Kitarat: soittaminen ›

Tiedän, että täällä on useaan otteeseen keskusteltu alternate picking -jutusta, mutta eipä noissa vanhoissa ketjussa ollut mitään oikeaa sisältöä kuin vain perustelematonta vääntöä siitä kuinka alternate picking on tie pelastukseen ja esim. economic picking tie epävarmaan ja suttuiseen soittamiseen. No, eihän se tietenkään ihan noinkaan ole, sillä ilman alternatea ei voi olla economicia, ainakaan mun mielestä, sillä jos soittaa useamman nauhan peräkkäin samalta kieleltä vähänkin nopeammin, on niin kuin pakko käyttää alternatea, eli eiköhän se vaihe pidä olla jo ohitettu kun alkaa käyttämään sweeppiä tai economyä, tiesi sitten virallisesti niistä tai ei.
 
Anyway, olen siis kolmekymppinen dude ja soitellut pienen ikäni skebaa, Bettencourtista Malmsteeniin ja siltä väliltä. Kun tuossa taannoin sain käsiini Paul Gilbertin yhden opetusvideon keksin vasta kiinnittää oikeasti huomiota plektran käyttöön ja juuri tuohon alternate-juttuun. Tietty Ynkkä-jutujen kautta on tullut erilaiset sweep-jutut ja näin, mutta noin yleensä ottaen minulle soittaminen, soittotyyli on tullut luonnostaan, ilman hirveätä punnertamista ja miettimistä mihin suuntaa sitä plektraa pitää laittaa jne. (Olen siis vain soitellut ihan soittamisen riemusta, ilman että olen halunnut olla joku Ynkkä tai vastaava..) Kuitenkin, kun olen tutustunut näihin plektrankäytön ihmeellisiin termeihinkin, olen keksinyt käyttäväni aika vahvasti economy picking -tekniikkaa.
 
Tuossa taannoin taisin kirjoittaa johonkin aiheeseen liittyvään keskusteluun täällä, että miksi ihmeessä käyttää alternateä kun economylla saa soitettua samat jutut helpommin.. no, itse asiassa suurin osa asteikkojuoksutuksista pystyy soittamaan yhtä nopeasti ja helposti alternatella kuin economyllä - tosin olen huomannut, että ne jutut/skaalat/juoksutukset, joissa on ollut ehkä jonkin verran epävarmuutta (soittaessa economyllä), pystyy soittamaan ns. täysin varmasti alternatella. On siis jotenkin tarkempi ja varmempi touch. Sanotaan yksinkertainen esimerkki; Sonata Arctican Wolf And Raven "se perus juoksutus mitä siinä sahataan edestakas" tökki aina ydessä kohtaa economyllä, mutta nyt alternatella se toimii tosi varmasti ja puhtaasti (Ilmeisesti Liimataisen poika on myös Gilbertin koulukunnan edustaja?)
 
Tiedän, että moni on jo valmis kommentoimaan, että olennaisinta on soittaa niin kuin itsestään parhaalta tuntuu - niinhän se onkin - mutta jos nyt haluan tehdä tarkempaa selontekoa plektratyöskentelystä.. (Haluan olla ehkä sittenkin enemmän kuin tavallinen kitaristi, joka soittaa vain soittamisen riemusta ja kohtalaisen hyvin).
 
Otetaampa esimerkki alternate vs. economy picking tekniikoista; (Siitä huolimatta, että tätä juttua ei ehkä kukaan itseni lisäksi jaksaa lukea ainakaan tätä pidemmälle). On jotenkin hassua huomata, että omassa plektratyöskentelyssäni korkealta E-kieleltä mentäessä matalalle E-kelelle, olen aina käyttänyt pelkästään alternatea, soitin kuinka monta nauhaa per kieli tahansa. (Siitä huolimatta, että käytän toisinpäin tiluttaessani aina economyä - siis oletuksena aloitan Downstrokella - ja kun kyseessä on pariton määrä nauhoja yhdellä kielellä.) Minäpä havainnollistan: Siis kun soitetaan matalalta E-kieleltä korkealle E-kielelle:
 
ECONOMY:
 
E:-------------------------------------------5-6-7--D-U-D-
B:-----------------------------------5-6-7----------D-U-D
G:---------------------------5-6-7------------------D-U-D-
D:-------------------5-6-7--------------------------D-U-D-
A:-----------5-6-7----------------------------------D-U-D-
E:---5-6-7------------------------------------------D-U-D-
 
ALTERNATE:
 
