistelukohtaukset ja toiminta - silloin harvoin kun sitä oli - oli komeasti toteutettua. Bruce Campbell oli jälleen kerran loistava ranskalaisen ravintolan ranskalaisena hovimestarina. Bryce Dallas Howard ja Topher Grace tekivät mielestäni myös ihan kelpo roolit.
 
Joka tapauksessa meikäläisen kohdalta kiinnostus mahdollisiin jatko-osiin meni täydellisesti. En ole pitkään aikaan ollut noin pitkästynyt elokuvissa.
 
Arvosana: 4

Noh, miten tuota arvostusta sitten mitataan? Elefanttimies esimerkiksi kahmi muistaakseni aikoinaan Oscar-ehdokkuuksiakin melkoisen määrän.
 
Blue Velvet se on ko. kaverin arvostetuin.
 
Asiaa:
 
Mo` Better Blues
Laadukas jazz-muusikosta kertova elokuva. Denzel Washingtonin suoritus mielestäni hänen uransa paras. Ihmissuhdedraamaa. Jazzista pitäminen varmasti veisi elokuvan aivan toiselle tasolle. Ei jazz huonoa ole, mutta ei nyt mitään ihan ykkösmusaakaan. Spike Lee hoitaa hommansa hyvin. Kameran edessä ja takana. Miehen ote näkyy varsinkin kuvauksessa. Toiminnan puutteesta huolimatta oikein viihdyttävä teos. ****½
 
Jungle Fever
Toinen Spike Lee leffa. Ylistystä hänelle. Käsittelee rotujen välisiä suhteita tyylikkäästi. Wesley Snipes erilaisessa roolissa. Arkkitehtinä. Ei vampyyrintappajana, turvamiehenä tai kyttänä. Samuel L Jacksonkin loistaa... Niinkuin aina! Elokuvan lopetus on outoudestaan huolimatta todella hyvä. ****½
 
Cannibal Holocaust
Ei ihan niin karmea kuin mitä odotin, mutta ei silti mikään lastenelokuva. Karmeuksia kyllä laitettiin tiskiin varsinkin leffan loppuvaiheilla. Paha kyllä sanoa ketkä olivat elokuvan oikeita pahiksia. Näyttelijät olivat keskiarvoltaan ihan OK. Jotkut aika huonoja jotkut ihan hyviä.
Kuitenkin sen verta erikoinen pätkä että arvosana jää antamatta.
 
Texas Chainsaw Massacre 2
Lyhyesti ja ytimekkäästi:
Ei tarjoa mitään uutta, mutta on perusvahvaa kauhua. Ykkösen tunnelma tosin ei ole enää tallella. ***½
 
Samat liirumlaarumit on Neidossa. Suoraa kopioin.
 
Oli muuten ensimmäinen viesti tänne apaut puoleen vuoteen...

Chronicles of Riddick ... 9
 
Tää on kyllä aika äijjä leffa. Hienot puitteet ja kaikki. Ja äijjä meininkiä.
Menin kyllä ihan sanattomaksi. ljöö. Hieno elokuva. Olisin seurannut vaikka monta tuntia lisää..

Päiväni murmelina
 
Ties kuinka monetta kertaa tuli eilen katsottua, ja kyllä tämä vain toimii. Murray on kovassa iskussa roolissaan, itseasiassa kaikki ovat.
Pienistä lapsuksista huolimatta loistavaa ja huoletonta vanhaa kunnon komediaa.
 
Kävispä itsellekin noin..
 
9/10

Requiem for a dream
 
Nyt kun on rauhassa tuon kotona pystynyt katsomaan niin on kyllä parempi kokemus kuin mitä kaveriporukalla katsominen hälinän keskellä.
 
