Kitarat: kitarakamat ›

Kyllä tuo lespa enemmän sylissä istuu. Se vaan on kaikin puolin niin mun näkönen ja tuntunen kitara. Stratoakin tulee kyllä soiteltua, mutta ei ihan yhtä usein. Sanoisinko että 50/40%.. Krameri on sitten tuon 10% täyttämässä.
 
Sähkö/akustinen menee aika 50/50.

Mulla kuluu käytössä eniten nuo LP Standard ja '88 Charvel Mod. 4...

Eli kuinka jakautuu soittoaika omistamiesi eri kitaroiden välillä?
 
Hyvä kysymys...
 
Mulla on sähkiksiä viisi:
 
1. Squier Stratocaster, MIM. Ollut mulla yli kymmenen vuotta ja ainoa kitara kotona, joten saa eniten soittoaikaa. Jos palavasta talosta pitäisi pelastaa vain yksi, se on tämä.
2. Charvel -stratokopsu. Oiva peli, tällä tulee soiteltua paljolti normivirebiisit kämpällä, tosin myös RG saa paljon aikaa.
3. Ibanez RG620QM. Tällä soitellaan, jos on teknisesti tiukka paikka, tai tarvitaan rankempaa kammenkäyttöä. Erittäin helpposoittoinen.
4. Aria ARX-100 PRS -kopsu. Dropped d -vireessä, tällä soitellaan lähinnä alavirerunttauksia.
5. Epiphone Les Paul Standard. Uusin hankinta, saa siksi paljon soittoaikaa. Kiinteän tallan ansiosta vire vaihtuu helposti, joten viisu kuin viisu soi tällä.
 
Kaikilla kitaroilla on paikkansa. Vähimmälle soitolle nykyään jää Aria, koska Epi on tullut hiukan sen tontille. Tasoittunee, kun uutuudenviehätys häviää.
 
Ja strato on se ykkösjuttu, jos valita pitää.
 
Jusu

Ennen: Viper / J&D Tele jakautuivat n. 60%/40%. "Kakkoskeppi" oli ihan kiva, telellä tuli vedeltyä bluesit sun muut rokkenrollit ja viperillä hevimmät jutut.
 
Nyt kun ostin tuon SG:n niin muut väistyivät sen tieltä enkä ole edes kaivannut toista kitaraa. Vielä :) Tuosta irtoaa kaikki tarvittava ja on vielä helpposoittoinenkin. En varmaan tule kakkoskeppiä hankkimaankaan lähiaikoina, ehkä sitten jos tarvii yksikelaisen soundia niin tele/strato. Mutta mihin minä sitäkin tarvin, kun ei bänditouhuja ole tällä hetkellä. Ainahan toki voi kuvitella tarvitsevansa jotain ja gas-nostaa päätään.

strato selvä ykkönen, jos tarvin raskaampaa/laulavampaa saundia niin tartun lespaan. Iban semiakkari on saundillisesti tuossa välissä, sillä tulee bändin kans vedettyä muutama biisi joihin tarvitaan juuri sen persoonallista saundia, muuten se pyörii musiikkiopiston reeneissä aika paljon mukana (yllättävän monipuolinen on hän). ja hyvä varakitara keikoille, pystyy tarvittaessa korvaamaan auttavasti sekä straton että lespan. mitään prosentteja on ihan turha sanoa, riippuu tuulensuunnasta mikä kitara tarttuu kouraan.

Tällä hetkellä LP. Myin pois yli 20 v. omistamani straton, eli kakkosta ei edes ole... Rakennan joskus tässä tulevaisuudessa telen mallisen p90 -kitaran toiseksi. Ja sitten olen ajatellut rakentaa stratosoundisen Flying V:n, ihan vain huvikseni :)

Ei mulla ole tässä elämänvaiheessa varaa ostaa kitaroita muuten kuin oikeaan tarpeeseen. Viime vuonna ostin Ibanez SZ:n, joka on nyt ykköskitara. Edellisen, Hamerin Slammerin, ostin 10 vuotta sitten. Ei ole juurikaan tullut koskettua siihen nykyään. Ensimmäisen sähkökitarani lahjoitin pikkuveljelle pari vuotta sitten.
 