E:-------------------------------------------5-6-7--U-D-U- poikkeaa economysta
B:-----------------------------------5-6-7----------D-U-D
G:---------------------------5-6-7------------------U-D-U- poikkeaa economysta
D:-------------------5-6-7--------------------------D-U-D-
A:-----------5-6-7----------------------------------U-D-U- poikkeaa economystä
E:---5-6-7------------------------------------------D-U-D-
 
Hassua on siis kuinka matalalta siirryttäessä korkealle, kun kyseessä on parillinen määrä (ei esimerkki) nauhoja per kieli, alternate tulee väkisinkin. Mutta kun kyseessä on esimerkin tapaan pariton nauhamäärä per kieli silloin automaattisesti soitan sen economyllä. Tuossa tulikin mieleen onko esim. Gilbertillä joku sääntö aloittaa skaala up stokella vai down strokella? Outo ja epämääräinen kysysmys.. olenkin juonut nyt liian monta kupillista kahvia.. meinaan, että jotkut jutut on helpommin muunnettavissa economystä alternateen kun aloittaa upstrokella eli yloslyönnillä? Entä mihin vetää raja alternate pickingin suhteen? Onko järkeä yleensä miettiä picking suuntia kun vääntää jotain löysempää, ei niin nopeita juoksutuksia? Entä osaako kukaan soittaa Michael Anelo Bation No Boundaries biisiä, varsinkin siinä sitä Paganini tilutusta, jos osaa niin vetääkö kukaan sitä ihan oikeasti alternatella? On muuten teknisesti aika v-mäinen tilupätkä economylläkin. Sillä siis menee ihan ok, mutta sekoankohan soitossani, jos alan soitteleen uudelleen jo opittuja juttuja alternatella? Kokeneemmat soittajat vois laittaa tänne jotain kokemuksia aiheeseen liittyen. Ainakin jotkut neo-kalssiset tiluttajat.

Ai, en muistanutkaan. Mutta syy lienee kun en ole käynyt täällä pitkään aikaan.. pääsi unohtumaan, että täällä on keskustelu ja mielipiteet kielletty. Olen pahoillani.

Ai, en muistanutkaan. Mutta syy lienee kun en ole käynyt täällä pitkään aikaan.. pääsi unohtumaan, että täällä on keskustelu ja mielipiteet kielletty. Olen pahoillani.
 
Noo, äläs nyt ota itseesi. Hyvähän tästä on keskustella, niinku yleensäkkin asioista.
 
Mun oma kantani tohon on lähinnä se että tekee niin kuin parhaaksi tuntuu. Itseasiassa vastikään olen vasta harjotellut ja ottanut käyttöön tuon economyn, jonka olen todennut monessa tapauksessa erittäin hyödylliseksi alternaten sijaan. Mutta sitten taas on joitaki likkejä jossa toi periaate ei vaan toimi minun käsilläni yhtä hyvin kun alternate. Eli riippuu tilanteesta.
 
Sittehän jotku on povaillut sitäkin että economy olisi hyvä tehdä myös ylhäältä alas, en ole uskaltanut vielä kokeilla, mutta voisi toimia!
 
Ja oletkos tutustunut Dimebag Darrellin soittotekniikkaan, jossa hän ei juuri paljoa käyttänyt alternatea, puhumattakaan economysta?

Itse olen painiskellut aiheen kanssa ahkerasti, mutta edelleen economyllä mennään enimmäkseen. Tietyissä riffeissä alternate toimii paremmin, mutta sama homma pätee myös economyyn.
 
Hyvänä esimerkkinä ensin mainitusta on Jaws of Lifen introriffi, joka löytyy Petruccin soololevyltä(lähinnä tuo kohta tuosta tähdestä eteenpäin):
 
*
e------------------------------------------------------------------------------------------
H------------------------------------------------------------------------------------------
G------------------------------------------------------------------------------------------
D------------------------------------------------------------------------------------------
A----------------------------------------------------------------------2-5-4--------------
E------------------------------------2-1-----------------------------2---------------------
H------2-2-22-3-2-0---22-2-2-3-2-0------3--2-2-22-3-2-0--0-2-3-------------0-3---------
 
Tuo G - H - E- kohta jossa soitetaan nuotti/kieli ylöspäin mentäessä ei kuullosta hyvältä jos sen sweeppaa, kun kyse on jämäkästä ja petruccimaisen tarkasta heviriffittelystä. Sama juttu Sacrified Sonsin ensimmäisessä riffissä instrumentaaliosan alussa. Semmonen konemainen alternate kuullostaa vaan paremmalta tässä tapauksessa.
 