En nyt osaa elokuvaa hirveän tarkasti ruotia. Hyvää työtä kaikilta näyttelijöiltä, musiikit ihan tajuttoman hyvät ja hienosti tehtyjä kohtauksia. Jos tuota juonta miettii niin eihän siinä mitään spesiaalia ole mutta paskanko väliä. Hieno kuvaus muutaman narkkarin murenevista elämistä.
 
Leffa ei ehkä ole maailman paras mutta siinä on jotain kiehtovaa imua, joka saa tästä osoitteesta erityismaininnan.
 
****

Zodiac
 
Kävin katsomassa tämän David Fincherin uusimman elokuvateatterissa ensi-illassa. Nousee mielestäni tuotannossaan jopa Sevenin ja Fight Clubin tasolle ja se on paljon sanouttu. Kyseessä ei ole lähellekään yhtä moderni tekele kuin kaksi edellä mainittua, vaan pikemminkin perinteinen, suhteellisen eeppinen tositapahtumiin perustuva rikoselokuva. Miltei kolmen tunnin kesto ei tuntunut lähellekään niin pitkältä. Lukeutuu elokuviin jotka pitäisi nähdä vielä uudestaan mieluiten useammankin kerran.
 
*****

Zodiac
 
Kävin katsomassa tämän David Fincherin uusimman elokuvateatterissa ensi-illassa. Nousee mielestäni tuotannossaan jopa Sevenin ja Fight Clubin tasolle ja se on paljon sanouttu. Kyseessä ei ole lähellekään yhtä moderni tekele kuin kaksi edellä mainittua, vaan pikemminkin perinteinen, suhteellisen eeppinen tositapahtumiin perustuva rikoselokuva. Miltei kolmen tunnin kesto ei tuntunut lähellekään niin pitkältä. Lukeutuu elokuviin jotka pitäisi nähdä vielä uudestaan mieluiten useammankin kerran.
 
*****
 
Itsekin katselin Zodiacin perjantaina ensi-illassa. Tiesin, ettei kannata mennä leffaan toivoen uutta Seveniä, ja hyvä niin. Leffoissa ei nimittäin ohjaajan ja sarjamurhaajista kertovan juonen lisäksi ollut oikeastaan mitään yhteistä. Tämä ei kuitenkaan ollut huono asia. Zodiacin perusideana on kuvata erilaisten ihmisten epätoivoista halua ratkaista ko. sarjamurhaajan henkilöllisyys, siihen kuitenkaan pääsemättä. Tämän pakkomielteen heijastuminen hahmojen elämään on mielestäni kuvattu hemmetin hyvin. Myös näyttelytö on kautta linjan erinomaista, mutta Robert Downey, Jr. jäi parhaiten mieleen kyynisenä toimittajana.
 
Kyseessä ei siis ole Sevenin tyylinen trilleri, jonka tarinankerronta nojaa sarjamurhaajateemaan ja väkivaltaan. Zodiac on enemmänkin erilaisiin henkilöhahmoihin paneutuva draama, joka kuitenkin pitää hyvin otteessaan lähes kolmetuntisen kestonsa ajan.
 
Lainaamani tekstin kirjoittajan kanssa pitää olla kyllä eri mieltä muutamasta asiasta. Ensiksi, mielestäni Zodiac (vaikka oikein hyvä onkin) ei ole lähelläkään miehen kahden mestariteoksen (Seven ja Fight Club) tasoa. Toiseksi, itse en ainakaan koe mitään kiinnostusta katsoa elokuva uudelleen. Vaikka 2h 40min kuluikin leffan parissa todella nopeasti, ei se enää jättänyt kaipaamaan lisää.
Kyseessä oli draama, ja sarjamurhaajatarina vain pohjusti sitä.
 
Lyhyesti sanottuna kyseessä on oikein hyvä draamatrilleri erinomaiselta ohjaajalta. Se ei ole ohjaajansa paras työ, mutta naulitsee kyllä katsojan penkkiin kestonsa ajaksi hyvinkin tehokkaasti. Sevenin tyylistä sarjamurhaajatarinaa hakeville kyseessä on todennäköisesti pettymys.
 
