Laulaminen ›

Lapsena tietysti perinteiset kuorot ja musiikkiluokat..lukioon saakka.
 
kauan lauloin nauhalle ja kuuntelin tulosta.Opiskelin sillon huilunsoittoa ja sitä kautta opin myös hengittämään.Ainakin jotenkuten.
Kävin testitunnilla jo vuosia sitten mutten oikein syttynyt silloisesta opettajaehdokkaasta.
Lauloin studiossa ja keikoilla erityylisissä kokoonpanoissa ja sain sitä kautta rutiinia ja ymmärrystä mistä tässä muusikon hommassa on kyse..
 
Vasta helsinkiin muutettuani (2002) aloin tosissani etsiä opetusta ja kehittämään itseäni ammattimaisesti.
Sillä tiellä ollaan edelleen eikä loppua näy.
 
Ensin luulin olevani maailman paras,sitten maailman huonoin..Nyt uskon tulvani kelvolliseksi jos vain harjoittelen tarpeeksi..

Noh olin 1-5 musikaalisella luokalla ja isäpuoleni lauloi&soitti kitaraa, noi mua kai innosti. Varmaankin jonkinnäkönen sävelkorvakin vaikuttanu. Että ihan pienehän se tuli opittua ja edelleen laulan mielelläni. Enpä osaa sanoa että kuinka.

Vai on täällä tällanenkin ketju? Hitaastihan ME opimme. :)
 
Jo jostain ala-asteelta oli jääny itselle käsitys, että pystyn pysymään sävelessä ja jotain jäi pohjalle kytemään, kun puhuttiin artikuloinnista jne.
 
Mutta opettajat ei huomanneet mun musiikillisia taipumuksia silloin, eikä mua edes pistetty koskaan siihen "parempaan kuoroon" .. vaikka siellä pidettiinkin mukana paria tyyppiä, joiden tiesin todellisuudessa laulavan suurimman osan ajasta pelkästään "önnönnöö-önnönnöö..." (täsmälleen näillä sanoilla).
 
Mutta tommosta omaehtoisempaa laulamista aloin hiljaa opetella tossa vähän päältä 2-kymppisenä kitaransoiton päälle. -- Niin jo yli 20 vuotta sitten! Huomasin, että rokkia lauletaan korkealta. Tuntui, että äänialasta puuttui melkein oktaavi.
 
Jotenkin se oktaavi alkoi sinne pikkuhiljaa löytyä ja sain sellaisia kappaleita laulettua läpi, jotka alunperin olivat aivan mahdottomia. Siinä parin vuoden sisään ilmestyi mukaan bändikuviotakin mutta laulaminen niissä ympyröissä jäi sillä kertaa taustojen laulamiseen.
 
Musiikkiharrastus väheni joksikin aikaa, kun opiskelu vaihtui työhön ja taas takaisin opiskeluun.
 
Uudessa opiskelijaelämässä piti tietysti taas sekaantua bändiharrastuksiin. En vielä sielläkään paljon laulellut ennenkuin erään kokoonpanon (nais)solisti alkoi ehdotella, että "sunhan pitäs laulaa."
 
Valitettavasti tässä vaiheessa ajoin äänen tuottamisen tekniikan metsään ja pari vuotta myöhemmin huomasin (eri porukassa), että mun laulamista ei oteta vakavasti. Ja jonkinmoisella tenttaamisella sieltä tuli syykin. "No, ku se kuulostaa semmoselta ja semmoselta ja semmoselta ...." Myöhemmin kun ihmettelin, miksei kukaan aikasemmin sanonu, niin: "Mä luulin että sun ääni on semmonen." (Juu. Tiedän. Tässä kohtaa joku huutaa opettajaa avuksi! :D)
 
