Aloittelijat ›

Tilasin kiinalaisen viulun, hintaan alle sata euroa. Ensi viikolla pitäisi päästä sillä soittelemaan. Kehuivat sellaista tuolla muut soittimet osastolla ihan kelpo peliksi, varsinkin jos vaihtaa 35 € paremmat kielet sekä paremman hartsin.
 
Tarkoitukseni ei ole muuta kuin oppia muutamia melodioita ja kappaleiden välisoittoja.
Suurin syy soittimen hankintaan on kuitenkin sen suoma mahdollisuus harjoittaa sävelkorvaansa paremmaksi ja tarkemmaksi.
 
Lainasin jo pari soitto-opasta, toinen Tatjana Pogozevan, aikanaan mullistava opas, jossa oppilas opetetaan alusta lähtien oikeaan tapaan soittaa. Viuluun ei edes saa koskea ennen kuin muutama perusasia on hallussa.
 
Se on mielestäni hyvä kirja, kunhan vain sijoitan sivuilla esiintyvän nelivuotiaan tytönkuvan sijaan mielessäni aina oman viisikymppisen pullean karvanaamaisen olemukseni.
 
Nämä muutamat perusasiat haluan oppiakin kunnolla, koska siitä on varmasti apua kitaransoitolleni sekä lauluharrastukselleni.
 
Itse aion tietenkin virittää oman soittimeni tasavirejärjestelmään, mutta kysymykseni kuuluu:
 
Eli minua kiinnostaa, viritetäänkö viulut aina sen mukaan millaista musiikkia soitetaan.
 
Siis jos soitetaan kansanmusiikkia esim. urkuharmoonien kanssa tai orkesterissa jossa on piano tai flyygeli, niin silloin viritetään viulut tasavireeseen.
 
Jos taas soitetaan puhaltimien kanssa sekä laulun säestäjänä, viritetäänkö viulut silloin luonnonvireeseen?
 
Vai onko niin, että suurin osa viulunsoittajista ei edes hallitse luonnonvirettä?
 
Samoin olen tullut käsitykseen että vaikka kvinttiviritteisen viulun kvintit viritetään luonnonvireeseen, eivät ne sovi kuitenkaan kuin harvoihin juurisäveliin.
 
Eli viulun vapaakieliä ei juurikaan voi käyttää luonnoviresoitossa?
 
Enhän minä siis oikeasti luonnonvireestä juuri mitään käsitä, mutta puhun siitä mielelläni jotta vaikuttaisin kuvaani viisaammalta.
 
En tiedä mille palstalle tämä juttu kuuluisi, mutta laitoin tänne koska olen musiikin harrastajana
vasta aloittelija.
 
Myös kaikki hyvät vinkit viulunsoiton aakkosiin ovat tervetulleita.
 
Kiinnostaisi myös, "oliko se nyt Irlantilainen tapa", soittaa siten, että viulu on tuettu vasemman käden kyynärtaipeeseen eikä leuan alle. Näyttäisi vaan jyreältä vielä jos sillä tyylillä vielä saisi oikeita säveliäkin ilmoille.
Semmoisenkin haluisin oppia jotenkin.

Itse aion tietenkin virittää oman soittimeni tasavirejärjestelmään, mutta kysymykseni kuuluu:
 
Eli minua kiinnostaa, viritetäänkö viulut aina sen mukaan millaista musiikkia soitetaan.
 
No tämähän nyt riippuu, eihän barokkimusiikkia soitettaessa viritetä sitä "lootaa" puolikkaalla alaspäin...
 
Siis jos soitetaan kansanmusiikkia esim. urkuharmoonien kanssa tai orkesterissa jossa on piano tai flyygeli, niin silloin viritetään viulut tasavireeseen.
 
Jos taas soitetaan puhaltimien kanssa sekä laulun säestäjänä, viritetäänkö viulut silloin luonnonvireeseen?
 
Oikaiskoon joku minua viisaampi, mutta ainakin itse viritän AINA kvintit puhtaaksi, en tasavireisesti. Jos jousisti soittaa pianon tai muun tasavireisen soittimen kanssa, korjataan puhtautta sormilla sitä mukaa, kun rillejä esiintyy. Viritys kuitenkin aina oikeisiin puhtaisiin kvintteihin. Sama juttu sitten puhaltajien ynnä muiden kanssa, sormilla se puhtaus sitten lopulta korjataan, oli viritys mikä hyvänsä.
 
