Kitarat: kitarakamat ›

Moro!
 
Ajattelin (kyllä vaan, ajattelin) tässä päivänä eräänä. Nimittäin, kun kuitenkin tuota kampetta jonkun verran nurkkiin siunaantunut, ja onnellisen sattuman johdosta lähitulevaisuudessa on pikkuisen ylimääräistä valuuttaa muutenkin, niin tuumasin, josko laittasi vanhat vehkeet lihoiksi ja hankkisi nyt vihdoin sen unelmavahvistimen.
 
Ok, hyvä. Päätös tehty. Ostetaan. Ai mikäkö? Niinpä.
 
Kuinka moni oikeasti tietää, mikä se itselle paras laite on? Jos raha ei olisi este, niin tiedätkö mitä hankkisit? Vai ovatko unelmavehkeet niitä, joilla köök ja tseims vetää, tai nettisivuilta kuolattuja putiikkipelejä, joita ei ole koskaan edes nähty saati testattu? Eli täysin mielikuvien perusteella luotuja päiväunia?
 
Ja nyt puhutaan sitten siitä perusvahvistinosastosta (nuppi + kaappi, combo, räkkietunen+pääte tms), vatkaimet ja muljuttumet erikseen.
 
Ajatuksia aiheen tiimoilta?
 
JuSu
 
PS: Älkää tehkö tästä aivotonta 'mää ostan mesan ja pee-är-ässän' -listausketjua, se ei ole tarkoitus. Jos listaat, perustele.

Itsehän en yhtään tiedä mitä ostaisin, ei ole niin paljo tullut noihin high-end-kamoihin tutustuttua että osaisi niin tarkasti sanoa. Amottin saundi on sen verran lähellä sydäntäni, että jotain sinne päin varmasti hakisin, mesan rectifierit kiinnostavat, sekä randallin V2, pitäisi vaan löytää paikka testaamiseen.
 
Varmaan tässä hurahtaa vuosi jos toinenkin "sitä unelmasettiä" rakentaessa :)
 
e: muljuttimista sitten en niin paljoa perusta, mausteina vahvistimen perussärön lisäksi hieman delayta, reverbiä, ehkä chorusta, en halua säröpedaaleilla rikkoa vahvistimen omaa säröä.

Kuinka moni oikeasti tietää, mikä se itselle paras laite on? Jos raha ei olisi este, niin tiedätkö mitä hankkisit? Vai ovatko unelmavehkeet niitä, joilla köök ja tseims vetää, tai nettisivuilta kuolattuja putiikkipelejä, joita ei ole koskaan edes nähty saati testattu? Eli täysin mielikuvien perusteella luotuja päiväunia?
 
Ajatuksia aiheen tiimoilta?
 
Tätä kyllä sangen usein ole miettinyt, mutta ajatukset lähtevät huitelemaan sitten suuntaan ja toiseen niin ollaan jo melko hukassa.
Tuntuu että pitäisi jokaiseen tilanteeseen hommata aivan oma vahvistin. Kun miettimään alkaa niin aina jokin esim. bändi saa kallistumaan toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Silloin kylläkin unohtuu se tärkein eli ne omat tarpeet, mihin sitä vahvaria itse tarvitsee.
 
Tässä nyt itsekin miettinyt tuota pienoista kamaremonttia. Joka ehkä saattaisi rajoittua pelkästään Krameri pois ja Bossin GT-8 tilalle tai sitten Kramerin kera vielä Marsukin uuteen kotiin ja uusi vahvistin tilalle.
Ajatuksia niin monia ja vaihtoehtojakin yleensä sangen paljon niin meinaa pientä päänvaivaa tuottaa.

