Kitarat: kitarakamat ›

Kuinka moni oikeasti tietää, mikä se itselle paras laite on? Jos raha ei olisi este, niin tiedätkö mitä hankkisit? Vai ovatko unelmavehkeet niitä, joilla köök ja tseims vetää, tai nettisivuilta kuolattuja putiikkipelejä, joita ei ole koskaan edes nähty saati testattu? Eli täysin mielikuvien perusteella luotuja päiväunia?
 
Mä voisin sanoa että olen löytänyt itselleni sen oman ja parhaan vahvistimen, elikkäs Peavey 6505 nupin. Helppo käytettävyys, luotettavuus (koputtaa puuta) ja tietenkin hyvät soundit omaan makuuni, taittuu rokista kuolometalliin, enpä oikeastaan muuta kaipaa vahvistimelta tällä hetkellä. Eipä juurikaan tule unelmoitua Mesoista, Bognereista sun muista reilun 2000€ styrkkareista, 6505 hoitaa homman juuri niinkuin pitääkin ja tekee sen puolet halvemmalla.
 
Jos mun musiikkimaku joskus lähtee kovinkin hempeämpään suuntaan menemään niin siinä tapauksessa voi tulla kysymykseen uuden vahvarin osto, 6505:sesta en kuitenkaan tule luopumaan. Muutenkin olen ottanut sellaisen kannan että vanhoja soittokamoja en myy, eihän ne kenenkään leipää syö vaikka olisivatkin käyttämättöminä.

"Sitä" soundia ei mun mielestä ole olemassakaan. Sen etsiminen on ihan yhtä helppo homma, kuin etsiä villapaitaa, mikä sopii ympäri vuoden ja sitä jaksaa pitää päivästä toiseen vuositolkulla kyllästymättä sen näköön. =) On tietenkin tietyntyylinen soundi, mikä on melkeinpä aina käytössä. Mutta kyllä siihenkin välillä kaipaa jotain muuta rinnalle. Ja sitten pitäisi vielä miettiä, että mikä sopii johonkin tiettyyn biisiin....
 
Useampi vahvari olisi tuota vasten ajateltuna kiva juttu, mutta se on keikkaillessa vähän huono juttu. Samaan tapaan, kuin useammalla kitaralla soundinvaihtelu.
 
Mut jos yks pitäis valita, niin ehkä mä omassa pienessä päässäni olen jo pikkuhiljaa saanut sellaista settiä alulle. Vielä jonkin verran hiomista, niin ei luulisi hätää olevan (ei ole kyllä tällä hetkelläkään). Semmoisen homman olen kovin usein kyllä huomannut, että jos hommataan (tai käydään kokeilemassa) niitä romuja kuvien ja kuulopuheiden perusteella, niin aika usein tulee jotain sanottavaa. Eli en mielelläni kyllä ihan tekstin ja kuvan perusteella tee mitään GAS-oireita itselleni. iitä koneita on ihan kiva edes kuulla jonkun toisen käyttämänä, jos ei itse pääse testaamaan.
 
Ja sitten, kun pitäisi se setti vielä tähän kaivaa, niin sanotaan, että osta Mesa ja PRS. Niin mäkin joskus vielä teen......kai. =)
 
Vahvistinpuolellakin alkaa ajatukset muotoutua. Mulle on tärkeää, että vahvarista saa riittävän tiukkaa, muttei liian tiukkaa särösoundia. Toisin sanoen about 30-50W myllyt ovat minulle sopivimpia ja hevivahvarit jätetään omaan arvoonsa.
 
Aika yleistävät on mielipiteet. Mä en henkilökohtaiisesti ole koskaan katsonut esim. vahvistimen tehoja niitä kokeillessa. Tai sen verran, että sen pitää riittää oman tonttinsa hoitamiseen. Sama on vähän noiden "hevi" vs. "vintage"-romujen kesken. Esim. siitä vintage-nupista, missä on hyvä kliini, saa kovin usein rakennettua pedaalilla elämääkin kovemman hevikoneen jollain pedaalilla. Sama homma tietyissä rajoissa päinvastoin...
 
