Kitarat: kitarakamat ›

Oiva Tumpeloinen ja Velsa ovat oikeassa. Mutta mä ymmärrän myös mitä bonecrusher tarkoittaa: kompuran (varsinkin jos siinä on myös noisegate kuten nykykompuroissa usein on) avulla saa pakattua kitarsoundin niin kiinteäksi että sointua edeltävän täyden hiljaisuuden (gate leikkaa hurinan kokonaan) ja varsinaisen iskun ero on valtavan paljon suurempi kuin perinteisen vahvistinhurinasta->yksikelaisen iskuun.
 
Eli se hetkellinen dynamiikka on suurempi sillä hetkellä. Kokonaisuutena dynamiikka kuitenkin on bonecrusherin setillä pienempi, ja sitäpaitsi online-kompura ja online-gate syövät _aina_ attackia.
 
dynamiikka = attack
 
Attackin määrä muuten paranee myös headroomia kasvattamalla eli säröä vähentämällä, kunhan sitä ei tehdä lähtösignaalia vaimentamalla. Säröjä paljon käyttävät ajavat kitaran usein myös puhtaana (tarkkailkaapa niitä Jazz Choruksia siellä metalli- ja progebändien lavoilla, niihin ajetaan puhdasta kitaraa splitattuna ennen säröjä) jotta särötettyyn soundiin voi tarvittaessa lisätä botnea ja attackia.

Tota F-50 en ole soittanut muuta kuin pari kertaa kaupassa. F-30 olen soittanut aika tavalla ja joutunut kuuntelemaan vielä enemmän. Sen ongelma on juuri atakin ja selkeyden puute. Jos gainia vähentää lähtee soundista kaikki elo ja mehu, jos ei vähennä on soundi epäselvä, vetelä ja ihan lytyssä. Parhaaseen lopputulokseen olen päässyt laittamalle treblen nollaan ja middlen melkein täysille. Bassoa sopivasti. Middlen lisääminen tuo mukanaan jonkun epämiellyttävän taajuuden mutta siitä hankkiuduin eroon teippaamalla kaartion keskelle sen perinteisen ristin. Jos toi olisi minun vahvistin olisin myynyt sen pois jo moneen kertaan.

Tota F-50 en ole soittanut muuta kuin pari kertaa kaupassa. F-30 olen soittanut aika tavalla ja joutunut kuuntelemaan vielä enemmän. Sen ongelma on juuri atakin ja selkeyden puute. Jos gainia vähentää lähtee soundista kaikki elo ja mehu, jos ei vähennä on soundi epäselvä, vetelä ja ihan lytyssä. Parhaaseen lopputulokseen olen päässyt laittamalle treblen nollaan ja middlen melkein täysille. Bassoa sopivasti. Middlen lisääminen tuo mukanaan jonkun epämiellyttävän taajuuden mutta siitä hankkiuduin eroon teippaamalla kaartion keskelle sen perinteisen ristin. Jos toi olisi minun vahvistin olisin myynyt sen pois jo moneen kertaan.
 
Ainakin F-50 on enemmän juuri sellainen VALTAVAN kuuloinen ja pehmeän paksusoundinen, mikä ei kaikkeen sovi. Buustaamalla saakin sitten kaikenlaista soundia ulos. F-50 on hintaluokassaan aika lailla suvereeni omaan makuuni.

EQ:lla saa esiin ne taajuudet jotka tiukentaa soundia. Buusteri rikastaa soundia. Jos soittaa yhtään hevimpää kamaa, laittaisin myös sen kompuran sinne sekaan; ko. musa vaatii pikemminkin sitä tasaista in-yer-face-jöötiä kuin vintage-dynaamista singlecoil-räimettä.
 
Noisegate on muuten jäänyt mainitsematta yhtenä lisänä. Attack-termistä voidaan olla yhtä mieltä, mutta myöskin kompura + gate-yhdistelmä tekee soundista sellaisen, että junttasärökin tulee puun takaa kun soundissa ei ole muita hurinoita. Kuulostaa siltä kuin ätäkki olisi parempi. Ehkä tässä on tullut pieni käsitteiden ristiriita. Ja kyllä geitattu särösoundi on alukkeeltaan tiukempi kompuran kanssa kuin ilman. Ehkei dB-mittareilla ja oskilloskoopeilla mitattuna mutta kuulokuvaltaan kyllä.

No niin. Mielenkiintoisia näkemyksiä ätäkin olemuksesta! Itse en osaa kuvailla sitä (mitä haen) kovinkaan analyyttisesti. Sanotaan nyt niin, että olen kaivannut särömpään saundiin sitä viimeistä mehevää niittiä, joka antaa sen varsinaisen tiukkuuden esim. etenkin vähän katkonaisempiin riffeihin. Esimerkkeinä vaikkapa herrat Slash ja Wylden Zakk. Nämä sällit harrastavat pätkivää, rytmikästä soittotyyliä jossa plektra "maiskahtelee" korvaa hivelevästi kieliin.
Mutta. Mikä hienointa, nyt olen tyytyväinen! Kirjoituksista esiin tulleista asioista päätin kokaista Bad Monkeyta ja heti osui niin että tärähti. Iskua, terävyyttä, "maiskahtelua", sustainia ym. tuntui tulevan Mesan ja Gibsonin kanssa suurinpiirtein ovista ja ikkunoista. Olen vimosen tyytyväinen!