Omalla kohdalla Engl Savage täytti sen soundin. Ihmisenä joka ei osaa päättää mitä soittaisi vaan renkuttaa musaa laidasta laitaan. Savagesta löytyy soundia joka tarpeeseen. Ehkä jostain muusta vahvistimesta saisi paremman tietyn soundin, mutta muilla soundeilla olisi sit pelkkää kuraa, joten olen onnellinen tilanteeseeni. Kitaroita saisi ehkä olla muutama kymmenen enemmän juuri sen soundin luomiseen, mutta paljon on kyllä se soundi kiinni niistä SORMISTA ja niitähän voi kehittää ilmaiseksi.

En sano muutakuin että basso nuppi+kaappi hankinnassa.

Itse hankkisin jokaiselle kitaralle oman vahvistimen.
 
Telecasterille käy pienet trankut ja putkarit. Varmaan Fenderiä ostaisin. Tykkään pienistä trankku-fentsuista ja uskon että putkikombot ei tuota pettymystä.
 
Lessille ostaisin varmaan jonkun tuoreemman Marshallin. Isolla kaapilla.
Marshall toimii mun mielestä Lessillä hienosti.
 
Itse tykkään maustaa vahvistimen omaa säröä erillisellä distortionilla, se
tukevoittaa saundia. Kaiuksi varmaan Line6:n se isoin kaikuboxi. Siinä on valinnanvaraa.

Moro!
 
Ajattelin (kyllä vaan, ajattelin) tässä päivänä eräänä. Nimittäin, kun kuitenkin tuota kampetta jonkun verran nurkkiin siunaantunut, ja onnellisen sattuman johdosta lähitulevaisuudessa on pikkuisen ylimääräistä valuuttaa muutenkin, niin tuumasin, josko laittasi vanhat vehkeet lihoiksi ja hankkisi nyt vihdoin sen unelmavahvistimen.
 
Ajattelet hyvin. Yksi hyvä on aina parempi kuin 5 huonoa.
 
Ok, hyvä. Päätös tehty. Ostetaan. Ai mikäkö? Niinpä.
 
Sulla pitää olla pään sisällä niin kirkas ja selvä visio ja soundien helinä, että tiedät 100% mitä sinun pitää tehdä tavoitteeseen päästäksesi. Myös tietty varmuus siitä, mitä soitat ja millaisesta soundista pidät on tärkeää.
 
Kuinka moni oikeasti tietää, mikä se itselle paras laite on?
 
Minä tiedän. Humbucker/-illa/-eilla varustettu kitara ja sen jatkeena Hughes & Kettner Trilogy. Minä löysin tuosta styrkkarista oman soundini. Se kuulostaa minulta.
Trilogyn perässä olen tykännyt 2x12" Framuksesta ja 4x12" H&K:sta. Framukseen on tulossa Eminencen The Wizardit ja 4x12" kaappi saa säilyä Celestion V30-varusteisena. V30 tuottaa meikäläisen soundin!
 
Tuosta hyvän tekee se, että siinä puhdas soundi on mukavan pyöreä ja lämmin perusasetuksilla. Sparkle-kytkimen ansiosta sinne tulee lisää shimmering&sparkling-soundia yläkertaan, jolloin siitä irtoaa sellainen "fat'n'bright fender clean". Se on juuri sellainen puhdas soundi josta minä pidän. Pehmeä, mutta erottelevasti kirkas, ei kuitenkaan liian pistävä... juunou!
Crunch-osastolta sitten miedoimmillaan kevyet rosot ja rokki/poppi/blues säröt. Toimii todella hienosti vastaten soittodynamiikkaan. Gainit kaakossa tuo Crunch-kanava yltää rock/hardrock/early metal osastoille. Boost-napin kera sieltä irtoaa kyllä Iron Maidenit ja Metallicatkin. Se on jännä miten tuo vahvistin reagoi ja soi, vaikka gainit olisivat kaakossa. Se ei mene tukkoon ja säilyttää erottelevuuden.
Lead ja Ultra Lead kanavilta löytyy sitten modernimi säröosasto. Niillä vetää Santana-leadeista Panteraan ja Cannibal Corpseen asti. Ei ehkä enää ihan niin dynaaminen kuin nuo kaksi edellistä kanavaa, mutta sen ymmärtää särön ja kompression määrästä johtuen. Särösoundi on jännä yhdistelmä tiukkaa brittiä ja löysää mesaa. Itse pidän sitä todella hyvänä välimuotona, eli kummastakin puolesta ne parhaat osat. Joku on varmasti toista mieltä asiasta. EQ-sektio toimii kyllä kauttaaltaan hienosti Trilogyssa. Se on jotain ihan muuta kuin Marshallit, joissa potikoita voi kyllä käännellä mutta mitään ei tapahdu.
 
