Rock, pop, alternative ›

Hieno on boksi juu, ja se mukana oleva kirjakin kattaa suht hyvin bändin historiaa.

Mitä sille NEC - livelevylle nyt sitten tapahtui, vedettiinkö se myynnistä ja tuleeko siitä keräilyharvinaisuus, niin kuin Soundissakin vähän uumoiltiin?

Siitä ei tietoa, mutta se 4CD paketti Live In Europe 1993 sisältää 2 täyttä keikkaa, mukaanlukien tuon NEC keikan. Ja tuota pakettia saa ainakin vielä ostettua eri kaupoista

Tuossa muuten Paice Ashton Lord -myspace sivut:
http://www.myspace.com/paiceashtonlord77

Mitä sille NEC - livelevylle nyt sitten tapahtui, vedettiinkö se myynnistä ja tuleeko siitä keräilyharvinaisuus, niin kuin Soundissakin vähän uumoiltiin?
 
Oliko tämä se levytys, jota ne sanoi erittäin huonoksi liveksi, ja että tää on se sama mikä on Come hell or high water DVD:nä? Ei tuo Come hell ... nyt niin kaamea ole ollenkaan.

Oliko tämä se levytys, jota ne sanoi erittäin huonoksi liveksi, ja että tää on se sama mikä on Come hell or high water DVD:nä? Ei tuo Come hell ... nyt niin kaamea ole ollenkaan.
 
Ei kyllä olekaan. Nobody's Perfect on heikoin lenkki Purplen livelevykatalogissa, joissa Blackmore musisoi. Come Hell or High Water- cd on hyvä live. 4cd:n boxia 1993 keikoilta en ole ostanut, mutta kuulemma on aika itseään toistava.

Ei kyllä olekaan. Nobody's Perfect on heikoin lenkki Purplen livelevykatalogissa, joissa Blackmore musisoi. Come Hell or High Water- cd on hyvä live. 4cd:n boxia 1993 keikoilta en ole ostanut, mutta kuulemma on aika itseään toistava.
 
Siis meinaako ne tuon Come hell or high waterin vetää pois myynnistä (cd version, eri nimi)? Jos meinaavat, niin siinä on pakko olla nyt jotain keljuilua Blackmorea kohtaan, musiikkihan pelaa siinä ihan täysillä.

Kyllä tuntuu, että taas gillan hakee jotain uutta juttu, että voisi napauttaa Blackmorea. Tyhmää kuitenkin hyvää live-levyä kaupoista poistaa. Ja kyllä Blackmore näillä keikoilla hommansa hoiti, todella mallikkaasti siihen nähden, ettei muu bändi enää tähän aikaan tainnut kovin hyvissä väleissä Blackmoren kanssa olevan. Kyllä se keikan heikoin lenkki näillä keikoilla oli ehdottomasti Ian Gillan itse. No levyt ja dvd:t löytyy levyhyllystä, joten ei tule kiire mennä kauppoihin ostamaan. Mutta ehdottomasti niille, jotka purplesta pitävät, ja joilla ei tätä livelevyä ole, niin kannattaa nopeasti suunnistaa kauppaan ja toivoa että viimeiset levynpainokset sattuisivat kaupanhyllyltä vielä löytymään.

Kyllä se keikan heikoin lenkki näillä keikoilla oli ehdottomasti Ian Gillan itse.
 
Juu ei Gillanilta oikein lähde. Tuntuu, että laulaa nykyään paremmin.

Kuuntelin tuota NEC - liveä juuri ja kyllähän Blackmore on ihan sekaisin siinä.
 
Niin no Blackmoren "periaatteena" on ollut soittaa kappaleet -eri toten soolot- livenä erilailla kuin levyllä.Muistaakseni sanoi jossain haastattelussa ,että Highway starin soolon nopea loppukuvio on ainoa minkä tykkää soittaa livenä samoin kuin levyllä.
 
Mitä nyt noita Youtube-pätkiä Come hell..-ajoilta katselin niin esmes Knockin' at your back doorin kompissa otetaan ainakin selkeitä tulkinnallisia vapauksia :-) Olennaista on kuitenkin ,että kyse on tahallisesta ja tietoisesta toiminnasta.Joillekin nykykuuntelijoille tämäntyylinen improvisointi on kuitenkin vaikeata käsittää (en tarkoita sinua) vaan jokainen muutos levyversioon nähden on "virhe".
 
Mua toi ei haittaa.Olen oppinut pitämään esim.Bolinin vetämästä Burnista Russian foxbat-livellä vaikka se on täysin erilainen kuin levyversio - siis kitaroiden osalta.

Niin no Blackmoren "periaatteena" on ollut soittaa kappaleet -eri toten soolot- livenä erilailla kuin levyllä.Muistaakseni sanoi jossain haastattelussa ,että Highway starin soolon nopea loppukuvio on ainoa minkä tykkää soittaa livenä samoin kuin levyllä.
 