En sitten tiedä onko fiksumpaa opetella molemmat tekniikat ja vaihdella tarpeen mukaan vai opetella vain toinen ja yrittää kehittää edellämainitun kaltaisia ongelmakohtia.
 
Se on varma että ei kannata jonkun tilu-sankarin sanaan sokeasti luottaa. Itselläni meni picking pitkäksi aikaa sekaisin kun katoin Petruccin Rock Discplinen ja vaihdoin alternateen. En sitten osannut kumpaakaan tyyliä kunnolla.

No en ota itseeni. Piti vain päästä sanomaan... kun täällä omasta mielestäni lukitaan turhan usein keskusteluja, joita olisi kiva selailla ja lukea.. ja haittaisko tuo jos joskus mentäs vähän asian vierestäkin...
 
Myönnän olevani liian analyyttinen silloin kun innostun jostain, niin kuin ehkä nytkin.
Darrell Dimebagin tiedän Pantera yhtyeen kitaristina, mutta en ole kaverin soittotekniikkaan perehtynyt. Löysin hyvän sivuston, josta tulikin paljon uutta tietoa koskien Dimebagia:
 
http://www.answers.com/topic/dimebag-darrell
 
On kiva kuulla, että economyllä löytyy puolustajia, kun monesti tuntuu siltä, että alternate on jokaisen mielestä se ainoa oikea, verrattuna economyyn (vaikka molemmat on hyvä osata blaa blaa blaa tyyliin mennäänkin)
 
Ja tuota alternate-ampiaisen pistoa helpotti lukea, että joku muukin ajattelee, että on joitaki likkejä jossa toinen tekniikka toimii parhaiten, ja toisessa taas toinen. Tuli vain sellainen olo, että nyt pitää vääntää ihan kympillä Gilbertin tyyliin... vaikka enhän minä edes tiedä kuinka 100% alternate koko äijä on.

Lainaanpa itseäni tuolta toisesta ketjusta:
 
Kyllä minä ainakin olen aina ajatellut tuon alternate pikkauksen tavallaan pohjana kaikelle soolosoittoon liittyvälle. Ajattelen asian samalta kantilta kuin rytmisoitossa, missä ainakin minun mielestäni se käden tasainen edestakaisin vatkaaminen on se kaiken lähtökohta mikä pitäisi olla hanskassa ennen kuin mitään hienoja aksentointeja millään perättäisillä downstrokeilla aletaan edes kokeilemaan. (hevijynkytykset sitten ihan asia erikseen ;) Tuo käden edestakainen liike kun on mielestäni helpoin ja "luonnollisin" tapa pysyä hyvässä timessä ja groovata musiikin mukana kun ei tarvi miettiä mihin suuntaan käden pitää liikkua. Ei siinä etteikö se harjoittelulla onnistuisi esim. jollain paradiddle patternilla (d,u,d,d,u,d,u,u), mutta kuten muissakin jutuissa, eikö olisi järkevintä lähteä liikkeelle niistä (näennäisen) helpoista perusasioista?
 
Ja mitä tuohon economy pikkaukseen tulee niin sen kunnollinen hallinta on kyllä mielestäni muutenkin aivan älyttömän paljon hankalampaa kuin tuon perinteisen vuoronäppäilyn. Tuon hankaluuden tuohon tuo ainakin omalla kohdallani juurikin se että kun normaalisti on tottunut siihen että esim. ykkösellä tulee se aksentti aina alas pikkattuna, niin economyä käyttäessä se aksentti saattaa tulla tilanteesta riippuen ylös tai alas. Jos sitten pitää jatkaa samantien soittoa niin alitajuisesti saattaa tulla sellainen "hetkinen" -ajatus (kun plektrakäsi ei automaattisesti tiedäkään mihin suuntaan liikkua), josta seuraa rävellystä :) Tottakai soittotilanteessa tulee aina kaikenmaailman poikkeuksia eteen, mutta kuten jo sanoin, ainakin minulla tuo vuoronäppäily toimii pohjana josta sitten tilanteen vaatiessa poiketaan. Jos tuota pohjaa ei olisi niin sittenhän koko soittoni olisi yhtä poikkeustilannetta :)
 
Tuossa hieman ajatuksia tuon vuoronäppäilyn suhteen. Kukin tietenkin tehkööt miten huvittaa ja tuntuu vain hyvältä, mutta itse olen aika vankasti nimenomaan sillä kannalla että tuo alternate on se lähtökohta.

