Kitarat: kitarakamat ›

Kitarasta olen siis intonaation ja vireen säätänyt täysin kohdalleen. Mutta silti on seuraavanlainen ongelma:
 
Kun näppään esim. d-soinnusta e-kieleltä F# ja h-kieleltä D:n, niin huojuntaa tapahtuu aika paljon. Kun vähän taivutan h-kieltä, niin ongelma katoaa. Eli tämän mukaan h-kieli olisi viritetty liian alas. Kuitenkin viritysmittari antaa ymmärtää jotain aivan muuta. Kuitenkin sitten kun näppään esim. e-kieleltä G:n ja h-kieleltä D:n, niin huojuntaa ei tapahdu yhtään ja sointi on todella puhdas. Mistä ihmeestä tämä siis johtuu? Viritysmittarillakin olen kaikki nämä äänet erikseen soittanut ja täysin puhtaita pitäisi olla. Olen myös katsonut tarkasti, etten vahingossakaan ole venyttänyt kumpaakaan kieltä näitä sointuja ottaessani. Apua siis tarvittaisiin.

Epätasainen puristusvoima sormissa?, ongélmaa esiintyy eritoten kitaroissa, joissa on Jumbo-nauhat ja/tai scallopped fretboard.

Epätasainen puristusvoima sormissa?, ongélmaa esiintyy eritoten kitaroissa, joissa on Jumbo-nauhat ja/tai scallopped fretboard.
 
Joo, epäilisin juuri tota puristusvoimaa. Mun AF75:ssa kun pistän vaikka capon toiselle nauhalla vähän turhan kireälle, tulee vireesee semmosta +10-15 centtiä.

Epätasainen puristusvoima sormissa?, ongélmaa esiintyy eritoten kitaroissa, joissa on Jumbo-nauhat ja/tai scallopped fretboard.
 
tai sitten nauhat ei ole ihan kohdallaan.

No itsekin epäilin tuota, mutta olen kyllä koittanut puristella täysin yhtä voimakkaasti niitä kieliä tätä ongelmaa testatessa.

tai sitten nauhat ei ole ihan kohdallaan.
 
hä?

tai sitten nauhat ei ole ihan kohdallaan.
 
...Fender AMERICAN series telecaster... (?)

...Fender AMERICAN series telecaster... ()
 
niin juuri!

niin juuri!
 
Jos kielet ovat pyöritetty viritin tappiin "ylös" eikä "alas" jolloin kielen kulma sen tullessa (ylä)satulalle on liian loiva ja kieli ei "taitu" kunnolla.
 
Katso meneekö kieli hyvin satulaan. (pirun vaikeeta selittää)

...Fender AMERICAN series telecaster... ()
 
Onhan sitä kaiken merkkisissä ja mallisissa kitaroissa tommosia. Mulla on pedersin teräskielinen (laatu ei verrattavavissa jenkkin fenkkuun vaikka pederssit on ihan ookoita) akustinen siinä g-kieltä ei oikeen saa toimimaan vaikka intonaatio on 12. nauhalta huiluäänen perusteella kondiksessa. muilla kielillä ongelmaa ei ole. mistä voi johtua? satulasta? Ihan ku nauhat ei olisi kohdallaa, tosin sitä se ei voi olla sillä muilla kielillä on kaikki hyvin.

No kyllä se kulma näytti melkoisen loiva olevan.
 
Miten sitten kuitenkin tässä yhdessä otteessa tämä huojunta ilmenee, eikä esim. painettaessa e- ja h-kieltä molempia esimerkiksi 4.nauhalta?

Katso myös onko nauhoissa "painaumia" tai "raitoja", joita tulee aika helposti varomattomasta Capon käytöstä. (liiankireä)
 
ei oo kyllä painaumia ollenkaan. Ja vaikka olisi, niin sehän vaikuttaisi vain yhdessä kohdassa silloin. Mutta ongelma ilmenee, otetaan nämä kyseiset otteet sitten 2. nauhalta tai 10. nauhalta.

