Rock, pop, alternative ›

Näin kuuluttettiin tänään Tampereella kun olin menossa katsomaan K.I.:ja Ikinä en ole bändiä kuullut 2s enempää. Enkä kuullut saati sitten nähnytkään sitten ollenkaan. Olisi kyllä kiinnostanut. Hyvä live bändi oli kuulemma.

Hyvä live bändi oli kuulemma.
 
Näin kahdesti livenä ja kumpikin keikka oli kaukana mistään hyvästä.

Näin kahdesti livenä ja kumpikin keikka oli kaukana mistään hyvästä.
 
Kahdesti myös nähnyt ja ihan mielenkiintoista menoa oli. Miltei hypnoottista välillä, vaikkei siihen niin sisään päässytkään. Kaksi pitkäsoittoakin löytyy hyllystä, joista Puuluuranko tuo mieleen ne keikat ja miten biisit toimi paljon täyteläisemmin sen teatterimeiningin kera. Silinteritie taas vaikuttaa paljon kiinnostavammalta ja vahvemmalta kokonaisuudelta, vaikka jäänyt vielä aika etäiseksi. Lisää joutaisi kuunnella.
Eipä silti loppupeleissä paljoa meikän maailmaa horjuta tuo hajoaminen.

Ihan hauska oli omasta mielestäni, livenä siis. Kerta kyllä riitti. Enkä näe itseäni kuuntelemasta Inkkareita levyltä. Karmeasti faneja niillä ainakin on...

Aukusti rockissa Jalasjärvellä näin ja taustatanssijat heeboilivat palavien keppien kanssa. Outoa menoa mutta kännissä meni täydestä. :)

Mitenkään kattavasti en ole yhtyeen tuotantoa kuullut, mutta jäi vaikutelma tekotaiteellisesta ja väkisin-erikoisesta musiikista. Tuskinpa siis tulen enempää ottamaan selvää, mutta nyt sentään tiedän, etteivät ole kasassa. Vau.
 
Edit: poistin kaksi kirjainta.

Tekotaiteelliseksi on helppo niputtaa sellaisia projekteja, joita ei satu ymmärtämään. Joka tapauksessa hajoaminen on yllättävää, koska sillä bändillä vaikutti aina olevan niin kova tekemisen meininki päällä. Luulisi heillä olleen tilää kasvaa ja kehittyä vielä.

Minulle jäi KI:n viimeiseltä Tavastian keikalta tunnelma, että nyt ollaan liian kauan toistettu samaa ideaa. Kaikki ne hullut silmien venyttelyt ja sienien pyörittelyt tuli nähtyä liian useasti ja toistuivat aina samanlaisina. Ensimmäisellä kerralla ne kun näki oli minullakin huuli pyöreänä. Tuosta homman olisi pitänyt mielestäni mennä joko enemmän teatterin suuntaan tai sitten enemmän perinteiseen bändihommaan. Molemmat olisivat varmasti olleet vaikeita muutoksia, koska teatteriin ei välttämättä olisi riittänyt resursseja ja musiikkiin painottuminen olisi ollut vain tylsää (ja vaatinut enemmän biiseiltä, jotka loppupeleissä eivät mielestäni erityisen hyviä toistaiseksi olleet).
 
Noh, comebackia odottelemaan.

Olin eilen Kirjastotalon puistossa kyttäämässä kunnes kaveri soitti ettei ne soitakkaan siä.

Marraskuussa taisin nähä livenä ja olihan se pelottavaa pienessä krapulassa, koska pelkään pimeää teatteria ja maalattuja naamoja (semmonen teatteri saa minut tuntemaan itseni puolalaisen vankileirin nukketeatterin posetiivia soittavaksi marionetiksi). Levyiltä ennoo hirmusesti jaksannu kuunnella kun ei oo jaksanu/pystyny keskittyä. Kyllähän tämmöistä teatraalista meininkiä on kuitenkin välillä mukava kattella.

Tuosta homman olisi pitänyt mielestäni mennä joko enemmän teatterin suuntaan tai sitten enemmän perinteiseen bändihommaan. Molemmat olisivat varmasti olleet vaikeita muutoksia, koska teatteriin ei välttämättä olisi riittänyt resursseja ja musiikkiin painottuminen olisi ollut vain tylsää (ja vaatinut enemmän biiseiltä, jotka loppupeleissä eivät mielestäni erityisen hyviä toistaiseksi olleet).
 