Siitähän alkoi naapurien suureksi "riemuksi" tekniikkaremontti. Tässä vaiheessa taisin taas olla jotenkin mukana työelämässä, kun oli muistaakseni tullut jo hommattua vähän paremmat stereot. Huomasin aika äkkiä, mikä oli pahiten pielessä. Kuuntelin eri tyylisiä (rokkipuolen) laulajia ja huomasin ja että mun ääni toimii ihan eri tavalla eri kappaleissa ... osin noiden esikuvien johdosta. Erilaiset kappaleet vaikuttivat äänen eri osiin, jne.... Valitsin sellasen "repertoaarin" jolla sain harjoitettua koko äänialaa. Ja tarpeeksi kauan kun niitä tahkosin (ajatuksella, tunnustellen, miettien), niin ääni muuttui taas omaksi, mutta soi paremmin, syvemmin ja laajemmalta alueelta. --> Pyydettiin tuomaan pikkujouluihin kitara ("tosson lauluvihko, aikaa viikko").
 
Taas työpaikan vaihdos .. parin vuoden hiljaisuus ... uusi bändi, uudet tavoitteet. Uusissa ympyröissä oli ihmisiä, jotka ei epäröineet välillä tulla sanomaan, että "sulla on tossa ongelma" ... niin olikin, kun ensin ymmärsin, että mikä ongelma, mutta tällä kertaa ei mitään perusremonttia tarvittu. Paremminkin säätöä tuolla "ohjauskeskuksessa"... Ja sitten lähestytäänkin nykypäivää.
 
Viime syksyisen bilekeikan jälkeen pari mua nuorempaa (ehkä 3-kymppistä) ihmistä halusi "keskustella laulamisesta" kanssani. Keskustelu alkoi kysymyksellä "Mitä mieltä sinä olet laulutunneista?" johon rehellisesti vastasin, että "En minä vaan tiedä, kun en ole koskaan ollut laulutunnilla". Tajusin vasta myöhemmin, että ne olisivatkin halunneet laulun opetusta minulta! -- Ratkesin itsekseni ja ratkean vieläkin tätä muistellessa :D
 
No, en olisi opettajaksi ryhtynyt vaikka olisin kysymyksen tajunnutkin. Ei oo niin varmoissa kantimissa tuo homma kuitenkaan, enkä mä osaa kellekään toiselle selittää, mitä pitäisi tehdä. Bändiläisten kesken voidaan tota (=lauluharkkoja laulajien kesken jne.) harrastaa, mutta siinä ollaankin samassa veneessä kaikki.
 
Nyt aina huomaa itse, miten tekniikka rakoilee... flunssat, kiireet, stressi, vähälle jäänyt harjoittelu tekevät aina takapakkia. Sitten kun taas on keikkaa/muuta tarvista tiedossa, niin täytyy ruveta kasaamaan pakettia uudestaan. Tiedän, ettei mun laulu kuulosta kovin vakaalta eikä tottuneelta. Jos enemmän tekis, niin voisi varmasti kehittyä ja laajentaa, mutta leipä tulee jostain muualta ja harrastuksiakin on muitakin. Tilanne kelpaa mulle tällasenaankin ainakin tällä hetkellä.
 
Saa sitten nähdä, mitä jatkossa ... ;)

Elikkäs elikkäs. otsikko kertoo olennaisen. eli kuinkas TE opitte laulamaan? ja kuinka kauan siihen meni että olitte tyytyväinen ääneenne?
 
Aika lailla oma oppisesti. Olen käynyt monella opettajallakin mutta ovat suurimmaksi osaksi olleet epäpäteviä. Klassiselta puolelta olen sitten löytänyt ne pätevimmät opettajat. Rytmimusiikin laulun opettajaa vielä etsiskelen.
 
Ja sanoisinko näin että en varmasti ole ääneeni koskaan tyytyväinen. Laulaminen on kuitenkin ikuista opiskelua ja ääni kehittyy koko ajan.