Vai onko niin, että suurin osa viulunsoittajista ei edes hallitse luonnonvirettä?
 
No kyllä se noin taitaa todellisuudessa olla. Viulistithan tunnetusti soittaa esim. johtosävelen liian korkeaksi. Eihän sitä voi hallita, jos kukaan ei ole koskaan moisesta kertonut. Ja usein opettajatkin opettavat sillä viulistityylillä, joka toki sopii soittimen luonteeseen ja soolosoittoon.
 
Samoin olen tullut käsitykseen että vaikka kvinttiviritteisen viulun kvintit viritetään luonnonvireeseen, eivät ne sovi kuitenkaan kuin harvoihin juurisäveliin.
 
Niinpä. Mielellään soitetaan nelossormi sitten.
 
Myös kaikki hyvät vinkit viulunsoiton aakkosiin ovat tervetulleita.
 
Kiinnostaisi myös, "oliko se nyt Irlantilainen tapa", soittaa siten, että viulu on tuettu vasemman käden kyynärtaipeeseen eikä leuan alle. Näyttäisi vaan jyreältä vielä jos sillä tyylillä vielä saisi oikeita säveliäkin ilmoille.
Semmoisenkin haluisin oppia jotenkin.
 
Tuosta irkkutyylistä en osaa sanoa, mutta muista pitää ryhti aina suorana. Soitin ei saa roikkua! Ja viulu käden ranne tulisi olla suora, kun laitat sen soittoasentoon (ei siis 90 asteen kulmaan, vaan käden linja on suora). Mitäs muuta, soita peilin edessä ja tarkkaile kehon asentoja, koska väärin opittua on vaikea korjata (siis pystyy korjaamaan, mutta vie pirun paljon aikaa). Ja jos mahdollista, pyydä joskus joltain kokeneemmalta viulistilta tunti, että se voi tsekata sun soittoasentoa. Koskaan älä purista, käsien tulee olla rennot ja olkapäiden alhaalla.

No oot sää Mare vaan "tavallaisen" hullu mies =D
 
Itte tutustuin viuluun joskus 70-luvulla ... isän naapurilta ostamaan .. nojatuolissa rönöttäen.... sitä siinä vinguttaen...
 
Viritä se ny ihan "konevireeseen" .. loppu on sormenpäissä ja aivoissa.
 
Ja "irkkuergonomia" on oikein hyvä energiansäästötekniikka siihen, kun tarttee soittaa kauan kerrallaan. Ihan samaa juttua kuin sähkökitaristien "epäortodoksiset" otteet, joilla saadaan soittajan fysiikka kestämään pitkiä keikkoja.

No oot sää Mare vaan "tavallaisen" hullu mies =D
 
Kiitos, tuo oli hyvin kehuttu, tulee vähän Idols Arimainen olo.... :)
 
Minä en vaan Remulle menis vittuileen.
 
Konevireeseenhän se on meikäläisen laitettava, Pianon kaltaisellahan noita lauluskaalojakin harjoitan.
 
Tässä samassa kaapunnissa asuu kaveri jolla on samanlainen viulu ja 1,5 vuotta vinguttanut.
 
Lupasi jo antaa pikku vinkkejä miten halpispelistä saa paremman ja varmaan näyttää muttaman vinkin jotta pääsen paremmin alkuun.
 
Menee nimittäin aikaa ennenkuin saan sen kirjassa olevan pikkutytön tilalle sovitettua itseni... :)
 
Mielikuvien on nääs toimittava jotta saa homman meneen kaaliin.
 
(toi "nääs" oli tamperelaisille).
 
Eihän se saa viulunsoittokaan liian totista olla, mutta mitä useempaa vimpainta aina vähän kokeilee, sen paremman kuvan saa musiikin kokonaisuudesta. Luulisin.
 
Viulussa ja laulussa käsitääkseni käytetään samoja harjoitteita jotta saadaan intonaatiot kohilleen.

Ainoa järkevä ja oikea tapa virittää viulu on A-kielestä alkaen puhtaiksi kvinteiksi. Loput korjataan soittaessa kädellä. Näin se menee, mitään viritysmittareita ei käytetä, muutoin kuin A-sävelen löytämiseksi.
 
