Rock, pop, alternative ›

The Head On The Door -älpykkään tulee palailtua aina silloin tällöin. Olisikohan paras... Joskus 1990-luvulla olivat Hesan jäähallissa ja soittivat lujaa. Robert Smith on jaksanut pitää habituksensa yhtä uskollisesti kuin Pelle Miljoona. Respekt!

Mikäli ette tienneet, niin bändin neljää ensimmäistä levyä saa remiksattuna myös ilman sitä deluxe-painosta, ja tietääkseni äänenlaadun ero ensimmäiseen cd-painokseen on aika huomattava.
Hinnalla 8.95€ lähtee esim. CDON:sta.

Cure on hmm... paras. Eipä tässä mitään, henk koht ehkä tärkein bändini (tosin Nirvana pääsee lähelle). Loistavia levyjä ja kappaleita. Kaikkia en vielä omista, mutta tarkoituksena olisi hankkia, kunhan uudet remasterit julkaistaan noista lopuistakin. Yhtyeeseen tutustuville: älkää hankkiko Greatest Hits-alpparia, se skippaa kokonaan Faithin ja Pornon, Curen parhaimpien levyjen, yli ja tarjoaa vastineeksi poppista.
 
Three Imaginary Boys (79) ja Boys Don't Cry (80) on sama levy, joista BDC on parempi (vähemmän kökköä ja plussana pari singleä). Hienoa poppia, tosin vähän erilaista kuin Curen muu tuotanto.
 
Seventeen Seconds (80) tuntuu hieman välityöltä. Muutamia loistavia biisejä (Secrets on ehdoton), ja muutama turha. Hyvä hankinta, sopii ensimmäiseksi levyksi hyvin. Curemainen mutta kuitenkin helposti lähestyttävä. Kasarisoundit voivat tosin vähän pelottaa (rummut ovat karmeita). Melankolinen, syksyinen levy.
 
Faith (81) on myöskin upea kokonaisuus, ja sisältää Curen ehkä parhaan biisin, Faithin. Ainutlaatuinen hautajaismainen tunnelma. Hienoja kappaleita täynnä, mukana hidasta syntikkamaalailua. Saattaa olla jonkun mielestä masentava, pah.
 
Pornography (82) on ehdottomasti yhtyeen paras levy, nerokas alusta loppuun (okei, nimikkobiisi vähän takeltelee, mutta toimii silti mallikkaasti). Harmillista, että basso on miksattu hieman alas. Ainakin kitarat ja Robertin laulu ovat tällä levyllä aivan helvetin hyviä. klassikkobiisejä kaikki tyynni. Maailmanlopun soundtrack, kyllä. Synkkyydessään ehdoton, suosittelen!
 
Disintegration (89) on myös yksi parhaista, ja sopii mielestäni hyvin myös ensimmäiseksi hankinnaksi Curelta. Sisältää tosin muutaman heikommankin biisin (Lullaby on sangen plääh), mutta erinomaisen haikea ja kaunis silti.
 
Wish (91) oli karmea pettymys, oonhan siellä muutama helmi (from The Edge of the Deep Green Sea), mutta seassa on liikaa turhaveteistä, laimeata kökköä. Iloista musiikkia lähinnä, synkistely jää yritykseksi. Wishin b-puolet ovatkin ihmeellisesti sitten vaihteeksi todella hyviä, etenkin This Twilight Garden.
 
Bloodflowers (00) on akustisempi levy, tunnelmaltaan unenomainen. Joitain kappaleita olisi voinut hieman miettiä (39). Toimii. Ihailtavaa miten bändi pystyy tekemään näin hyvän levyn 20 vuoden jälkeen.
 
(en siis kommentoinut kaikkia levyjä, kun en kaikkia vielä omista. mikään ei ole suoranaisesti huono, tosin Wild Mood Swings on... "erikoinen")

Mulla on vaan toistaiseksi vain Disintegration, mutta varmaan tuo Pornography pitäis tilata.
 
Tuo Disintegration on muuten huippu, mutta pituutta on vähän liikaa. Vähän lyhyempänä se olisi entistäkin parempi. Yleensäkin noin yli tunnin pituiset levyt tuntuvat usein vähän liian pitkiltä.

Bloodflowers (00) on akustisempi levy, tunnelmaltaan unenomainen. Joitain kappaleita olisi voinut hieman miettiä (39). Toimii. Ihailtavaa miten bändi pystyy tekemään näin hyvän levyn 20 vuoden jälkeen.
 