E: pitikin vielä mainita tuosta epäselvästä kokonaisuudesta. Antx. Mut tämä aihe on vähän semmoinen, mikä kaipaisi viikon seminaarin, jotta koko asia saataisiin pohdittua kunnolla.

"Sitä" soundia ei mun mielestä ole olemassakaan. Sen etsiminen on ihan yhtä helppo homma, kuin etsiä villapaitaa, mikä sopii ympäri vuoden ja sitä jaksaa pitää päivästä toiseen vuositolkulla kyllästymättä sen näköön. =) On tietenkin tietyntyylinen soundi, mikä on melkeinpä aina käytössä. Mutta kyllä siihenkin välillä kaipaa jotain muuta rinnalle. Ja sitten pitäisi vielä miettiä, että mikä sopii johonkin tiettyyn biisiin....
 
Toi on totta, välillä soitellessa tekee vaan mieli muuttaa saundia jotenki. "Vitsi, tän biisin kertsimelodias voiski käyttää vähä enemmän reverbiä"

Hyvä ketju!
Tässä vaan pelottaa, että kuinka paljon hereilläoloajastaan tuo JuSu miettii kitaralaitteita ;)
 
Yhdyn näihin moniin näkemyksiin siitä, että loppupeleissä siihen soundiinsa ei ole ikinä tyytyväinen, vaikka vähän aikaa uusien kamojen kera siltä voisi vaikuttaakin. Itelläni meni vuoden 2005 aikana uusiksi koko osasto niin kitara-, vahvistin- kuin kaappipuoltakin myöden ja olin satavarma siitä että varsinkin Koch Powertonen myötä en voisi olla ikinä tyytymätön tuohon mannasoundiin. Kuitenkin muutaman kuukauden kuluttua on välillä keikalla tuntunut siltä että "ei oikein lähde". Jopa muulloinkin kuin kerran unohdettuani virittimenpiuhan puoliväliin, hoho.
 
Sitten vielä kun tuli Gibsoni hommattua, niin aktiivimikkikepukat alkoivat vaikuttaa todella hengettömiltä. Noh, pian taas ruuvailemaan soundeja ja ellei tunnu hyvältä niin sitten voisi kartoittaa vaihtoehtoja vaikka pelkästä kartoittamisen "ilosta".
 
Ja onhan se soundi niin helvetisti kaikesta, varsinkin soittajasta kiinni. Pari kertaa aikoinaan ihastelin livenä Popedan Costello Hautamäen loistavaa HK Triamp-soundia, mutta sekään ei olisi minun käskemänäni pykälän raskaammassa menossa kuulostanut kuitenkaan siltä. Moni Mesa on kuulostanut yleisöön hyvältä, mutta lavalla korvaan ei-niin-hyvältä. Siinäkin kompromissia yllin kyllin, että saa soundin mielyttäväksi sekä viisseiskalle, että omaan korvaan lavalle.
 
Noh, jonkun livepäräytyksen tarkkailu toi lohtua siten, että siinä oma soundi kuulosti aivan siltä miltä pitääkin. Jos kuitenkin kaivaisi sen mallintavan combon johonkin tilaisuuteen treenikämpän nurkasta mukaan, olisiko se sittenkään askel huonompaan...

Entä kuinka monella 'se' saundi - jonka nimeen on vannonut kuolevansa - on alkanut kuullostamaan aika per'se'eltä? (Varsinkin jos on aloittanut Zoomin tasoisilla vehkeillä...)

Tuntuu että monesti "sen saundin hakeminen" ja uusien vempeleiden ostaminen on enemmän GASia, on kiva saada vaan uusia leluja. Monesti luulee että oikotie onneen on ostaa se uusi vahvistin, vaikka vanhallakin on pärjätty hyvin tähän saakka. Kyseessä on perinteinen järki vastaan tunteet-vastakkainasettelu, mutta kukapa sitä kieltämään ihmistä ostamasta uusia vermeitä jos siitä tulee hyvä mieli.

