No kaikki särösaundit eivät ole luonnostaan äärimmilleen kompressoituja, joten kyllä sillä kompuralla sustainia tullee lisää, jos ei ole kissantapposäröt käytössä.
Sitten, jos kohinaa tulee liikaa, voi käyttää esim. Bossin NS-2:a melunpoistoon. Screaming! Screaming for vengeance! |
Mutta millä saisin sustainia ilman että ei tulis niin paljon kohinaa.
Pakko ottaa osaa, vaikka jälkijunassa.
Joskus vuonna kivi ja käpy, aloitellessani kitaransoittoa, ihmettelin samaa. Ei soinut pitkään, ei sitten millään. Ylimääräinen kohina, sirinä ja muu häly hautasivat alleen hentoiset yritykseni.
Ryhdyin ottamaan selvää asioista. Minulle selvisi että kaupasta saa kompressori-/sustaineri -pedaaleja. Ostin innoissani käytetyn Boss CS-kakkosen. Petyin. Pedaali voimisti vain sihinäkohinaa, ei mitään muuta. Perehdyin lisää asioihin. Ahaa, noisegate! Ostin sellaisen - mutta mitä kummaa: Surinapörinä ei kadonnutkaan taikaiskunomaisesti.
Kamoina minulla oli 80-luvun alkupuolen Ibanez Roadstar II -stratokopio, 10-wattinen Ibanezin transsucombo, piuhana musakaupan tiskin alta pölypallojen seasta ongittu hentoinen lakunauha. Vahvarista gain ja treble täysillä, middleä nimeksi, bassoa ehkä puoleenväliin. Jep. Onneksi nuoruutta ei enää koskaan saa takaisin ;-)
Hyppy parikymmentä vuotta eteenpäin. En ehkä osaa soittaa paljoakaan paremmin kuin 14-vuotiaana, mutta olen oppinut muutaman jutun: Kohinan määrään voi ratkaisevasti vaikuttaa pikkuseikoilla. Kunnollinen piuha auttaa pitkälle, varsinkin isommilla gaineilla soitettaessa - eron kyllä kuulee. 8-9 vuotta sitten sijoitin ensimmäistä kertaa rahaa oikeasti laadukkaaseen piuhaan, se on edelleenkin käytössä ja toimii moitteettomasti. Kitaran maadoituksen on myös oltava kunnossa. Näin ei suinkaan aina ole, edes ns. laatukitaroissa.
Nykyään soitan Fendereillä. Minulla on Jazzmaster, Jaguar ja Tele, kaikissa 1-kelaiset, heikkotehoiset mikit. Nuo kaksi ensimmäistä eivät ole erityisen tunnettuja sustainominaisuuksiensa puolesta, mutta saan niistä juuri niin pitkää sointia kuin haluan. Vahvistimena on 60-luvun putkicombo, välissä tarpeen mukaan fuzzeja ja overdrivepolkimia. Hurinaa löytyy mutta sen kanssa voi elää. Toki häiriöttömämpää ja pidempää sustainia voisi teoriassa saada helpommin liimakaulaisella humbuckerkitaralla, mutta se ei oo mun juttu.
Sustain ei riipu pelkästään kamoista vaan taidosta hallita niitä. Taito kehittyy yrityksen, erehdyksen ja kokemuksen mukana.
Ugh. Ei se ole vika. Se on ominaisuus.
Romantikkoitkijät #1 |
xEVH5150x
Torniojaws
Iron Horse
kunnasja
Jungleman
Hössö