Yleistä keskustelua musiikista ›

Kaipaisin pientä tarkennusta tähän. Ilman 80-lukua musiikkimaailma olisi todella köyhä.
 
Tarkennusta? 80-luvusta puhuttaessa esiin otetaan yleensä ne surkeimmat päivänpopparit (Samanthat ja Sabrinat) ja naurettavimmat hevipelleilyt (myöhempien aikojen Whitesnake) ja kauheimmat rumpusoundit yms. ja unohdetaan, että siltä vuosikymmeneltä löytyy rutkasti hyvää musiikkia ihan niinkuin kaikilta muiltakin vuosikymmeniltä.
 
Esim. 60-luvusta puhuttaessa kaikkein korneimmat pelleilyt yleensä unohdetaan ja puhutaan vain siitä musiikista, joka on osoittautunut kaikkein kestävimmäksi.

Tarkennusta? 80-luvusta puhuttaessa esiin otetaan yleensä ne surkeimmat päivänpopparit (Samanthat ja Sabrinat) ja naurettavimmat hevipelleilyt (myöhempien aikojen Whitesnake) ja kauheimmat rumpusoundit yms. ja unohdetaan, että siltä vuosikymmeneltä löytyy rutkasti hyvää musiikkia ihan niinkuin kaikilta muiltakin vuosikymmeniltä.
 
No mielipiteitähän nämä... Itse en löydä 80-luvusta paljoakaan huonoa, ja voin sanoa että aika paljon olen siihen myös tutustunut, eniten kaikista vuosikymmenistä. Toki kyllähän sitä paskaa siltäkin vuosikymmeneltä varmasti löytyy, jos hakemalla lähtee hakemaan, mutta miksi edes pitäisi? Sama muiden vuosikymmenten kohdalla.

Sama muiden vuosikymmenten kohdalla.
 
Juuri tätä asiaa yritin jo kahdessa viestissä selventää.

Juuri tätä asiaa yritin jo kahdessa viestissä selventää.
 
Heh, juu olen vähän hitaamman puoleinen kaveri...

No mielipiteitähän nämä... Itse en löydä 80-luvusta paljoakaan huonoa, ja voin sanoa että aika paljon olen siihen myös tutustunut, eniten kaikista vuosikymmenistä.
 
Tutustu muihinkin vuosikymmeniin enemmän niin alat huomaamaan ettei niissäkään ole vikaa. Jos minä perehtyisin kasariin enemmän niin ehkä pitäisin siitä enemmän. Näin se menee.. Mutta aiheeseen.

Tutustu muihinkin vuosikymmeniin enemmän niin alat huomaamaan ettei niissäkään ole vikaa. Jos minä perehtyisin kasariin enemmän niin ehkä pitäisin siitä enemmän. Näin se menee.. Mutta aiheeseen.
 
Juu, kyllä olenkin, esim. 70-luvun musa on osittain myös melko tuttua. Nyt on menossa tutustuminen 60-luvun (ja osittain myös 50-luvun) musaan, mm. Elviksen ja Beatlesien muodossa. Täytyy myöntää että Elvikseltäkin on enemmän tutustumisen myötä ilmennyt todella hyviä kappaleita, vaikka joitain vuosia sitten en voinut sietää hänen musiikkiaan. Niin ne mieltymykset vaan muuttuu, yllättävän nopeastikkin.
 
Edit: Ohhoh... Onpas mennyt jaarittelu ohi aiheen, kun otsikkoa katsoo.

Itse en löydä 80-luvusta paljoakaan huonoa, ja voin sanoa että aika paljon olen siihen myös tutustunut, eniten kaikista vuosikymmenistä.
 
Suosittelen tutustumaan Vanilla Icen, Bad Boys Bluen ja Sabrinan tuotantoon tarkemmin. Karkkina pohjalla löytyy Riki Sorsan ikivirheä klassikkolevy Muuttohaukka.

Jaa että mitäkö? Raskaan musiikin uusi linjaus: Mastodon, Dillinger Escape Plan, Meshuggah, Gojira.
 
Metallimusiikki hajosi oikeastaan kahtia. Toiseen suuntaan lähtivät nämä yllämainitut ja toista linjaa ylläpitävät nykyajan nu-thrash-/metalcore-bändit kuten Trivium, Lamb of God ja Killswitch Engage.

Nyt siis jää epäselväksi enää ränttätänttäproge.
 