Juuri tuo oli mielestäni poppoon pääasiallinen ongelma. Homma jäi vähän puolitiehen rock-konsertin ja maailmanlopun vaudeville-esityksen välillä olematta juuri kumpaakaan. Enkä mahda sille mitään että tietty itsetarkoituksellinen monimutkaisuus (upea termi muuten) leimasí Intiaanien tuotantoa. Itse näin inkkarit Turun Klubilla viime joulukuussa ja homma jäi ihan ok-tasolle. Ehkä olin jäänyt ylimaallisen hypen uhriksi muttei Intiaanien lavashow ollut juuri millään tasolla tajunnan räjäyttävä, saati edes sitä laajentava, vaikka hyvä draivi sinänsä yhtyeellä olikin päällä. Suurin osa ajasta tulikin lähinnä nojailtua baaritiskiin.
 
Se on sääli, sillä tässä porukassa olisi ollut hirmuinen määrä potentiaalia. Jos piisit olisivat olleet loppuun asti hiottuja, eikä CMX:N Shaman's prayeria apinoivia maanantaikappaleita ja konsepti olisi mietitty loppuun asti, olisi saatu aikaan ehkä jopa uusiin Sielun Veljiin verrattava legenda. Nyt Kuolleet Intiaanit jäi vain ihan mielenkiintoiseksi kokeiluksi jonka siivet eivät viimeistelemättömyyden takia juuri kantaneet.
 
Eipä silti, nostalgiahan on se mun(kin) paras kaveri.

Nyt harmittaa etten pääsiäisenä mennyt katsomaan. Mainio orkesteri oli.

No voehan... Ehkä Suomen paras livemeininki ja nyt ne sitten hajosi. Pari kertaa ehdin nähdä, ja ne kerrat tekivät kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Harmi. No, voihan niitä levyjä aina kuunnella, mutta livenä bändi oli kyllä aivan omassa luokassaan.

Minä en käsitä näin kun nyt selvinpäin olen että mitä porukat näki siinä esiintymisessä. Minusta se oli niin tekoteatraalista ja valmiiksi suunniteltua etten missään nimessä voi kutsua porukkaa livebändiksi. Kai ihmiset sitten hakevat keikoilta jotain muuta kuin sitä hauskanpitoa ja hyvää fiilistä. Minuun ei uppoa vaikka mielenkiintoiselta bändi muuten vaikuttikin.
 
kahden biisin todistajalausuntona sama juttu. Mutta eihän se mitään paina. Sitä paitsi: pidän Kuha.:sta. Mutta bändejä ikä kaikki, hyviä soittajia olivat, toivottavasti jatkavat kukin tahollaan.

Toimi paremmin livenä kuin levyllä. Mä diggasin.

Musiikillisesti ei tehnyt vaikutusta, mutta olihan Intiaanit nyt viihdyttävä ja hieno show. Pääpainohan tais kokoonpanolla (en yhtyeeksikään ilkeä sanoa) olla siinä esityksessä, vaikkei siitäkään pakko ole mitään elämää suurempaa saada. Ei mun keikkakokemuksesta ole pahaa sanottavaa.
 
Unohtu:
...koska pelkään pimeää teatteria ja maalattuja naamoja (semmonen teatteri saa minut tuntemaan itseni puolalaisen vankileirin nukketeatterin posetiivia soittavaksi marionetiksi).
 
Onkohan tommosella fobialla nimeä? Pitäis kyllä olla.

Olen surun murtama.

Näin kuuluttettiin tänään Tampereella kun olin menossa katsomaan K.I.:
 
Siis oikein kuulutettiin lavalla vai huhujako lie puheet???
Ite kuulun faneihin ja syvältä on homma jos ovat hajonneet...

Ehkäpä hivenen optimistista ajatella näin, mutta kun Inkkareiden sivuilla luki näin " Kuolleet Intiaanit ovat autuaimmilla metsästysmailla toistaiseksi", niin voihan sitä aina elätellä toivoa, että palaisivat vielä. Itse ainakin katsastaisin vieläkin Kuolleet Intiaanit livenä, jos sattuisivat palaamaan.