Bänditoiminta ›

Ekalla keikallamme olosuhteet olivat suhteellisen huonot (lue: aivan järkyttävät), ainakin meidän kaltaiselle grindcore-thrash-death-riehumis-mölinäbändille.
 
Ensinnäkin: "Lava" oli sellainen nokkospuskan keskelle pystytetty hökötys, joka oli niin pieni, että nelihenkisellä "peruskokoonpano"-bändilläkin (laulu/basso, kitara, kitara/laulu, rummut) oli täysi työ saada kamat mahtumaan lavalle ja mahtua jotenkin vielä soittamaankin siinä.
 
No, ei tämä vielä mitään. Heti keikan alussa huomasimme, että tämä shöy menee meidän osalta nyt päin helvettiä ja rankasti. Rumpali pudotti kapulat ensimmäisen biisin puolessavälissä, laulajalla-basistilla oli juuri puhjenneesta flunssasta johtuen kurkku aivan paskana, joten huutaminen ja örinä kuulostivat varsin mielenkiintoiselta.(Toisin sanoen: Välillä ei ulos tullut mitään muuta, kuin pelkkää epäselvää vinkunaa ja pihinää) Minä siinä sitten yritin häntä parhaani mukaan paikkailla aina, kun tuntui että ääni loppuu. Viimeisen biisin jouduin vokalisoimaan jo miltei kokonaan yksin. Lisäksi sama kaveri veti riehumisensa ja moshaamisensa välillä niin överiksi, että meinasi pari kertaa olla viittä vaille, ettei mies pudonnut lavalta. Ennen keikkaa nautitulla reilulla "rohkaisuryypyllä" oli varmasti osuutta asiaan. Kaiken lisäksi koko keikan ajan satoi ja tuuli aivan helevetisti ja tottakai sattui tuulemaankin juuri lavan suuntaan, joten kaikki sadevesi tuli helvetillisellä paineella naamalle ja soittokamojen päälle. Lavassa kun ei minkäänlaista kattoa ollut juuri nimeksikään. Pieni olematon "räystäs" vain, joka ei kunnon sateen sattuessa suojaa yhtään miltään.
 
Muutenkin kyseisen "festivaalin" järjestelyt olivat täysin hanurista ja yleisössämmekin lähinnä vain jotain tuttuja urpoja, jotka olivat tulleet vittuilemaan. No ei siinä mitää, vittuilimme sitten takaisin senkin edestä.
 
Niin että sellainen kiva tapaus se meidän eka keikka oli tuossa muutama vuosi taaksepäin. Voin kyllä sanoa, että jälkeenpäin otti kivasti kuuppaan. Nykyään lähinnä naurattaa.

Kuullosti kyllä lupaavalta tuo edellinen... Mutta eikait sitä pienet vastoinkäymiset haittaa jos vaan meininki pysyy kasassa ja yllä.
 
Meidän nykysen bändin eka keikka oli varsin miellyttävä järjestelyistä lähtien, kun sai ite tehdä äänentoiston ja lavan niinkuin halusi. Keikka oli liikuntahallissa ja soittajat oli näyttämöllä. Joten siltä osin kaikki oli kunnossa eikä mitään moittimista.
 
Itse keikkakin alkoi varsin mukavasti parilla perus rokki biisillä. Sitte päästiin yhteen instrumentaali ralliin jossa on toistuva kitarasoolo/melodia. No siinä ekalla kertaa huomasin soolon puolessa välissä kielen olevan katki. Basisti, rumpali ja komppikitaristi oli aluks tieten aluks että mitäs helvettiä tämä nyt on. Sitten siitä kuitenkin sain bändin ohjattua a-osaan jossa yks kitara riittää mainiosti. Äkkiä varakitaraa piuhan päähän ja eiku kunnialla keikka loppuun. :)
 
Yleisöäki keikalla oli ihan kiitettävästi... n.300 ulkomaalaista vaihto-oppilasta + paikallisia kavereita täällä käsivarren 2500-asukkaan kylässä nimeltä Muonio. Keikka kesti about tunnin ja meininki oli kyllä katossa.