Tämä oli eka levy, jonka kuulin Curelta. Ostin täysin hyvien arvioiden ja Simo Frangenin hehkutuksen takia. En ollut kuullut yhtään biisiä bändiltä aiemmin. Loistava levy, etenkin Out Of This World ja Watching Me Fall ovat vaikuttavia biisejä. Lähes joka biisissä samantapainen rakenne. Kaikki osat soitetaan kerran läpi instruna ja sitten vasta alkaa laulun kanssa. Aika jööttiä settiä poppilevyjen jälkeen.

Bändi siirtyy kuulemma studion pimentöön uuden levyn tekoon. Julkaisua suunniteltu kuulemma ensi kesälle (Mesta.net)
 
Jotenkin ei vaan jaksa suhtautua ihan täysin skeptittömästi tähänkään. Bändi on kuitenkin jo viidentoista vuoden ajan suoltanut vähän liiankin epätasaista materiaalia ja edellinen ainakin mun mielestä osoitti, että Bloodflowersin kaltainen mestariteos oli kuitenkin vaan yksi huippuhetki keskinkertaisten tuotosten joukossa. Samassa yhteydessä on kuitenkin mainittu suunnitteilla oleva live-DVD, joka olisikin ihan tervetullut.

Jotenkin ei vaan jaksa suhtautua ihan täysin skeptittömästi tähänkään. Bändi on kuitenkin jo viidentoista vuoden ajan suoltanut vähän liiankin epätasaista materiaalia ja edellinen ainakin mun mielestä osoitti, että Bloodflowersin kaltainen mestariteos oli kuitenkin vaan yksi huippuhetki keskinkertaisten tuotosten joukossa. Samassa yhteydessä on kuitenkin mainittu suunnitteilla oleva live-DVD, joka olisikin ihan tervetullut.
 
En usko, että saavat sitä uutta levyä ulos ensi vuonna. Wish-levystä saakka on kuitenkin mennyt aina se neljä vuotta, että ovat seuraavan levyn julkaisseet. En ole muutenkaan oikein innostunut siitä suunnasta, mihin viimeisimmällä levyllä ja kesän festarikeikkojen perusteella ollaan menossa. Bloodflowers on hemmetin hieno levy ja muutenkin esimerkillinen näyte siitä, että pystyvät yli 20 vuoden uran jälkeenkin julkaisemaan jotain elinvoimaista ja vaikuttavaa. Mutta on se nykyään jo pakko myöntää, että ei Curella ole enää hirveästi "uutta" tarjottavaa suhteessa bändin aikaisempaan tuotantoon. Vaikka sitä uusinta levyä tässäkin ketjussa aikaisemmin kehuinkin, ja kyllähän se ihan kelpo levy edelleen onkin, eivät ne kyseisen levyn vähän raskaammat kitaravallit ja sellainen väkinäiseltä kuulostava aggressiivisuus kanna bändiä kovin pitkälle, jos aikovat suunnilleen samalla linjalla jatkaa.
 
Sen takia mielestäni ei ole kovin kannattavaa yrittää edelleen vähän väkisin vääntää jotain synkistelevää ja massiivista. Faith, Pornography ja Disintegration ovat merkkipaaluja, joita on täysin turha yrittää väkisin luoda uudelleen. Trilogy DVD:n haastatteluissa Robert Smith mainitsi jotain siitä, että haluaa seuraavan levyn olevan "the heaviest album ever made". Melkoisen typerä tavoite ja kommenttinakin aika pirun korni ;) Keskittyisivät vain tekemään hyvän levyn.
 
Live-DVD on hyvä juttu, mutta vähän ihmetyttää, miksi ihmeessä se piti tämän kesän keikoilta taltioida. Festarikeikat kun olivat lähinnä vaan siirtymäaikaa tälle uudelle kokoonpanolle. Keikkatallenteiden perusteella homma ei kovin hyvin pysynyt kasassa näillä festareilla, mutta paha sanoa. Vuoden 2004 Curiosa-kiertueen taltioiminen olisi ollut jotenkin fiksumpaa. Kiertueella olivat mukana myös mm. Interpol, Mogwai ja Scarling.

Montakohan kertaa tänkin bändin on pitänyt lopettaa, tyyliin "tällä kiertueella viimeinen mahdollisuus nähdä Cure"!

