Roots ›

Blue Moon:
Mulla ei ole tuota Furryn levyä mutta "Waiting For A Train"---
 
Blue Moon osoitti pikaviestein omaavansa Sherlock Holmesmaista päättelykykyä ja arvasi, että Furryn levyltä löytyy "Waiting for a train" nimellä "Old hobo". Se tiedoksi näin julkisestikin asiasta kiinnostuneille...

Fat Possumille 90-luvun puolivälissä levyttänyt Lil' Dave Thompson kiertää Suomea marras/joulukuussa vanhan suomen kävijän "Hooter" Saslafin bändin kanssa.
Lil Daven sivut:
http://www.davethompson.info/
Hooterin sivut:
http://www.hootersblues.com/
 
Keikkakalenterit on ukoilta päivittämättä, joten keikkoja on varmasti enemmän kuin nämä "guugletetut":
pe 28.11. Kestilä, su 30.11. Oulu/45,
ti 2.12 Helsinki/Storyville, ke 3.12 Tampere/Telakka,ke 10.12 Kuopio/Henry's Pub, La 13.12 Lappeenranta/Old Cock
 
http://pinkney2.tripod.com/sitebuil … ercontent/sitebuilderfiles/rain.mp3
 
http://pinkney2.tripod.com/sitebuil … ontent/sitebuilderfiles/feeling.mp3
 
http://pinkney2.tripod.com/sitebuil … sitebuilderfiles/mississippiboy.mp3

KHTT: Fat Possumista juttua Observerissa...
 
http://observer.guardian.co.uk/omm/story/0,13887,1083277,00.html
 
Ei hemmetti mitä juttua, lukekaa ihmeessä! :-)
 
Jos joku muukin kuin minä ihmettelee, missä Paul "Wine" Jonesin uusi levy viipyy, niin sekin selviää tuosta. Ukko on linnassa...

Ei hemmetti mitä juttua, lukekaa ihmeessä! :-)
 
Jumaliste, aika härskiä touhua :-D
 
Jos joku muukin kuin minä ihmettelee, missä Paul "Wine" Jonesin uusi levy viipyy, niin sekin selviää tuosta. Ukko on linnassa...
 
'At least he didn't kill anybody'

'At least he didn't kill anybody'
 
Jees, toisin kuin eräät muut Possumin taiteilijat...
 
T-Modelilla on myös hauskaa juttua: "He did indeed knock Paul 'Wine' Jones unconscious with one blow".
 
Täyskahjoa porukkaa! :-D

"T-Model's life reads like a horror story. At the age of eight, his father beat him so badly between the legs with a piece of firewood that he lost a testicle"
 
Tunsin vihlaisun myötätunnosta. Melkoista porukkaa.

Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa:
"Johnny Farmer killed his wife but that was an accident; he was trying to shoot a deer. He is refusing to record any more songs because blues is the devil's music. It brings a curse on everyone who plays it and then you burn in hell. "

Parit Possumit tuli hankittua
Cedell Davis:Feel like doin' something wrong
Robert Belfour: Pushin my luck
 
Davis on todellakin epävireisen kuuloinen slide kitaristi, taattua Fatpossum laatua. Kerran on tullut vasta kuunneltua, mieleen jäi eteenkin rupinen versio Green onionista.
 
Belfour edustaa hieman toisenlaista tyyliä, perinteistä akustista deltabluesia rumpalin rytmittämänä. Joistain biiseistä tulee ehkä Kimbrough hieman mieleen. Soundit ovat normaaliin possum linjaan verrattuna käsittämättömän hyvät, hyvä levy mutta kannattaa kuunnella ennenkuin ostaa sillä poikkeaa possumin normaalista linjasta

Mage: Davis on todellakin epävireisen kuuloinen slide kitaristi
 
Cedallilla taisi olla käsissään / sormissaan joku vamma, jonka takia mies joutui opettelemaan soittamisen käytännössä uudelleen ja erikoisella tyylillä? Valistakaa, enemmän muistavat ja tietävät. Liekö asialla sitten tekemistä miehen soiton "epävireisyyden" kanssa?
 
EDIT: Tämmöstä löytyi Possumin sivuilta:
 
"Then tragedy struck -- during his ninth and tenth years he grappled with severe polio. He returned to Helena, to his mother, who was locally renowned as a healer, though she worked as a cook, and there he began the painful process of relearning, in fact rethinking the guitar, which he could no longer play in the conventional manner. "It took me about three years," he recalls. "I was right- handed, but I couldn't use my right hand, so I had to turn the guitar around; I play left-handed now. But I still needed something to slide with, and my mother had these knives, a set of silverware, and I kinda swiped one of 'em."
 
This was the beginning of a guitar style that is utterly unique, in or out of blues. The knife-handle on the strings produces uneven pressure, which results in a welter of metal-stress harmonic transients and a singular tonal plasticity. Some people who hear CeDell's playing for the first time think it's out of tune, but it would be more accurate to say he plays in an alternative tuning. Because the way he hears and plays intervals and chords is consistent and systematic."
 
