Studiotyöskentely ›

http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=16&t=50706
 
Lukaiseppa tuo, jos et vielä huomannut.

Miksailen tässä levyäni. Olen kuitenkin sellainen tee-se-itse mies, ja jäänyt teoria vähemmälle. Mitkä tekijät ovat mielestänne olleellisimpia soundin selkeyden kannalta?
 
Hyvä sovitus.

Suoraviivaisin tyyli on leikata EQ:lla aina kaikki alapää pois minkä kestää. Eli siihen asti kunnes leikkaaminen vaikuttaa soundiin liikaa (maun mukaan). Jos on hevanderi kyseessä, niin kitaroista kestää leikata kaikki yli 12 kHz kylmästi pois - sen alueen täyttää pellit, syntikat ja osa vokaaleista.
 
Mikään ei tee kokonaissoundia tukkoisemmaksi kuin leikkaamatta jätetyt instrumentit. Lähes kaikesta löytyy niitä mölysoundeja jotka eivät "kuulu" instrumentin oikeaan soundiin. Leikkaamalla ne, selkeytyy kokonaismiksaus huomattavasti. Kaikista pahin sotkija on yllättävästi syntikka, vaikka soittaisi korkeita melodioita. Niissä on lähes poikkeuksetta sitä matalaa mölyä.

Suoraviivaisin tyyli on leikata EQ:lla aina kaikki alapää pois minkä kestää. Eli siihen asti kunnes leikkaaminen vaikuttaa soundiin liikaa (maun mukaan). Jos on hevanderi kyseessä, niin kitaroista kestää leikata kaikki yli 12 kHz kylmästi pois - sen alueen täyttää pellit, syntikat ja osa vokaaleista.
 
Mikään ei tee kokonaissoundia tukkoisemmaksi kuin leikkaamatta jätetyt instrumentit. Lähes kaikesta löytyy niitä mölysoundeja jotka eivät "kuulu" instrumentin oikeaan soundiin. Leikkaamalla ne, selkeytyy kokonaismiksaus huomattavasti. Kaikista pahin sotkija on yllättävästi syntikka, vaikka soittaisi korkeita melodioita. Niissä on lähes poikkeuksetta sitä matalaa mölyä.
 
No ei se kyllä ihan näin yksioikoisesti ole. Jos sä leikkaat instrumenteista tylysti kaikki fundamentaalisten taajuuksien ulkopuolelta poikkee, niin sä tuhoat samalla myös ylä ja alaharmooniset taajuudet, jolloin soundista tulee ohut ja harmoonisesti köyhä.

No ei se kyllä ihan näin yksioikoisesti ole. Jos sä leikkaat instrumenteista tylysti kaikki fundamentaalisten taajuuksien ulkopuolelta poikkee, niin sä tuhoat samalla myös ylä ja alaharmooniset taajuudet, jolloin soundista tulee ohut ja harmoonisesti köyhä.
 
Siksi sanoinkin:
 
Eli siihen asti kunnes leikkaaminen vaikuttaa soundiin liikaa (maun mukaan)
 
Pääasiassa ainakin itsellä se tuntuu menevän näin:
 
Kitarat - ylipäästö @ 80 Hz
Basso - ylipäästö @ 30 Hz
Overhead - ylipäästö @ 500 Hz
Basari - ylipäästö @ 30 Hz
Virveli - ylipäästö @ 120 Hz
Syntikat - ylipäästö @ 100 Hz tai jopa kilohertsien luokassa, riippuen soundityypistä.
Vokaalit - ylipäästö @ 150 Hz (tai ei ollenkaan, riippuu vähän mistä roikkuu)
 
Eli ei siis mitään hirmuisen rajuja leikkailuja. Alipäästöä en käytä kovin paljoa, muuta kuin kitaroissa. Näin sivuseikkana, monen monituiset kitarakaapit eivät edes kummoisesti toista niin korkeita taajuuksia kuin mitä esim. 12 kHz alipäästö leikkaa. Kitarasoolot ovat kuitenkin oma eläin, mutta kitarat noin yleisesti. Sieltä löytyy vain pistäviä kihinöitä.
 
Jos tutkit soundia vain soolotellen, niin silloin miksatut soundit voivat kuulostaa omituisilta. Mutta musiikki nyt sattuu olemaan kokonaisuus, ja sellaiseksi se myös miksataan :)

Pääasiassa ainakin itsellä se tuntuu menevän näin:
 
Kitarat - ylipäästö @ 80 Hz
Basso - ylipäästö @ 30 Hz
Overhead - ylipäästö @ 500 Hz
Basari - ylipäästö @ 30 Hz
Virveli - ylipäästö @ 120 Hz
Syntikat - ylipäästö @ 100 Hz tai jopa kilohertsien luokassa, riippuen soundityypistä.
Vokaalit - ylipäästö @ 150 Hz (tai ei ollenkaan, riippuu vähän mistä roikkuu)
 
Mulla ei tulis kyllä mieleenkään lähteä harrastamaan mitään tuollaisia standardileikkauksia. Tuntuu jotenkin turhalta. Kaikki riippuu kuitenkin niin monesta eri osatekijästä.