Tuntuu että monesti "sen saundin hakeminen" ja uusien vempeleiden ostaminen on enemmän GASia, on kiva saada vaan uusia leluja. Monesti luulee että oikotie onneen on ostaa se uusi vahvistin, vaikka vanhallakin on pärjätty hyvin tähän saakka. Kyseessä on perinteinen järki vastaan tunteet-vastakkainasettelu, mutta kukapa sitä kieltämään ihmistä ostamasta uusia vermeitä jos siitä tulee hyvä mieli.
 
Joo. Itselläni tosin on vielä semmoset vehkeet, että paljon parantamista on. Tiedän mitä saundista puuttuu ja aion sen kanssa kompensoida kunhan kesätyörahat kilisee tilille, aion myös ostaa yhden hyvän (n. 1000e kitaran) + yhden vähän huonomman, eli jonkun 400e kitaran. voi soitella eri vireissä kätsästi.

Joo. Itselläni tosin on vielä semmoset vehkeet, että paljon parantamista on. Tiedän mitä saundista puuttuu ja aion sen kanssa kompensoida kunhan kesätyörahat kilisee tilille, aion myös ostaa yhden hyvän (n. 1000e kitaran) + yhden vähän huonomman, eli jonkun 400e kitaran. voi soitella eri vireissä kätsästi.
 
tosta se alkaa... yksi hyvä toinen vähän huonompi... yhtäkkiä onkin 4 eri virettä jota käyttää, jota varten hommataan 5 kitaraa... ...kuudetta hommatessa käytettäviä vireitä kaksi, mutta kitarat lisääntyy. Sit pitää ruveta tekeen vielä omaa kitaraa... "että saa saundit kohallee" ...oravanpyörä pyörii
 
nimim. " 3 sähkistä + 1 suunnittelu pöydällä" ...eikä toi vielä mitään ;P

Joo. Itselläni tosin on vielä semmoset vehkeet, että paljon parantamista on. Tiedän mitä saundista puuttuu ja aion sen kanssa kompensoida kunhan kesätyörahat kilisee tilille, aion myös ostaa yhden hyvän (n. 1000e kitaran) + yhden vähän huonomman, eli jonkun 400e kitaran. voi soitella eri vireissä kätsästi.
 
Nyt yhtenä ehdotuksena......kun sulla kerran on jo yksi kitara, niin mitäs jos säästät koko budjetin yhteen kitaraan? Tai eihän kaikkea ole pakko käyttää yhteen kitaraan, mutta kehottaisin katsomaan ensin kaikki mahdollisuudet sine 1400 euroon asti. Jos sitten paras vaihtoehto on halvempi, niin voi ostaa vakka yhden ritsan lisää rinnalle. Mikään ei syö miestä enemmän kuin huomata jossain vaiheessa, että kaikki kamat on "sinne päin", eikä yksikään ole oikeasti mieleen.
 
Tästä päästään taas siihen, että maku muuttuu, eikä sen takia kannata hamstrata, mutta kyllä yleensä niissä "vanhoissa hyvissäkin" on oma hohtonsa, vaikka maku jonkin verran muuttuisi.

Nyt yhtenä ehdotuksena......kun sulla kerran on jo yksi kitara, niin mitäs jos säästät koko budjetin yhteen kitaraan? Tai eihän kaikkea ole pakko käyttää yhteen kitaraan, mutta kehottaisin katsomaan ensin kaikki mahdollisuudet sine 1400 euroon asti. Jos sitten paras vaihtoehto on halvempi, niin voi ostaa vakka yhden ritsan lisää rinnalle. Mikään ei syö miestä enemmän kuin huomata jossain vaiheessa, että kaikki kamat on "sinne päin", eikä yksikään ole oikeasti mieleen.
 
Tästä päästään taas siihen, että maku muuttuu, eikä sen takia kannata hamstrata, mutta kyllä yleensä niissä "vanhoissa hyvissäkin" on oma hohtonsa, vaikka maku jonkin verran muuttuisi.
 
Ei ole semmosta kitaraa joka ois "just se", olen kaikki mahdolliset selannu läpi, siinä pitäs customi teetättää :) . Olen myös katsellu että sen kitaran jota olen ostamassa olisi hintaluokkaa 800-1200, toi oli suht summittainen lukema siis.
 