Tavallaan ääriesimerkki siitä, mikä mun mielestä on hyvää monissa Possumin bluesartisteissa. Tehdään musiikkia niillä taidoilla ja vehkeillä mitkä sulla sattuu olemaan ja käännetään näennäiset puutteet vahvuuksiksi, ei anneta niiden rajoittaa.

http://www.dpagency.fi
tietää mm. kertoa....
 
ELMO WILLIAMS & HEZEKIAH EARLY (USA)
 
- Rajut Fatpossum artistit Mississippistä kiertueella!
- Fat Possums Fräna Mississippigubbar på turné!
Suomi aikaperiodi / Sverige tidsperiod: 7.7 - 11.7.

kenkkunen: Hankin Furry Lewiksen perinteistä akustista bluesia sisältävän "Good morning judge" -levyn, ja se on oikein hyvä. Ei mitään räminää ja pauketta vaan ihan perinteistä "maalaisbluesia".
 
Juu, hyvin samanlaista kuin Furryn 20-30-l taitteen levytykset, ainostaan rupisempina tulkintoina. "Old Hobo" on melkoinen versio, eipä tuota jodlaamista nauramatta kuuntele. Muutenkin erinomaisen viihdyttävä ja mielenkiintoinen levy.
 
Tämähän on alunperin George Mitchellin 60-luvun alussa tallentamaa tavaraa. Possumhan on julkaissut Mitchell-äänityksiä myös muutamilta muilta artisteilta. Vaikka musiikin laatu on erinomainen ja nämä äänitykset ovat ainakin osittain olleet melkoisen vaikeasti saatavilla, niin tuntuu aika törkeältä myydä näitä täyteen hintaan, varsinkin kun levyt ovat vielä melkoisen alimittaisia kestoltaan näin CD-aikana.

Junior Kimbrough: God knows I tried. Kerrassaan loistava levy, ei löydy yhtään huonoa piisiä koko levyltä.
Tyylillisesti Juniori on mielestäni jotain John Lee Hookeriin ja Lightnin' Hopkinsiin päin suuntaavaa bluesia.
Rosoista tavaraa. Käsittämättömän hieno levy, en kykene kuin kehumaan.

Isäntä: Junior Kimbrough
 
En ole kuullut kuin "Sad Days and Lonely Nights" - albumin, joka on kaikin puolin väkevää ja hypnoottista musiikkia.
 
Kimbrough ei ehkä ole ihan aloittelijan kamaa, sen verran samankaltaisina tunnelmat ja teemat Kimbroughin bluesissa kuitenkin toistuvat kappaleesta toiseen.

IKimbrough ei ehkä ole ihan aloittelijan kamaa, sen verran samankaltaisina tunnelmat ja teemat Kimbroughin bluesissa kuitenkin toistuvat kappaleesta toiseen.
 
Kimbroughia kun veisi tuplalevyllisen "garymoorebluusmiehille" niin kyllä olisivat ihmeissään :-)

Nostetaanpa tämä taas ylös, jos joku innostuisi vielä suosittelemaan. Itse olen lähiaikoina hommannut useita Possumeita: Asie Payton, Joe Callicot, Jelly Roll Kings, Robert Belfour, Robert Pete Williams ja tietty T-Model Ford. Pitänee heittää kommenttia jahka ehdin tarkemmin niitä kuuntelemaan, mutta hyvältähän nuo kaikki kuulostavat vaikka eivät välttämättä mitään R.L. Burnside -jyystöä olekaan.
 
EDIT: Paul Jonesin unohdin mainita: Pucker up buttercup on oikein mainio ja monipuolinen levy.

RL Burnsiden uusi Fat Possum - albumi "A Bothered Mind" ilmestyy 17 elokuuta.
 
Myös muutama muu uusi julkaisu on luvassa.

Mistä hankitte fat possuminne? Mä kun en välitä tilailla mitään... teemallia pitäs saada.

Mistä hankitte fat possuminne? Mä kun en välitä tilailla mitään... teemallia pitäs saada.
 
Fennicassa ja Isabelissa (Hyvinkää) löytyy hyllystä normaalisti edustava otos possumeita. Paikallinen Levy ja Kasetti merkkinen liike niitä tarvittaessa tilaa ja viime aikoina on sisäinen Sulo Vilenini tilannut tuolta CDonista kun on saanut halvalla.

Fennicassa ja Isabelissa (Hyvinkää) löytyy hyllystä normaalisti edustava otos possumeita. Paikallinen Levy ja Kasetti merkkinen liike niitä tarvittaessa tilaa ja viime aikoina on sisäinen Sulo Vilenini tilannut tuolta CDonista kun on saanut halvalla.
 
Typeränä aasina jätin taas tarkentamatta, että Music City SF:stä olisin niitä hankkimassa. Siis miltei jo legendaariseksi muodostuneelta tampereelta...