Muistaakseni sanoi, että se on ainut soolo minkä hän muistaa (!) miten se levyllä menee.

Oikeastaan tuo, ettei Blackmore muista, kuin highway starin soolon , johtuu ehkä nimenomaan siitä, että soolot on useimmiten tullut vedettyä täysin improvisoituina levyille. ja tämähän on vain hyvä asia. Jos taas olisi tottunut siihen, että suunnittelisi jokaisen soolon levyille nuotti nuotilleen, niin tällöin soolot saattaisivat olla live-versioissakin hyvin samankaltaiset. Tässä tulee sitten taas makukysymys, että tykkääkö siitä että soolot ovat identtiset levyversion kanssa, vai onko improvisoidut soolot parempia. Omasta mielestäni improvisoidut soolot ovat usein kiinnostavampia, niistä löytyy aina jotain uutta ja ne myös osoittavat soittajassa sitä, että hän pystyy kehittelemään uutta. Blackmore on kautta soittouransa myös improvisoinut hyvin paljon komppejakin. Ja itse pidän juuri tästä syystä blackmoresta hyvin paljon. Oikeastaan Blackmore on alkanut tosissaan komppailla vasta blackmore's nightissa (näin karkeasti sanottuna), eli kun tutustuu herran soittoon, niin biiseissä ei tulekkaan kitaran osalta niin paljon sointuja vaan todella paljon mennään oktaaveilla ja yhden äänen melodioilla, jotka esimerkiksi seuraavat biisin melodiaa. Nämä ovat todella hienoja piirteitä, yksiä merkittävimmistä piirteistä Ritchien Blackmores -tekniikassa.

Oikeastaan Blackmore on alkanut tosissaan komppailla vasta blackmore's nightissa (näin karkeasti sanottuna), eli kun tutustuu herran soittoon, niin biiseissä ei tulekkaan kitaran osalta niin paljon sointuja vaan todella paljon mennään oktaaveilla ja yhden äänen melodioilla, jotka esimerkiksi seuraavat biisin melodiaa. Nämä ovat todella hienoja piirteitä, yksiä merkittävimmistä piirteistä Ritchien Blackmores -tekniikassa.
 
Aivan oikeassa olet.Taustan osalta sekä Purplessa ,että Rainbowssa koskettimilla on keskeinen rooli: ne muodostavat pohjan jonka päälle Ritchie sitten soittaa kuvioitaan.Long live rock'n'roll on tästä myös esimerkki: Kitara ei komppaa oikeastaan lainkaan vaan vetää riffiä ja melodiaa.Heville niin tyypillinen temppaus ja voimasoinnut loistavat poissaolollaan.

Heville niin tyypillinen temppaus ja voimasoinnut loistavat poissaolollaan.
Ritchie taisi jossain taannoisessa haastattelussaan mainitakkin ettei tykkää komppailla juuri ollenkaan. Selittää paljon tuota voimasointujen ja demppauksen puutetta. Kiipparit kyllä paikkaavat ainakin minun mielestäni sen mitä herra Blackmore ei soita.

Ritchie taisi jossain taannoisessa haastattelussaan mainitakkin ettei tykkää komppailla juuri ollenkaan. Selittää paljon tuota voimasointujen ja demppauksen puutetta. Kiipparit kyllä paikkaavat ainakin minun mielestäni sen mitä herra Blackmore ei soita.
 
Niinkuin tuossa ylempänä jo kerroin. Eli purple/rainbow aikana Blackmoren työskentely pohjautui hyvin pitkälle oktaaveihin, kvartteihin ja kvintteihin. Kolmen tai useamman äänen (sointujen) käyttö oli melko pienimuotoista. ja nimenomaan koskettimet ovat aina soittaneet blackmoren bändeissä ikäänkuin sitä komppikitaran roolia, jolloin Blackmorelle jää tilaa sooloiluunsa/fillailuunsa ja laulumelodian tukemiseen. Kuitenkin Blackmoren soitossa on yksi piirre, joka luo hänen soittoonsa sitä jämäkkyyttä. Tämä piirre on bassosävelten laaja käyttö. Eli Blackmoren peukalo tukee paljon bassoa biiseissä. Blackmore on todellakin soittotapojensa ja soundiensa ja tekniikkansa puolesta hyvinkin erikoinen soittaja, itselleni ehdottomasti suurin esikuva ja hänen soittonsa analysoinnista on ollut jo vuosia itselleni harrastus ja aina vain löytyy uutta. Kertakaikkiaan upea kitaristi.

Blackmore on todellakin soittotapojensa ja soundiensa ja tekniikkansa puolesta hyvinkin erikoinen soittaja, itselleni ehdottomasti suurin esikuva ja hänen soittonsa analysoinnista on ollut jo vuosia itselleni harrastus ja aina vain löytyy uutta. Kertakaikkiaan upea kitaristi.
 
