Laulaminen ›

Millä pääsisin yli tästä mahottomasta esiintymispelostani?Laulan hyvin ja vapautuneesti esiintyessäni isossa porukassa (jonka kanssa esiinnyn enemmänki),mutta ku pyyetään laulamaan yksin tai vaik kahestaa jonku kanssa,nii ei ääni lähe :P! Tämä voi tietysti johtua siitä,että samoissa piireissä liikkuu(ja laulaa)eräs vahva laulaja ja oma ääneni ei ehkä oo yhtä voimakas,mutta monenki mielestä kauniimpi.Rakastan laulamista ja kitaran soittoo,mutta se esiintyminen on tuskasta..minun ja monen muun harmiks. onko kellään samanlaista onkkelmaa?vinkkejä pelon voittamiseks..? suihkussa ku on nii helppo laulaa..kukaan ei kuule :)

Yksinkertaisesti esiinny useammin, sillähän se lähtöö!

Tuttua huttua. En varsinaisesti ole laulaja, mutta sitäkin joutuu toistaiseksi enemmän ja vähemmän olosuhteiden pakosta tekemään. Säälin kuulijoita.
 
Menen joskus helposti lukkoon, jos olen yksin vaikkapa kitaran kanssa ja ympärillä on porukkaa. Bändin kanssa helpompaa.

joo sama homma...ei niinkään laulussa mutta kitaroinnissa kun rupee jännittämään, sormista häviää just se hienomotoriikka mitä siinä eniten tarvitaan,ja sit pitää rupee väkisin vääntämään ja siithä ei tuu mitää.. ja toi tulee aina kun on yks tai enemmän henkilöä ketä ei tunne hyvin....laulussa en tiedä miten vaikuttaa...laulaminen sinänsä jännittää vieläkin enemmän kun kitarointi,mutta tuntuu et sitä ei niin hyvin kuule...???

No, varmoja lääkkeitä en tiedä, mutta seuraava ainakin on toiminut mulla.
 
Pitää antaa sen pissan nousta hieman päähän. Tarkoitan silleen terveellä tavalla. Tarkoituksena se, ettei enää mieti: "Mitäköhän noikin musta aattelee...", vaan paskat välittää siitä, mitä kritiikkiä kunkin päässä sattuu olemaan silloin kun SINÄ laulat. Kritiikin miettimisen aika on vasta sitten esiintymisen jälkeen. Joten mua ainakin lavalla on aina auttanut ja varmasti auttaa aina se, kun ajattelen olevani 'muiden yläpuolella' (heh, niinhän olen fyysysestikin, koska lava on korkeammalla yleensä kuin yleisö... hoho).
 
Tietenkään en tarkoita sitä, että pitää heittäytyä kusipääksi kokonaan, vaan sitä, että hallittu LSDn (Lead Singer Disease) käyttö esiintymistilanteessa auttaa asiaa jos jännittää. Kuitenkaan jännityksestä ei koskaan pidä päästä eroon. Esiintymisjännitys on tärkeä juttu; se auttaa tsemppaamaan enemmän kuin normaalitilanteessa. Tosin liiallinen jänskättäminen saattaa tuhota koko esityksen.
 
Sitten sellainen Off-topic -filosofia pointti:
Muista, että olet huono. Aina.
En sano tätä millään pahalla, vaan sillä, että siinävaiheessa kun itse tiedostat olevasi 'ihan v*tun hyvä' niin alkaa alamäki. Taantuma. Kehitys loppuu.
Vaan jos olet aina ihan paska, tsemppaat itseäsi treenaamaan aina vaan kovemmin ja kovemmin. Kun saavutat taas taidoissasi asettamasi rajapyykin, on aika jälleen huoahtaa ja tajuta olevansa huono ja siirtää rajaa pykälä, kaksi eteenpäin ja jatkaa treenausta.
 
Polttakaa mut roviolla.