Mulla ei tulis kyllä mieleenkään lähteä harrastamaan mitään tuollaisia standardileikkauksia. Tuntuu jotenkin turhalta. Kaikki riippuu kuitenkin niin monesta eri osatekijästä.
 
Kyllä noi taas kuulostaa munkin korviin tutuilta - suunnilleen jotain tonsuuntaista se meikäläisenkin botne-eq usein on lopulta. Ja masterissa vielä leikkuri 30-40 Hz alaspäin.

Mitkä tekijät ovat mielestänne olleellisimpia soundin selkeyden kannalta?
 
1. Sovitus. Instrumentaatio.
2. Soiton ja laulun artikulaatio.
 
Vasta kaukana tämän jälkeen tulee eq'lla kikkailu. Itse pidän mössötapauksissa usein parempana tarpeettomien kanavien mykistämistä tai radikaalia hiljentämistä sekä olennaisten fraasien korostamista. Aina on voitava kysyä onko jokin osuus tarpeen - ja vastauksen ollessa kieltävä kirves heilahtaa.
 
Toisaalta äänitteessä voi olla muitakin arvoja kuin mahdollisimman selkeä soundi.

Mulla ei tulis kyllä mieleenkään lähteä harrastamaan mitään tuollaisia standardileikkauksia. Tuntuu jotenkin turhalta. Kaikki riippuu kuitenkin niin monesta eri osatekijästä.
 
Siis nuo ovat yleissuuntaavia itsellä, ei vakioasetuksia. Mutta noin ne pääosin tuntuvat aina päätyvän +/- 5 % tarkkuudella.

Siis nuo ovat yleissuuntaavia itsellä, ei vakioasetuksia. Mutta noin ne pääosin tuntuvat aina päätyvän +/- 5 % tarkkuudella.
 
Mä saatan leikata joitakin paljon ylempääkin. Riippuu niin biisin luonteesta ja sovituksesta yms.

Mä saatan leikata joitakin paljon ylempääkin. Riippuu niin biisin luonteesta ja sovituksesta yms.
 
Kitaroista voi helposti leikata alakerrat n. 150Hz:stä jos kappaleessa on esim. basso.

Kitaroista voi helposti leikata alakerrat n. 150Hz:stä jos kappaleessa on esim. basso.
 
Kyllä toi jo tuntuu aika hurjalta leikkaukselta. Tietty tähän vaikuttaa, että millaisella jyrkkyydellä niitä leikkelee ja kuinka botnekas lähtösoundi on kyseessä.

Mitkä tekijät ovat mielestänne olleellisimpia soundin selkeyden kannalta?
 
vapaassa järjestyksessä...:
 
vaiheet kohdallaan mahd. hyvin...
 
sovitus kunnossa (myös taajuussovitus mietittynä jo ennen äänitystä)
 
turhien taajuuksien siivoaminen (esim. kitarassa on aniharvoin käyttökelpoista matskua 100Hz alla...)
 
maltillinen instrumentaatio (100. raita kitaraa ei enää kasvata soundia)
 
vireet kunnossa (please, ei autotunella/melodynellä)
 
lisäilen kun tulee muuta mieleen.

Mitkä tekijät ovat mielestänne olleellisimpia soundin selkeyden kannalta?
 
Lisään vielä sen oletusarvoisen, mutta siltikin yllättävän yleisen:
 
Tarkat tuplaukset!
 
Mikään ei ole suttuisempaa kuin epätarkasti tuplatut kohdat (vokaalit, kitarat, jne.). Soundiin tulee sellainen reverbintapainen jälkikohina, joka sekoittaa kohdan yhdeksi sutuksi.

Lisään vielä sen oletusarvoisen, mutta siltikin yllättävän yleisen:
Tarkat tuplaukset!
 
Mieluummin ei lainkaan, jos sitä selkeyttä oikeasti haluaa.

Mä tiedänkin, millä Juhani yritti hakea tuota kirkkautta tässä alkuviikosta.

Mä tiedänkin, millä Juhani yritti hakea tuota kirkkautta tässä alkuviikosta.
 
Heh, näin kyllä kävi ja jälkiseuraukset oli aika rankat.
 
Laitan jossain vaiheessa biiseistä näytettä niin voitte kommentoida.

Lisään vielä sen oletusarvoisen, mutta siltikin yllättävän yleisen:
 
Tarkat tuplaukset!
 
Mikään ei ole suttuisempaa kuin epätarkasti tuplatut kohdat (vokaalit, kitarat, jne.). Soundiin tulee sellainen reverbintapainen jälkikohina, joka sekoittaa kohdan yhdeksi sutuksi.
 
Mäen oikeen tajua noita kitaratuplauksia, yleensä se vaan huonontaa lopputulosta. Mulle riittää pari vetoa, parilla eri mikillä ja/tai vahvistimella.

Mäen oikeen tajua noita kitaratuplauksia, yleensä se vaan huonontaa lopputulosta. Mulle riittää pari vetoa, parilla eri mikillä ja/tai vahvistimella.
 
Hevihommissa sitä eniten käytetään. Tulee mukavan suuri soundi.