Sekotetaanpas soppaa ja lisätään jatkuvat downstroket peliin. Käyttääkö moni sitten tätä metodia, että pikatessaan paksuinta kieltä esimerkiksi joissakin heviriffeissä on helpompi taas vetästä alternatella muut kielet. Tietty kunnon e-kielen sahauksessa käytän alternatea, mutta tuo downstroke juttu vaan tuntuu jotenkin hyvältä tuossa. Kuunnelkaapa esimerkkinä vaikkapa Lamb Of God - Laid to Rest. En osaa tabuja kirjottaa, mutta toivottavasti joku tajusi tuon löperrykseni.

Kun tuossa taannoin katselin ja vertailin Gilbertin ja Malmsteenin soittovideoita, huomasin kuinka erilaista liikerataa tyyppien plektrakädet tekevät. Ja saman olen huomannut itsellänikin, ja sen liittyvän omalla kohdallani myös picking-tekniikkaan. Malmsteenilla, joka tietääkseni ei äärimmäisen paljon harrasta alternatea, kuten itsellänikin economyssä, plektrakäden liike keskittyy lähinnä ja miltei yksinomaan peukalo-etusormi liikkeeseen - käsi on muuten miltei paikallaan. Kun soitan nopeita juoksutuksia alternatella, itse peukalo-etusormi liikkuu vähemmän, ja vastavuoroisesti ranteen liikerata kasvaa hieman, ja siitä huolimatta itse käsi on rennompi.
 
Ja mitä tuohon economy pikkaukseen tulee niin sen kunnollinen hallinta on kyllä mielestäni muutenkin aivan älyttömän paljon hankalampaa kuin tuon perinteisen vuoronäppäilyn. Tuon hankaluuden tuohon tuo ainakin omalla kohdallani juurikin se että kun normaalisti on tottunut siihen että esim. ykkösellä tulee se aksentti aina alas pikkattuna, niin economyä käyttäessä se aksentti saattaa tulla tilanteesta riippuen ylös tai alas
 
Tuostahan se Gilbertkin taisi jossain hölistä, mutta Practice makes perfect.. economylläkin.. I want to believe..
 
Itselläni meni picking pitkäksi aikaa sekaisin kun katoin Petruccin Rock Discplinen ja vaihdoin alternateen. En sitten osannut kumpaakaan tyyliä kunnolla.
 
Tuo juuri pelottaa minuakin, kun olen koko pienen elämäni soittanut "omalla tyylilläni" sekoittaen lahjakkaasti eri tekniikoita.. Mutta aina olisi vara olla parempi, paljon parempi.
 
---
 
Käyttääkö moni sitten tätä metodia, että pikatessaan paksuinta kieltä esimerkiksi joissakin heviriffeissä on helpompi taas vetästä alternatella muut kielet.
 
En tiedä ymmärsinkö ihan oikein, mutta joissain biiseissä, erityisesti rytmijutuissa voi varsin hyvin raapia jotain voimasointua pelkin downstokein. Ja jos on juttuja, että ns. bassokielen lisäksi poimitaan muutamaa korkeampaa kieltä välissä (varsinkin kun hypitään kielien yli) niin alternatellahan se tulee terävä ja tarkka ajoitus ja sointi, niin kai yleensä... jos nyt ymmärsin oikein... mutta riippuu mitä soittaa... ja kuka soittaa :)

Pikkaustyyleistä yleensä....
 
En ole varsinkaan nopiamman pikkauksen mestari.... mutta... minusta luonnolliselta tuntuva pikkailu on "oikotie" onneen. Opetellaan yksi pikkaustyyli ja sovelletaan sitä eri yhteyksiin. En ole koskaan edes yrittänyt miettiä mitä pikkaustyyliä käytän... Minusta oman tyylin kehittäminen olemassa olevien pohjalta on se paras tapa.

Loppujen lopuksi aika sama kumpaa käyttää, mutta alternate pitää osata joka tapauksessa...
 
Ja jos nyt ei ole soittanut mitää pitkää aikaa, niin sehän on vain hyvä että alterntella ei voi soittaa niin nopeasti, koska oiekasti voi sitten kun menee täysin puhtaasti. You know.

No en ota itseeni. Piti vain päästä sanomaan... kun täällä omasta mielestäni lukitaan turhan usein keskusteluja, joita olisi kiva selailla ja lukea.. ja haittaisko tuo jos joskus mentäs vähän asian vierestäkin...
 