Ainoa "vika" mikä Trilogyssa on, on se säätämisen määrä. Ei se mikään Mesan RoadKing sentään ole, mutta aikansa se vie ennenkö siitä saa potikat oikeisiin asentoihin omaa soundikorvaa ajatellen. Tuota säätämistä ja erilaisten asetuksien testaamista ei voi ikinä korostaa liikaa. Nykyään vain jengi tuppaa liian usein ohittamaan sen tutustumisvaiheen laitteeseensa ja sitten kuukauden soittelun jälkeen koje ei vakuutakaan. Ei mikään ihme, jollei tiedä mihin se kykenee ja miten sitä käyttää.
 
Näillä edellämainituilla ominaisuuksilla löytyy meikäläisen soundi meikäläisen soitantoihin. Soitin sitten Foo Fighters-tyylistä rokkia, jossa on puhdasta kitarointia, kevyttä runtua ja rankempaa rock-mäiskettä tai hi-gain groove/thrash metal räminää, niin tuo Trilogy on aina toimittanut. En itseasiassa tiedä mikä vermes edes kykenisi samaan, ilman että pitää uhrata 4 miljaardia.
 
Jos raha ei olisi este, niin tiedätkö mitä hankkisit?
 
Varmasti kokeilisin erilaisia styrkkareita, mutta olen todellakin 100% tyytyväinen Trilogyyn. Jos joku laite tarjoaa samat/paremmat ominaisuudet ja soundit, niin voisin harkita vaihtoa. En kuitenkaan kaipaa tällä hetkellä mitään muutosta vaffariosastolle.
 
Vai ovatko unelmavehkeet niitä, joilla köök ja tseims vetää, tai nettisivuilta kuolattuja putiikkipelejä, joita ei ole koskaan edes nähty saati testattu? Eli täysin mielikuvien perusteella luotuja päiväunia?
 
Eivät. Mulle on ihan sama millä jotkut muut vetää, mitä lukee hintalapussa ja mitä kukin kirjoittelee erinäisillä foorumeilla. Toki osviittaa saa muiden vermeistä ja soundeista, mutta se ei välttämättä ole se oma juttu. Lopullisen päätöksen tekee omat korvat ja korvien väli, craniumin sisältö. Ongelma vain tahtoo olla siinä, että oma maku muuttuu ja sitä myöden myös vermeet. Kyseinen epävarmuus pitää joko kompensoida monipuolisella kalustolla tai sitten kasvaa siihen omaan soundiin, ulos tuosta kameleonttivaiheesta.
 
Itsehän soitan monipuolisesti, tai ainakin verrattaen monipuolisesti. Tarvitsen siis hyvän puhtaan soundin, hyvän kevyen rokkiroson, 80s hevisäröt kuin myös modernimman osaston. Tuohon tarpeeseen Trilogy oli minun kohdalla se maailman paras lääke. Siispä oma monipuolinen soundi löytyi monipuolisesta laitteesta.
 
Ajatuksia aiheen tiimoilta?
 
Päivääkään en ole katunut sitä että myin räkin paloina maailmalle, luovuin one-trick-pony comboista jne. Hyvällä perussoundilla varustettu monipuolinen putkinuppi teki meikäläisen kohdalla temput.
 