Olen laulanut ja esiintynyt aivan pienestä asti ja laulaminen on oikeastaan tärkein asia elämässäni. Aloitin 7-vuotiaana kansalaisopistossa ns. "laulutunnit". Ne käsittivät lähinnä Toivelaulukirjoista laulelua, hyöty oli vain siinä, että pääsi esiintymään. Yläasteelle mennessäni, siis 13-vuotiaana, kyllästyin siihen, etten oppinut yhtään mitään. En hakenut musiikkiopistoon, koska lauluun oli mahdollisuus päästä vasta
15-vuotiaana.
 
14-vuotiaana aloitin yksityistunnit Kaisa Hannulalla ja sillä tiellä olen edelleen. Alussa luulin olevani hyvä ja lahjakas :D Tietenkään noin nuorena ei klassisen laulun opiskelua voi aloittaa täysillä, joten minulle rakennettiin tekniikkaa hitaasti, minkä hyödyn olen nyttemmin huomannut. Tekniikka hioutui melko hyväksi ensimmäisen 1,5 vuoden aikana, jonka jälkeen tuli aikamoinen järkytys, kun opiskelu aloitettiin todellakin tosissaan. Oli masentavaa huomata, ettei sitä olekaan niin hyvä, kuin naivisti kuvittelee olevansa. Onneksi edistysaskeleet ovat toisinaan edelleen melko isoja ja joskus tulee oikein iloisenakin tunnilta takaisin ;) Kaisa on mielestäni todella hyvä opettaja ja hyvin kannustava kaikissa tilanteissa, vaikkei turhasta kehukaan. Nyt haen Tampereen konservatoriolle (musiikkiopistotasolle), jotta pääsisin teoriaopintojen pariin. Tottakai käyn myös laulutunneilla, jos ko. laitokseen pääsen. En kuitenkaan aio lopettaa Kaisan tunteja, sillä laulu on mielestäni niin herkkä asia, etten katkaise hyvää opettajakontaktia. Kaisa on sellainen opettaja, jonka kanssa on erittäin helppo tulla toimeen, enkä ole enää aikoihin jännittänyt tunneilla yhtään sitä, millainen vinkaisu suustani tuleekaan, kun liikutaan äänialan ylärajoilla. Myös Kaisan kanssa olen päässyt esiintymään mm. kirkkokonserteissa.

Bändi on kyllä hyvä koulu. Mun laulajan ura alkoi varsinaisesti vuonna -89, kun kaveri kysyi tulisinko laulamaan niitten bändiin. Lauluvahvistimena oli Montarbo-kitaravahvistin ja oli pakko lisätä äänenpainetta jotta laulu kuului kitaroiden ja rumpujen yli. Se oli hyvä koulu, kovaa puhtaasti laulaminen on ihan muuta kuin pelkkä puhtaasti laulaminen. Oopperahemmoille lähtee meikäläisen respectit, nehän sen osaa kunnolla.
 
Aika nopeasti huomasin, että laulu on se liidaava instrumentti, tähän voi soolotiluttelijat sanoa ihan mitä vaan... Bändiä, jossa on osaava laulaja ja paska kitaristi kuuntelee sata kertaa mieluummin kuin bändiä, jossa on ihan sukka laulaja ja satasorminen ihmekitaristi, ainaski mun mielestä. Hyvä laulaja kantaa vastuuta koko yhtyeen soundista, ite hlökohtaisesti arvostan laulajia jotka eivät välttämättä tuo koko osaamistaan koko ajan framille vaan antavat tilaa muillekin instrumenteille, vähän kuin itsensä uhraten... Että taimaus kohdilleen ja ei hirveesti lirutuksia vai mitä fraseerauksia ne onkaan, siinä kelpo laulajan rooli.
 