Tästä viritystavasta johtuvat epävireisyydet ovat olemattoman/merkityksettömän pieniä, ja viritys onnistuu näin yhden sävelen perusteella nopeasti ja kivuttomasti. Mittareiden perusteella Vihtori-Matti, eli v***ks menee.
 
Trust me on this one.

Jahkas alan asiaan perehtymään niin katsotaan. Minä kun en tahdo missään luottaa kuin mittareiden kertomaan.
 
Jopa laulamistanikin joskus katson mittarista, en kyllä paljoa, koska äänestä tulee väkisinkin typerä jos meinaa saada viisarin "jähmettymään" eli kai se sinusääni korostumaan.
 
Joskus laskeskelin tätä kvintin puhtautta eli Pythagoraan kommaa.
 
Muistaakseni puhdas kvintti on aavistuksen korkeampi kuin vaikkapa pianon tasavire kvintti.
 
Oliko näin päin?

Voipi olla että korvani ei tuota kerro, kun lauluakin harjoittelen pianon vireeseen.
 
Kitaran nykyään usein viritän mittarilla ylä e:n ja sen jälkeen kaikki muut vitos (g nelos) nauhoilta korvalla.
 
Yleensä mittari piippaa oikeaa virettä paksuimmallakin kielellä, jos malttaa olla huolellinen.
 
Silti tahtoo tuolla laulupuolen "Peteihis" nikin viremittarilla aina menemään jotkut äänet pieleen että vain joskus olen päässyt reilusti keskitasoa paremmaksi.
 
Saattapi olla että on liikaa kvanttimekaniikka nuo puhtaat kvintit minulle vielä, silti musiikki on hyvin antoisa harrastus, en ota liikoja paineita kehittymisessä, aina on kuitenkin ilo huomata että taas on jotain tapahtunut.
 
Vanhoilla päivillä.

Onko muuten tutkimustietoa kuinka monen sentin tai Hz:n tarkkuudella ihmiskorva tarkimmillaan erottaa sävelkorkeuden valvotuissa oloissa sokkotestissä? Tuntuu aina jotenkin absurdilta väitteeltä että korva voisi olla tarkempi kuin mittari, tulee mieleen nämä hifistien väitteet että pystyvät kuulemaan mistä päin maailmaa kautinjohtojen kupari on louhittu ja miten päin johdossa kiteet kulkevat ynnä muita eroja joita ei tarkinkaan mittari pysty havaitsemaan:) Vai onko niin että äänen väri ja harmoniat saavat aikaan sen että vaikka perussävel on tarkasti vireessä niin ääni kuulostaa vireisemmältä vähän yli tai alle tarkan vireen? Mittarihan "kuulee" ilmeisesti vain perustaajuuden eikä huomioi harmonisia taajuuksia? Asiasta en mitään tiedä mutta teknokraattina olen skeptinen aina kun joku väittää aistiensa olevan tarkemmat kuin mittalaite :)

Onko muuten tutkimustietoa kuinka monen sentin tai Hz:n tarkkuudella ihmiskorva tarkimmillaan erottaa sävelkorkeuden valvotuissa oloissa sokkotestissä? Tuntuu aina jotenkin absurdilta väitteeltä että korva voisi olla tarkempi kuin mittari, tulee mieleen nämä hifistien väitteet että pystyvät kuulemaan mistä päin maailmaa kautinjohtojen kupari on louhittu ja miten päin johdossa kiteet kulkevat ynnä muita eroja joita ei tarkinkaan mittari pysty havaitsemaan:) Vai onko niin että äänen väri ja harmoniat saavat aikaan sen että vaikka perussävel on tarkasti vireessä niin ääni kuulostaa vireisemmältä vähän yli tai alle tarkan vireen? Mittarihan "kuulee" ilmeisesti vain perustaajuuden eikä huomioi harmonisia taajuuksia? Asiasta en mitään tiedä mutta teknokraattina olen skeptinen aina kun joku väittää aistiensa olevan tarkemmat kuin mittalaite :)
 