Itseasiassa myin valtaosan speduistakin mäjelle kun en niitä enää tarvinnut (tosin, tilalle tuli gt-8). GT-8 on meikäläisellä lähinnä viiveiden ja modulaatioiden osalta käytössä. En käytä sitä etuastetta ja säröjä live-soitossa (joskus studio-tilanteessa suoraan pöytään). Tällä hetkellä ketjussa on siis yksinkertainen Wah+EQ linjassa ja tuo GT-8 nupin loopissa, kera midipiuhan kun tuo nuppi tykkää ottaa vastaan komentoja sitäkin kautta. Voin siis vaihdella GT-8:lla myös vaffarin kanavia.

Soundin hakeminen on kyllä ihan loputun suo. Jossain kohtaa varmasti on pakko hyväksyä se, että soundi on se mikä on. Ei varmaan yksikään kitaristi ole täysin tyytyväinen soundiinsa. Oli se sitten miljoonia myyvä tähtiartisti tai himatiluttelija.
 
Mutta väliäkös tuolla! Hauska noita soittimia ja vahvistimia on ostella. Sehän kuuluu tähän harrastukseen, että pojat ostavat uusia leluja ja pohtivat niiden merkityksiä. Ei perhokalastajankaan harrastukseen kuulu pelkästään se kalastus. Suuri osa on sitä, kun talvella mietitään, onko fasaanin vai teeren sulka parempaa ja unelmoidaan niistä kalahetkistä:)

Mutta väliäkös tuolla! Hauska noita soittimia ja vahvistimia on ostella. Sehän kuuluu tähän harrastukseen, että pojat ostavat uusia leluja ja pohtivat niiden merkityksiä. Ei perhokalastajankaan harrastukseen kuulu pelkästään se kalastus. Suuri osa on sitä, kun talvella mietitään, onko fasaanin vai teeren sulka parempaa ja unelmoidaan niistä kalahetkistä:)
 
Ja vielä kun niitteen uusien "lelujen" avulla saa aivan uudenlaisia inspiraatiota niin mikäs sen mukavempaa. Rahaa palaa, mutta mitä sitten...

Sulla pitää olla pään sisällä niin kirkas ja selvä visio ja soundien helinä, että tiedät 100% mitä sinun pitää tehdä tavoitteeseen päästäksesi. Myös tietty varmuus siitä, mitä soitat ja millaisesta soundista pidät on tärkeää.
 
Juuri näin. Tässä on asian ydin.
 
Minä tiedän. Humbucker/-illa/-eilla varustettu kitara ja sen jatkeena Hughes & Kettner Trilogy. Minä löysin tuosta styrkkarista oman soundini. Se kuulostaa minulta.
 
Sama täällä.
 
Varmasti kokeilisin erilaisia styrkkareita, mutta olen todellakin 100% tyytyväinen Trilogyyn. Jos joku laite tarjoaa samat/paremmat ominaisuudet ja soundit, niin voisin harkita vaihtoa. En kuitenkaan kaipaa tällä hetkellä mitään muutosta vaffariosastolle.
 
Mun on vaikea uskoa että mikään muu vahvari voisi sopia käyttötarkoituksiini paremmin kuin Trilogy. Okei, ehkä joku vahvari saattaa olla saundeiltaan yhtä hyvä ja monipuolinen, mutta Trilogyn näyttävyydestä on vaikea pistää paremaksi :)
 
Mulle on ihan sama millä jotkut muut vetää, mitä lukee hintalapussa ja mitä kukin kirjoittelee erinäisillä foorumeilla. Toki osviittaa saa muiden vermeistä ja soundeista, mutta se ei välttämättä ole se oma juttu. Lopullisen päätöksen tekee omat korvat ja korvien väli, craniumin sisältö.
 
Komppaan taas.

Minusta tärkeetä vahvistimelle on ainaki se, että miten se käyttäytyy juuri minun soittotyylissä. Vaikka saisin jostain vahvarista ihan hyvää saundia aikaseks, niin sieltä ei välttämättä kuitenkaan tule se ball to the walls -fiilis soittajalle, se pitää olla!
 
