Itseasiassa noilla tutkinnoilla ei oo mitään merkitystä jos on "valmiudet opiskella". Ei esim. Sibiksessä taideta vaatia edes YOtodistusta jos muuten on pätevä sinne opiskelemaan.
No jos näin on niin sittenhän voisin kuvitella hakevani vaikka ens keväänä johonkin oppilaitokseen. Olishan se ihan mukava, jos vois työkseenkin tehdä näitä musiikkihommia esim. opettajana. Kuitenkin on tätä soittokokemusta jo niin paljon kertynyt vuosien varrella, että voishan sitä periaatteessa olla mahiksia päästä sisälle vaikka nuo tutkinnot puuttuukin. Tätä on mun rock & roll |
No jos näin on niin sittenhän voisin kuvitella hakevani vaikka ens keväänä johonkin oppilaitokseen. Olishan se ihan mukava, jos vois työkseenkin tehdä näitä musiikkihommia esim. opettajana. Kuitenkin on tätä soittokokemusta jo niin paljon kertynyt vuosien varrella, että voishan sitä periaatteessa olla mahiksia päästä sisälle vaikka nuo tutkinnot puuttuukin.
Jos tosissasi haluat alkaa opiskelemaan, niin ensi töiksesi voisit ottaa muutaman yksityistunnin siellä Oulussa, niin tiedät missä mennään. Harri Sarkkinen, Tapio Tekoniemi ja Kari Räty esim. olisivat Oulussa ne nimet mistä aloittaa bassotuntien kyseleminen. |
Sen verran kuitenkin sanoisin, ettei niitä papereita niin vaan hommata. Oikeasti se on ihan hemmetin järkyttävän kovaa työtä. Treenitunteja kertyy ensin satoja ja sitten tuhansia. Kaiken tämän päälle vielä teoriat, säveltapailut, bändiworkshopit, sivusoitinopinnot (yleensä piano) jne. Kannattaa varautua siihen, että oma ajankäyttö ja elämänrytmi muuttuu todella radikaalisti. Kurinalaisuutta vaaditaan.
En tahdo pelotella, mutta katsoin kuitenkin aiheelliseksi tuoda myös faktoja esiin, millaista musiikinopiskelu oikeasti on. Joka uskoo itseensä ja tekemiseensä ja on aidosti kiinnostunut musiikista genrerajoja katsomatta, sekä pystyy katsomaan asioita pitkällä aikajanalla ja on valmis näkemään vaivaa pärjää kyllä musiikin ammattiopinnoissa. Vaikka maailma olisi millä mallilla tahansa, sutenööri se vitut välittää. |
Satis
Saimou
jvakeva
Jalmus