Minua ainakin auttaisi jos saisin jotain palautetta laulamiseni jälkeen.. Kyllähän tutut pyytelee koulun käytävillä laulamaan toivebiisejä ja se on kivaa mutta kun nousee mikin eteen ja laulaa koko yleisölle, eikä kukaan tule myöhemmin sanomaan mitään, on se todella ahdistavaa ja itsetunto romahtaa hetkessä. Jotenkin silloin tietää että se meni niin perseelleen kuin voi mennä. Olisi kiva tietää edes että "olisi voinut parantaa" tai jotain.. Osaisi sitten kiinnittää huomiota joihinkin seikkoihin enemmän. Bändiharkoissakin siirrytään aina vaan seuraavaan kappaleeseen kommentoimatta edellistä lainkaan.
Eli: rehelliset mielipiteet kaverin laulu/soitto/esiintymistaidoista ja tämä on varmasti kiitollinen.
 
..Tää tais nyt mennä vähän aiheen vierestä..

Hmmm. Minusta ehkä tärkein asia (aina esiintymisessä yleisölle) on tilan ottaminen haltuun. Vaikeaahan se tila on tietysti ottaa haltuun jos jännittää niin paljon, että ei meinaa tolpillansa pysyä, mutta... Ei esiintyessä ole tärkeintä teknisesti virheetön suoritus (toki täydellisyyteen pyritään, aina kuitenkin tiedostaen, että sitä ei voi ikinää saavuttaa), mutta tärkeintä on se miten ottaa yleisön omakseen. Sitä voi laulaa täysin nuotin vierestä, tai vaikkapa ihan väärää biisiä kunhan tekee sen tiedostaen ja antaa vaikutelman, että sen kuuluu olla näin "hahaa, katsokaapa tätä". Puuduttavinta on se kun yleisö joutuu jännittämään esiintyjän puolesta selviääkö hän. Jos mokaakin, se pitää tehdä niinkuin se kuuluisi esitykseen, koskaan ei saa näyttää mokanneensa, aina kaikki tekeminen on tiedostettua ja tarkoituksellista, vaikka näin ei olisi (nimimm. muut näyttelijät unohtivat yksin lavalle). Mutta itse jännityksestä: En tiedä. Joku viisas (eli minä) sanoi aikoinaan, että yleisö on esiintyjän itseluottamuksen peili, ja näin se on. Yleisön eteen ei mennä esiintymään, tekemään jotakin sinnepäin, sinne mennä valloittamaan. Minusta lavalla oleminen on sitä, että kaikki kilpailevat keskenään kuka saa olla suurin tähti. En nyt tarkoita, että kyynerpäillä pitäisi olla tönimässä muita pois lavalta, mutta se on tilanne jossa on tervehenkistä kilpailla, että kenellä on suurin lavakarisma. Itse en pahemmin jännitä esiintymistä erityisemmin (paitsi laulamista). Tosin 15 sekuntia ennen lavalle menoa on yleensä jonkinasteista tärinää, horkkaa, vapinaa ja kutinaa, mutta... Noh, se menee siihen, että ensimmäiset 2 minuuttia sitä tekstiä tulee suusta kuin konekivääristä, sitten sitä muistaa rauhoittua. Tärkeintä kait olisi vain mennä sinne yleisön eteen ja kohdata se tilanne. Kun siellä lavalla on, siitä pitäisi nauttia. Sitä pitäisi pysähtyä, katsoa yleisöä, vetää henkeä ja antaa mennä rauhallisesti. Siellä lavalla ei ole koskaan mikään kiire, siellä pitäisi tehdä rauhallisesti. En tiedä mitä ihmiset oikein siellä jännittää. Itse jännitän laulamista ja se saa minut vapisemaan, mutta toisaalta siitä tilanteesta on selvittävä, joten miksi ei samantien tekisi sen mahd. hyvin, tai ainakin antaa sellaisen kuvan, että on todella guru (vaikka kuinka menisi pieleen) ja oikeasti nauttii siitä hetkestä. Vedä henkeä, kohtaa yleisö ja anna heidän nähdä kuinka nautit siitä!