Sikäli ei ihme että jäi epäselväksi koska ei nyt niin kovin selvä kategoria mullekaan ... pientä käsienheiluttelua tuossa.
 
Mutta tarkoitin sellaista täyteen tuotettua, rokahtavaa progea tai progehtavaa rokkia. Sellaista popmusiikin Hollywood tuotanto-osastoa, hyvässä ja pahassa.
 
Esimerkkeinä käy esim Musen uusin, joka on siis oikeasti upeaa musiikkia mutta sitä ei jaksa kuunnella hengästymättä. Ja sit alkaa puuduttaa.
 
Tai Arcade Firen se uusi Neon Bible. Paitsi että se hengästytti -- ziisus niiden urkujenkin kanssa -- niin se oli myös niin täynnä kaikkea että sitä ei oikein pystynyt enää mahduttamaan korvien väliin.
 
Ja minusta nämä ovat siis oikein hyvää musiikkia, mutta genreä jonka aika alkaa olla jo vähän over ... dinosauruksia vaeltamassa kohti muistojen laaksoa ... nyt on jotenkin kepeämmän, hengittävämmän musiikin aika. Rennomman.

Sikäli ei ihme että jäi epäselväksi koska ei nyt niin kovin selvä kategoria mullekaan ...
-----
Musen uusin,
--------
Tai Arcade Firen se uusi Neon Bible.
 
Just joo, eipä ole minulle tuttua, paitsi yhden Musen biisin kuulin radiosta. Se oli hyvää hevirokkia.

Suosittelen tutustumaan Vanilla Icen, Bad Boys Bluen ja Sabrinan tuotantoon tarkemmin. Karkkina pohjalla löytyy Riki Sorsan ikivirheä klassikkolevy Muuttohaukka.
 
Vanilla Icesta en liiemmin pidä, Sabrinasta en ole kuullutkaan, paitsi teininoidasta, ja Riki Sorsa on melko hyvää tavaraa kaikinpuolin, tai oli.

Sabrinasta en ole kuullutkaan,
 
Sitten hopihopi YouTubeen, hakusanoiksi Sabrina ja Boys, vaatii rekisteröitymisen ennenkuin video näkyy.

jos joku on toista mieltä, niin kertokoon syyn tason laskuun.
 
Suurten levy-yhtiöiden painostus? Artisteista puristetaan heti kaikki irti että saadaan voittoa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman äkkiä. Syy tähän ei tietenkään ole levy-yhtiöiden tyypeissä vaan kasvottomissa osakkeenomistajissa, joiden ahneus on suorastaan pohjaton. Siksihän täältä kokoajan siirtyy työpaikkoja kiinaan ja muualle kun yhtiön pitäisi tuottaa kokoajan suurempaa voittoa edellisvuoteen nähden.

Jotenkin sääli että ns. uudet bändit eivät junnuille kelpaa, sillä nykyään tehdään kyllä aivan yhtä paljon laadukasta musiikkia kuin aiemmilla vuosikymmenillä - jos joku on toista mieltä, niin kertokoon syyn tason laskuun.
 
En tiedä tason laskusta, mutta koskaan historian aikana ei uuteen -tai vanhaan- musiikkiin tutustuminen ole ollut niin helppoa kuin nykyisin. Tod.näk. tämä aiheuttaa sille kuuluisalle keskivertokuluttajalle runsaudenpulaa eikä hän viitsi nähdä enää ollenkaan vaivaa kaivaakseen kaikesta informaatiotulvasta esille niitä persoonallista ja laadukasta musiikkia tekeviä artisteja. Ennen niin tärkeät rocklehdetkin tuntuvat löytävän uuden "maailman tai Suomen parhaan" n. kahden viikon välein, eihän kukaan enää usko sellaista ylenmääräistä hehkutusta. Kiinnostus uusia bändejä kohtaan tapetaan jo ennenkuin kuluttaja on kuullut musiikista nuottiakaan.
 
Ennen oli kaikki paremmin, koska elämä oli hitaampaa...

Tällä hetkellä ihmiset vain eivät enää järkyty niin vähästä joten taiteessa on mentävä aina vain pidemmälle ja tästä on tuloksena sitten Esimerkiksi vaikkapa tämä Saw-elokuva ja vastaavat. Musiikissa se sitten tulee esiin vaikka nyt sitten näissä Cannibal Corpse/Gorgoroth-meiningissä(kaikella kunnioituksella näitä yhtyeitä kohtaan vaikkeivat edustakaan omaa käsitystäni musiikista. :))
 
Eihän jotain Sawia ja black tai death metal bändejä voi mitenkään verrata keskenään. Toinen on elokuva jossa kuka tahansa näkee että ihmisestä tehdään pirtelöä, mutta musiikissa taas sanat on sellaisen verhon takana piilossa että joko luet sanat tai olet tietämättä.
 
