Koskettimet ›

Mitä tarkoittaa ymmärtää nuotteja vain rajoittuneesti?
 
En varsinaisesti ymmärrä nuotteja kunnolla, mutta pystyn soittamaan nuoteista vieraitakin kappaleita kun näen ja arvioin mistä on kyse. Jos sointumerkintää ei ole lainkaan, tämä hankaloituu.
 
En välttämättä tiedä onko kovin ylhäällä tai alhaalla oleva nuotti e, f, g vaan vertaan kuinka paljon ylempänä se on kuin esim. edellinen ääni. En muista kunnolla monesko osa nuotti on aina kyseessä, vaan senkin arvioin.
 
Luen myös alempaa nuottiviivastoa, mutten muista sen yksittäisten nuottejen korkeuksia välttämättä lainkaan. Pystyn silti huomaamaan jos siinä on joku oleellinen juttu joka pitäisi huomioida.
 
Käytän siis paljonkin nuotteja, mutten ole tutustunut niiden yksityiskohtiin. Luen kahta nuottiriviä, sointumerkintöjä, mutten yksityiskohtaisesti vaan etsien onko jotain oleellista, joka pitäisi huomioida. Loput keksin itse.
 
Nuotejen yhteydestä myös tsekkaan kyseessä olevan kappaleen taustatietoja jos niitä en nuottejen yhteyteen merkattu, niin voin miettiä minkälaisesta tyylistä kenties kysymys.
 
Lisäks mä en kunnolla tajua biisejä minään neljäsosina, kahdeksasosina tai kuudestoistaosina. Rytmit tajuan lähinnä fiilispohjalta enkä laskemalla. Olen hyvä vapaissa rytmeissä ja rytmillisesti mielenkiintoisissa käänteissä, mutta heikompi metronomin tarkassa soitossa.

En varsinaisesti ymmärrä nuotteja kunnolla, mutta pystyn soittamaan nuoteista vieraitakin kappaleita kun näen ja arvioin mistä on kyse. Jos sointumerkintää ei ole lainkaan, tämä hankaloituu.
 
En välttämättä tiedä onko kovin ylhäällä tai alhaalla oleva nuotti e, f, g vaan vertaan kuinka paljon ylempänä se on kuin esim. edellinen ääni. En muista kunnolla monesko osa nuotti on aina kyseessä, vaan senkin arvioin.
 
Luen myös alempaa nuottiviivastoa, mutten muista sen yksittäisten nuottejen korkeuksia välttämättä lainkaan. Pystyn silti huomaamaan jos siinä on joku oleellinen juttu joka pitäisi huomioida.
 
Käytän siis paljonkin nuotteja, mutten ole tutustunut niiden yksityiskohtiin. Luen kahta nuottiriviä, sointumerkintöjä, mutten yksityiskohtaisesti vaan etsien onko jotain oleellista, joka pitäisi huomioida. Loput keksin itse.
 
Nuotejen yhteydestä myös tsekkaan kyseessä olevan kappaleen taustatietoja jos niitä en nuottejen yhteyteen merkattu, niin voin miettiä minkälaisesta tyylistä kenties kysymys.
 
No. Huh. Huh. Eipä tohon ole paljon lisäämistä.

No. Huh. Huh. Eipä tohon ole paljon lisäämistä.
 
Kuis? Mitenkäs sitten pitäs ;-) Meikäläisen tavalla pystyy soittamaan kaikki biisit mitä esim. Toivelaulukirjoissa tai Fake Bookeissa ja tekemään niistä vielä omaperäisen tulkinnan, joka joka tarvittaessa joka kerta erilainen.
 
Pystyy vetää keikalla jopa tuhansia biisejä ja mikä parasta niin onnistuu myös ilman ihmeempää etukäteistreenailua.

Kuis? Mitenkäs sitten pitäs ;-) Meikäläisen tavalla pystyy soittamaan kaikki biisit mitä esim. Toivelaulukirjoissa tai Fake Bookeissa ja tekemään niistä vielä omaperäisen tulkinnan, joka joka tarvittaessa joka kerta erilainen.
 
Pystyy vetää keikalla jopa tuhansia biisejä ja mikä parasta niin onnistuu myös ilman ihmeempää etukäteistreenailua.
 
Mun pisin keikka on 8 tuntia, mutta en mä ehtinyt siinä ajassa kuin noin 100 piisiä.

... tekemään niistä vielä omaperäisen tulkinnan, joka joka tarvittaessa joka kerta erilainen.
 
Tämän uskon. Hyvä meininki!