****

The Fountain
Ohjaaja/käsikirjoittoja Darren Arofonsky on tunnettu omaperäisistä elokuvistaan, joten tätä leffaa on todellakin tullut odototettua. Mutta mitäs ihmettä miehellä on tapahtunut? Tämähän onkin rakkaustarina. Siis aika kaukana huumehörhöisestä Unelmien Sielunmessusta tai vainoharhaisesta ja salaperäisestä Pii:stä.
Aronofsky leikkii taas erikoisuuksilla, jotka jättää runsaasti tulkinnan varaa. Sen vuoksi mahdollisesti joudun katsomaan leffan vielä toisenkin kerran. Kaunista kuvaa on jälleen kerran vaikka millä mitalla ja pakko myöntää, että Rachel Weiszissakin silmää lepää. Hugh Jackman ja Weisz toimii erinomaisesti eikä ole epäilystykään siitä etteivätkö he ole rakastuneita. Mutta kait tämä on Aronofskyn kunnianosoitus Rachel Weiszille. Totuus löytyy IMDb:stä. Näin ensimmäisen mulkaisun jälkeen on pakko myöntää, ettei tämä ollut ihan niin hyvä mitä odotin, mutta jospa sen hienouden löytää sieltä oikeassa mielentilassa myöhemmin.
8

Forrest Gump
 
Katsoin sen taas. Nähty on monasti. Kouluaikoina, siis koulun penkillä kolme kertaa ja muuten vapaa-ajalla saman verran. Juonta ei varmaan tarvitse kertoa tässä, kun oletettavasti kaikki ovat elokuvan nähneet (hieman yleistävä asenne). Forrest on siis hieman matalammalla älykkyysosamäärällä siunattu hyväsydäminen mies, joka onnistuu työntämään nokkansa Watergate-skandaalista aina Vietnamin sotaan. Matkalla käydään läpi toki muitakin Amerikan historian merkkitapahtumia.
 
Elokuva on kerronnallisesti hyvä. Se jaksaa pitää otteessaan alusta loppuun. Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä, jopa loistavia (Gary Sinise). Ohjaajana Robert Zemeckis, joka on onnistunut ohjaamaan muutaman muunkin katsottavan elokuvan tämän lisäksi. Mainittakoon vaikka Paluu tulevaisuuteen-trilogia ja Salaisuus pinnan alla. Ensimmäinen yhteys oli kanssa hyvinkin katsottava. Sellaista kevyttä viihdettä, mihin ympätään, niin, spielbergmäistä sentimentaalisuutta. Siinä missä Spielberg onnistui pitämään tuon itkuvuodatuksen kurissa tärkeimmässä elokuvassaan, Shindlerin listassa, ei Zemeckis siinä onnistu Forrest Gumpin kohdalla. Hattaraa ja sokerikuorrutettua yltiöoptimaalisuutta pursuava elokuva jättää varsin ikävän jälkimaun kaikessa hienoudessaankin. Hyvin ristiriitainen elokuva siis.
 
Elokuvan voi katsella läpi ajattelematta mitään ja niin se on paras tehdäkin. Hyvänä aivot narikkaan-viihteenä se menee vaikka kerran kahdessa vuodessa. 90-luvulla tehtiin paljon parempiakin amerikkalaisuutta kuvaavia elokuvia, kuten loistavat American Beauty ja The Truman Show. Näiden rinnalla jää Forrest Gump positiivisine elämänohjeineen paitsioon. Taas kerran elokuvan nähneenä täytyy todeta, että se kääntyi itseään vastaan. Kriittisempi ote olisi ollut paikallaan vaikka Vietnamin sotaa käsitellessä. Uskallus loppui kesken ja lopputulokseksi jäi hieno satu maailmasta, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia keskenään.
 
* * * 1/2