Kitarat: kitarakamat ›

strat Vs lespa Vs tele Vs SG ... fifty/fifty/fifty/fifty ... molempi parempi ... en omista yhtään keppiä mikä lojuisi turhaan nurkissa koristeena ... soittelen niillä kaikilla suht koht tasaisin väliajoin fiiliksen mukaan ... mulle ihan sama kunhan sopii käteen ja löytyy edes hiven mojoa ... merkillä ei niin väliä ...

Eikö kellään muulla oo ykköskeppinä Danelectroa?.
 
Mulla Danon Hodad teki temput, ja se on aina soitossa. Telekin on osina, kun ei ole motivaatiota tehdä proggista loppuun...

Vähän vaihtelee. Uusinta hankintaa treenaan tietoisesti suhteessa enemmän. Ja himassa tulee useimmiten otettua se kolmoskitara seinältä, joka on ihan tarkoituksella hyvin käden ulottuvilla, tai sitten akkari. Mutta kyyl sitte kun soitetaan muka tosissaan, ykköskitara on 70 ja kakkoskitara 30.
 
Ykköskitarana on Gretsch Jet ja kakkosena SG Standard. Lespaa ja stratoa vierastan periaatteessa vähän niinku samoista kuplafolkkari-syistä ku muutama muukin tossa aiemmin.
 
E: Niin, ja kolme lankkua riittää, muista on hankkiuduttava eroon. Tiedän että tulen vielä joskus palaamaan Teleen. Mutta hyviä skittoja on maailma täynnä sit kun niitä tarvii. Ei niitä jemmailtaviksi oo tehty.

Pääasiassa kahdella musarilla räpellän. Luke I:llä n. 30%, Luke II:lla n. 70%. Kolmanteen musariin pitäisi pieni huolto tehdä jossain vaiheessa, saisi senkin kehiin. V.A.:t ovat liian vähällä käytöllä. RS1010SL taitaa olla omistuksessa enemmänkin keräilymielessä. Tokai super edition lähtee kohta puoliin myyntiin.

En ole uskollinen kenellekkään. Heti kun pääsee vieraita kitaroita räpläämään, niin tottakai niitä räplätään sitten oikeen kunnolla. Näistä omistani on vähän vaikea minkäänmoista syväluotaavaa arviota tehdä, kun on perkeleitä vielä kovin vähän. Akustisella kuitenkin soittelen enemmän, johtuen ehkä sen helppoudesta. Ei tarvi mitään vahvistimia summuita härpäkkeitä. Ehkäpä 60/40 akustiseni hyväksi menisi soitteluni.

Kolme kepakkoa löytyy, joista tulee eniten soitettua Stratolla. Sillä kaikki mahdollinen mikä ei vaadi isompia säröjä. Tuppaa hurisemaan.
RG321:llä soittelen sitten rankempaa mätistelyä ja tiluttelua, mutta kyllä sillä muutakin soittelee. Honottaa mikkien keskiasennolla kuin mikäkin puoliakkari. Siihen vain podista fenkkumallinnos, delaytä ja eikun Setzeröimään.
Sitten on DeArmondin LP-tyyppinen kepakko joka on varmaan koko loppuikänsä nauharempassa jota en laiskuuttani saa vietyä loppuun. RG:llä vetelen tuon tontit.
 
RG ja DeArmondi, tai ainakin RG lähtee vielä joskus kiertoon, mutta sekin sen verran halpa keppi että kannattaako tollasta edes myydä. Ei sillä parilla sadalla saa mitään tilalle, ellei ole jo jotain valmiiksi.

Vaikea valita, mutta soittelen nykyään tolla Jemillä lähinnä, ei viitti USA Customeita kuluttaa liikaa. Jemiä uskaltaa vähän kurittaa enemmän.
 
Kokeilitko eri JEMejä, vai oliko tuo ainoa mitä pääsit näpläämään?
 
Ajattelin lähinnä, että mitkä on erot (jos on) eri mallien soittotuntumassa.

Tele/Strato : 75/25
 
jotenki tele vaan soundaa paremmalta :D:D

Kyllä se strato on suosikki. Les Paul kakkonen. Telet ovat jääneet huolestuttavan vähälle soitolle, kitaroina ovat loistavia. Mikähän niistä lie vieraannuttanut? Täytyykin ottaa Tele 69 Thinline iltasoitteluun heti tänään:-)

JEM on selvästi ykköskitara ja sillä tulee soiteltua niin himassa kuin bändihommissa suurimman osan ajasta.
 
S-Classicilla tulee jammailtua enempi bluesimpaa matskua himassa, kun tatsi on enempi sellainen. S-Classic toimii myös hyvänä all-around keppinä kiinteän tallansa vuoksi. Sillä tulee tällä hetkellä myös soitettua kaikki droppi junttaukset, vaikka tarkoituksena on jossain välissä ostaa taas ihan sitä varten oma keppi.
 
Uutukaisin hankinta Schecterin Omen-7 seiska on luonnollisesti omiaan seiskakielisten biisien soitteluun. Mikit on aika tuhnut joten täyttä nautintoa ei saa mutta tatsi on luvattoman hyvä noin edulliseen kitaraan. Kyseessä tosin vanhempi malli joten en tiedä nykyisistä, kun ovat halventaneet edelleen.
 
Sanoisin, että tällä hetkellä suurin osa ajasta kuluu JEMin varressa, sitten Schecterin ja S-Classic toimittaa enemmänkin varakepin virkaa, jota tulee roudailtua reissuille mukaan ja parissa bändissä satunnaisesti.
 
E: Olen stratosta haaveillut, mutta lespoista en ole ikinä kummemmin perustanut.

mulla menee todella epätasaisesti, mutta ei noista oikein osaa luopuakaan.

Intin takia ykköskeppinä toimii tällä hetkellä Tulitikku eli Tokai LS-70. Showbändin kanssa härvätessä simppelimpi laitos on aina parempi. Siviilissä vedän etupäässä Peenis Extenshuunilla alias modatulla Gibson Flying V:llä, ja Sarvukka ja Tulitikku pitävät kakkosen paikkaa mielialan mukaan.