Tosiaan kitaranvaihdosten lisäksi aion myös myydä nupin (RH300G3) ja kaapin (Behringer 412S) ja ostaa uudet kamat tilalle, mahdollisesti single rectifier + nimetön kaappi, riippuen tuleeko hyviä tarjouksia, tai mitä tarjouksia yleensäkään tulee ja miten rahat riittää.

Nyt yhtenä ehdotuksena......kun sulla kerran on jo yksi kitara, niin mitäs jos säästät koko budjetin yhteen kitaraan? Tai eihän kaikkea ole pakko käyttää yhteen kitaraan, mutta kehottaisin katsomaan ensin kaikki mahdollisuudet sine 1400 euroon asti. Jos sitten paras vaihtoehto on halvempi, niin voi ostaa vakka yhden ritsan lisää rinnalle. Mikään ei syö miestä enemmän kuin huomata jossain vaiheessa, että kaikki kamat on "sinne päin", eikä yksikään ole oikeasti mieleen.
 
Tästä päästään taas siihen, että maku muuttuu, eikä sen takia kannata hamstrata, mutta kyllä yleensä niissä "vanhoissa hyvissäkin" on oma hohtonsa, vaikka maku jonkin verran muuttuisi.
 
Nonni... taas tätä "säästä vielä vähän ja osta kymppitonnin kitara" -juttua... Missä ei mun mielestä ole mitään järkeä jos budjetit on valmiiksi mietitty. Jos joku tuo mulle eteen yli tonnin sg:n joka kuullostaa ja tuntuu paremmalta ku mun tokai niin myyn kaikki kitarani ja ostan sen, mutta enpä usko että tällain käy. Ei o G:t miellyttäny ei :P

Mulla on jo "se" soundi, vielä jos jonkun hyvän kitarapiuhan hankkisi ja 2x12 kaapin greenbackeilla niin jeh...
 
Vahvistimena toimii Engl Screamer combo el84 pääteputkilla ja kitaroina LP Studio ja Fender Tele '52 RI...

Tässä eräänä päivänä Lamb of Godia kuunnellessani huomasin, kuinka niillä on saundi aika lähellä sitä, mitä itse olen etsinyt niin SISOsta kuin Line6sesta. Pikkaisen löysempi särö ehkä, pientä equtusta.. Gasitan siis rankasti Mesan MarkIV:tä. Peaveyn myyminen on käynyt mielessä, joskin haluan ensin nähdä, kuinka lähelle pääsen sitä saundia uusilla muljuttimilla. Tuo Mesa kun ei ole sieltä halvimmasta päästä kuitenkaan, joten aika satsauksen saisi tehdä silti vaikka nykyisen styrkkarin myisinkin. Jos olisi tolkuton määrä käteistä, niin en silti lähtisi tuota suoraa päätä ostamaan. Kävisin läpi monet halvat ja kalliit putkipelit monilla eri kaapeilla, koska SE saundi saattaa kuitenkin tulla puun takaa ja yllättäen.

Itse tuskailen kovasti sen kanssa, että haluaisin hyvän raskaan junttasärön, jossa kuitenkin on myös eloa ja joka taipuu leadeihin, mutta ei ole 5150/6505. Kaiken lisäksi pitäisi kuulostaa vielä hyvältä niin yksin vedellessä kuin bändissäkin. Ei ole helppoa.
 
Tietyssä mielessä ihmeen vähän vaihtoehtoja noissa hi-gain peleissä, ainakin näin Suomessa. Melkein jos on ENGLit ja Peavey testannut, eikä löytänyt sopivaa, niin se on siinä sitten. Onhan toki Framuksia, mutta ei houkuta se, että ne saa heti kaupasta viedä putkiremppaan ja masteri alle puolenvälin ei saa kunnon soundia ulos. Muutenkin kai vähän liian "kuivasoundisia" pelejä itselleni. Krankin sirinäpommeja en edes ole harkinnut. Mesa on tolkuttoman kallis, ja muita merkkejä ei olekaan missään.
 