moih kultsi..mie täs...niih,meillä molemmilla on sama ongelma.mut nyt kun luin noita nii sitä rupes miettii..laulaa miten laulaa,kai ne tykkää jos ne kerta pyytää esiintymään.ja pittää kait vaan aatella että jos muut kerta ossois paremmin niin tervetuloa vaan lavalle laulaa sama kappale kaikkien ees..kyllä se siitä.lav juu

Kiitos ja kumarrus kaikille ihanille ihmisille ja neuvoille!
noilla luulis pääsevän jo pitkälle!ja mitä enemmän esiintyy nii sitä paremmin alkaa pärjätä ja itseluottamus kasvaa..eiköhän se siitä.unkarin esiintymis matka eessä ja kaikkee.mut suuri kiitos vielä kerran.juttunne oikeesti auttovat!

Voi cosmob83 kun kirjoitit kivasti. :)
 
Tuohon kun vielä joskus pystyisin niin olisin kyllä maapallon onnellisin ihminen.
 
Soitan itse pianoa, ja vaikka soittaminen on elämäni kiintopiste tällä hetkellä, ei esiintyminen ole koskaan sujunut. Yleisö on todellakin itseluottamuksen peili, ja minun itseluottamukseni ei ole koskaan kovin hyvä ollut. No, jännitäämisen takia olen pilannut muutamia esiintymisiä ihan totaalisesti -> itseluottamus rapisee entisestäänkin.
 
Pitäisi vain osata nauttia. Ehkä vielä jonakin päivänä..

Oon laulanu pari vuotta bändissä. Aluksi meni aika monta viikkoa, ennenkuin uskalsin laulaa edes treeneissä jännittämättä, vaikka nelihenkisestä bändistä kaksi olivat veljiäni.. Eli aikamoisesta esiintymispelosta kärsin silloin :)
Sitten kun perustettiin uusi bändi, jossa muut jäsenet ei ollu yhtä tuttuja ihmisiä, oli vielä pahempi ahdistus edessä, ja taas kesti jonkin aikaa ennenkun treeneissä ei jännittänyt.
Tiesin, ettei bändissä voi laulaa, jos ei uskalla esiintyä. Enkä todellakaan halunnut luovuttaa, kun olin niin iloinen että viimeinkin olin johonkin bändiin päässyt.
 
Kovan työn takana on ollut se, että nykyään sinne lavalle tuntuu ihan mukavalta mennä. Vieläkään se ei kuitenkaan ole niin rentoa kuin toivoisi, mutta yritän olla optimistinen, että joku päivä se jännitys helpottaa.

Juu itellä on kans nuita ongelmia että sormista häviää kitaroinnissa tatsi jos on ison yleisön eessä, mutta enpä oo esintyny juuri koskaan, että sinällään ei ihma. Pakko vaan jaksaa yrittää. Luulis että tuhannen keikan jälkeen ei enää jännitä. Soitetaan sitte vaikka tuhat keikkaa perkele.

Mul ei kyl oo ongelmii ollu. Kai se esiintyminen on mul jotenki veressä. Aina pitää olla esillä... :) Niinku jokku jo sanooki, lisää keikkaa ja sil se hoituu. Trust yourself!

Millä pääsisin yli tästä mahottomasta esiintymispelostani?Laulan hyvin ja vapautuneesti esiintyessäni isossa porukassa (jonka kanssa esiinnyn enemmänki),mutta ku pyyetään laulamaan yksin tai vaik kahestaa jonku kanssa,nii ei ääni lähe :P!
 