E: Jos Strato löytyisi, se olisi kotona ykkönen. Bändihommissa sitten vähän lespampi eli tuo SZ.

Eli kuinka jakautuu soittoaika omistamiesi eri kitaroiden välillä?
 
Kuusi kitaraa löytyy talosta, joista aktiivisessa käytössä neljä.
 
Eniten soittoaikaa liikenee teräskieliselle Yamahalle: Äärimmäisen miellyttävä kaula ja muutenkin hyvä soittotatsi. Inspiraation iskiessä tulee akkari vain napattua ensimmäisenä kätöseen.
 
Seuraavana tulee Explorer: Rankkaan riffittelyyn ja "asennekitarointiin" juuri oikea peli. Tuntuu, kuulostaa ja näyttää hyvältä.
 
Jaettu kolmospaikka menee Charveleille: Kumpikin loistaa etenkin helpposoittoisuudellaan ja hyvillä soundeillaan. Vahvistamattomaan soittoon/säveltelyyn valitsen mieluummin jomman kumman Charvelin, sillä Explorer sylissä on hankalahkoa näpertää koneelle samaan aikaan tulevaa megahittiä.
 
Varakepin sijaa toimittaa Ibanezin RG470 ja projektikuntoisena laukussa makoilee Fender Stratocaster MIJ.
 
Edit: Lisäkysymyksenä:
kumpi on tällä hetkellä valintasi ykkösmalliksi, strato vai lespa (muitakin saa äänestää)?
 
Kyllä se stratomallinen kepakko on ykkösmalli. Tällä hetkellä lainassa bändikaverin Fender 40th Anniversary jenkkistrato, joka vahvistaa edelleen tätä mielipidettä.

Mulla löytyy nyt kaikille kitaroille käyttöä, kun on eri vireitä käytössä.
 
Yhdellä treeniksellä on CMI:n flying V E-vireessä ja toisella treeniksellä on Aria Pro ZZ-custom D-vireessä. Kotona on taas Ibanez Artist D-vireessä, ja Aria Pro2 PE-1000 E-vireessä.
 
Jos haluaa akustisesti soitella, nappaa Yamahan APX-4A:n Eb-vireessä tai puoliakustisen Washburnin J-6:n E-vireessä. Harmonyn Explorer ja Landolan C-1 makaa vaatekaapissa ilman virettä:).
 
Bassoistakin toinen on E-vireessä ja toinen D-vireessä. Tosin hyvin poikkeuksellisesti nyt molemmat ovat samassa vireessä.

Lisäkysymyksenä:
kumpi on tällä hetkellä valintasi ykkösmalliksi, strato vai lespa (muitakin saa äänestää)?
 
Mä päätin pyhästi joskus 30 vuotta sitten että stratoon tai les pauliin en sortuisi, että malleina ne osoittavat oman arvostelukyvyn puutetta ja muutenkin ovat fanittajien kitaroita, kitarasankari-wannabe-yäk -kamaa
:-D
Ostin sitten telen.
 
Lempparini ovat edelleen Gibson ES335 ja Fender Telecaster, joista tuo 335 on nyt ollut ykköskitarana 21 viimeistä vuotta, samalla kun olen hakenut seuraavaa teleä joka vetäisi vertoja ekalle broadcaster-malliselle telelleni, joka valitettavasti kului loppuun punk-vuosien tiimellyksessä.
 