Invader on kiva, mutta ei ehkä ihan oikea tarkoituksiini. Siinä kun parhaiten bändisoundiin istuvat nimenomaan kanavat 2 ja 4, jotka ovat kuitenkin soundiltaan aika rockhenkisiä, vaikka gainia riittääkin. Seuraavana etappina olenkin ajatellut ENGL Special Editionia tai Diezel Herbertiä. Jos niistä ei se soundi löydy, niin sitten loppuvat ideat. Ehkä siinä vaiheessa voisi kokeilla opetella soittamaan?

Minä haen periaatteessa sellaista -70 luvun vintage hard rock -soundia. Thin Lizzy, Manfred Mann's Earth Band tms. Les Paul ja... jotain. Mutta sitten kanssa välillä Hendrixilöin ja Metallicoin...
 
Kitara on, seuravaa vahvistin lienee Orange Rocker, katsotaan nyt milloin.

Nonni... taas tätä "säästä vielä vähän ja osta kymppitonnin kitara" -juttua... Missä ei mun mielestä ole mitään järkeä jos budjetit on valmiiksi mietitty. Jos joku tuo mulle eteen yli tonnin sg:n joka kuullostaa ja tuntuu paremmalta ku mun tokai niin myyn kaikki kitarani ja ostan sen, mutta enpä usko että tällain käy. Ei o G:t miellyttäny ei :P
 
Luepas nyt uudestaan se kirjoitus. Missä siinä sanottiin, että säästä lisää? Siinä vaan yritettiin saada vanhat romut hyötykäyttöön jatkossa ja sitä kautta säästää rahaa mahdollisesti parempaan kitaraan. Vai onko sun mielestä parempi ostaa kaksi p*skaa yhden hyvän tilalle? Taisin mä siinä mainita, että jos joku halvempi peli on just se juttu, niin sittenhän voi ostaa vaikka useammankin kitaran. Kannattaa lukea ja vielä parempi olisi, jos sisäistäisi ne kirjoitukset....
 
Eli pointtina oli sanoa, että kannattaa miettiä sen oman budjetin sisällä, mihin sen rahan käyttää. Eli ihan sama juttu, kuin mitä ketjun alussa pohdittiin.

Nyt on "periaatteessa" setti josta löydän "sen" soundin...?? Pari muutosta settiin on vielä tulossa. Kotioloissa vasta olen vajaalla setillä päässyt testimään, mutta vakuutti itseni täysin, hmm, tässä vaiheessa...

No nyt on perinteinen ikuisuusaihe
 
Jos puhdas soundi miellyttää niin esim. Hiwatt studio/stage vaffari (klangiton) sopisi mukavasti tummempiäänisten skittojen kanssa, humppareiden kera. Sitten se klangikingi eli fender ja siihen strato tai tele, tai ihan mikä tahansa kirkassoundinen sinkkumikkikitara kiinni. Joku klassikkomallin fenu siis.
 
Tsiigaa muutama guitarist/guitar playerin issue: alkaa tosiaan löytyä sitä valikoimaa jonkinlaisella kuvauksella (mainospropagandaa). Peruskestosuosikkien varjoon jääneitä vaihtoehtoja, kuten BadCat, Gabriel, Cornford, Budda, Voodoo Amps, jne.
 
Crunch osastoa ajatellen voisi joku mielenkiintoinen teeseitse plexi replika malli olla kova sana. Jotain hieman teollisesta tuotannosta eroavaa. Tai itse aito laite, jos ei pelkää iän tuomia onkelmia.
 
Sen soundin löytäminen on luultavasti yhtä todennäköistä kuin lottovoiton saaminen. Se mikä tänään kuulostää hyvältä luultavasti kuulostaa hyvältä myös huomenna, mutta entä muutaman vuoden kuluttua? Kitarismistahan (materialismistähän) menisi kaikki maku, jos soundimaailmaa ei voisi enää parantaa...heheh

No Kettnerin Duotone, tai Marshallin JVM.
Eli satun pitämään marsumeiningistä, ja hyvät puhtaat, bluessäröt, rokkisäröt, kasarihighgainit (en tosin tarkoita Slayeria), ja hyvät liidisaundit ovat pääasiassa käytössä.
Ja siis joskus kymmenen vuoden päästä varmaan rahat riittää..