Itse tilasin oman nuppini kieltämättä testaamatta itse, olin vaan kuullut monilla keikoilla soitettavan ko.vahvarilla ja aina kuullostanut perkeleen hyvälle, mutta sitä ballsseja ei voinu tietää välittyisikö ne omille käsille päästäessä soittamaan. Onneks välittyi.
 
Kannattaa tarkkaan miettiä mimmosta fiilistä hakee vahvarilta, se sulkee jo monet vahvarit pois laskuista.

Ja vielä kun niitteen uusien "lelujen" avulla saa aivan uudenlaisia inspiraatiota niin mikäs sen mukavempaa. Rahaa palaa, mutta mitä sitten...
 
Se rahan palaminen riippuu siitä mitä ostaa ja mistä ;). Itse suosin käytettyjä kamoja, joiden hinta on jo tipahtanut, mutta ne voi myydä parin vuoden päästä saman arvoisina, pientä heittoa tottakai on, tottakai tässä on pieni hajoamisen riski, että mitäs jos siitä styrkkarista meneeki jotai ku se on "jo" 5v vanha. Itse olen sillä tavalla kamaa ostanu uusiks että oon ostanu käytettynä ja myyny samaan hintaan etiäpäin :)

Ja vielä kun niitteen uusien "lelujen" avulla saa aivan uudenlaisia inspiraatiota niin mikäs sen mukavempaa. Rahaa palaa, mutta mitä sitten...
 
No tuo rahan palaminenkin on vähän suhteellista. Jos joku ostaa vaikka uuden auton, niin vuodessa sen arvo tippuu enemmän, mitä soittokamoihin tulee laitettua rahaa kiinni. Riippuen toki autosta ja soittokamoista. Jos sattuu vielä käytettynä noita instrumentteja hankittua, niin saa melko varmasti vielä omansa takaisin myöhemmin.
 
Ei uusissakaan toki metsään mene. Jos ostaa vaikka jonkun 1200e nupin, soittelee sillä pari vuotta, pistää myyntiin 800eurolla, tappioksi tulee 400e. Eli 400e/24kk= 17e/kk! Moni harrastus maksaa kuukaudessa paljon enemmän.
 
Soittimissa käy vielä niinkin, että jos nyt ostat jonkun unelmiesi kitaran 2000eurolla ja soitat sillä parikymmentä vuotta, teet melko varmasti voittoa myymällä kitaran tuon parinkymmenen vuoden jälkeen! Eli siitä maksetaan sinulle, kun soitat sitä himoitsemaasi kitaraa, tai vaikka pidät sitä seinäkoristeena! Mahtava harrastus:)

Tässä vaiheessa alkaa olla jo selvillä, millaisista soittimista tykkään. Aika monta soitinta on saanut kuitenkin käydä läpi eikä siltikään ole yhtä ainoata ultimate guitar designia löytynyt. Kitaroita on nurkkiin kertynyt vino pino ja joistain on pakko luopua kun ei niitä yksinkertaisesti jaksa pitää uusissa kielissä eikä löydy tarpeeksi aikaa niiden kaikkien soittamiseenkaan.
 
Vahvistinpuolellakin alkaa ajatukset muotoutua. Mulle on tärkeää, että vahvarista saa riittävän tiukkaa, muttei liian tiukkaa särösoundia. Toisin sanoen about 30-50W myllyt ovat minulle sopivimpia ja hevivahvarit jätetään omaan arvoonsa. Toinen tärkeä juttu on hyvä master volume. Olen vuosien aikana käynyt jo läpi keinokuormat sun muut ja todennut, että hyvä masteri on itselleni korvaamaton. Eli vahvari pitää olla sellainen, että sitä ei tarvi vääntää täysille. Kolmas tärkeä ominaisuus on, että vahvarista ei irtoa yläpään kihinää. Tämä on joidenkin vahvarien ominaisuus ja soundi, jota vihaan suuresti.
 