Jos olen oikein käsittänyt, niin viritysmittarithan ovat "automaattisesti" (siis niistä tehdään) tasavireisiä, joten pyrkiessään luonnonpuhtaaseen tai pythagoralaiseen viritykseen, niitä on turha käyttää. Ja jos kerran olet kuullut puhtaan kvintin, niin kyllä sen eron huomaat, kun pianolla soitat sen samaisen kvintin. Erohan sinänsä on pieni (no joo, jos pasuunalla soitat, niin vetoventtiiliä saa vetää aikalailla, mutta viulussa tai altossa se ero on lähinnä sormen asennon siirto). Koska luonnonpuhtaassahan esim. c:n tai a:n paikka vaihtelee aina sen mukaan, missä asemassa se sävelenä on asteikolla. Onko se kvintti, perussävel vaiko terssi vai jotain ihan muuta.

Itelläni meni tässä talvella Rolandin kiipparissa vire jotenkin sekaisin, heittoa 10 - 20 % molemmin puolin aaltoilemalla.
 
Alkuun luulin että korvat mennyt piloille kun en erottanut enää oktaaveja toisistaan.
Usein soittelen kolmisointuja "sokkona" ja sitten seuraavan oktaavin "DO" jostain neljäs viides ylempää.
 
Ostin uuden Yamahan soittimen ja taas korvat toimii tässä harjoituksessa jota joskus aikani kuluksi teen.
 
Mutta eikö tuo, kun kvintti ei ole puhdas tasavireessä, saa aikaan ilmiön että ääni ikään kuin kiertää aaltoilemalla, koska Hertsien piikit osuu kohdalleen vain määräajoin?
 
Piirsin joskus aikani kuluksi 3D maastomittausohjelmalla janoja joissa poikkiviivat 440, 660, 880 metrin välein.
 
Näitä kun yhdisteli päällekkäin, sai käsityksen miten kvintti lomittuu tuohon 440 ja 880 hertsin väliin.
 
Vaan eikö ole niin, että 880 metriä on 440 Hertsiä ja 440 metriä korkeampi taajuus, ja 660 metriä se kvintti siinä välissä.
 
Mielenkiintoisesti vain lomittuvat toisiinsa.
 
Siis nämä matkat ovat kuvitteellisia, tällä ohjelmalla nämä satametrit voisi olla vaikka kilometrejä, silti saisi tulostettua A 4 paperiin vaikka millin välein..
 
Eipä vaan ollut mitään parempaa Cad ohjelmaa leikkiessäni.

Onko muuten tutkimustietoa kuinka monen sentin tai Hz:n tarkkuudella ihmiskorva tarkimmillaan erottaa sävelkorkeuden valvotuissa oloissa sokkotestissä?
 
Tuolla jossain toisessa aiheessa porukka testaili korviaan ja kyllä ne alle herzin lukemiin pääsivät.
 
Siis täällä: http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=16&t=145791&co=90
 
Kyllä sen kitaran epävireisyyden kuulee ainakin silloin, kun on kuunnellut vaikka jotain vanhaa puhallinsoitinjazzia jonkin aikaa ja sit taas kuuntelee (tai soittelee) kitaramusiikkia sen perään. Ihan täyttä kakofoniaa. Eikä mulla nyt edes mikään hirveän tarkka korva nyt pitäis ollakaan.
 
Mutta eikö tuo, kun kvintti ei ole puhdas tasavireessä, saa aikaan ilmiön että ääni ikään kuin kiertää aaltoilemalla, koska Hertsien piikit osuu kohdalleen vain määräajoin?
 
Äänen huojuntaa syntyy, kun kahden aaltoliikkeen taajuudet ovat lähellä toisiaan. Jees.

Tässä hiljattain tuli Brian Sezerin konsertti. Kyllä siinä taas mielestäni Sezerin taidokkaan kitaroinnin pilasi hirveä puhallinsektio kakofoniallaan.
 
On tosin hienoa ja kaunistakin puhallinmusiikkia.
 
Tuomari Nurmio on aina mielestäni käyttänyt puhaltimia maukkaasti musiikin mausteena.

