Rock, pop, alternative ›

Pidän kyllä Jambista itse, mutta taidan kyllä ymmärtää että mikä siinä ärsyttää joitakin ihmisiä. Tykkään itse soitella sitä biisiä levyn mukana ja antaa sen tahdin viedä.
10 000 Days on kyllä todella hyvä levy. Eikös tuon nimi jotenkin viitannut Maynardin äidin kuolemaan?

Itse pidän Jambia ihan 10000 daysin parhaimpiin kuuluvana biisinä. 02.40- 03.30 mielestäni todella maukasta kohtaa.
Myös Vicarious ja The Pot toimii hyvin. Wingsit aina silloin tällöin. Vähän enempi semmosta fiilistelyä ne.

10 000 Days on kyllä todella hyvä levy. Eikös tuon nimi jotenkin viitannut Maynardin äidin kuolemaan?
 
Kyllä, Judith Marie oli äitinsä nimi ja hänen sairastelustaan ja poismenostaan Wings of Marie/10 000 days-kaksikko kertoilee. Lukema viittaa aikaan, jonka äitinsä oli halvaantuneena. Tuo kaksikko on levyn parasta antia ehdottomasti.

On muuten jostain syystä jääny osa 10,000 daysin biiseistä melko vähälle kuuntelulle. Nyt kun Right In Two;ta kuuntelen, niin kyllähän se oikee hyvältä kuulostaa. Miksi tää jää usein(=aina) mainitematta, kun tästä albumista puhutaan?

Kyllä, Judith Marie oli äitinsä nimi ja hänen sairastelustaan ja poismenostaan...
 
Nyt tajusin vasta, että A Perfect Circlen biisi Judith kertoo Keenanin äidistä.

Itselleni 10 000 Days on kaikin puolin mahtava levy. Jännä että kaikki eivät pidä, sillä itse en levyltä löydä väliinputoajia saati suurempia kaunes virheitä. Kaikki toimii.

10 000 days on mulle levy, jota pystyy kuuntelemaan vain luurit korvilla pimeässä, sängyssä maaten. Noin niinkuin yöaikaan. Se musa on vaan jotenkin sellasta. Sitä on helvetin siisti kuunnella just sillee. Ei se oikeen taustamusana mene päivän askareiden keskellä.

10000 Days kuulostaa kerta kerralta heikommalta esitykseltä, suorastaan ummehtuneelta. Tool esittämässä itseään sen sijaan että olisivat jälleen kerran onnistuneet luomaan jotain uutta ja raikasta.

Kyllä Jambista tykkään, mutta Right in Two ei oikein toimi, liian yhdentekevän kuuloinen biisi. Intension sen sijaan on alkanut viehättää tässä ajan kanssa, kun aluksi skippailin sitä. 10,000 Days tuntuu ihan kelpo esitykseltä, minun kirjoissani Aeniman tasolle yltävänä. Tosin kumpikaan näistä ei hakkaa Lateralusta.

Mulle taasen 10 000 days oli aivan helvetin kova levy, toimii jopa paremmin kuin Lateralus. Lateralukseen mulla on aina ollut jokin viha/rakkaus-suhde, eniten siinä häiritsee kitarasoundi. Tiedän kyllä, että suuri osa porukasta pitää kyseisen levyn äänimaailmaa melkoisen nerokkaana, mutta minulle tuo kymmentuhantinen hieman tummempine soundeineen rokkaa enemmän. Kuitenkin, jostain kumman syystä ostin Undertow-levyn vasta aivan hiljattain, ja se iski ihan vitusti. Siinä on jotakin primitiivistä voimaa ja purkautumista tiivistettynä toimiviin biiseihin, ja osaset nivoutuvat yhteen jalostaen esiin jotain maailmoja syleilevää ja... aitoa. Olin yllättynyt siitä, kuinka valmis bändi voi olla ensimmäisellä pitkäsoitollaan. Herkullinen levy, minä syön kuin banaania.
 
Ja Jambi on jumistusbiisi, heleketin loistava sellainen.

Lateralukseen mulla on aina ollut jokin viha/rakkaus-suhde, eniten siinä häiritsee kitarasoundi.
 
Hassua, mun mielestä siinä on ehkä maailman paras kitarasaundi. Toisaalta taas Aenimaa pilaa hyvin paljon tunkkainen äänimaisema, etenkin hyvin tumma kitara. Kai jotkut sitten siitäkin pitävät?

Kivaa kevättä ja terassikelejä pojat, kuunnelkaa kesäsempää rokkenrollia välis älkääkö stressakko liikaa :)
 
Mielestäni taas tästä on hyvä keskustella. Ei ole sentään sellaista turhaa riitelyä vaan asiallisia mielipiteitä mitä itse ainakin haluan kuulla sillä tuo mielipiteiden radikaali jakautuminen 10 000 Daysin kohdalla pistää ihmetyttämään.

tuo mielipiteiden radikaali jakautuminen 10 000 Daysin kohdalla pistää ihmetyttämään.
 