I agree.
 
Darrell Dimebagin tiedän Pantera yhtyeen kitaristina, mutta en ole kaverin soittotekniikkaan perehtynyt.
 
Kannattaa perehtyä, sillä hänellä jos jollain oli omaperäinen ja uniikki soittotekniikka ja tyyli, jota on jopa hankala jäljitellä kunnolla. Sen sijaan, että monien soittotyylissä tuo jokanuotin pikkaus (alternate, economy) on hyvin käytetty ja oleellinen osa tekniikkaa, hänellä oli vahva legato, joka oli niin hyvin soitettu että se välillä kuulosti siltä kun olisi pikannut kaikki nuotit, vaikka todellisuudessa suurin osa oli legaatoa.

Tiedän, että täällä on useaan otteeseen keskusteltu alternate picking -jutusta, mutta eipä noissa vanhoissa ketjussa ollut mitään oikeaa sisältöä kuin vain perustelematonta vääntöä siitä kuinka alternate picking on tie pelastukseen ja esim. economic picking tie epävarmaan ja suttuiseen soittamiseen. No, eihän se tietenkään ihan noinkaan ole, sillä ilman alternatea ei voi olla economicia, ainakaan mun mielestä, sillä jos soittaa useamman nauhan peräkkäin samalta kieleltä vähänkin nopeammin, on niin kuin pakko käyttää alternatea, eli eiköhän se vaihe pidä olla jo ohitettu kun alkaa käyttämään sweeppiä tai economyä, tiesi sitten virallisesti niistä tai ei.
 
Anyway, olen siis kolmekymppinen dude ja soitellut pienen ikäni skebaa, Bettencourtista Malmsteeniin ja siltä väliltä. Kun tuossa taannoin sain käsiini Paul Gilbertin yhden opetusvideon keksin vasta kiinnittää oikeasti huomiota plektran käyttöön ja juuri tuohon alternate-juttuun. Tietty Ynkkä-jutujen kautta on tullut erilaiset sweep-jutut ja näin, mutta noin yleensä ottaen minulle soittaminen, soittotyyli on tullut luonnostaan, ilman hirveätä punnertamista ja miettimistä mihin suuntaa sitä plektraa pitää laittaa jne. (Olen siis vain soitellut ihan soittamisen riemusta, ilman että olen halunnut olla joku Ynkkä tai vastaava..) Kuitenkin, kun olen tutustunut näihin plektrankäytön ihmeellisiin termeihinkin, olen keksinyt käyttäväni aika vahvasti economy picking -tekniikkaa.
 
Tuossa taannoin taisin kirjoittaa johonkin aiheeseen liittyvään keskusteluun täällä, että miksi ihmeessä käyttää alternateä kun economylla saa soitettua samat jutut helpommin.. no, itse asiassa suurin osa asteikkojuoksutuksista pystyy soittamaan yhtä nopeasti ja helposti alternatella kuin economyllä - tosin olen huomannut, että ne jutut/skaalat/juoksutukset, joissa on ollut ehkä jonkin verran epävarmuutta (soittaessa economyllä), pystyy soittamaan ns. täysin varmasti alternatella. On siis jotenkin tarkempi ja varmempi touch. Sanotaan yksinkertainen esimerkki; Sonata Arctican Wolf And Raven "se perus juoksutus mitä siinä sahataan edestakas" tökki aina ydessä kohtaa economyllä, mutta nyt alternatella se toimii tosi varmasti ja puhtaasti (Ilmeisesti Liimataisen poika on myös Gilbertin koulukunnan edustaja?)
 
Tiedän, että moni on jo valmis kommentoimaan, että olennaisinta on soittaa niin kuin itsestään parhaalta tuntuu - niinhän se onkin - mutta jos nyt haluan tehdä tarkempaa selontekoa plektratyöskentelystä.. (Haluan olla ehkä sittenkin enemmän kuin tavallinen kitaristi, joka soittaa vain soittamisen riemusta ja kohtalaisen hyvin).
 