Onko muuten tutkimustietoa kuinka monen sentin tai Hz:n tarkkuudella ihmiskorva tarkimmillaan erottaa sävelkorkeuden valvotuissa oloissa sokkotestissä? Tuntuu aina jotenkin absurdilta väitteeltä että korva voisi olla tarkempi kuin mittari, tulee mieleen nämä hifistien väitteet että pystyvät kuulemaan mistä päin maailmaa kautinjohtojen kupari on louhittu ja miten päin johdossa kiteet kulkevat ynnä muita eroja joita ei tarkinkaan mittari pysty havaitsemaan:) Vai onko niin että äänen väri ja harmoniat saavat aikaan sen että vaikka perussävel on tarkasti vireessä niin ääni kuulostaa vireisemmältä vähän yli tai alle tarkan vireen? Mittarihan "kuulee" ilmeisesti vain perustaajuuden eikä huomioi harmonisia taajuuksia? Asiasta en mitään tiedä mutta teknokraattina olen skeptinen aina kun joku väittää aistiensa olevan tarkemmat kuin mittalaite :)
 
Ihmiskorva on (tutkitusti) suunnilleen tsiljoonabiljoonaa kertaa tarkempi, kuin tavalliset mittarit. Saa olla tosi kallis hifipifisuperhypervekotin että normaalin ammattimuusikon korvan voittaa.
Viulut yleensä viritetään kvintteinä, elikkä yksi kieli vireeseen jostain pianosta ja muut sitten kuuntelemalla kahta kieltä yhtäaikaa ja virittämällä siitä. Näin päästään käytännössä täydellisen tarkkaan vireeseen.
 
Yhdellä kaverilla on absoluuttinen sävelkorva ja hän kyllä kuulee tosi tarkasti yksittäisen sävelen puhtauden. Pystyypä vielä erottamaan järjettömistä pianoklustereistakin kaikki soivat sävelet.
 
Tuolla jossain toisessa aiheessa porukka testaili korviaan ja kyllä ne alle herzin lukemiin pääsivät.
 
Tämä on tietenkin suhteellista, koska hertzin koko sävelasteikolla pienenee ylöspäin mentäessä.

Yhdellä kaverilla on absoluuttinen sävelkorva ja hän kyllä kuulee tosi tarkasti yksittäisen sävelen puhtauden. Pystyypä vielä erottamaan järjettömistä pianoklustereistakin kaikki soivat sävelet.
 
Kelpais kyllä itse kullekin.
 
Tämä on tietenkin suhteellista, koska hertzin koko sävelasteikolla pienenee ylöspäin mentäessä.
 
Kuten aiheesta näkyy, niin tiettyä taajuutta tarkasteltiin.

Onko muuten tutkimustietoa kuinka monen sentin tai Hz:n tarkkuudella ihmiskorva tarkimmillaan erottaa sävelkorkeuden valvotuissa oloissa sokkotestissä? Tuntuu aina jotenkin absurdilta väitteeltä että korva voisi olla tarkempi kuin mittari
 
Olen lukenut että pianonvirittäjä saattaa virittäessään odotella huojuntaäänen vaiheenmuutosta jopa joitain minuutteja, joten jos huojuntaääni huojuu vaikka 2 minuutin välein, ovat kielet vireessä 1/120 Hertzin tarkkuudella.
 
Mittarien huonommuus perustuu lähinnä siihen että kuunteleminen on monimutkaista analysointia, eikä yksinkertaisten mittaustulosten tallentamista.

Olen lukenut että pianonvirittäjä saattaa virittäessään odotella huojuntaäänen vaiheenmuutosta jopa joitain minuutteja, joten jos huojuntaääni huojuu vaikka 2 minuutin välein, ovat kielet vireessä 1/120 Hertzin tarkkuudella.
 
No enpä oo sentään pianoa virittänyt, mutta haluaisinpa nähdä semmoisen pianon, joka soi yhdellä koskettimen lyönnillä minuuttitolkulla.... :D Veikkaisin, että kysymys on paremminkin siitä, että korvaa (=lue aivoja) joutuu välillä "kalibroimaan" kuulemaansa. Siihen kuluu kyllä minuutteja.
 
Tollanen 1/120 Hz tarkkuus esim 440 Hz taajuudella on mun vaatimattoman käsitykseni mukaan ihan täyttä utopiaa sekä korvalla, että mittarilla. Moisessa tarkkuudessa ei mikään mekaaninen soitin pysty pysymään kuin joitakin sekunteja kerrallaan (jos sitäkään). Kielen kireys muuttuu, kun sen nappaa soimaan .. .ja kielen lämpätila muuttuu, kun se saa liikettä ... ja kireyden muuttumiseen reagoi soittimen runkorakenteet, jne...
 