Toki mulla on ollut, ja on, siinä sivussa niin stratoja kuin les pauleja. Muttei ykkösenä.
;-)

...niin , vuosia soitin melkein pelkästään tsekinlespalla vaikka muitakin nurkissa pyörinyt ja menin kuukausi sitten ostamaan Ameriikan RR1 Jaskan ja on se vaan niin loistava ettei muita enää tarvita:)

Mulla on kolme kitaraa tällä hetkellä. Kaikki Ibanezin RG-sarjalaisia, kaikissa on myös sama mikkikonfiguraatio eli kaksi humpparia, kelluva talla ja 24 nauhaa.
Olen todennut Ibanezin RG:n bodyn sekä kaulan muodon parhaimmaksi itselleni, siksi en muita merkkejä suosi. Myös kelluva talla ja kaksi humpparia toimii itselleni parhaiten.
 
B-vireessä ykkönen on tällä hetkellä seiska eli Ibanez RG1527, tällä soittelen death metallia. Näillä näkymin olisi tarkoitus hommata kesällä toinen Ibanezin seiska muka varakitaraksi. E-vireessä ja satunnaisesti drop-D:ssä ykköskitarana toimii Ibanez RGT42DX ja varakitarana (ihan kuin sellaista tarvitsisin) Ibanez RG420FA. RG420FA viettää telineessä tällä hetkellä eniten aikaa.

Mulla löytyy nyt kaikille kitaroille käyttöä, kun on eri vireitä käytössä.
 
Noilla vireillä mäkin yritän osittain perustella kitaramäärää. Mikään ei tunnu turhemmalta kuin veivata eri vireitä edestakaisin..
 
1. E - tietty
2. Eb - monet Henrixit
3. open G - Bad To the Bone!

LP specialia tulee soiteltua monen monta kertaa enemmän kuin stratoa. Siinä on parempi kaula, on kevyempi ja kuulostaa paremmalta sekä sähköt päällä että ilman. Akustisenkin omistan, mutta siihen tulee koskettua tosi harvoin.

Käyttöön valittava kitara määräytyy sen mukaan mitä olen tekemässä. Tyypillisimpiä:
 
-Ramopunk: Mosrite / joissakin tapauksissa Gibson Les Paul Standard
-Surf-instro: Fender Jaguar / joissakin tapauksissa Fender Stratocaster
 
...eli se, mikä kitara saa eniten soittoaikaa, vaihtelee sen mukaan miten milloinkin käytän aikaani erilaisiin juttuihin.

Stratoa on tullut viime aikoina enempi soitettua, johtunee myös osittain uutuudenviehätyksestä sillä kyseessä on ensi stratoni. Lespaa käytän yleensä silloin kun soitan vähän rankempaa kamaa. Stratoa pidän E-vireessä ja Lp:tä Eb:ssä.

No mulla oli ensimmäiset 17-vuotta ainoa kitara strato, joten strato tuntuu aina kotoisimmalle. Eniten tulee soiteltua Warmoth-stratoa, jonka olen koonnut mieleisteni mittojen mukaan. Oikeastaan mulla on kaksi ihan samoilla mitoilla olevaa Warmoth-stratoa joilla mä eniten soitan.
Heti hyvänä kakkosena tulee Gibson ES-347, johon olen lyhyen tuttavuuden jälkeen erittäin kiintynyt. Monipuolisin kitara-malli minun mielestäni.
Akustista tulee soiteltua häpeällisen vähän. Välillä tuntuu, että hyvä akustinen menee mulla hukkaan, mutta eihän siitä voi luopua.
Stratolla ja essillä mennään loppuun asti.

Mulla on ollu Bc Rich jo niin kauan levällään, että voisin sanoa omistavani vain yhden kitaran. RG on pikkuhiljaa muokkautunut soittajan näköiseksi ja sitä on muunneltu omiin käyttötarkoituksiini sopivammaksi. Seuraava keppi on aivan varmasti custom tai omavalmiste, sillä mahonkirunkoisia vasuri RR:iä ei taida paljoa markkinoilla liikkua, ainakaan reverse lavalla. :P

Mulla kuluvat kaikki aika tasaisesti. Ruokangas taitaa kuitenkin eniten kulua(ai taitaa vai?) koska sitä käytän bändinkin kanssa lähes pelkästään. Ja on siinä muitakin syitä siihen...
 
Mut esimerkiksi himassa kuluu tasaisesti kaikki.