Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Pääsin eilen todistamaan kitaramestari Jukka Tolosen mainiota soittokuntoa ja mies oli muutenkin freesin oloinen.
Olikin päässyt jo unohtumaan, kuinka suuri vaikutus asianomaisella oli aikanaan oman soittoharrastukseni käynnistymisessä.
 
Bändi (JT, LK, Ape Anttila, Anssi Olavi) soitti mielestäni niin "pitelemättömästi", että showravintola Vanhan Maestron kolkohko interiööri ei haitannut yhtään. Tolosen asenteessa ja tatsissa on minusta samanlaista napakkuutta kuin esim. Robben Fordilla.
Ryhmästä lähti tarvittaessa aika rytinä: mm. "Heavy Shit". Parissa akustisessa biisissä taas tulivat nätisti esille Toloselle tutut intialaisvaikutteet ja mielestäni juuri nämä styket olivat oivallisimpia osoituksia miehen muusikkoudesta.
 
Ennen varsinaisen toiminnan alkua, ojensi soitinrakentaja Juha Ruokangas maestrolle
valmistamansa nimikkoskitan. Pieni, lämmin tilaisuus. Kunhan mies vielä vaihtaisi
HK:n sinisen "loisteputken" johonkin kykyjään paremmin vastaavaan vahvariin ;>

Pääsin eilen todistamaan kitaramestari Jukka Tolosen mainiota soittokuntoa ja mies oli muutenkin freesin oloinen.
 
Meikäläinen pääsi parisen viikkoa sitten todistamaan edellämainitun artistin haparoivaa ja ilmeisen humalaista rävellystä. Ei tule ostettua lippua herran keikalle toista kertaa.

Meikäläinen pääsi parisen viikkoa sitten todistamaan edellämainitun artistin haparoivaa ja ilmeisen humalaista rävellystä. Ei tule ostettua lippua herran keikalle toista kertaa.
 
Eh.. no mulla kävi sitten hyvä tuuri.

Meikäläinen pääsi parisen viikkoa sitten todistamaan edellämainitun artistin haparoivaa ja ilmeisen humalaista rävellystä. Ei tule ostettua lippua herran keikalle toista kertaa.
 
Se oli kieltämättä aika karua nähtävää ja kuultavaa. Mutta hyviä juttuja sieltä tuli, melodisesti (imho), mitä nyt eivät olleet aina sidoksissa itse biisin timeen. Koko pläjäys olisi voinut loppua vaikka puukkotappeluun lavalla, mutta suuret artistit pystyivät hillitsemään itsensä, tämmöinen maku jäi itselle. Ja se keskimmäinen kitaristi oli paras. Kyseessä oli siis tolosen kitaratrion keikka tässä pari viikkoa takaperin. Oli kyllä jännää!

On itsestään selvää, että "maksanut katsoja" hakeutuu seuraamaan mielestään kiinnostavaa tapahtumaa nauttiakseen siitä sellaisenaan ilman, että kuulijana/näkijänä tarvitsee itse kaivaa esille asian ydin ja aines jostain, lähes hallitsemattoman mössön seasta.
 
Täkäläinen klassinen-, ooppera- ja jazzmusiikki ei käsittääkseni kärsi tuollaisista oireista. Edes ns. suuressa maailmassa. Tosin em. genreissä, jazz poislukien, taiteilijat tulkitsevat pääasiassa muiden rakentamaa musiikkia ja asianosaisten huolena on lähinnä se oma tontti.
 
Josko nää Pohjolat ja Toloset yms. kokevat jonkinlaista voimanpuutetta. Vaatii aikamoista yritystä säveltää musaa, kilvoitella itsensä kanssa onko tehdyssä mitään järkeä, koskettaisikohan se ketään, ja jos koskettaa niin mistä ..tusta siihen löytyy toteuttajat. Tuo toteutusvaihe lieneekin se hankalin.
 
Ehkä suomalaisille syntymälahjana jostain kummallisesta syystä siunaantunut puutostila omanarvontunnosta ja uskosta omaan tekemiseen on syynä siihen, että mm. T.Pressa ja Wigwam ovat aikanaan jääneet pohtimaan: "On sitä käyty ulkomaillakin."
 
Eilisiltainen tapaus oli kuitenkin musaa isolla M:llä.

Ja se keskimmäinen kitaristi oli paras.
 
Minusta se Raul Mannolan soolobiisi pelasti sen mitä siltä illalta pelastettavissa oli. Aivan mahtava bulerias.

Kävin tsekkaamassa kitaratrion keikan paikallisella jazzklubilla, ja täytyy sanoa, että suurimman vaikutuksen
teki Raul Mannola, jonka soitto oli sanalla sanottuna nerokasta.
 
Tolonen häröili niitten intialaiskuvioidensa kanssa, ja jotenkin kaikkien biisien sovitukset ei istuneet akustisille kovin hyvin. Varmaan siitä johtuen, että ne biisit on tehty sähkökitaralle. Muutenkin päällimmäinen vaikutelma oli, että sähkis sopisi Toloselle paremmin kuin akustinen.
 
Trion kolmas kaveri oli aika mitäänsanomattoman oloinen, taitava kylläkin, mutta jäi minulta huomaamatta, kun keskityin Mannolaan. Täälläkin paras veto oli Mannolan soolo.

Kunhan mies vielä vaihtaisi
HK:n sinisen "loisteputken" johonkin kykyjään paremmin vastaavaan vahvariin ;>

Ei se taida, kun Frank Robson lainaa sille sitä aina F-Musiikista. Kieltämättä tänäisellä Pressojen keikalla soundissa oli välillä toivomisen varaa, särösoundeissa ainakin. Mutta hyvin veti kyllä.

29.1 ois saman kokoonpanon keikka On The Rocksissa, Hkissä.
 
tulipas mainostettua...

Meikänkin tekisi kyllä mieli nähdä Tolonen livenä joskus. Hullun kova vaikuttaja ainakin itelle ollut, mutten oikein tiedä mistä sen keikoista saisi infoa. Ei niitä sen virallisia kotisivujakaan kauhean useasti päivitetä. Vaikea uskoa, että Tolosen soitto ei oikein onnistuisi, tosin, soundithan sillä on aina olleet varsin paskat!:)