Kuulostaa tutulta, itselläkin on tuo ongelma. Mulla on ainankin auttanu, että laulelee ensin kaverin kuullen, niin että tottuu edes jonkun läsnäoloon. Kyllä se ajan ja totuttelun
myötä häviää sitten, toivottavasti :).

mulla oli ihan sairas esiintymispelko vielä vähän aikaa sitten mutta sitten päätin kokeilla karaokea! heti helpotti! nykyään käyn laulamassa 2-3 kertaa viikossa karaokea ja melkein aina selvinpäin. jäin koukkuun ja osaan nykyään laulaa paljon vapautuneemmin eikä jännityksestä ole tietoakaan!
 
suosittelen karaokea kaikille! :)

Tapahtuipa tässä vasta eräässä kilpailussa seuraavaa...Jo aamusta sanoin eukolle että mulle ei tarvii sit lässytellä pitkin päivää, rentouduin ja psyykkasin itseäni pitkin päivää ja olikin tosi rauhallinen ja luottavainen olo :) no sitten noin puolituntia lavalle menoa rupes näkymään auroja ja huulet meni tunnottomaksi voi sa..tana migreenihän sieltä yritti tulla. Iski täydellinen paniikkikohtaus, eukko siinä yritti rauhoitella...no yritin käydä laulamassa viereisessä ravintolassa karaokea vähän rauhoittuakseni...ei siitä mitään tullut olin täydellisesti pihalla ihan tutuissa kappaleissakin...no vaimo sit sai suostuteltua lavalle tyyliin "ei nuo mahda sulle mitään" no menin sinne ja olin aika pihalla ei sitä kunnolla edes tiennyt miten päin pitää mikkiä kädessä ja sijoituskin oli sitten sen mukainen :( jos oikein ajattelee niin ei muista oikein koko kisasta mitään. Harmittaa vähän kun oli treenaillu aika paljon ja suoritus oli korkeintaan 50% parhaasta
 
Koskaan aiemmin ei ole tullut tuollaista paniikkikohtausta ja on ruvennu vähän pelottamaan koko esiintyminen. Onko muita kohtalotovereita?? jotenkin tuntuu että liika keskittyminen oli osa syy tapahtumiin...alkohollilla ei ollut osuutta tapahtumiin ;)

nykyään käyn laulamassa 2-3 kertaa viikossa karaokea ja melkein aina selvinpäin. jäin koukkuun ja osaan nykyään laulaa paljon vapautuneemmin eikä jännityksestä ole tietoakaan!
 
suosittelen karaokea kaikille! :)
 
Minäkin suosittelen, tosin itse olen aina ihan pelti kiinni!

Millä pääsisin yli tästä mahottomasta esiintymispelostani?Laulan hyvin ja vapautuneesti esiintyessäni isossa porukassa (jonka kanssa esiinnyn enemmänki),mutta ku pyyetään laulamaan yksin tai vaik kahestaa jonku kanssa,nii ei ääni lähe :P! Tämä voi tietysti johtua siitä,että samoissa piireissä liikkuu(ja laulaa)eräs vahva laulaja ja oma ääneni ei ehkä oo yhtä voimakas,mutta monenki mielestä kauniimpi.Rakastan laulamista ja kitaran soittoo,mutta se esiintyminen on tuskasta..minun ja monen muun harmiks. onko kellään samanlaista onkkelmaa?vinkkejä pelon voittamiseks..? suihkussa ku on nii helppo laulaa..kukaan ei kuule :)
 
Ei mulla enää oo tota ongelmaa. Mä pyatyn laulamaan itekseni vaikka sairaalan vastaanotossa. Toi sun ongelma saattaa johtua just siitä, että et oo paljoo laulanu itekses. Onhan se ryhmässä helpompaa...

Ei mulla enää oo tota ongelmaa. Mä pyatyn laulamaan itekseni vaikka sairaalan vastaanotossa. Toi sun ongelma saattaa johtua just siitä, että et oo paljoo laulanu itekses. Onhan se ryhmässä helpompaa...
 
EDIT: Aw crap! Ei pitäny pistää kahteen kertaan... :(