Mittarien huonommuus perustuu lähinnä siihen että kuunteleminen on monimutkaista analysointia, eikä yksinkertaisten mittaustulosten tallentamista.
 
Juuripa varmaankin näin :)

Piirsin joskus aikani kuluksi 3D maastomittausohjelmalla janoja joissa poikkiviivat 440, 660, 880 metrin välein.
 
Joo, näinhän se menee puhtaassa yläsävelsarjassa.
 
Se tasavireisestä kromattisesta asteikosta revitty kvintti taas ei ole täsmälleen tuota 1.5 kertaa perussävel vaan se on puolisävelaskelta vastaava kerroin potenssiin 7.
 
Siis numeroina (2^(1/12))^7 = 1,0594630944^7 = 1,4983070769. Siitä se kvintin huojunta.

Oli miten oli, mutta näin on :)
 
Eli kyllä se viulu viritetään puhtaisiin kvintteihin. Se on tuhannesti nopeampaa kuin mälvätä mittarin kanssa, kun kerran on käytössä sävelten välinen resonaatio ja korva. Ja kuulostaa sillon ainakin noi vapailla kielillä soitetut intervallit puhtailta. Muut kuin vapaiden kielten väliset kvintit "korjataan" sormituntumalla. Käytännöllisyys (eli toimituksen nopeus) ja yleinen sopimus tuosta virittämisestä kääntävät vaakakupin puhtaiden kvinttien puoleen.
 
Vertailun vuoksi: Kitaran saa kuulostamaan vireisemmältä kun säätää virettä vielä hieman sen jälkeen kun on pistänyt mittarilla kohdilleen. Riippuu olennaisesti perusvireestä, siitä onko droppivire, kitaran mallista, skaalan pituudesta ja ties vielä mistä. Kitaran kanssa mittari on silti nopein tapa, koska korjauksien tekeminen (tai virittäminen tietyillä omilla nikseillä) kestää yleensä liian kauan esim keikkatilannetta ajatellen.

Oli miten oli, mutta näin on :)
 
Eli kyllä se viulu viritetään puhtaisiin kvintteihin.
 
Uskon että olet oikeassa. Minun rajallisuuteni musiikin harrastajana ei vain sitä taida tehdä mahdolliseksi. Ainakaan vielä. Kiva olisi oppia tuntemaan puhdas kvinttikin.
 
Myöskin, koska opettelen lauluskaaloja tasavireisen pianoäänen kanssa, se luullakseni ehkä häiritsee puhtaan kvintin tajuamista.
 
Viulun hankin lähinnä leluksi, ainakin aluksi viritän sen mittarilla ja opettelen hieman soittotekniikkaa, sen jälkeen, epävarma vireestäni kun olen, voin mittarilla verrata soittoani sekä skaalojani. Toki haluan muutamia sävelmiäkin oppia, sekä oppia pääsemään siitä mittarista eroon ja alkaa luottamaan omaan korvaani.
 
Jo nyt, ilman mitään tekniikkaa, sain tasavire G:n vapaalta, sormella B:n ja vapaa D:n, sekä sormella ylä G:n mittarilla miltei nollille.
Siis tuon b: sormella ja ylä g:n sormella korvani kertoi ihan oikein.
Sekin tuotti suurta mielihyvää.
 
Siis vain nuo kaksi säveltä korvalla ja olen tyytyväinen tähänkin.
 
Myös kovasti ihmettelen miten puhdaskvintti-ihmiset voivat sietää tasavireisten soittimien epämuusiikillisiä ääniä?

Myöskin, koska opettelen lauluskaaloja tasavireisen pianoäänen kanssa, se luullakseni ehkä häiritsee puhtaan kvintin tajuamista.
 
Luultavasti ei.
 
Myös kovasti ihmettelen miten puhdaskvintti-ihmiset voivat sietää tasavireisten soittimien epämuusiikillisiä ääniä?
 
On olemassa tosi vähän soittimia, jossa kaikki intervallit olisivat ns. tasaisia koko ajan.
Pianon ääni on jo muutenkin sietämättömän epämusikaalinen.