Olen Diezeliini varsin tyytyväinen, vaikka pari juttua muuttaisinkin jos voisin (esim. vähemmän gainia kakkoskanavalle).

Itsellä oli tuo ajankohtainen viime vuonna.
 
Mulla oli ollut jo pitkään Creamsound (9W putkicombo) ja kaipasin sille kaveria. Samaten oli jo Marsun 1 * 12 kaappi, joten pientä putkinuppia haeskelin. Katselin Oranget ja muut kunnes päädyin tilaamaan omin speksein Rikstonelta 8-wattisen nupin, jossa oli kolme potikkaa, efektilooppi ja signaalin syöttö puhtaana edelleen (tietenkin siihen Creamsoundiin). Sitten kasasin räkin vanhoista studio ja kitarakamppeista jossa oli Chandlerin Tubedriver, kompura-gate ja parametrinen EQ. Rahaa paloi ehkä tontun verran, mutta nyt mulla on pikkuinen uus-vintage "stäkki" ja pirun tyytyväinen olen.
 
Ajatuksena oli rakentaa ihan peruspeli jonka kanssa käytän joko kuvattua räkkiä ja/tai mahdollisia muita räkki/pedaali-juttuja, mutta perustan oli tarkoitus olla mahdollisimman hyvä. Ja onhan se: toimii kaikilla kitaroilla ja leluilla: Creamsoundista tulee kevytroso ja Rikstone enempi puhdas - varsinainen särö sitten lisävermeistä.
 
En meinaa lähteä päivittämään.
 
Ainoa huvittava juttu oli se, että hieman sitä ennen huomasin siirtyneeni viimeisessäkin bändissä jossa soitin skittaa rumpaliksi, mutta ompahan ainakin komea läjä kotosalla ;)

Niin toki jos ostelee myydäkseen eteenpäin. Mulla kun ei ole tapana ajatella jälleenmyynti arvoa kamppeita ostaessa, vaan enemmänkin käyttö arvoa. Jokainen hankinta kun on yleensä loppuun asti harkittu :P ...kyllähän kierrätys kannattaa, säästetään luontoa. Mutta en mä ajattele et mitä jostain tuotteesta saa 5 vuoden päästä jos sen ostan, oli se sitten käytetty tai uusi. Kitara kamoista en luovu niitä vaan kertyy, mutta sen sijaan autoja pistetään kiertoon.
...olis muuten myynnissä -83 Ascona ja -86 Polokin tulee kohta myyntiin ...heh. =)

Niin toki jos ostelee myydäkseen eteenpäin. Mulla kun ei ole tapana ajatella jälleenmyynti arvoa kamppeita ostaessa, vaan enemmänkin käyttö arvoa. Jokainen hankinta kun on yleensä loppuun asti harkittu :P ...kyllähän kierrätys kannattaa, säästetään luontoa. Mutta en mä ajattele et mitä jostain tuotteesta saa 5 vuoden päästä jos sen ostan, oli se sitten käytetty tai uusi. Kitara kamoista en luovu niitä vaan kertyy, mutta sen sijaan autoja pistetään kiertoon.
...olis muuten myynnissä -83 Ascona ja -86 Polokin tulee kohta myyntiin ...heh. =)
 
No en tuota myymistä tarkoittanut:) Tarkoitin kamaruljansin selittelyä puolisolle:D

Soundin hakeminen on kyllä ihan loputun suo. Jossain kohtaa varmasti on pakko hyväksyä se, että soundi on se mikä on. Ei varmaan yksikään kitaristi ole täysin tyytyväinen soundiinsa. Oli se sitten miljoonia myyvä tähtiartisti tai himatiluttelija.
 
Mutta väliäkös tuolla! Hauska noita soittimia ja vahvistimia on ostella. Sehän kuuluu tähän harrastukseen, että pojat ostavat uusia leluja ja pohtivat niiden merkityksiä.
 
Komppaan tätä.
 
