Kitarat: kitarakamat ›

Miten olis 24 nauhaa ja kaulamikki _perinteisellä_ paikalla, 24. nauhalla?
Tuohon siirtelyyn vois ehkä yhdistää..

Mikin siirtelymahdollisuus olisi kyllä varsin hyvä juttu. Ainoa ongelma lienee härpättimen ulkonäkö, joka todennäköisesti olisi aika jäätävä. Täytyy pistää mietintämyssyyn.
 
Ei välttämättä jäätävä, vaan vaatisi todella tarkkaa työtä. Jotkut siistit kiskot millä mikit makaisi, piuhoja varten koko matkan jatkuva ura. Saattaisi mennä elektroniikkakolotkin uuden mallisiksi tuon jälkeen, mutta ei välttämättä.
 
Miten olis 24 nauhaa ja kaulamikki _perinteisellä_ paikalla, 24. nauhalla?
Tuohon siirtelyyn vois ehkä yhdistää..
 
Jos meinaat sitä lyhyttä pätkää otelautaa 24. nauhan jälkeen, niin todellakin sen poistaminen olisi hieno juttu. Onko sillä varsinaisesti edes mitään merkitystä kitarassa?

Jos meinaat sitä lyhyttä pätkää otelautaa 24. nauhan jälkeen, niin todellakin sen poistaminen olisi hieno juttu. Onko sillä varsinaisesti edes mitään merkitystä kitarassa?
 
Miten se 24. nauha pysyisi paikallaan jos sen pätkän sieltä takaa ottaa pois?
Ja jos sitä lyhentää dramaattisesti, niin sen 24. nauhan kiinnityksen kestävyys saattaa kärsiä kun se (kenties lähes) olematon puusuikale murtuu.
 
Minä näen sen merkityksen siinä että se takaa viimeisellekin nauhalle tukevan paikan.

Ei välttämättä jäätävä, vaan vaatisi todella tarkkaa työtä. Jotkut siistit kiskot millä mikit makaisi, piuhoja varten koko matkan jatkuva ura. Saattaisi mennä elektroniikkakolotkin uuden mallisiksi tuon jälkeen, mutta ei välttämättä.
 
Hakekaa kuvahaulla muutama basso.. ja kitara:
Dan Armstrong/Ampeg Plexiglas
Westone Rail
Gibson Grabber
 
Tuossa olis alkuun siirrettävillä mikeillä muutama ehdokas. ;)

Tuli mieleen kivääreissä ja kilpahaulikoissa käytettävä säädettävä poskipakka. Voisko kitaran kyljessä olla jonkinlainen yksilöllisesti säädettävä rannetuen tapainen...

EMG:n systeemin tiedän, mutta puhuinkin passiivimikeistä - eikä EMG:n mikkejä voi konfiguroida kytkennän puolesta uudestaan, so. puolitus, vaihe, rinnan/sarjaan jne.
 
Mikin siirtelymahdollisuus olisi kyllä varsin hyvä juttu. Ainoa ongelma lienee härpättimen ulkonäkö, joka todennäköisesti olisi aika jäätävä. Täytyy pistää mietintämyssyyn.
 
Miten olis modulimitoitus:
 
Semmoisin välein niitä ruuvinpaikkoja mikeille että voi sijoittaa haluamansa määrän humbuckereita ja singlecoileja haluamilleen paikoille. Tyhjäksi jäävät aukot tietysti peitetään yhteensopivilla kansipaloilla. Eli "X kertaa singlecoilin kokoisia" kansimateriaalin palasia (esim loimuvaahtera, jos nyt kansi sitä sattuu olemaan). Tallasta otelautaan olisi väli kokonaan auki, ja se täytettäisiin mikeillä ja noilla peitelevyillä. Niin, ja siis kiinnitysruuvien paikat myös singlecoilin levyisellä jaolla.
 
Peitelevyt vois ehkä sisältää myös palan runkopuuta, ja bodyssä sekä palasissa olis esim pontti-malliset urat tukemaan palasten upotusta; näin ei jäisi tyhjää tilaa ja saataisiin ehkä parempi resonointi bodylle. Jos väli on tyhjä, ei kai silläkään soundillisesti niin merkitystä ole, onhan Floikkiakin varten kepeissä aina melkoiset jyrsinnät.