Taisi olla Toukofest-tapahtumassa, kun olin seitsemännellä luokalla. Yleisöähän siellä oli ja tuntui mahtavalta soittaa, vedettiin Iron Maidenin Rainmaker ja Twisted Sisterin Burn In Hell. Olihan se kyllä hieno tunne. Ja onhan se edelleen keikalla hieno tunne.
 
e: pianoa toki on tullut erilaisissa tilaisuuksissa soiteltua jostain 7-8 ikävoden paikkeilta vähän väliä, kerran jopa soittoa näytettiin Keski-Suomen uutisissa.

Noniin. Tulihan sekin tehtyä.
 
Bändimme osallistui Nuori kulttuuri tapahtumaan ja suuntasi alue karsintoihin Korpilahdelle. Ei jännittänyt, paitsi nais vokalistia jonkun verran. No sitten noustiin lavalle vielä tunti ennen omaa esitystä laittamaan kamat kuntoon samalla kun yleisölle ja tuomareilla tarjoiltiin ruokaa.
 
Kaikki oli reilassa. Alkuun heitin jotain typerää läppää, mikä kuiteskin ilmeisesti oli mukamas hauskaa..(?)
Kuulin itse ainakin kaikki soittimet ja hyvin tuntui soittokin pelaavan. Fiilis lavalla oli aika hyvä vaikka ei sitä edes meinannut tajuta missä oli. Ei siinä kuitenkaan ihan tikkuna seisottu. Yleisöä oli paljon ja ilmeisesti olivat kylläisiä ja nauttivat esityksestä. Biisi tuntui menneen hetkessä ohitse. Tämän jälkeen hypättiin lavalta ja suuntasimme kuuntelemaan tuomariston palautetta.
 
Ei jäänyt palautteesta paljoa käteen. Ainakaan mitään sellaista mistä voisi vaarin ottaa, mutta eipä tullut pahemmin negatiivistiakaan palautetta. Tänään sitä sitten odotetaan että päästäiskö jatkoon.
 
Edit: Ja jatkossa ollaan... Turkuun sitten :)

No meidän keikka on vasta tulossa tässä ihan kohta vaan ollaan me kerran esiinnytty jo bändi-kisassa :) Porukkaa oli niin vähän että ei voi keikaksi kutsua :D Meni ihmeen hyvin kuitenkin vaikka laulaja ei uskaltanu sanoa mitään väli speakejä, mutta kuitenkin :D Saatiin tuomaristoltakin ihan mukavaa palautetta...

Meillä taisi olla harvinainen onni kun keikkapaikka oli hyvä ja miksaus pelasi ja kamat oli yhteiskäytössä bändien kesken, joten lavalle ei tarttenut omia "laatu"-vermeitä viedä. Keikka sujui loistavasti joskin sen rohkaisuryypyn jättäminen väliin ennen keikkaa aiheutti porukassa lievää hermoilua joten keikan alussa tuli melkoisia töppejä:-) Porukkaa oli laskettu tulevan paikalle hyvässä lykyssä 100-150 henkeä mutta lopulta maksanutta yleisöä olikin yli 230 henkeä, joskin kaikki eivät olleet paikalla kaiken aikaa ja heitä kertyi sinne pitkin iltaa:-) Yksi ihminen vietiin ambulanssilla sairaalaan kun oli "alkoholittomassa" nuorten tapahtumassa maistellut 80% vodkaa. Neljä yhtyettä aina hardrockista brutaaliin döttikseen oli ja me jotain siitä väliltä:-)

No tuota, oma ensimmäinen keikkani on vasta edessä. Huomenna(23.3) olisi tarkoitus suunnata naamat kohti Hämeenlinnaa The Happiest Zygote nimeä kantavan räkäisen grunge pumpun kanssa. Jännitystä lieventää hieman se, että illassa soittaa meidän lisäksi kolme muuta orkesteria, ja kaikki ovat enemmän tai vähemmän samaan tyylilajiin luokiteltavia bändejä. Yleisöäkin pitäisi olla ihan nasevasti, ettei tartte ekaa keikkaa tyhjälle ja kaikuvalle salille vetää.
Ja onhan tämä ensimmäinen keikka myös nykyisellä kokoonpanollakin, että jännittävä reissu tulee :). Tästä se sitten lähtee.

