Kitarat: soittaminen ›

Kaikessa soittoon/soittimiin liittyvässä.

Itse ainakin huomaan kuulostavani joskus sooloillessani aika Paul Gilbertiltä. En tosin tiedä huomaavatko muut samaa.
 
Omassa soitossa esikuvista näkyy ehkä voimakkaimmin John Frusciante. Käytän ihan tiedostamatta samantyyppisiä perkussiivisia nakutuksia ja muutenkin improvisoin aika paljon. Sooloissa myös on tullut panostettua enemmän fiiliksellä soittamiseen kuin tekniseen taituruuteen. Muitten esikuvien soitosta tunnistamiseen olen liian huono soittaja :)
 
Kai olet kuitenkin jossain vaiheessa ollut teknisesti ihan taitava, mutta kaman vetämisestä seuranneen motoristen taitojen huononemisen takia tekniikka ei enää ole yhtä kova? :D

David Gilmour - saman tapaisia sointuotteita ja soundi muistuttaa aika paljon hänen soundiaan. Myös sooloissa pyrin samaan viipyilevään, bluesahtavasti melodiseen ilmaisuun.
 
No tämä. Mainitsisin vielä lisäksi Andrew Latimerin.

Kai olet kuitenkin jossain vaiheessa ollut teknisesti ihan taitava, mutta kaman vetämisestä seuranneen motoristen taitojen huononemisen takia tekniikka ei enää ole yhtä kova? :D
 
Jep, näin siinä on päässyt käymään. :D

Itse ainakin huomaan kuulostavani joskus sooloillessani aika Paul Gilbertiltä. En tosin tiedä huomaavatko muut samaa.
 
Tuo on hatunnoston arvoista, erityisesti jos pikkaus kuulostaa Gilbertiltä..
 
Itse huomaan Dave Murrayn kuuntelusta tulleen asteikkoa ylös- tai alaspäinkulkevien trillien liikakäyttöä, tuosta olen vähitellen pyrkinyt eroon :)

Mulla ei ole varsinaisia esikuvia, mutta kyllä kai Claptonin, Hendrixin, Santanan yms. vaikutuksen alaisena oleminen jostain 60-luvulta lähtien kuuluu väkisinkin soittoasenteessa, fraseerauksessa jne.
 
Oma bänditouhuilu on pirstaloitunut tällä hetkellä niin moneen suuntaan ja tyyliin, että en taida kuulostaa enää keneltäkään, edes itseltäni. Sitä vaan yrittää rimpuilla seassa ja tukea kykyjensä mukaan sitä, mitä ympärillä tapahtuu :)

Olen soittajana juuri sillä tavalla ratkaisevasti huonompi, että eivät kuulu :D
 
Komppia tälle. :D

kyllähän ne dimebagin riffittelyt on sen verran imeytyneet että lähes pelkästään panteratyylistä riffittelyä lähtee kun on lähteäkseen

Noh, mitenkäs se. Näin: tilulilulilutiluliluliii lii *kampea* liiliitilulii!
 
Anteeksi, mutta tuo on vaan niin tosi. Surullista.

Yritin tuossa analysoida omaa soittamistani ja mietin, miten minun omat suosikkini/esikuvani kuuluvat omassa soitossani. Aika vähäinen oli omasta mielestäni heidän "läpikuuluminen". Johtunee pitkälti siitä, että en ole kovinkaan tarkkaan koskaan kopioinut soittoa, en ole opetellut sooloja ulkoa yms. Miten muilla, kuuluuko esikuvan soitto/soundi läpi silloin kun soittaa omia biisejä?
 
Hyvä kun erottaa alkuperäisen version ja SVR version Voodoo Childista... Eli turha alkaa etsimään mitään hienoviritteisiä nyansseja omasta soitosta. Hyvä kun pysyy nuottikirjan mukana, joten ulosanti on ilman mitään extra-delicatessea.
 
Tämä kysymys on kyllä aika pro Pro ja menee ohi näin alkajalta.