Singlekokoelma "Staring at the Sea" on ainakin toiminut minun kohdallani hyvänä lähtölaukauksena The Curen maailmaan. Joku "Lovecats" on monine koukkuineen aivan nerokas biisi. Lisäksi pidän tuosta alkupään new wave-henkisestä tuotannosta: esimerkkinä vaikkapa ensimmäinen levy "Three Imaginary Boys" (josta olisi voinut tosin jättää sen omituisen Jimi Hendrix -coverin pois).
 
"Pornography" ja "Disintegration" odottelevat vielä omaa vuoroaan.

The Cure on kovimpia bändejä mitä on!! Disintegration on parhaimpia yö fiilistely levyjä..

Levy kuulemma tuloillaan. Robert Smith kertoo, että tuplan ovat jopa tehneet, mutta myös yksilevyinen versio tulee myyntiin.
 
"Kappaleet ovat hyvin avoimia ja dynaamisia. Ihmiset tulevat hämmästymään, kuinka riisuttu ja hyökkäävä uusi levy on." -sanoo Smith.
 
Njoo, kuten tuossa muutaman vuoden vanhassa replyssä jo aikasemmin totean, niin enpä taida suoralta kädeltä kauppaan juosta tätä hakemaan.
 
(Lähde: www.kaleva.fi)

Tupla kuulostaa juuri siltä, että materiaali on jäänyt tasapaksuksi ja massalla yritetään paikata laatupuutteita.
 
Muutenkin epäilyttää suuresti tämän bändin kyky enää luoda mitään uutta ja innostavaa. Katsotaan.

Minä hölmö ehin jo mennä uutta aihetta avaamaan, koska hakuun pistäessäni tais mennä näköjään multa vähän silmistä ohi. Mutta jokatapauksessa siitä uudesta levystä oli jotain:
 
http://news.yahoo.com/s/nm/20070710 … 1;_ylt=Ai7hNs7hQ5iedw6qKyqk2fwE1vAI
 
Ei mitään uutta infoa kenellekkään mutta postitin jos jotakuta kiinnostaa.
 
Kuitenkin The Cure on yhä yksi parhaista vaihtoehtorock -yhtyeistä, vaikka mitään järisyttävää tuskin tullaan enää tältä bändiltä näkemään.

Pornography on mestariteos, Disintegrationista en oikein välitä, muuta en ole kuullut. Robert Smithillä on hieno laulusoundi.

Mites onko täällä Tukholmaan keikalle lähtijöitä?
 
Itse selailin tuolta Ruotsin lippupalvelusta vähän, mutta ongelmana on ettei luottokorttia löydy ja en tiedä kuinka tuon sitten voisi maksaa.
 
Saisikohan Suomen lippupalvelusta jollain konstilla?

Mulla on kenttälippu Tukholmaan. Vihdoin pääsee tämän bändin näkemään.

Ittelläni on sinäänsä bändiin tutustuminen kesken. Kuullut olen greatest hits levyä (jonka alkupuoli on muuten huomattavasti parempi mielestäni kuin jälkimmäiset) sekä seventeen seconds levyä. Myös tämä sinkkukokoelma tai mikälie Japanese Whispers on ollut kuuntelussa. Joku taisi topicissa tuota Japanese Whispersiä arvostella, mutta mielestäni platta on mainio, muiden mielipiteitä?

Jep, olen lähdössä Tukholman keikalle. Tai niinhän sitä sanoo, vaikka kaikki on vielä auki. En tiedä kuka lähtee kanssani, sillä yksin en uskalla lähteä ulkomaille. Edes yöpymisestä tai matkustamisesta ei ole tietoa, sillä matkaseura on se ensisijainen juttu. Mulla on ainoastaan kaksi lippua. (Pyydetty synttärilahjaksi vanhemmilta ;) ) Toivottavasti ne saa kaupattua eteenpäin, jos reissusta ei tule mitään.
 
Mutta onhan se Cure nähtävä. Bändi on last.fm:n mukaan mun viimeisten vuosien toiseksi kuunnelluin kokoonpano, tunnearvo on melkoinen. Pidän peukkuja, että keikalla soitetaan mahdollisimman paljon Disintegration- ja Bloodflowers-biisejä.

Ite oon myös lähdössä, en jättäisi väliin mistään hinnasta! :)