Totta tosiaankin. Ihmisten mielipiteet ja näkökulmat on niin erilaisia. Aamulla Jambiki potki paremmin ku nyt, right in two vie nyt voitin. Pot oli talvella turha, mutta nyt ku kesä lähestyy niin lämpenen minäkin sille. Lateralus oli aikanaan suurta kovuutta, sitten tuli pari muuta levyä, nyt se on vitunhyvä tool-levy, Aenima vähän mielenkiintosempi. Ja niinku kaikki tietää, eka demo paras :)
 
Järkevä keskustelu on kyllä kivaa, mulle vaan tuli murhe ettei kukaan vaan ota liikaa vaikutteita näistä keskusteluista ja sillä pilaa omaa kuuntelunautintoaan turhalla analysoinnilla. Sitä saa tehä jos haluaa, mutta ei se aina kannata, kai. Älkää pilatko kuuntelunautintojanne, ei kaikkien oo pakko tietää mikä on paras ja mikä ei. Tuon mä vaan halusin sanoo niille jotka analysoinnin kierteeseen tahtomattaan vajoavat :)

Järkevä keskustelu on kyllä kivaa, mulle vaan tuli murhe ettei kukaan vaan ota liikaa vaikutteita näistä keskusteluista ja sillä pilaa omaa kuuntelunautintoaan turhalla analysoinnilla. Sitä saa tehä jos haluaa, mutta ei se aina kannata, kai. Älkää pilatko kuuntelunautintojanne, ei kaikkien oo pakko tietää mikä on paras ja mikä ei. Tuon mä vaan halusin sanoo niille jotka analysoinnin kierteeseen tahtomattaan vajoavat :)
 
Kyllä luultavasti kaikki Toolia kuuntelevat pitävät kiinni omista mielipiteistään. Eihnä tämä sentään ihan lasten musiikkia ole. :) Mutta oikeassa olet, ei käynyt tuo mielessä.

Hassua, mun mielestä siinä on ehkä maailman paras kitarasaundi. Toisaalta taas Aenimaa pilaa hyvin paljon tunkkainen äänimaisema, etenkin hyvin tumma kitara. Kai jotkut sitten siitäkin pitävät?
 
Niin, kuten sanoin, Lateralus on monien mielestä nerokas levy. Mutta esimerkiksi juuri tuo kitarasoundi on hyvin kirkas, ehkä sen takia, että bassolle saataisiin enemmän tilaa. Ja kuten Exhausted (siis, Andy) aiemmin sanoikin, Toolin musiikissa bassolla on merkittävä funktio luoda niitä maisemia, joissa Maynardin ääni seikkailee. (Siis Lateralus ja 10 000 days-levyillä). Ennen näitä kitara ja basso toimivat symbioosissa keskenään, nyt ne ovat erillisiä toimivia yksiköitä. Tässä on puolensa. Mielestäni tuo uusin levy kumartaa silti selvästi Aeniman puoleen, kun taas Lateralus on selvästi erillään Toolin muusta tuotannosta. Sanonko kirosanan, jos siis väitän Lateraluksen kitarasoundia liian diskanttiseksi?
 
Tästähän päästään siihen lopputulokseen, että Lateralus on minun korvaani Toolin heikoin levy... Olen niin, niin oppositiossa kuin olla ja voi...
 
Älkää lyökö.
 
hoho.

Hassua. Minä ajattelin uutta levyä ekaa kertaa kuunnellessani, että tässähän on melko tarkkaan just samanlaiset saundit kuin edeltäjällään. Kitarat vain paria pykälää isommalla. Aenima taas on saundeiltaan eri maailmasta näihin kahteen uuteen verratessa.

Hassua. Minä ajattelin uutta levyä ekaa kertaa kuunnellessani, että tässähän on melko tarkkaan just samanlaiset saundit kuin edeltäjällään. Kitarat vain paria pykälää isommalla. Aenima taas on saundeiltaan eri maailmasta näihin kahteen uuteen verratessa.
 
Samaa mieltä. Uusimmalla on laulua tiputettu alemmas niin yleissaundi kuulostaa isommalta.

Samaa mieltä. Uusimmalla on laulua tiputettu alemmas niin yleissaundi kuulostaa isommalta.
 
Noh, mulle se taas näyttäytyy sillä tavalla, että kitaran ylempiä taajuuksia on miksauksessa tiputettu pois. Voin olla väärässäkin, niin kuin yleensä.

www.myspace.com/delonline Tuolta löytyy melko herkullinen Stinkfist-versiointi. Ihavvaan näin välikommenttina. Kaveri on siis Head Control Systemin toinen kantava voima Ulverista ja Arcturuksestakin tutun Garmin kanssa.