Eka keikka tais olla joskus 70 -luvun loppupuolella, kaverin himassa soitettiin tutuille ja sukulaisille mahtishow, omia biisejä. Olimme varmaan noin 7-8v. Bändin nimi oli "Heitto & Maha" - mulla oli tätä elopainoa jo silloin, ja kaverilla oli rockabillyletti...
 
Tää keikka on kuulemma tallessa kelanauhalla vielä, pitää restauroida se talteen ;-)
 
Ekan kerran kotipiirin ulkopuolella tuli varmaan vedettyä punkkia jossain koulun puurojuhlassa, tai sit kirkon nuorisotilassa varhaisteini-iässä.
 
En oo varma oliko nimenomaan se ihan eka "oikea" keikka jossa sattui hauskasti (vaikka silloin nolottikin): Silloinen rumpalimme ei ihan muistanut ekan biisin lopetusta, joten sopivat laulajan kanssa että laulaja pogoo biisin loppumisen merkiksi.
 
No, keikka alkaa, ja vokalisti innostuu jo biisin intron aikana hyppimään... jolloin rumpali lopetti kuin seinään - taisi jännittää vähän...
 
Biisin kestoksi tuli jotain 12 sek ,-)

Meidän bändi veti ekan keikkansa viime joulun alla erään urheiluseuran joulujuhlassa. Esiintymispaikkana oli iso sali ja yleisöä reliut 200.
 
Kaikki meni kyllä erittäinkin jouhevasti. Saatiin mennä laittelemaan laitteita kasaan jo pari tuntia ennen tilaisuuden alkua, ja kerettiin tehdä ihan kunnollinen saundtsekki. Settilistassa oli viisi suomirock / pop coveria, tää tyylisuunta oli järjestäjän/tilaajan toivomus. Mukavaa oli ja yleisö oli hyvin mukana koko setin ajan.
 
Eka biisi oli soitannollisesti kaikkein haastavin, ja olinki koko biisin ajan ihan jäässä. Keikka nauhoitettiin, totta kai, ja just ekan biisin aikana kuuluu omasta bassosta valtava määrä soittovirheitä, mutta ei sen antanu häiritä menoa. Keikan jälkeen oli koko bändillä fiilikset ihan katossa ja loppuilta menikin sitte ryypätessä ja keikkaa kerratessa.

Noniin. Tulihan sekin tehtyä.
 
Bändimme osallistui Nuori kulttuuri tapahtumaan ja suuntasi alue karsintoihin Korpilahdelle. Ei jännittänyt, paitsi nais vokalistia jonkun verran. No sitten noustiin lavalle vielä tunti ennen omaa esitystä laittamaan kamat kuntoon samalla kun yleisölle ja tuomareilla tarjoiltiin ruokaa.
 
Kaikki oli reilassa. Alkuun heitin jotain typerää läppää, mikä kuiteskin ilmeisesti oli mukamas hauskaa..(?)
Kuulin itse ainakin kaikki soittimet ja hyvin tuntui soittokin pelaavan. Fiilis lavalla oli aika hyvä vaikka ei sitä edes meinannut tajuta missä oli. Ei siinä kuitenkaan ihan tikkuna seisottu. Yleisöä oli paljon ja ilmeisesti olivat kylläisiä ja nauttivat esityksestä. Biisi tuntui menneen hetkessä ohitse. Tämän jälkeen hypättiin lavalta ja suuntasimme kuuntelemaan tuomariston palautetta.
 
Ei jäänyt palautteesta paljoa käteen. Ainakaan mitään sellaista mistä voisi vaarin ottaa, mutta eipä tullut pahemmin negatiivistiakaan palautetta. Tänään sitä sitten odotetaan että päästäiskö jatkoon.
 
Edit: Ja jatkossa ollaan... Turkuun sitten :)
 
Eipä tuota korpilahen repäsyä ainakaan meidän osalta vielä keikaks voi sanoo :D Se oli lähinnä "lavalle mars, biis käyntiin, ja pois". Ei ehtiny ees jänskäämään :). Puoli tuntia lisää soittoaikaa olis tarvinnu olla IMO.
 