Otetaampa esimerkki alternate vs. economy picking tekniikoista; (Siitä huolimatta, että tätä juttua ei ehkä kukaan itseni lisäksi jaksaa lukea ainakaan tätä pidemmälle). On jotenkin hassua huomata, että omassa plektratyöskentelyssäni korkealta E-kieleltä mentäessä matalalle E-kelelle, olen aina käyttänyt pelkästään alternatea, soitin kuinka monta nauhaa per kieli tahansa. (Siitä huolimatta, että käytän toisinpäin tiluttaessani aina economyä - siis oletuksena aloitan Downstrokella - ja kun kyseessä on pariton määrä nauhoja yhdellä kielellä.) Minäpä havainnollistan: Siis kun soitetaan matalalta E-kieleltä korkealle E-kielelle:
 
ECONOMY:
 
E:-------------------------------------------5-6-7--D-U-D-
B:-----------------------------------5-6-7----------D-U-D
G:---------------------------5-6-7------------------D-U-D-
D:-------------------5-6-7--------------------------D-U-D-
A:-----------5-6-7----------------------------------D-U-D-
E:---5-6-7------------------------------------------D-U-D-
 
ALTERNATE:
 
E:-------------------------------------------5-6-7--U-D-U- poikkeaa economysta
B:-----------------------------------5-6-7----------D-U-D
G:---------------------------5-6-7------------------U-D-U- poikkeaa economysta
D:-------------------5-6-7--------------------------D-U-D-
A:-----------5-6-7----------------------------------U-D-U- poikkeaa economystä
E:---5-6-7------------------------------------------D-U-D-
 
Hassua on siis kuinka matalalta siirryttäessä korkealle, kun kyseessä on parillinen määrä (ei esimerkki) nauhoja per kieli, alternate tulee väkisinkin.
 
Eihän siinä mitään hassua ole, sehän sisältyy vuoropikkauksen käsitteeseen.
 
Mun mielestä vuoropikkaus ja downstroke alkuun on lähtökohta, ja jos ei vittu vaan lähe niin sitten täytyy ottaa kovemmat aineet käyttöön. Kyllä se Gilbertikin pyrkii aloittamaan alaspäin. Se on kyllä niin kova jätkä että ei oo paljon väliä vaikka pikkais sivusuunnassa, jutut tulis silti ulos.
Economyssä pitää kääntää plektroitus sormittamalla niin että kieltenvaihdon suunnan vaihtuessa soitetaan parillinen määrä ääniä - ts. pyritään soittamaan aina samaan suuntaan mentäessä pariton määrä ääniä per kieli, suunnanvaihdossa parillinen ja sen jälkeen taas pariton.
 
Tsekkaa economyyn Frank Gambalen speed picking -kirjat ja opetusvideot ja vuoropikkaukseen Gilbertin ja Petruccin videot. Et opi soittamaan mutta saatpa tietoa:D Ai niin, ja tsekkaa Michael Romeon Guitar Chapter, Romeo soittaa molemmilla tavoilla tarpeen mukaan.
 
Economyssä on se huono puoli, että se ei oikein toimi niin sulavasti yleisenä pikkausmetodina kuin vuoropikkaus, kaikkea joutuu kelaamaan vähän enemmän. Aksentointia joutuu myös "tekemään" enemmän. Hyvänä puolena se toimii joissain jutuissa vitun nopeasti.

Mun mielipide: Koska näyttävyys on 50 % soitosta (joskus jopa enemmän...), ei unohdeta nyt sitäkään.
 
Kerro meillekin edes yksi esimerkki millä LP:llä tai CD:llä tuo väite toteutuu.

Suosittelen alternaten opettelemista. Sillä voi sitten soittaa KAIKEN. Puhuit tosta No Boundariesista ja voin sanoa, että kyllä se menee suurella treenillä alternatellakin hyvin. Itse opettelin sen ~vuosi sitten ja se meni sujuvasti ja puhtaasti. Toki treenasin kaikkea hitaasti yhteensä puoli vuotta, että alko kuulostamaa puhtaalta. ;)

Näyttäävyys 50 % - Kerro meillekin edes yksi esimerkki millä LP:llä tai CD:llä tuo väite toteutuu.
 
A) Luultavammin niissä sisäpussien / -kansien kuvissa ?. Harvempi nyt mitään "kaivetaan verkkareissa nenää" kuvia niihin haluaa. Ja varsinkin, jos ne on "soittokuvia", kyllä ne luultavammin on valittu "visuulisesti näyttävimmät" pohjalta.
 
B) Et sitten livenä aio koskaan soittaa ?
 
Kun yleisö seisoo jossain 20 metrin päässä, ei enää kovin pienet liikkeet näy tai välity. Ton tajus aikoinaan, kun näki aikoinaan ittensä videolta, seisomassa kuin tatti. Ulkoilmakonsertit oli aina jotenkin hankalia. Silloin tajus, miten tärkeää oli saada visuaalinen puoli kuntoon ja kuinka paljon kaikkea täytyi ylikorostaa.