Sul on hyvä asenne, mä olen ottanut tavoitteeksi, että yritän pystyä vetää kaikki biisit mitä pyydetään tai tulee vastaan. Jos tulee joku vaikea vastaan, menen himaan harjoittelemaan. Monet biisit ei tunnu vaikealta ellei ajattele niitä vaikeiksi. Pitää vaan rohkaistua henkisesti ja innostua niistä niin sitten pystyy vetämään.
 
No. Huh. Huh. Mulle lyövät eteen aina uudet laput. Ja sanovat: 'Kyllähän sinä noista soitat.'
 
'Hei, Hei, musta tuntuu, että mä meen.' Toi oli viimeinen, mutta onnistu.
 
Kaikki biisit on tähän asti kyllä vedetty...

No. Huh. Huh. Mulle lyövät eteen aina uudet laput. Ja sanovat: 'Kyllähän sinä noista soitat.'
 
Onneksi laittaa edes laput! Mä siis tavallaan tajuan nuotteja, mutten osaisi itse kirjoittaa niitä vaikka pystyisin kirjoittamaan jonkinlaisen oman kuvauksen biisin sisällöstä. No, ehkä Nousevan auringon talon saattaisin vaivalla saada kirjoitettua ja Georgia on my mind jäisi jo kirjoittamatta.
 
'Hei, Hei, musta tuntuu, että mä meen.' Toi oli viimeinen, mutta onnistu.
 
Tollasishan biiseissä ei välttämättä tarvi paljoa nuotteja osata ellei sitten esitä niitä yksin.

Onneksi laittaa edes laput! Mä siis tavallaan tajuan nuotteja, mutten osaisi itse kirjoittaa niitä vaikka pystyisin kirjoittamaan jonkinlaisen oman kuvauksen biisin sisällöstä. No, ehkä Nousevan auringon talon saattaisin vaivalla saada kirjoitettua ja Georgia on my mind jäisi jo kirjoittamatta.
 
Toi on hyvä havainto. Tavallaan mäkin tajuan nuotteja, mutta en mä niistä välttämättä mitn ymmärrä... Paska juttu
 
Tollasishan biiseissä ei välttämättä tarvi paljoa nuotteja osata ellei sitten esitä niitä yksin.
 
No ei tosiaan tarvii, paitsi se modulaatio siinä lopussa, kunhan joku sen sanoo että NYT.
 
Olis mulla yks biisi, jota et takuulla soita korvwakuulolta...

En varsinaisesti ymmärrä nuotteja kunnolla, mutta pystyn soittamaan nuoteista vieraitakin kappaleita kun näen ja arvioin mistä on kyse. Jos sointumerkintää ei ole lainkaan, tämä hankaloituu.
 
Elikkäs periaatteessa soitat niinkun silleen primavistakorvakuulolta vähän omin sovituksin vai?
 
Mulla on omasta mielestä hyvä nuotinlukutaito.
 
Korvakuuloltakin on ihan kiva soitella kaikenlaista. Oikeastaan jo jos vain kuuntelen jotaan suht yksinkertasta melodiaa ja musiikkia ja jos ei oo parempaakaan tekemistä niin alan mielessäni "soittamaan koskettimilla" melodiaa ja analysoimaan sointuja ja sointukulkuja. Sitten kun pystyy erittelemään vielä eri soittimet ja seuraamaan niiden kulkuja niin se onkin ihan mielenkiintoista. Hevibiiseissä tuo ei välttämättä onnistu...
 
Sit tuttujen biisien ja sointukulkujen perusteella on hienoa lähteä improvisoimaan jotakin ja vähän varioida. Vielä kun tuntee sointujen teoreettiset pohjat niin se on kuin piste i:n päälle. Voi soittaessa analysoida soittamiaan sointuja ja melodioita ja niistä saisi helposti omia biisejäkin tehtyä.. :D

Elikkäs periaatteessa soitat niinkun silleen primavistakorvakuulolta vähän omin sovituksin vai?
 
Ei ihan niinkään, vaan nuotit sointuineen on mulle tärkeä, mutta ei mikään absoluuttinen "kartta" siitä mitä kannattaa tehdä. Vähän sama kuin ei tunne kaikkia karttamerkintöjä, mutta tietää pääperiaatteet.
 
Jos soitan bluesia, niin se on korvakuulolta toisin kuin Toivelaulukirjan biisit.
 
Voi olla, että aloitan jollain kotikuntoisella introlla, mutta varsinainen biisi voi olla hyvinkin lähelle nuottimerkinnän mukainen.
 
Sit tuttujen biisien ja sointukulkujen perusteella on hienoa lähteä improvisoimaan jotakin ja vähän varioida.
 
Sointumerkinnät paljon helpompia kuin nuottimerkinnät. Nuottimerkinnöissä helposti sekottaa jos on paljon ylennys- tai alennusmerkkejä ja nämä nuotit suurella hajonnalla, ettei meinaa kunnolla huomata mikä olikaan ylennetty ja alennettu.
 