Vaikka rak'stan kyllä omaa pikkuFenderiäni. Jopa niin paljon että soittelin eilen CD:itäkin sen läpi. Sellainen hieno tweed-putki-Fender saundi sopii hienosti wanhojen blues-levyjen kuunteluun. :D
 
Ja strato mulla on, ja se toimii. Onko se paras tai mikään, tiedä häntä, mutta 5 vuotta yhteiseloa on tehnyt siitä sopivan.

niin tuumasin, josko laittasi vanhat vehkeet lihoiksi ja hankkisi nyt vihdoin sen unelmavahvistimen.
 
Ok, hyvä. Päätös tehty. Ostetaan. Ai mikäkö? Niinpä.
 
Mä tein näin tossa n. kuukausi taaksepäin. Aloin jo hyvissä ajoin miettimään mahdollisia vaihtoehtoja, kyselemään, kuuntelemaan ja testailemaan. Prioriteeteiksi otin hyvin cleanin ja hyvän särön ja hieman pohdittuani olin valmis myös hylkäämään suurimman osan yksikanavaisista, koska en katsonut haluavani mitään poljinviidakkoa jalkoihini, ja cleaniltä särölle vaihdot koin tärkeäksi. Vaikka yhä myös teen sitä, että mikäli en täysin cleania halua, käännän kitaran volaa pienemmälle ja saan kivaa pikkurosoa, dynaamiikkakin oli siis tärkeä kriteeri. Ennen kaikkea halusin koneelta luotettavuutta ja laadukkuutta.
 
En tiedä onko kyseessä unelmalaite, mutta halusin päästä tilaan, jossa ei tarvitse koko ajan miettiä vahvistimen vaihtoa, joko soundi- tai muista syistä.
 
Loppujen lopuksi mukaan tulivat vielä etiikka- ja fiiliskysymykset, nämä ovat minulle hyvin tärkeitä asioita kun puhutaan harrastusvälineistä.
 
Niin sitten kävi, että hommasin mukavan 30W putkicombon, joka ei ollut edes kallein tarjolla olevista vahvistimista. Olen tyytyväinen, mutta laite on sen verta dynaaminen, että soittoni vaatisi skarppausta. :)
 
Kuinka moni oikeasti tietää, mikä se itselle paras laite on? Jos raha ei olisi este, niin tiedätkö mitä hankkisit? Vai ovatko unelmavehkeet niitä, joilla köök ja tseims vetää, tai nettisivuilta kuolattuja putiikkipelejä, joita ei ole koskaan edes nähty saati testattu? Eli täysin mielikuvien perusteella luotuja päiväunia?
 
Jos raha ei olisi este (tällaiseen tilaan on aika mahdotonta päästä), hommaisin useamman vahvistimen. Nykyisen varmaan pitäisin. Nyt on kyllä siinä mielessä mukava tilanne, että ei ole edes mielessä mitään vahvistinta, jonka haluaisin "sitten kun on niin ja niin paljon rahaa". Ilmeisesti silloin on valinnut oikean laitteiston. Tietysti, jos olisin miljonääri, saattaisi tilanne olla toinen, ja ainahan mieli saattaa muutenkin muuttua...
 
Mutta väliäkös tuolla! Hauska noita soittimia ja vahvistimia on ostella. Sehän kuuluu tähän harrastukseen, että pojat ostavat uusia leluja ja pohtivat niiden merkityksiä.
 
Itse taas aloin kypsyä kaikkeen vahvistimenvaihtorumbaan sen verran, että halusin tehdä taas asioista yksinkertaisempaa ja keskittyä enemmän soittoon. Harrastan soittamista, koska se saa ajatukseni pois turhasta murehtimisesta, enkä halua, että soittoharrastuksessani itse soittaminen muuttuu toissijaiseksi.
 
Tokihan tässä on "kaikkea pientä" aina haussa, kuten kivaa kotisetuppia ja yhtä säröpoljinta, mutta sen verran sitä voikin noita laitteita harrastaa. :)