Tuon hankaluuden tuohon tuo ainakin omalla kohdallani juurikin se että kun normaalisti on tottunut siihen että esim. ykkösellä tulee se aksentti aina alas pikkattuna, niin economyä käyttäessä se aksentti saattaa tulla tilanteesta riippuen ylös tai alas.
 
Tähän mä haluan kyllä sanoa oman mielipiteeni. Dynamiikka ja nuottien aksentointi on osa hyvää fraseerausta. Lähestulkoon kaikki soittajat, jotka sitä tekevät kuulostavat noin niinkun keskimäärin musikaalisemmilta kuin ne, jotka sitä eivät tee. John Petrucci neuvoo Rock Dipicline -opetusvideollaan, että kannattaa aksentoida ensimmäinen neljästä iskusta, jolloin tietää aina, missä mennään. En voisi olla enempää eri mieltä asiasta. Ehkäpä tämä on syynä, miksi hänen soittonsa ei ns. groovaa samalla tavalla kuin monien muiden soitto.
 
Mielestäni kannattaa opetella nimenomaan tasainen pikkaus. Kun homma alkaa jotenkin luistaa, alkaa opetella nuottien aksentointia niin, että pystyy aksentoimaan tasan sen nuotin jonka haluaa. Tässä tulee peliin oma musikaalisuus. Minulla ainakin korva sanoo todella nopeasti, että mitkä nuotit pitää aksentoida, jos haluan fraasin groovaamaan tietyllä tavalla.
 
Tietysti, mitä enemmän säröä soundissa on, sitä vähemmän merkitystä aksentoinnilla on. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei sitä kannattaisi harjoitella. Siinä vaiheessa kun aksentointi ei kuulu soitossa, säröä on jo aikamoinen määrä. Juurikin hevissä monet tykkäävät juoksutuksista, jotka ovat mahdollisimman tasaisesti soitettu. Sekin on yksi vaihtoehto, mutta sen ei pitäisi olla ainoa mahdollinen vaihtoehto. Aksentoinnin merkitys korostuu vielä lisää, kun hypätään hevigenren ulkopuolelle (ko. genre suurimmalla osalla keskustelijoilla kai on mielessä näissä pikkausta käsittelevissä ketjuissa). On aivan toivotonta yrittää soittaa jazz- tai lattarisooloa aivan tasaisesti ilman mitään dynamiikkaa. Nuotit ja rytmit voivat olla oikein, mutta useimpien näistä tyyleistä diggaavien mielestä jotain on silti "pielessä".
 
Ja kyllähän "rokkikitaristeistakin" näitä erinomaisen hyvin dynamiikkaa käyttäviä kitaristeja löytyy, Nuno Bettencourt nyt ihan ensimmäisenä tulee mieleen. Ja syy sille, että monet hevikitaristit (anteeksi nyt tämä lokeointi) kiinnitä huomiota dynamiikkaan ei varmasti ole se, etteikö se kuulostaisi hyvältä ko. genressä. Esim. downstrokeillahan juuri tätä tiettyä fraseerausta/dynamiikkaa/aksentointia (kaikki hieman eri asioita, joista tässä yhteydessä kuitenkin voidaan puhua) haetaan. Miksei siis kannattaisi kiinnittää siihen huomiota soolosoitossakin.

Economysta ja alternatesta vielä pari sanaa. Ne eivät ole vastakohtia toisilleen, eikä niiden pitäisi sulkea pois toisiansa. Joissakin jutuissa alternate toimii paremmin, joissain economy. Economylla pääsee aivan varmasti nopemmin, ja toisinaan tämä voi olla toivottavaa. Tekniikka on myös mahdollista treenata todella tasaiseksi. Alternatella ei pääse kieltenvaihdoissa yhtä nopeasti, mutta sillä on paljon helpompi hallita dynamiikkaa ja aksentointia. Dynamiikkaan pystyy toki vaikuttamaan myös economylla, mutta sweep-kohdissa se on usein kohtuuttoman hankalaa.
 
Summa summarum: Se mikä economylla dynamiikassa hävitään, voitetaan nopeudessa. Riippuu täysin tilanteesta, kumpaa kannattaa käyttää.

Economysta ja alternatesta vielä pari sanaa. Ne eivät ole vastakohtia toisilleen, eikä niiden pitäisi sulkea pois toisiansa.
 