Itsekkin olen tässä miettinyt, että miksi 50 -luvulla kehitetyt mallit ovat edelleen suosituimmat kitaramaailmassa. Olen tullut siihen tulokseen, että kitaroiden, kuten monien muidenkin asioiden suhteen ollaan niin konservatiivisia ja ahdaskatseisia. On muodostettu mielikuva hyvästä saundista ja hyvästä kitaran fyysisestä olemuksesta ja kaikki joka poikkeaa siitä ei ole hyvää. Ääripäässä liikutaan, kun aletaan hiomaan rungosta muutamia millejä pois, jotta kitara olisi juuri samanlainen kuin vuoden -57 malli.
Tässä joiku aika sitten tuli mieleen, että miksi kukaan ei ole kokeillut epäsymmetristä kitaran kaulaprofiilia. Monethan pitävät soittaessaan peukaloaan kaulan takapinnalla ja kaulaan voisi varmasti suunnitella jonkin uuden muodon, joka helpottaisi tällaista otetta.

Tässä joiku aika sitten tuli mieleen, että miksi kukaan ei ole kokeillut epäsymmetristä kitaran kaulaprofiilia. Monethan pitävät soittaessaan peukaloaan kaulan takapinnalla ja kaulaan voisi varmasti suunnitella jonkin uuden muodon, joka helpottaisi tällaista otetta.
 
epäsymmetrisiä kauloja saa mm. warmothilta www.warmoth.com , joissain evh-skeboissa on kans ollut (peavey/musari). ja caparisoneissa?

EMG:n systeemin tiedän, mutta puhuinkin passiivimikeistä - eikä EMG:n mikkejä voi konfiguroida kytkennän puolesta uudestaan, so. puolitus, vaihe, rinnan/sarjaan jne.
 
Minä tein aikanaan LP Standardiin tuollaiset pikaliittimet itse. Mikin johtoihin urosliitin ja potikoilta tuleviin johtoihin naaras. Pystyi vaihteleen DiMarzion ToneZonen, Gibsonin omien 49x-sarjasten sekä Duncan Dimebuckerin välillä. Tosin, tällä hetkellä Stanussa on kiinni Fralinit ja samalla poistui pikaliittimet. Kannattaa poiketa Elektrolinnassa ja ostaa parit liittimet, sitten kolvi kouraan ja mikkigurutus käyntiin. Kannattaa myös ostaa parit mikkikehykset, säätöruuvit & -jouset samalla, niin ei tartte mikkiä aina irrotella kehyksistä vaan heittää koko pakan sitten kerralla. Tietysti jos on direct-mount niin sitten eri juttu...
 
PS. tuosta mikkien siirtelystä... Fox varmaan muistaa/tietää että eikös juuri Dan Armstrongin skebassa ollut siirreltävä tallamikki? Harmi että se re-issuekin on niin kallis :( Jos se olisi esim. 500-800e halvempi niin voisin olla sellaisenkin onnellinen omistaja.

PS. tuosta mikkien siirtelystä... Fox varmaan muistaa/tietää että eikös juuri Dan Armstrongin skebassa ollut siirreltävä tallamikki? Harmi että se re-issuekin on niin kallis :( Jos se olisi esim. 500-800e halvempi niin voisin olla sellaisenkin onnellinen omistaja.
 
Vilase tuost paria postausta ylempää.. ;) Näin oli, että Plexissä oli siirtomikki.

Tuo mikkien vaihto alko kiinnostaan...
Olisi pirun kätevä musaliikkeitten omistajille.
"Moro"
"Hyvää päivää"
"Tarvis Les Pauliin uuden tallamikin"
"Jahas. Hei Ramppa, tuos se liukulespa tänne"
Ja eikun testit käyntiin
 
Eli yksi kitara, esim tasakantinen Les Paul.
Tallamikin kolon sivuilla menisi metalliset liuuuuvut siinä kitaran pinnassa.
Tallamikin alapuolelle olisi routattu sen verran koloa että mikin saisi kammettua pois ilman kielten löysytystä.
Mikki olisi tuollaisessa "liukukengässä" joka lukittuu kun mikin vetää oikealle paikalle. Tottahan toki sitten nappula joka sen sieltä vapauttaa.
Tuolla mikin yläpuolella kolossa olisi sitten pistoke ja mikissä itsessään nastat, jokka passais tuohon pistokkeeseen.
Samallaisia liukukenkiä sitten sen 10kpl ja jokaiseen eri mikki... Jokohan tällänen on keksitty?
4 minuutin paint havainnollistus:
http://irc-galleria.net/view.php?nick=Meskis&image_id=58628958

Yksinkertainen perustyökalu ja luksusfiilis on aina jees.
 