Oppimisen kannalta paras konsti on nauhoittaa treenejä, siinä heti kuulee jos on jotain ärsyttäviä maneereja (kuten vaikka häiritsevän kovat hengitysäänet, nuottien bendailu kohdilleen, huono mikkitekniikka...). Vaikka kasettinauhalle jos ei hienompia vehkeitä omista. Ne kasetit on muuten kymmenen vuoden päästä sun kalleimpia aarteita, se nuoruus, nuoruus...

noh.. lähinnä joskus rupesin ittekseni hoilaamaan ko olin musiikkiluokalla ylä-asteella. ja ko olin bändissä rääkymässä ja murisemassa ilkeästi ni se sit vähän ruokki puhtaan laulun treenaamista. lähinnä lauleskellu aina levyjen mukana ja ottanu suosikkiartisteilta vaikutteita omaan meininkiin sekä kuunnellu ihmisten neuvoja. :)
 
lauluääneen mie oon suht tyytyväinen mut laulutaitoon en. siitä se lähtee.

noh.. lähinnä joskus rupesin ittekseni hoilaamaan ko olin musiikkiluokalla ylä-asteella. ja ko olin bändissä rääkymässä ja murisemassa ilkeästi ni se sit vähän ruokki puhtaan laulun treenaamista. lähinnä lauleskellu aina levyjen mukana ja ottanu suosikkiartisteilta vaikutteita omaan meininkiin sekä kuunnellu ihmisten neuvoja. :)
 
lauluääneen mie oon suht tyytyväinen mut laulutaitoon en. siitä se lähtee.
 
Sulla on "palikat ojennukesessa". :) Tolla asenteella ei voi muuta kun menestyä, mutta pitkähän se tie on ja välillä "sataa räntää ovista ja ikkunoista". Näin se menee.
 
Menestystä ja pitkää ikää!

Vielä on kyllä paljon kehittämistä tossa laulutaidossa täälläkin. Tota matalampaa puolta ainakin koitan treenata ja eiköhän muutakin löydy. Ja nyt sitten saan nauhotettua lauluani kun on mikki lainassa ja sain adapterin hommattua tänään. Jospa huomenna sais aikaseks eikä kukaan ole häiritsemässä. Siitä on pitkä aika kun olen viimeks kuullu ääntäni nauhalta.

Itse vain opin laulamaan. Ei tarvinnut paljoa harjoitella, itsestään se tuli. Virheetkin sain karsittua noin viikossa, ja kyllä nyt kelpaa luikautella.

Sulla on "palikat ojennukesessa". :) Tolla asenteella ei voi muuta kun menestyä, mutta pitkähän se tie on ja välillä "sataa räntää ovista ja ikkunoista". Näin se menee.
 
Menestystä ja pitkää ikää!
 
kiitos, hemmo. :) tullu ahkerasti luettua neuvoja täältä muusikoiden.netistäki ja hoksannu sitäkautta asioita enemmän. täytyy siis kiittää väkeä täällä. joo kyllä tie on pitkä mutta sit kun sen matkan saa reippaasti taittumaan niin sehän palkitsee ja paljon. vaikken mikään laulaja olekaan, niin se on kyllä erittäin mukavaa ja antoisaa puuhaa, ja samallahan saa ahdistunut teini purkaa tuntojaan ulos! :D mutta kyllä mie tosiaan himoitsen omia lauluosuuksia bändini biiseissä.. ;)
 
mutta treenaamatta ei kummempiin pysty, jotenka hyviä treenihetkiä ja antoisia tuloksia kullekkin! :)

Huutamalla mikkiin niin paljon kun keuhkoista lähti, en mä mikään saatanan solisti oo, mä soitan kitaraa ja annan sen laulaa, kysy siltä miten se sen on oppinu, mä vaan soitan sillä! Ei laulaan voi oppia mun mielestä, sitä voi vaan harjotella ja siinä voi tulla hyväks, mutta sitä ei ikinä opita, siinä vaan kehitytään, koska sit kun on hyvä lauluääni niin on vaan hyvä lauluääni, ei sillon sanota että se osaa hyvin laulaa, vaan sanotaan että sillä on hyvä lauluääni... En mä ikinä oo aatellu että laulamisen vois oppia...

Ei laulaan voi oppia mun mielestä, sitä voi vaan harjotella ja siinä voi tulla hyväks, mutta sitä ei ikinä opita, siinä vaan kehitytään, koska sit kun on hyvä lauluääni niin on vaan hyvä lauluääni, ei sillon sanota että se osaa hyvin laulaa, vaan sanotaan että sillä on hyvä lauluääni... En mä ikinä oo aatellu että laulamisen vois oppia...
 