Allekirjoitan kyllä saman. Aina löytyy jotain uutta kivaa kun kuuntelee herran soittoa. Varsinkin live-lätyt ovat kivaa kuunneltavaa vaihtelevuuden takia. Mun mielestä Blackmoren 'paras' kausi soitannollisesti oli 70-78. 80-luvulla Ritchie tuntui ainakin minusta olevan vähän hukassa ja soittelevan vähän sinne päin.

Kerrankin minua kiinnostavaa asiaa kitaransoitosta.
Sitä ei valitettavasti oikein löydy soittaminen-alueelta.
 
Onko joku perehtynyt ko. subjektiin oikeen tosissaan?
 
EDIT: pahoittelen tyhmää kysymystäni :)

Kerrankin minua kiinnostavaa asiaa kitaransoitosta.
Sitä ei valitettavasti oikein löydy soittaminen-alueelta.
 
Onko joku perehtynyt ko. subjektiin oikeen tosissaan?
 
EDIT: pahoittelen tyhmää kysymystäni :)
 
Kyllä on tullut Blackmoren soundiin/tekniikkaan/kitarakamoihin keskityttyä ja tutkittua hyvinkin paljon. Suosittelen ehdottomasti. Esimerkiksi Blackmoren soundia kun tutkiin ja lukee haastatteluja, niin paljastuu, että kyllä on Blackmore ollut aina mahtava henkilö salailemaan oman soundinsa salaisuuden. Osittain se tulee varmasti aina olemaan salaisuus, mutta tutkimalla/lukemalla/päättelemällä se alkaa paljastua aika hyvin. Ja kyllä on Blackmoren signaaliketjut ollut kaikkea muuta, kuin kitara--->piuha--->marshallin vahvistin full outtina ^^ Kun esimerkiksi kuuntelee Blackmoren soundia tuolla 70-luvulla, niin soundi on puhdas/hyvin erottelukykyinen. Erityisesti soundin hallittavuus on huippuluokkaa. Jos Marshallia ajaisi nupit kaakossa, niin tällainen soundi jää kauas hallittavuudesta, tuloksena olisi vain kaaos. Ja se, miten moni asiaan perehtymätön usein väittää, ettei Blackmoren soitossa kuulla efektejä menee kyllä väitteenä melko pieleen. Oikeastaan Rainbown aikaan livekeikkojen yksi tärkeistä elementeistä oli pieni toistokaiku, joka muodostui modatusta kelanauhurista. 70-luvun lopun moog taurusit... Levyistä mm. LLRR on täynnä phaserin juhlaa. Ja kyllähän myöhempien aikojen rainbown keikoilla löytyi myös (tod näk. syntetisaattorilla ohjattava) octaaveri, sekä muut kitarasyntetisaattorin mahdollisuudet. Mutta tässä nyt vain jotain pientä Blackmoreen liittyvää. Asiaa löytyisi paljon paljon, mutta johonkin on taas kerran vedettävä piste. :)

Kyllä on tullut Blackmoren soundiin/tekniikkaan/kitarakamoihin keskityttyä ja tutkittua hyvinkin paljon. Suosittelen ehdottomasti. Esimerkiksi Blackmoren soundia kun tutkiin ja lukee haastatteluja, niin paljastuu, että kyllä on Blackmore ollut aina mahtava henkilö salailemaan oman soundinsa salaisuuden. Osittain se tulee varmasti aina olemaan salaisuus, mutta tutkimalla/lukemalla/päättelemällä se alkaa paljastua aika hyvin. Ja kyllä on Blackmoren signaaliketjut ollut kaikkea muuta, kuin kitara--->piuha--->marshallin vahvistin full outtina ^^ Kun esimerkiksi kuuntelee Blackmoren soundia tuolla 70-luvulla, niin soundi on puhdas/hyvin erottelukykyinen. Erityisesti soundin hallittavuus on huippuluokkaa. Jos Marshallia ajaisi nupit kaakossa, niin tällainen soundi jää kauas hallittavuudesta, tuloksena olisi vain kaaos. Ja se, miten moni asiaan perehtymätön usein väittää, ettei Blackmoren soitossa kuulla efektejä menee kyllä väitteenä melko pieleen. Oikeastaan Rainbown aikaan livekeikkojen yksi tärkeistä elementeistä oli pieni toistokaiku, joka muodostui modatusta kelanauhurista. 70-luvun lopun moog taurusit... Levyistä mm. LLRR on täynnä phaserin juhlaa. Ja kyllähän myöhempien aikojen rainbown keikoilla löytyi myös (tod näk. syntetisaattorilla ohjattava) octaaveri, sekä muut kitarasyntetisaattorin mahdollisuudet. Mutta tässä nyt vain jotain pientä Blackmoreen liittyvää. Asiaa löytyisi paljon paljon, mutta johonkin on taas kerran vedettävä piste. :)
 
Oot varmaan jo sata kertaa postannu vastauksen tähän, mutta kuiteskin: Milläs mikeillä Bläkmore veteli 70-luvulla?