Tästä lähtisin liikkeelle:
 
- Neck-thru
- String-thru-body
- Yksi räyhäkkä humbucker
- Volapotikka
- Bodyn malli V tai Rhoads
 
Värimaalima ja pintakäsittely voisi olla jotain tämmöistä:
 
- Kameleonttiväri Black/Gold tai joku Ghost Flame-viritys
- Käärmeennahkaa ja lakka päälle

Itsekkin olen tässä miettinyt, että miksi 50 -luvulla kehitetyt mallit ovat edelleen suosituimmat kitaramaailmassa. Olen tullut siihen tulokseen, että kitaroiden, kuten monien muidenkin asioiden suhteen ollaan niin konservatiivisia ja ahdaskatseisia. On muodostettu mielikuva hyvästä saundista ja hyvästä kitaran fyysisestä olemuksesta ja kaikki joka poikkeaa siitä ei ole hyvää. Ääripäässä liikutaan, kun aletaan hiomaan rungosta muutamia millejä pois, jotta kitara olisi juuri samanlainen kuin vuoden -57 malli.
Tässä joiku aika sitten tuli mieleen, että miksi kukaan ei ole kokeillut epäsymmetristä kitaran kaulaprofiilia. Monethan pitävät soittaessaan peukaloaan kaulan takapinnalla ja kaulaan voisi varmasti suunnitella jonkin uuden muodon, joka helpottaisi tällaista otetta.
 
Eikös Caparisonilla ole joissain kitaroisssa juuri epäsymmetrinen kaulaprofiili? Omasta mielestäni ainakin on. Itsellä oli myös sama ajatus tuosta kaulan muodosta.

Eikös Caparisonilla ole joissain kitaroisssa juuri epäsymmetrinen kaulaprofiili? Omasta mielestäni ainakin on. Itsellä oli myös sama ajatus tuosta kaulan muodosta.
 
Edesmenneessä Peaveyn Wolfgang -mallissa oli epäsymmetrinen kaulaprofiili, samoin Warwickin bassoissa.

Eli yksi kitara, esim tasakantinen Les Paul.
 
Samallaisia liukukenkiä sitten sen 10kpl ja jokaiseen eri mikki... Jokohan tällänen on keksitty?
 
Takaa lataamalla onnistuu toki kaarevakantiseenkin.. Tosin ei kyseeseen tuu sitten liukukiskot vaan esim. "nepparikiinnitys"..

Tunnetaanko nykyään potikoita / mikinvalitsimia, joissa on jonkinlainen lukitusmekanismi (jeesusteipistä olen kyllä kuullut)? Eli siis semmoinen, että jokin kätevä pikalukko pitää avata ennen kuin potikan / valitsimen asentoa voi muuttaa. Tai miksei myös lukollinen jakki (ei siis stratomallinen vaan lukitusmekanismilla varustettu).

Eikä pääse paristo loppumaan silloin, kun sitä vähiten odottaa.
 
ei paristoa, vaan virtalähde. kas näin:
http://img185.imageshack.us/img185/3268/emgpistorasiadv7.jpg
tosin tuo on kyllä varmaan jo keksitty

ei paristoa, vaan virtalähde. kas näin:
http://img185.imageshack.us/img185/3268/emgpistorasiadv7.jpg
tosin tuo on kyllä varmaan jo keksitty
 
Tosin, luulisin, että joku xlr-piuha olisi parempi, siinä kulkisi myös siis fantom virtakin mikeille :D..
 
edit: tietenkin sitten pitäisi olla joku erikois boxi ennen vahvarin inputtia mihin se virta syötetään.

Tosin, luulisin, että joku xlr-piuha olisi parempi, siinä kulkisi myös siis fantom virtakin mikeille :D..
 
edit: tietenkin sitten pitäisi olla joku erikois boxi ennen vahvarin inputtia mihin se virta syötetään.
 
Basoissa on stereo plugi piuhalla asia toteuttettu. EBS.n pedaalit syöttää virtaa bassoille suoraan stereo piuhaa pitkin eipä tarvii pattereita....