Aloittelijat ›

Voisiko joku selventää miksi lähes poikkeuksetta jokainen metallibändi ruuvaa kitaransa ja bassonsa laskettuun vireeseen? Vähintään se drop-D tuntuu olevan kaikilla. Onko tähän jokin hieno musiikillinen syy?

Liekö tähän mitään muuta syytä, kuin se äänensävy, joka tuollatavoin saadaan aikaan. Monien mielestä se kuulostaa rankemmalta, raskaammalta, synkemmältä ja paremmin tyyliin sopivalta, kuin perusvire. Noi droppivireet nyt on sitten asia erikseen, se on enemmänkin soittotekninen juttu useimmissa tapauksissa.

ruuvaa kitaransa ja bassonsa laskettuun vireeseen
 
Joo, kyllä se on ihan fiilistelyä noi pohjimmiltaan. ;)
 
Klassisen kitaran soittajat keksi drop-D virityksen joskus paljon ennen kuin kitaraan oli sähköjä saatukaan ihan siks, että se matala D vaan kuulosti hyvältä siinä kohtaa.
 
Itte kun sain 4-kielisen basson käteeni joskus biljoona vuotta sitten, niin ei siitä vaan oikeesti kuulunut niitä mun mielestä matalia ääniä ... suunniteltiin jo että viritetään sitten basso kvarttia alemmas, kun ollaan tarpeeks isoja, mutta sitten löytykin iskän vanhasta nuottilaatikosta 5-kielisen basson mainos (ko. mainos oli tehty joskus 1960-luvulla)...
 
..ja niinhän siinä kävi, että joskus 80 -luvulla 5-kielisiä bassoja alko ilmestyä ammattilaisten käsiin, mutta valitettavsti myös ammattilaisen hinnoilla.. sitte 2000-jotain Squier uskaliaasti teki 5-k version jostain klassikosta ja meikäläisen lompakko siinä vaiheessa kiitti ja kumarsi matalaäänitaiteen puolesta :D
 
Että siltä pohjalta.... Baritonikitaroitakin on ollut jollain lailla olemassa jo ties kuinka kauan, mutta tää "metallikattila" meininki on saanut soitintehtaat vasta panostamaan siihen osastoon.

Monien mielestä se kuulostaa rankemmalta, raskaammalta, synkemmältä ja paremmin tyyliin sopivalta, kuin perusvire.

Näinhän se kiistatta onpi.

Noi droppivireet nyt on sitten asia erikseen, se on enemmänkin soittotekninen juttu useimmissa tapauksissa.
 
Niinpä. Näistä varmaan löytyy joku FAQ täältäkin. Esim. dropped-D vire on siitä kätevä, että silloin saa perusvoimasoinnut (ei käännetyt) eli vitossoinnut (E5 jne.) yhdellä sormella. Silloin pystyy ikäänkuin "riffittelemään soinnuilla", vaihtamaan nopeasti näitä vitossointuja sormelta toiselle jne.

Voisiko joku selventää miksi lähes poikkeuksetta jokainen metallibändi ruuvaa kitaransa ja bassonsa laskettuun vireeseen? Vähintään se drop-D tuntuu olevan kaikilla. Onko tähän jokin hieno musiikillinen syy?
 
Sanoisin, että yksi olennainen syy on laulajan ääniala. Jos laulajan on huomattavasti helpompi laulaa vaikka D:stä kuin E:stä, on dropped D kätevä kompromissi. Helpompi soittaa kitaralla ja helpompi laulaa.

Ittekkin kokeilin täs joku kuukausi sitten tota D-virettä nii siinä ku demppailin nii se ala-E kuuloti just sellaselta rankemmalta ja hevimmalta ku E-vireessä. Olihan silla silleite hauskempi soittaa soolon pätkiä oli ku silleite helpompaa soittaa ku kielethän on automaattisesti löysemmällä ku normi virees.

Olihan silla silleite hauskempi soittaa soolon pätkiä oli ku silleite helpompaa soittaa ku kielethän on automaattisesti löysemmällä ku normi virees.
 
Tämä harvemmin on positiivinen asia esimerkiksi rytmisoitossa, joten virettä laskettaessa myös kielten paksuutta tupataan kasvattamaan.

Pikku vinkki ihmisille jotka tutustuu alempiin vireisiin kuuskielisellä: Laskekaa virettä sävelaskeleen verran, eli D-vireeseen ja sit vielä dropatkaa se alin kieli, eli laittakaa se C:hen. Tästä vetelee monet metallipumput, esim. SOAD:i. Siin on kiva vire vetää.

Pikku vinkki ihmisille jotka tutustuu alempiin vireisiin kuuskielisellä: Laskekaa virettä sävelaskeleen verran, eli D-vireeseen ja sit vielä dropatkaa se alin kieli, eli laittakaa se C:hen. Tästä vetelee monet metallipumput, esim. SOAD:i. Siin on kiva vire vetää.
 
Jees. Näinhän se on. Nää uusimmat levyt tais vaan olla laskettu puol sävelaskelta ja sit se droppi siihen päälle.

Laulajan rajallisesta äänialasta ja botnen lisäyksestä toi vireen laskeminen yleensä lähtee. D- tai C-vire on nykyään enemmänkin sääntö kuin poikkeus. E-vire soi kyllä pirtsakan kireästi, sillon kun sellaista harvoin kuulee vaikkapa radiosta. Jos haluaa säilyttää E-vireen soinnin mutta lisätä munakkuutta reilusti, voi tietysti harkita 7-kielistä... Jossittelua, jossittelua.
 
Virettä muutettaessa pitää muistaa säätää kitara kohdilleen - kaularauta, tallan korkeus, kielisarjan paksuus, kelluvan tallan jouset, oktaavivire, jne jne... Ja _kannattaa_ turvautua ammattilaiseen!