Kitarat: kitarakamat ›

Jackson DK2M 45%/55% Jackson JS-30
 
Js:llä tulee soiteltuu enemmän, koska siinä on talla blokattu niin vireen vaihto sujuu nopeemmin ja jotenkin se tuntuu enemmän "oikeelta" kun tuo DK2M... Molemmilla tulee kyllä soitettua melko tasapuolisesti, kun ovat kuitenkin melkein identtisiä. DK eksyy käteen tietysti aina sillon kun tarvii floikkaa tai 24 oteväliä.

Gibson U2 lojuu sylissä n. 70% ajasta. Nylonkielisen Landolan ja veljen Les Paul studion prosentuaalinen osuus käyttöajasta riippuu vähän erilaisista tekijöistä. Kesäloman tai talviloman kynnyksellä tuo nylonkielinen jää kuitenkin usein nurkkaan pölyttymään pitkäksikin aikaa, koska kitaratunnit päättyvät eikä niitä samoja vanhoja klasariralleja jaksa jatkuvasti soitella.
 
E: Loen Typotaja

Treeneissä soitan melkein aina Les Paulilla, joskus on ollut '62 reissue Strato myös käytössä ja myös pari kertaa KaMa Custom. Kotona soitan oikeastaan aina '62 Stratocasterilla ja myös 50's Classic Fender Stratoa tulee käytettyä, suhde on joku 70%/30%. Myös Lespaa käytän joskus kotona.

Tokai Les Rock. Todella harvoin (kerran vuodessa) tulee koskettua tuohon Fenkkuun, kaula ei istu käteen, ja muutenkin soi heikommin. Ei voi myydä, kun se on isän vanha =)

Ensimmäinen kitara oli Yamaha Pacifica 412 ja ykkösenä se pysyy vaikka explorerkin on taloon tullut. Vaikka Gibbonin kaula on helpposoittoisempi sen muoto ei oikein sovellu istualtaan soitteluun (soitan himassa yleensä istuen). Yamahan elektro-akustinenkin löytyy mutta siitä on kaula propellilla ja tatsi on hirveä, ihan hyvältä se kyllä kuulostaa. ;)
 
Suunnilleen 90% ajasta soitan stratomallisella, 9% Explorerilla ja 1% akustisella.

Mallina olen uskollinen stratolle(Les Paul-syrjähyppy tosin varjostaa omaatuntoa).
 
Merkkiuskollisuutta ei ole ja jos kitara on hyvin tehty niin on ihan sama lukeeko lavassa Gibson vai Harley Benton. :)

Mulla aktiivisena tällähetkelä Kramer himasoitossa, Strato keikkamailana ja Hohner 335 semmosena kikkailukitarana ( ja keikoilla toisena kitarana). Mun mielestä on hyvä vaihdella mahd usein ja opetella soittamaan uudet jutut erilaisilla luutuilla. Vaihtelu virkistää niin monissa asioissa :-D

Mulla aktiivisena tällähetkelä Kramer himasoitossa, Strato keikkamailana ja Hohner 335 semmosena kikkailukitarana ( ja keikoilla toisena kitarana). Mun mielestä on hyvä vaihdella mahd usein ja opetella soittamaan uudet jutut erilaisilla luutuilla. Vaihtelu virkistää niin monissa asioissa :-D
 
E. Niin kyllä mää "silloin PRS" aikoina vannoin että näistä ei luovuta ja floikkaan en koske, mutta niin se mieli sitten taas muuttuu. Les Pauleilta -noilta kitaroiden kuplavolkkareilta- olen säästynyt aika kivasti. Elekee nyt suuttuko, emmie tosissaan.

Eli kuinka jakautuu soittoaika omistamiesi eri kitaroiden välillä?
 
25% Gibson LP Voodoo
25% LTD VB 400 Baritoni
3% Gibson Gospel
30% Nuotio-nylon
2% Asama Strato
15% Washburn G-IV (hevisti modattu)
 
Voodoolla ja baritonilla on ne omat tarkoituksensa ja siitä runsaahko soitto. Gospel ja Asama etsitään käsiin tarkoitusta varten mutta ovat etupäässä varastoituna kun kaikki ei mahdu autotalliin levälleen. Washburn tullee jäämään vähemmälle jossain vaiheessa, mutta nyt soittelen aika paljon kun sain modausprojektin (uusiksi meni virittimet, sähköt, mikki, väritys jne) valmiiksi. Tuo nuotiokitara saa suhteettoman paljon soittoaikaa koska se on ainoa mitä täällä koira-jälkikasvuinfernossa uskaltaa pitää kotelon ulkopuolella talossa. Muut romppeet on kotelossa tai autotallissa lukkojen takana.
 
kumpi on tällä hetkellä valintasi ykkösmalliksi, strato vai lespa (muitakin saa äänestää)?
 