Minulle riittää, että löydän paljon sointuja, osaan muutella niitä mieleni mukaan, vaikken niistäkään tiedä kaikkia mahdollisia yksityiskohtia. Periaatteessa olisi kiva tietää kaikki mahdolliset sointumerkinnät, mutta ulkoa opiskelu on sen verta tylsää ja musiikinhan on tarkoitus olla hauskaa!
 
Joskus menneissä keskusteluissa kysyin mikä on alt sointu ja nyt oon sen taas unohtanut, no haitanneeko mittään ;-)

Mä oon joteskin oppinyt tykkäämään piisistä "Se on salaisuus"!
 
Mä oon niin usein joutunut soittamaan eri versioita siitä: Bändin kitaristit eturivissä sopivat keskenään kuiskutellen seuraavan piisin kertomatta sitä takariville ja se on varmasti piisi, joka ei kuulu etukäteen sovittuun settilistaan ja josta varmasti ei ole minkäänlaisia lappuja ja jota en koskaan ennen ole kuullut.
Sitten kun yritän tapailla sointuja, antavat mulle soolovuoron, jota mä periaatteessa aina haluan, mutta mieluummin piiseihin, jotka tunnen.

Mä lainasin 11-vuotiaana kirjastosta Thompsonin Pianokoulu 1:n ja aloitin siitä koulun pianolla, koulupäivien jälkeen. Vieläkin muistan tarkastikin miltä se eka biisi tuntui, ekaa kertaa. :)
 
Ja siitä sitten itse opiskellen, välillä oli opettajia mutta vain lyhyitä aikoja ... ja viimeisestäkin on jo 20 vuotta.
 
Nyt itse asiassa kelpaisi hyvä opettaja. Vaan mistä sellaisen nyt sitten löytäisi.

Nyt itse asiassa kelpaisi hyvä opettaja. Vaan mistä sellaisen nyt sitten löytäisi.
 
Jos oot hyvä oppilas niinkuin mä, niin hyvät opettajat suorastaan kilpailee päästä sua opettamaan!

Mä oon hankala, kriittinen ja kovapäinen oppilas. Hidas oppimaan ja aina myöhässä, laiska mutta hyvä selittelemään. Ja pedaalilla sumuttaen ohi hankalien kohtien.

Mä oon hankala, kriittinen ja kovapäinen oppilas. Hidas oppimaan ja aina myöhässä, laiska mutta hyvä selittelemään. Ja pedaalilla sumuttaen ohi hankalien kohtien.
 
Kato:
Ne kun osaa: tekee (eli jos muusikoista kyse, soittaa)
Ne kun ei siihen pysty: opettaa
Ne kun ei siihenkään pysty, alkaa kriitikoiksi.
 
Mun ope voi mun menestyksen kautta kokea kaiken sen mistä on haaveillut, mutta mihin ei päässyt.
 
(Kato, toi hyvä kiipparisti, toi Baron, se on muuten mun oppilaani!!)

Thanks, toi oli hyvä.

Riippuu tietysti siitäkin missä kokonpanossa soittaa tarvitaanko nuotinlukutaitoa , jos joutuu eri solisteja, vaikka tangokunkkuja-prinsessoja-prinssejä paljon säestelemään , ja täysin outoja ralleja introineen ja välisoittoineen vetämään, niin tulee äkkiä "vanha äitee " mieleen jos vaan "omasta elämästään" vetelee. Yksinhän voi soitella miten vaan.

Riippuu tietysti siitäkin missä kokonpanossa soittaa tarvitaanko nuotinlukutaitoa , jos joutuu eri solisteja, vaikka tangokunkkuja-prinsessoja-prinssejä paljon säestelemään
 
Mä siis kuitenkin luen nuotteja, vaikken ole opetellut niiden kaikkia yksityiskohtia. Lisäksi pidän nuotteja vielä tärkeänä olla olemassa.
 
Nuotit ei minulle ole niinkään mitään ehdottoman absoluuttisia, vaan ne on kuin suunnitelma tai kartta, joka sisältää ehdotuksia siitä, mitä kannattaisi tehdä. Kertovat esimerkiksi onko kyseisessä kappaleessa erilaisia osia, kannattaako ottaa paljon ääniä kerralla vai vähän ääniä.

Jokainenhan nuotteja tietysti omalla tavallaan lukeekin, vaikka esim. sinfoniaorkesterissa ei hirveästi kannata omia vapauksia ja ratkaisuja tehdä, kenkää tulee muuten pian. Monet iskelmäsovittajatkin ovat hyvin tarkkoja siitä että heidän kädenjälkensä näkyy ja kuuluu,