Aargh...näitten asioitten kanssa menee hermot.Ittellä kans;jotkut soinnut soi puhtaammin kuin toiset.
Kait se on kitaran ominaisuus vapaat ja painetut kielet on eri jännityksessä(viisaammat vastakkoon).

Ihan normaalia, noin se menee aina. Kitaraa ei saa jokapaikasta vireeseen, se on sitä. Earvanat ja buzzfeitenit on hyviä kompromisseja jotka jakaa epävireen tasaisemmin jokapaikkaan.
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … amp;o=0&x=acca553483&co=120
 
Se on niin hauskaa kun kiinnittää huomiota siihen, alkaa ärsyttää.

Tämä voi olla hankala ymmärtää, mutta yritän selittää. Varsinkin kun olen asian vain itse järkeillyt enkä missään opiskellut, ulosanti ei välttämättä ole aina paras mahdollinen.
Tasavireisessä viritysjärjestelmässä ei täysin vireisiä intervalleja ole kuin yksi, nimittäin oktaavi. Kvintti ja kvartti on niin lähellä täysin vireistä, että useimpien (myös minun) mielestä ne ovat riittävän hyviä. Sen sijaan tasavireinen suuri ja pieni terssi ovat jo sen verran kaukana puhtaasta intervallista, että melkeinpä kenen tahansa korva kuulee sen ainakin pienen harjoittelun jälkeen. Tässä tapauksessa D-duuri -soinnussa on siis suuri terssi, d-sävel h-kielellä ja fis-sävel e-kielellä.
Toteutuakseen puhdas intervalli vaatisi täydellisen (tai ainakin riittävän täydellisen) yläsävelsarjojen kohdalleen osumisen. Yläsävelsarja muodostuu perussävelestä ja sen taajuuskerrannaisista, eli jos perussävel on 110 Hz, ovat sen ensimmäiset yläsävelet 220, 330 ja 440 (jne..) Hz. Eri sävelten yläsävelsarjojen taajuuksia toisiinsa vertaamalla selviää, miksi tasaviritysjärjestelmän mukaan täysin vireinen suuri terssi ei kuulostakaan vireiseltä. Yläsävelsarja ei suinkaan ole täydellinen kuin jossain syntsasaundissa - puuttuvista/vaimentuneista/korostuneista taajuuksista muodostuu iso osa soittimen ominaissaundista.
Oletetaan, että sävelet ovat A (110Hz) ja C# ( eli suuri terssi. Alla listattuna sävelten yläsäveliä vähän matkaa vierekkäin (C# -sävelen yläsävelsarja pyöristetty 1 Hz tarkkuudella):
 
----A----C#
0 - 110 - 147
1 - 220 - 293
2 - 330 - 440
3 - 440 - 587
4 - 550 - 734
5 - 660 - 881
6 - 770 - 1028
 
Taulukosta näkee, että esimerkiksi A-sävelen 4. yläsävel pahasti lähellä, mutta silti liian kaukana C#:n 3. yläsävelestä. Tästä erostapa sitä tuleekin jo mukavaa huojuntaa. Ja hieman A-säveltä nostamallahan tuo neljäs yläsävelsarja nouseekin samaan kuin C#:n kolmas yläsävel.
 