Ei sinnne Turkuun pääseminen mitään ihmeitä vaatinut. Kaikki meidän ikäsarjan bändithän sinne meni :)
 
Tommoset bändikaselmukset on kyllä sikäli hyviä että pääsee näkemään miten vähän sitä osaakaan soittaa treenikämpän ulkopuolella. Itsestä tuntuu että heiluu kun heinämies ja jälkeenpäin video kertoo karusti että seiso (tai istu ehhehe) täysin paskat housussa. Oman Ekan Keikan kattominen videolta jokaiselle on yhtä helvettiä.
 
Menipä offtopiciks.. meitin eka keikka.. Keskustan torilla rekan lavalla :D
5 tai 6 biisiä vedettiin ja pirun hauskaa oli :D Vesisade alko sillä sekunilla kun meijän setti alko. Kauheeta oli jälkeenpäin kattoo videoo mutta siitä ainaki oppi kuinka tyhmältä näyttää :)

Eipä tuota korpilahen repäsyä ainakaan meidän osalta vielä keikaks voi sanoo :D Se oli lähinnä "lavalle mars, biis käyntiin, ja pois". Ei ehtiny ees jänskäämään :). Puoli tuntia lisää soittoaikaa olis tarvinnu olla IMO.
 
Ehkäpä näin, mutta oli se kuitenkin ensimmäinen esiinytymisemme. Ihan klubi keikkojako sitten pitäisi odotella? Kyllä täällä aika monet on sanonu ekaksi keikakseen koulussa esiintymisen joten kyllä minä tuon meidänkin esiintymisen tähän ketjuun laskisin.
Kilpailette vähän eri sarjassa kuin me, jos puhutaan vaikka kokemuksesta ja soitosta. Nih.

Ehkäpä näin, mutta oli se kuitenkin ensimmäinen esiinytymisemme. Ihan klubi keikkojako sitten pitäisi odotella? Kyllä täällä aika monet on sanonu ekaksi keikakseen koulussa esiintymisen joten kyllä minä tuon meidänkin esiintymisen tähän ketjuun laskisin.
Kilpailette vähän eri sarjassa kuin me, jos puhutaan vaikka kokemuksesta ja soitosta. Nih.
 
Siksipä tuo "meidän osalta".
 
Tottakai tuo oli teidän eka keikka sanan varsinaisessa merkityksessä, ei siinä mitään :D Mutta et voi olla myöntämättä että muutama lisäminuutti soittoaikaan olisi tehnyt eetvarttia.
Muuten.. Musiikissa EI voi kilpailla mistään. Siksipä sana "bändikilpailu" pitäisi mun mielestä kieltää tommosista..
 
Ei pitäisi kyllä sanoo mitään koskaan kun aina joku vetää herneet nenään :):)
 
Offtopic seis :)

Ei pitäisi kyllä sanoo mitään koskaan kun aina joku vetää herneet nenään :):)
 
Offtopic seis :)
 
Ahaa? ok
 
Kyllä siellä mielellään jonkun muunkin biisiin olisi vielä vetänyt. Meillä nyt sattumoisin kaikki biisit lähentelevät sitä kymmentä minuuttia joten ei auttanut kuin valita yksi hyvä biisi. Olet oikeassa siinä että muusikkia on turha lähteä vertailemaan, mutta kyllähän tuolla se ainakin nähdään että kenen musiikista tuomarit pitävät eniten. Kun musiikista puhutaan niin kaikki on kiinni mielipiteistä, niinkuin aika moni muukin asia.

No tulihan vedettyä se eka lämppäri-keikka perjantaina.. Mä olin uutena solistina ensimmäistä kertaa kokoonpanon mukana, joten oli lievästi sanottuna hermostunut olo jokunen tunti ennen lavalle astumista.
Kaikki meni kuitenkin hienosti. En jännittänyt, vaan nautin olostani täysin siemauksin. Pojat soittivat tasaisen varmasti. 11 blues-coveria vedettiin ja yleisöä oli pubissa sellainen 100-120 henkeä, eli tupa täynnä. Tunnustan... Yhden konjakin otin juuri ennen lavalle astumista - ääntä avaamaan ;) Palaute oli mahtavaa ja tästä on hyvä lähteä hiomaan kuvioita. Nyt on todellisen epätodellinen olo. Oliko se tosiaan siinä? Mitäs nyt sitten...