Nimen omaan. Juuri siksi minua ihmetyttää se asenne mitä joillakin on. Minulle on muutamaankin otteeseen täällä m-netissä sanottu(siis koko sinä aikana kun olen täällä käynyt) että kannattaa luopua economysta ja opetella alternate. Asenne on yleensäkin näillä tyypeillä ollut että economy on kaikin puoli väärin ja jos sitä käyttää niin tekee väärin. Miten niin? Eikö ole tärkeintä että saa soitettua sen mitä aikoo? Tottakai ymmärrän että alternate on hyvä hallita ja jos minulle tulee eteen että joku homma on hankala pikata niin tottakai katson että onnistuuko se jos pikkaankin näin. Mutta en käsitä sitä kun sanotaan että älkää opetelko economya vaan opetelkaa alternate, economy on perseestä. Peace! :)

Tähän mä haluan kyllä sanoa oman mielipiteeni. Dynamiikka ja nuottien aksentointi on osa hyvää fraseerausta. Lähestulkoon kaikki soittajat, jotka sitä tekevät kuulostavat noin niinkun keskimäärin musikaalisemmilta kuin ne, jotka sitä eivät tee. John Petrucci neuvoo Rock Dipicline -opetusvideollaan, että kannattaa aksentoida ensimmäinen neljästä iskusta, jolloin tietää aina, missä mennään. En voisi olla enempää eri mieltä asiasta. Ehkäpä tämä on syynä, miksi hänen soittonsa ei ns. groovaa samalla tavalla kuin monien muiden soitto.
 
Kuunteles ny vähän sitä Petruccia. Se aksentoi silloin neljän ryhmän ekaa iskua kun se on musikaalista. Mietitäänpä hetki mistä musiikkiin muodostuu pulssi/iskut/klave? Siitä missä tekstuurissa on vahvimmat iskut/musiikilliset huippukohdat. Toisin sanoen, jos soittaa tukutuku-kompin päälle tempossa 200 kuudestoistaosaa, aksentoitavat iskut sattuvat olemaan juurikin niiden neljän ryhmien ekoilla iskuilla. Kun soitetaan jotain muuta, klave muuttuu.
 
Lisäksi edellä mainitussa tilanteessa saa olla melkonen esko että A) pystyy soittamaan niitä kuudestoistaosia, B) pystyy soittamaan musikaalisesti, tai C) pystyy soittamaan jotain hassusti aksentoitua siten, että edelleen kuulostaa musikaaliselta.
 
Mitä harvemmassa iskutus/klave on, sitä enemmän välissä ehtii säätää kaikkea.
 
Lisäksi kitara ei ole niin ketterä soitin, että todella korkeissa tempoissa voisi aksentoida mitä tahansa ääniä (tai edes voisi soittaa mitä tahansa ääniä). Tällöin on järkevää pyrkiä pitämään soittamansa asia rytmisesti mahdollisimman jäntevänä - aksentointi tapahtuu itsestään kuitenkin fraasien muodostamien musiikillisten jännite-erojen kautta.
Kehotan taas kuuntelemaan klassisia soittajia jotka tikuttavat menemään jotain kuudestoistaosakamaa (vaiks Itzhak Perlman). Kaikkein musikaalisimmilta kuulostavat ne, joilla homma pysyy mahdollisimman selkeältä ja jäsennellyltä. Tämä vaatii sitä että soitosta paljastuu musiikin rytminen hahmo - toisin sanoen niitä kuudestoistaosaryhmien ekoja ääniä aksentoidaan, mieluusti vielä ykkösellä olevaa vähän enemmän. Jos kuudestoistaosissa ruvetaan aksentoimaan keskellä olevia kuudestoistaosia niin kuin ne olisivat vahvoilla tahdinosilla, isku siirtyy.
 
Mun mielestä sä taas sotket asioita keskenään. Siitä ollaan varmasti yhtä mieltä, että useimmat hevisoittajat kuulostavat ihan kamalilta, mutta mun mielestä sä etsit syitä aivan väärästä päästä.
Tästä pääsemmekin siihen, että mun mielestä hevipasasien ongelma on yksinkertaisesti ihan vaan siinä, että useat eivät soita mitään musiikillisesti kiintoisaa. Jos soitetaan toonika- ja dominanttikolmisointuarpeggioita (ja se pakollinen dimi!) alhaalta ylös ja takaisin on ihan sama vaikka soittamassa olisi Franz Liszt, paskalta se kuulostaisi silti.
Niissä ei ole mitään muuta aksentoitavaa kuin se ykkönen.
 
Sori sekava teksti, mä oon tooosi väsyny.