En ole varma, mikä tässä tapauksessa olisi juuri se näistä yläsävelistä, mikä huojunnan aiheuttaa. Syytä mietin itsekin soittohommia aloitellessani ja teoriasta kiinnostuttuani, suurin piirtein tähän olen päätynyt. Eri tyyppisillä kitaroilla ja saundeilla on eri tyyppiset saundit ja sitä kautta yläsävelsarjat - telecasterissa voisi olla sellainen kirkas klangi, että juuri tuo avo-d -sointu riitelisi pahasti. Mutta olipahan hieno arvaus, vaikka ei oikea vastaus ongelmaan olisikaan. =)
 
Muuten, jos haluat kuunnella kitaran ääntä siten, että perussävel ei soi, soita huiluääni kielen puolesta välistä eli 12. nauhan kohdalta. Seuraava huiluääni eli yläsävel löytyy jakamalla kieli kolmeen osaan, seuraava neljään osaan ja niin edelleen. Tällöin sormi sammuttaa perussävelen ja/tai alempia yläsäveliä ja jättää soimaan ainoastaan ylempiä yläsäveliä.

Tehkää tästä faq.

Tosi hyvä kirjotus, wilo!!
 
Eri sävelten yläsävelsarjojen taajuuksia toisiinsa vertaamalla selviää, miksi tasaviritysjärjestelmän mukaan täysin vireinen suuri terssi ei kuulostakaan vireiseltä.
 
Tää on kyllä jännä juttu, että mikäli on täysin vireessä kitara, niin silti se on epävireessä. Taitaa olla kitaristien ikuinen ongelma, prkl!!!!

Tosi hyvä kirjotus, wilo!!
 
Tää on kyllä jännä juttu, että mikäli on täysin vireessä kitara, niin silti se on epävireessä. Taitaa olla kitaristien ikuinen ongelma, prkl!!!!
 
Kiits, kiits.
 
Ajatteles sitten sitä kuinka taitava vaikkapa sinfoniaorkesterin viulistin täytyy olla; siellä kun tuo tiettyjen intervallien korjaus tehdään usein melkeinpä automaattisesti soiton lomassa. Sitä voi vaikka yrittää sähkiksellä itse venyttää tiettyjä säveliä murto-osasävelaskeleen verran, saa aavistusta tästä hommasta.
Niin, ja entisaikaan esim. kirkkouruissa oli muistaakseni Ab-kosketin jaettu kahtia, toinen viritetty alemmaksi ja toinen ylemmäksi kuin vastaava tasavireisessä. Näistä sitten soitettiin jompi kumpi riippuen intervallista tai siitä, mennäänkö melodiassa asteikkoa alaspäin vai ylöspäin.
 
Sähkiksellä säröjen kanssa soitettaessa tulee tuo epäpuhtaan intervallin korostuneisuus joskus liian selvästi esille. Niinpä kannattaakin viettää aikaa kitaran kanssa ja etsiä soinnuille sellaiset otteet, että ne kuulostavat mahdollisimman vähän epävireisiltä. Esimerkiksi tuon suuren terssin ongelman voi välttää soittamalla sen sijaan suuren septimin.
D-duuri siis näin: Etusormella A-kielen 5. välistä, nimetön D-kielen 7. välistä, pikkusormi H-kielen 7. välistä. Etusormella sammutetaan paksu E-kieli, nimettömällä G-kieli ja pikkusormella ohut E-kieli.
Tällöin soinnun pohjalla on kvintti, mikä kuulostaa lähes puhtaalta ja sen päällä suuri septimi, mikä myöskin kuulostaa aika puhtaalta - enimmäkseen siksi, ettei sen yläpuolella enää ole säveltä ja alapuolinenkin on aika kaukana.
Tässä menettää kyllä avosoinnun mukanaan tuoman erikoisen saundin ja räyhäkkyyden, mutta kompromissien kanssa joutuu elämään.

Kannattaa varmasti myös pari asiaa tarkastaa:
1. Intonaatio. Muuttuu kun vaihtaa eripaksuiset kielet.
2. Kielet satulasta liian korkealla, jolloin esim. e-kieli menee liian kireälle kun painaa D-soinnun
3. Lähteekö kieli kunnolla satulan otelaudan puolen reunalta?
 
Kitarat ovat myös yksilöitä. Kaikista kitaroistani yllättäen korealaisessa Cortissa on otelauta onnistuttu tekemään tarkimmaksi.