Ensimmäinen live-esiintymiseni oli jossain koulun joulu- tai kevätjuhlassa, jossa vedin Chopinin Nocturnen no. 20 C# mollissa. Ikää oli 9 tai 10 vuotta ja muistan tuosta vain, että jännitti ihan käsittämättömästi. En tiedä onko tuosta jäänyt jotain syviä lapsuudentraumoja mutta inhoan vieläkin soolona esiintymistä edes pelkän avovaimon kuullen. Heti jos on edes yksi viulisti tai sellisti kaverina niin tuntuu paremmalta. (Nämä siis yleensä hautajaisissa ja muissa tuttujen kemuissa. En tosiaankaan ole mikään konserttipianisti).
 
Ensimmäisen bändikeikkani heitin tavalliseen tapaan koulun musiikkifestareilla 14-vuotiaana. Soitimme pääosin covereita esim. Deep Purplelta, ZZ-Topilta ja Metallicalta, sekä ainoan oman biisimme. Tällä keikalla opin kantapään kautta kaksi tulevien vetojen kannalta tärkeää juttua: pimeällä ja savuisella lavalla ilman silmälaseja ei näe kovin hyvin soundienvaihtonappuloita, eikä välttämättä koskettimiakaan ja vessassa on hyvä käydä ennen showta.
 
Eka "oikea" keikka oli 17-vuotiaana kun kaverin kaverin power-metal bändi pyysi minua tuuraamaan hommat lopettanutta kosketinsoittajaansa paikalliseen rock baariin sovitulle keikalle. Kerkesimme järjestää kahdet treenit viikossa ennen keikkaa mutta opiskelin kyllä biisejä tiukasti kotonakin. Musiikki oli kyllä sietämättömän huonoa (jälkeenpäin selvisi, että se edellinen kosketinsoittaja oli samaa mieltä) mutta keikka oli kieltämättä nautittava. Intouduimme jopa pitämään mauttoman soolotilutusskabaan kitaristin kanssa. Yleisö tykkäsi ja sitä oli paljon, kun vuonna -98 ei heviä päässyt ihan joka viikko kuuntelemaan. Ainoa oma kommellukseni keikalla oli kun laulaja ilmoitti seuraavan biisin nimen ja piti pientä puuskutustaukoa, minä aloin jo tilutella kuulutetun biisin cembalointroa, vaikka vokalistilla oli vielä enemmänkin sanottavaa. Tyyppi sitten tyylikkäästi pysäytti minut ja kertoi asiansa loppuun ennenkuin aloitin uudestaan.

Taitaa olla eka keikka paras keikka minkä olen tähän mennessä vetänyt. Tosin ei välttämättä soitannollisesti, mutta jotenkin siinä ekalla keikalla tuli eläydyttyä huomattavasti enemmän koska se oli unelmien täyttymys silloin ja paljon isompi asia minulle kuin vain soittaa yleisön edessä.

Ohan tässä tullu esiinnyttyä, koulun juhlissa, kirkossa, juhlissa, kirkossa, juhlissa ja vielä kerran kirkossa. Silti en henkilökohtaisesti laske noista mitään esiintymiseksi, vaikka on suhteellisen isoillekkin yleisöille soittanut.
 
Eikös ne juuri esiintymisiä silloin ole, mutta eivät keikkoja?

Eikös ne juuri esiintymisiä silloin ole, mutta eivät keikkoja?
 
Ääääh, mukava kirjoitusvirhe =D Juurikin tarkoitin, että en niitä keikoiksi laske!
 
Tack.

Juu, eka keikka oli tossa 5.5 Itä-häme band challenge kilpailussa, Heinolassa.
Kävi hieman köpelösti kun ennen oman bändin alotusta laitoin kitaran nojaamaan styrkkaria vaste ku menin hetkeksi pois ja ku tulin takasi ja oltiin valmiina alottamaa ni kieli oli poikki vaikka oli ehjä ennen ku lähin pois.
Sitte piti oottaa muutama minuutti että mulle haettaisi sitte toinen kitara ja päästii alottamaa. Kitaroista ei kuulunu siellä lavalla sitte yhtään mitään (kuului kyllä yleisölle) ja muutama kohta meni sen takia päin seiniä ja sensemmosta kävi. Mutta iha ok meininki muute oli ekaksi keikaksi.
Pitää musitaa varautua tommosiin juttuihin huolellisemmin ensi keikalla :I