Kyllä se lespa on ykkönen tällä hetkellä. Tavoite olisi kyllä hankkia joskus kunnon strato. Toi Asama ei ole mikään kurkosoitin mutta ei voi luopuakkaan kun se on se eka peli.

Eikö kellään muulla oo ykköskeppinä Danelectroa? Mulla ei oo oikeen mikään muu kitara tuntunut yhtä hyvältä nyt kun ton 56 pron hommasin. Entinen ykköskeppi oli Tokain Telecaster. Nyt vaan pitäis sitä vähän kolvailla. Tuo Ibanezin Artcore on sen kanssa oikeastaan jaetulla kakkostilalla.

Omalla kohdallani sähkisten osalta jako on hyvin selvä:
 
Fender stratocaster 90%
Ibanez rg 5%
Ibanez grx 5%
 
Syy on yksinkertaisesti se, että tällä hetkellä strato on juuri se, joka tuntuu omalta ja jolla on muakava soittaa. Joskus tulee soitettua jotain todella raskassoundisia juttuja, niin saatan ottaa iban rg:n, mutta se on harvinaista. Toisen ibanezin kohdalla, joka on melko pitkälle strato-kopio, syynä sen vähäiseen käyttöön on yksinkertaisesti se, ettei sen taso riitä fenderiin nähden. Eli ibanez ei ole niin hyvä soittoinen, ja soundit ovat huonot fenderiin verrattuna.

Vaikea valita, mutta soittelen nykyään tolla Jemillä lähinnä, ei viitti USA Customeita kuluttaa liikaa. Jemiä uskaltaa vähän kurittaa enemmän.

Pistä ne usa-customit sitten samantien kassakaappiin, ettei naarmutu tai väri muutu auringon vaikutuksesta :)
 
Itse soittelen aika tasapuolisesti, tai ainakin yritän. Viime aikoina akkari on ollut suosikki, sitä ennen Model 3.

ei viitti USA Customeita kuluttaa liikaa
 
Höh, kitarat tykkää kun niillä soitetaan. Kaikilla koitan soitella, ei vaan ehdi. Täytyy laittaa jokunen kiertoon. Toki tuo just valmistunut DIY strato eniten on nyt käytössä.
 
E: Jos jotkin prossat pitäis laittaa niin kyllä se yhteensä reilusti yli sadan menee ;o)

Höh, kitarat tykkää kun niillä soitetaan. Kaikilla koitan soitella, ei vaan ehdi. Täytyy laittaa jokunen kiertoon. Toki tuo just valmistunut DIY strato eniten on nyt käytössä.
 
Mut kun noi on taideteoksia... Tolla Jemillä kehtaa soitella kun se on tollanen tavallinen kitara ;)

Mitenköhän menisi omalta osalta listaaminen... No kokeillaanpas.
 
Viper 400 n. 50%
 
Kramer n. 40%
 
Squier n. 8%
 
Akustinen n. 2%
 
Viperi yleensä, koska vahvarin pääosin säätänyt toimimaan parhaiten viperin kanssa ja kitara suhteellisen vaivaton nykäistä eri vireeseen akselilla E - Drop-C ja suhteellisen hyvin toimii käyttämilläni kielillä.
Kramer yleensä tulee sillon käyttöön kun haluan käyttää floikkaa tai en jaksa alkaa Viperia virittelemään jos eri vireessä, tai puhtaasti fiiliksen pohjalta.
Squierilla taas tykkään yleensä fiilistellä jotain ihme bluesjamittelua tai kevyempää ja akustinen sitten aivan milloin sattuu tai tarvitsee.

Kun sähkökitaroina toimivat Gibson Explorer ja Epiphone SG special, niin valinta ole vaikea. Eli Gibsonilla soitetaan aina kun se on käsillä. Epin luuskalla silloin kun Gibboni pyörii reeniksellä. Vaikka bassoa lähinnä soittelen, niin reeniksellä on kiva soittaa välillä kitaraa vaikka ihan yksisteen kun pääsee vetämään kunnon volyymeilla.

mulla kuluu gibsu 175 ja fenkkun srv strato.. nimellä välii kohan on baksu? höö..

Fender tele: n.47%
Tokai LP: n.47%
Yamaha DW9 (akustinen): n.6%
 
Sähköllä soitan melkein koko ajan ja kumpikaan noista ei ole ykköskitaraksi noussut, molemmista tykkään. Vuorotellen.