No niin. Mielenkiintoisia näkemyksiä ätäkin olemuksesta! Itse en osaa kuvailla sitä (mitä haen) kovinkaan analyyttisesti. Sanotaan nyt niin, että olen kaivannut särömpään saundiin sitä viimeistä mehevää niittiä, joka antaa sen varsinaisen tiukkuuden esim. etenkin vähän katkonaisempiin riffeihin. Esimerkkeinä vaikkapa herrat Slash ja Wylden Zakk. Nämä sällit harrastavat pätkivää, rytmikästä soittotyyliä jossa plektra "maiskahtelee" korvaa hivelevästi kieliin.
 
Studiossa kitararaitaa on varmaan kompuroitu niin, että ätäkki iskee napakasti. Voi sitä varmaan lähestyä itsekin sopivalla kompuralla.
 
E: Ja noise gate myös, joku taisi jo mainita. Joskus kuulostaa hyvältä sellainen äärimmäisen nopea gate, jos haluaa pätkivää riffittelyä. Vrt. Dimebag.

EI PIDÄ PAIKKAANSA!!!!!!!!
 
Älä huuda.
 
Jos Slashista tai Zakk Wyldestä siis puhutaan, niin varmaan on kompressoitu. On kyllä tehty paljon muutakin. Ei oo luomua se rokkikitarasoundikaan, kun oikein silmiin katsotaan.
 
Mutta ei se kompura oo sen soundin salaisuus. Kyllä soiton pitää ensiks kuulostaa hyvältä, ennen kuin aletaan säätää.

Nyt vasta katsoin mitä aiemmin puhuttiin kompurasta. Kyllähän se dynamiikkaa lyttää, mutta siitä attackia säätämällä saa kuitenkin sen ensimmäisen piikin esiin, jonka jälkeen vasta kompura lyttää. Tällöin se piikki jossain mielessä jopa korostuu. Ainakin oman vajavaisen kokemukseni perusteella.

Koitanpas nyt kirjailla muutaman ajatuksen atakista. Voinpa tyyliini olla täysin väärässäkin, mutta kokeillaan.....
 
Mä ymmärtäisin attackin nimenomaan iskun terävyytenä (siis sen iskun syttymishetken). Sinkkukokoon rakennettu mikki (samaan syssyyn lasketaan siis päällekäin pinotut kelat) on mielestä ärhäkämpi verrattuna vierekkäisin keloihin. Samaan tapaan pulttikaula on mielestäni napakampi iskussa kuin liimakaula. Näistä päästään mielestäni aika selvään eroon atakin suhteen Strato/Tele vs. Lespa. Kompura taasen tasoittaa iskun piikit, joten se vie siitä atakkia pois. Se "potkua naamaan" -efekti tulee kompuran pakkaamasta signaalista, mikä on tasaisen tuhti "pötkö"(tai kompuran perustehtävä on painaa piikit tasaisemmiksi, mutta niissä hienona lisänä tehty myös signaalin alatasojen nostaminen, jolloin meillä on tasapaksu pötkö signaalin suhteen). Mutta se se ensimmäinen "hyökkäys" ei ole kompuran kanssa samaa tasoa kuin ilman.
 
Näin siis mun nopeana ja vajaana käsityksenä aiheesta. Korjausta odottelen mielenkiinnolla, varsinkin tietäen, että en tosiaankaan ole mikään paras mahdollinen kompurankäyttäjä. Tällä hetkellä mulla ei kitararomuissa ole käytössä moista ollenkaan, koska se päiden tasoittaminen vie mielestäni jotain oleellista pois kitaran käyttäytymisestä dynamiikan suhteen.
 
Haa, haastan ajatuksesi!!
 
Niillä kompressoreilla, joissa atakin aika, kompressiosuhde ja ulostuloteho ovat kaikki säädettävissä, voidaan nimenomaan korostaa atakkia. Ts. Kun kompura säädetään siten, että ensimmäinen isku (atakki) livahtaa kompuran ohi ja perässä tuleva "pötkö" lytätään ja jätetään nostamatta tasoihin, niin tuloksena on atakin parempi erottuminen ja soundin erottelevuuden yleinen paraneminen. Tietenkin kompressori tulee tässä tapauksessa ennen särönmuodostusta, jolloin soundi ei pumppaa, vaan tasoittuu kauniiksi, mutta erottelevaksi mättö/liidimeiningiksi.
 
EDIT: Voihan herrajumala, että olin hidas...

Haa, haastan ajatuksesi!!
 
Niillä kompressoreilla, joissa atakin aika, kompressiosuhde ja ulostuloteho ovat kaikki säädettävissä, voidaan nimenomaan korostaa atakkia. Ts. Kun kompura säädetään siten, että ensimmäinen isku (atakki) livahtaa kompuran ohi ja perässä tuleva "pötkö" lytätään ja jätetään nostamatta tasoihin, niin tuloksena on atakin parempi erottuminen ja soundin erottelevuuden yleinen paraneminen. Tietenkin kompressori tulee tässä tapauksessa ennen särönmuodostusta, jolloin soundi ei pumppaa, vaan tasoittuu kauniiksi, mutta erottelevaksi mättö/liidimeiningiksi.
 
EDIT: Voihan herrajumala, että olin hidas...
 
Jep, eli saadaan "napsua" soundiin >=)