Mutta eikös kehittyessäänkin aina opi jotain uutta? Kehittyminen on oppimista. :) Ja ei se "hyvä laulamaan" olekaan sama asia kuin "hyvä lauluääni". Lauluääni syventyy ja muuttuu kypsemmän kuuloiseksi ja laulutaito teknisesti katsoen kertoo miten sitä lauluääntään käyttää. Oikeassa olet, että siinä on hiuksenhieno ero. :)

Joku, joka asioista oli perillä, lausui vuosia (vuosia) sitten viisauden:
"Kaikki osaa laulaa, mutta kaikilla ei ole lauluääntä."

Onhan sitä tullut laulettua, ns. koko ikäni. Mutta olen -89, niin lasten kengissähän tämäkin harrastus on vielä.
 
Saahan sitä kuulla että "Voi että kun osaat laulaa", mutta itse en ainakaan ikinä voi olla liian tyytyväinen itseeni. Aina on opittavaa ja jotain uutta mitä haluaa kokeilla. Vaikka laulussa on paljon tekniikoita, joista koostuu eheä ja puhdas kokonaisuus, laulutaito on suhteellinen käsite. Jonkun mielestä Matti Meikäläinen perjantaisin kantakapakan karaokessa on Suomen laulunlahja maailmalle, toisen mielestä randomin maailmanluokan tähden kuuluisi vajota maan alle ikuisiksi ajoiksi.
 
Eli ei pidä ylpistyä liiaksi, koska aina on parantamisen varaa. Ja siihen auttaa vain harjoitteleminen. Ja jos tarpeeksi laulamisesta tykkää, ei sen luulisi olevan ongelma.
 
So keep on singin' babes! :)

Sen verran realisti, että en osaa vieläkään laulaa vaikka olen keikkaillut 35 vuotta.
Hyvä laulajahan osaa tuottaa äänen oikein ja volyymilla ja sointi on syntymähyvä. Erikseen on sitten nämä joilla on syntymähyvä sointi, mutta ei mitään koulutusta ja niitä ei jaksa kauaa kuunnella, koska kokemus ei korvaa koulutusta.

Kyllä mä olen ihan ala-aste ikäisestä tykännyt laulella enemmänkin, keksittiin aina silloisen kaverin kanssa kaikkia biisejä mitä sitten rallateltiin ihan onnessamme, kuunneltiin myös paljon CDitä ja laulettiin mukana.
 
15-vuotiaana otin sitten musiikin valinnaiseksi ja sanoin haluavani mieluiten laulaa bändikurssilla, siitä se sitten lähtikin paremmin ja lauluääni kyllä vuodessa huomattavasti kehittynyt ja karisma.
Muistan oikein vielä kun olin niin peloissani ja punastelin kun lauloin, mutta nykyään laulaminen menee paljon paremmin ja uskallan jopa laulaa ihan tuntemattomien seurassa, kunhan on jonkinlainen säestys.
 
Syksyllä olisi tarkoitus vielä mennä laulun opetukseen, että voisi sitten katsoa oikeat hengitys jutut laulamiseen ja oikeaoppinen äänenavaus.
 
Mutta vielä on opettelemista kyllä laulamisessa.
Joskus tulee olo, että olen ihan huono, ettei mikään onnistu.
Ja joskus tuntuu, että "ei hemmetti määhän oon hyvä".

Aika ihme että olen saavuttanut pisteen jossa joku on sanonut lauluani hyvän kuuloiseksi. Sitten kun myyn kultaa niin laitan nettiin jakoon ensimmäisen bändini ensimmäisen demon. Kyllähän sitä kehittyy pikkuhiljaa vaikka samoissa asioissa olisikin jatkuvasti vikaa.

Yheksän vuotta musaluokal takana nii eiköhä siin jo jotai kerenny oppii xD