Välillä kuuluu SRV, Blackmore ja Hendrix vaikutteet turhankin selvästi. Tulee välillä soitettua nimittäin turhankin aggressiivisesti. Aika jännä homma, sillä esim. Blackmore ei ole koskaan kuitenkaan ollut itselleni niin tärkeä esikuva.
 
E: Mutta kaikki nuo suurimmat esikuvani varmasti jollain tapaa kuuluvat soitossani (profiilissa listattuna).

Gary Moore
 
melko samantyylinen vibrato on mun soitossa:P

Koko sooloiluni perustuu lähinnä Hellacopters/Monster Magnet/Black Sabbath-pohjalle, ihan vain koska noita on tullut kaikkein intensiivisimmin soitettua.

Eddie Van Halenilta tullut otettua käyttöön etusormi täppingissä ja muutenkin täppingin käyttöä on tullut treenattua luontevaksi osaksi soittoa. Legatot on napattu Dave Murraylta. Lisäksi soittoasento on kop...öh...pöll...eiku...matk...ööh..."lainattu" Adrian Smithiltä. Slashia on kuunneltu ja opiskeltu siinä Smithin ohella että sais omaan soittoon sitä melodista puolta ja tiettyä "dramatiikkaa" sooloihin. :)

Eddie Van Halenilta tullut otettua käyttöön etusormi täppingissä ja muutenkin täppingin käyttöä on tullut treenattua luontevaksi osaksi soittoa.
 
Itse taas käytän keskisormea, kuten George Lynch. Saa jotenkin tukevuutta ja jämäkämmän otteen täppinkiin.

Itse taas käytän keskisormea, kuten George Lynch. Saa jotenkin tukevuutta ja jämäkämmän otteen täppinkiin.
 
Oli sama juttu itellä mutta sitten päätin koittaa että mikä ero niillä on ja hokasin että etusormella pystyin täppäämään tarkemmin ja samalla sain peukalon vapaaksi kun pleku pyörähti koukistuneen keskisormen taakse. Peukulla saikin sitten sellaisen tukevan otteen kaulasta jolloin täpping onnistui helpommin. Nykyään en enää tahdo edes osua keskisormella. :)

Täppäys onnistuu parhaiten käyttämällä keskisormea, nimetöntä ja pikkurilliä. Pleku jää tällöin etusormen ja peukalon väliin, jolloin se on nopeasti taas käytettävissä. Vielä kun keksisi missä täppäystä voisi järkevästi käyttää...
 
Vaikutteista kuuluu Johnny Thunders, teen ainakin yhdessä biisissä aina sitä sen nopea oikean käden rämpytys + otelautakädellä yksi nuotti ylhäältä alempaan oktaaviin bassokielillä juttua. Mutta ei pahemmin taida esikuvat kuulua, kun oma soitto nyt on mitä on.

Slashilta yritän kuulostaa, ja tässä muutama päivä sitten olin jamittelemassa rumpalin kans nii hän tokaisi "vittu säähä kuulostat iha slashiltä" :D

Ensimmäiset parin kolmen soittovuoden aikana tuli soiteltua lähinnä kaiken maailman "perusrokkeja" (purplet, zeppelinit, jotain mötikkää, hanoi rocksia ym.) ja green dayta, offspringia, bad religionia ja muuta punkahtavaa. Siinä sivussa tuli myös treenattua vähintään puolet koko Gn'R:n tuotannosta. SRV:n ja Hendrixin juttuja tuli myöskin tuolloin diggailtua vaikken niitä juuri ikinä ole hirveästi soittanut. Jossain vaiheessa sitten innostuin treenailemaan noita teknisesti haastavampia juttuja tyyliin dream theater, Paul Gilbertin jutut, jotain bodomia, extremeä jne. Jossain välissä myös innostuin Mike Sternistä ja vähän aikaa tuli, lähinnä vain kuunneltua, jotain vastaavaa vähän jatsimpaa meininkiä. Nyt sitten soitto kuulostaa lähinnä joltain noiden ylläolevien kummalliselta sekasotkulta, ja kummallisemmaksi vain menee..