Tähän sitten vaikkapa esimerkki siitä kuinka paljon nykyisin ihmisiä järkyttää tämä.
Cannibal Corpse on joskus kuulemma esiintynyt kirkossa ja kuulemma kirkko oli tarkastanut yhtyeen lyriikat ja sanonut kaiken olevan kunnossa. Että näin. :)
 
Mikäs juttu tämä on?

Suurten levy-yhtiöiden painostus? Artisteista puristetaan heti kaikki irti että saadaan voittoa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman äkkiä. Syy tähän ei tietenkään ole levy-yhtiöiden tyypeissä vaan kasvottomissa osakkeenomistajissa, joiden ahneus on suorastaan pohjaton. Siksihän täältä kokoajan siirtyy työpaikkoja kiinaan ja muualle kun yhtiön pitäisi tuottaa kokoajan suurempaa voittoa edellisvuoteen nähden.
 
Tässä kohtaa voitaneen kysyä ovatko ne suuret levy-yhtiöt sen laadukkaan musiikin tae? Arvaatte varmaankin mun vastauksen... Tuo toisessa kirjoituksessa mainittu runsaudenpula musiikin suhteen taas aiheuttaa toki valinnan vaikeutta, mutta se myös mahdollistaa musiikinkuluttajan tutustumisen todella laajaan kattaukseen eri tavaraa - siihen eivät pääse noiden suuryhtiöiden markkinointikoneistot juurikaan sorkkimaan... Parasta musaa on se joka toimii korvien välissä, ei vättämättä se joka saadaan puskettua hirveällä voimalla mahdollisimman monesta tuutista.

Mikäs juttu tämä on?
 
Se oli miesten itsensä kertomana jossain döödsmeteliä käsittelevässä kirjassa. :)

Tuo toisessa kirjoituksessa mainittu runsaudenpula musiikin suhteen taas aiheuttaa toki valinnan vaikeutta, mutta se myös mahdollistaa musiikinkuluttajan tutustumisen todella laajaan kattaukseen eri tavaraa - siihen eivät pääse noiden suuryhtiöiden markkinointikoneistot juurikaan sorkkimaan...
 
Totta kai näin, mutta se on varmaan loppujen lopuksi aika pieni joukko kuluttajia, jotka aktiivisesti etsivät uutta musiikkia muuten kuin radiota kuuntelemalla ja tv:tä katsomalla. Liekö aika kullannut muistot, mutta silloin kun radion ja tv:n musiikkitarjontaa oli vähemmän oli se monipuolisempaa. Nykyisin on luvattoman helppoa jämähtää yhteen genreen, koska esim. nettiradiosta (RIP vaan Pandora täällä päin maailmaa) voi kuunnella pelkästään sitä mistä diggaa jo ennestään, vaikka nyt räppiä tai heviä.
 
Voin olla ihan hakoteillä, toivottavasti olenkin. Tämä nyt on vain tämmöinen katkeran vanhan ja väsyneen miehen heitto, kun ottaa päähän se, että nykyteinit eivät pääse nauttimaan siitä ilosta, että Rockradion lähetys perutaan Iso-Kyröön kansallisten painikilpailujen selostuksen takia.
 
Liittyyköhän tämän nyt enää otsikon aiheeseen, mutta kyllähän keskusteluilla on tapana rönsyillä, sanokoot poliisit mitä sanovat.

Käteen jaa taas puolen kymmentä täydellistä progelevyä. Suurin osa ihmisistä ei vieläkään osaa kuunnella musiikkia vaan kierrättävät samoja 3 minuutin poppihevirokkikakkalistahittejä. 2009 musiikkibisnens kaatuu täysin Neuvostoliiton toisen tulemisen myötä. Minä pääsen valtaan ja kiellän virallisesti kaiken maailman beijonset ja raitsikkahomoilijoiden pändit, jotka tekevät yhden hittipiisin ja jotka unohdetaan täysin ennen toista levyä. :D Elikäs ihan hyvä vuosikymmen , tai no saa nähdä:D
 
ei helvetti mitä paskaa kirjotin menen nukkumaan...