Aloittelijat ›

Miksi eri paikoissa neuvotaan sointu eritavalla? Mistä ihan yleisimmän soitto tavan? Lisäksi minulla on vaikeuksia saada soimaan sointu, jossa pitää painaa yhdellä sormella useampaa kieltä. Onko mitään hyviä vinkkejä tähän?

Kitarasta kyse?
 
Sointuja nyt vain voi soittaa monilla tavoin. Valinta riippuu monesta asiasta.
 
Yleisesti sanoen kannattaa soittaa soinnut niin että voi helposti siirtyä soinnusta toiseen.
 
Eli jos esimerkiksi ajattelee perus-G-sointua (320003), niin koska usein siitä siirrytään soittamaan G7 (320001) tai C (x32010), niin luontevinta on soittaa se keskisormi viidennellä kielellä, nimetön kuudennelle ja pikkurilli ohuimmalla kielillä. Se ei tietenkään sinänsä ole helpoin tapa. etusormi, keskisormi, nimetön olisi helpompi. Tai itselleni helpointa on ottaa peukulla paksuin kieli ja samalla tukehduttaa A-kielen sointi...
 
Jos taasen tarkoitit sitä että G-duurisointua on useita erilaisia eri kaulaa: 320003, 320033, 355433, 320xxx, xx0003, 10-10-12-12-12-10, xx5787, jne. Niin se nyt vaan on niin, että kun oikeat äänet yhdistää, niin ei ole väliä mistä kohtaa kaulaa tai miltä kieleltä ne sattuu löytymään.

Monet soittaa A tai D-soinnun niin että montaa kieltä (2 tai kolme) samalla sormella soittaa. Ei ole pakollista, mutta joillekin luontevaa ja nopeaa.
 
Erikseen tietysti vielä on ns. barre soinnut jossa etusormi hoitaa kaikki kielet otetuksi samantien. Se on hyvä taito osata, mutta tulee vai sinnikkäällä harjoituksella. Vähitellen se sormi oppii asettumaan oikein lähelle nauhaa ja kallistuen oikein, niin että kielet soi vaikka ei hampaat irveessä painakaan.
 
Ja muista että usein se F-sointu (133211) on kaikista vaikein kaikista barreista, että opettele jollain muulla mieluummin. Vie kitara huoltoon että soitettavuus on optimi, ohuilla kielillä onnistunee myös paremmin.

Mistä ihan yleisimmän soitto tavan?
 
Kannattaa opetella soittamaan (tai ainakin tuntemaan) se versio soinnusta, jossa on kaikki 6 kieltä käytössä, jos ko. soinnusta sellainen ote on olemassa. Sen lisäksi kannatta opetella, missä on sinnun perussävel. Useimmiten perussövel löytyy kahdesta tai kolmesta oktaavista. Tilanteen mukaan voi sitten myöhemmin karsia otteesta liikoja säveliä pois -- riippuu, minkälaista sointia kappaleeseen haetaan.
 
Jossain välillä liikkuu sellaisiakin sointutaulukoita, jotka on tarkoitettn nylon-kielisen näppäilyyn. Näistä 4.-6. kieliltä yleensä on merkitty vain yksi soiva nuotti ja muita ei pitäisi soittaa. --> Nämä otteet eivät sovi "orkesterikitaran" soittoon.
 
Lisäksi minulla on vaikeuksia saada soimaan sointu, jossa pitää painaa yhdellä sormella useampaa kieltä. Onko mitään hyviä vinkkejä tähän?
 
Barree ja puoli-barree sointujen kanssa on kaikilla vaikeuksia aluksi. Tästä tulisi pitkä oppitunti kirjoitettuna, mutta kannatta jonkun verran istua kitaran kanssa ihan rauhassa tunnustelemassa ja kokeilemassa, miten soinnun saa soimaan puhtaasti, ja miten otteen vaihtaminen käy sujuvasti eri sointujen välillä. Esim. ranteen asento vaikuttaa siihen, miten hyvin sormet saa kielille. Erityyppisessä otteessa ranteen asentokin voi vaihtua yllättävän paljon.
 
Kaiken lisäksi ihmisen käden mittasuhteet vaikuttavat siihen mikä toimii. 190-senttisen äijän otteet ovat väkisinkin jollain lailla erilaisia kuin 150 senttisen tytön. Silti molemmista löytyy ihan käypiä kitaristeja. :)

Miksi eri paikoissa neuvotaan sointu eritavalla?
 
Jos ajatellaan perus-kolmisointua, niin se koostuu nimenmukaisesti kolmesta äänestä. Jos vaikka tarkastellaan tuota em. G-duuri sointua, niin sen äänet ovat G, H ja D. Jos täppäät nuo äänet tuossa järjestyksessä soimaan, siinä on sulla perus G-duuri. Tarkastellaan sitten tätä "yleisintä" tapaa soittaa G-duuri kitaralla:
 

E |-3-|
H |-3-|
G |-0-|
D |-0-|
A |-2-|
E |-3-|

 
Tosta jos katsotaan sitten noi äänet ala-E:ltä ylä-E:lle niin nehän on G, H, D, G, D ja G. Kaikki siis G-duurin ääniä, kuten yllä mainittiin. Tässä esimerkissä on muutamasta äänestä mukana vaan pari oktaavia. Saman soinnun voi myös ottaa näin:
 

E |-3-|
H |-0-|
G |-0-|
D |-0-|
A |-2-|
E |-3-|

 
Edelleen sama sointu, ylin D vaihtui vain H:ksi. Katsotaan sitten vaikka tätä:
 

E |-3-|
H |-3-|
G |-4-|
D |-5-|
A |-5-|
E |-3-|

 
Äänet ovat G, D, G, H, D, G. Eli edelleen ollaan ihan samoissa äänissä. Näitä eri tapoja soittaa, kutsutaan "käännöksiksi". Niin kauan kun sulla on toi G-ääni alimpana, se on ihan sama missä järjestyksessä soittelet noita kolmea ääntä, niin se on G-duuri. Voit myös laittaa jonkun muun noista kys. äänistä alimmaksi ääneksi, mutta silloin on kyseessä esim G/H -sointu, joka tarkoittaa että kyseessä on G-duuri, jossa on H-ääni bassoäänenä. Kyseinen sointu näyttäisi esim. tältä:
 

E |-3-|
H |-3-|
G |-0-|
D |-0-|
A |-2-|
E |-X-|

 
Eri käännöksiä kannattaa opetella, koska niillä saa hyvin paljon rikkautta soittoon, sitten kun rupeaa ymmärtämään että millä tavalla ne eroavat toisistaan soinniltaan.
 
Mistä ihan yleisimmän soitto tavan?
 
Yleisin soittotapa akustisella kitaralla on varmaankin se, että soita soinnusta semmoinen käännös, jossa matalin ääni on avoimelta kieleltä, tai mahdollisimman matalalta otettuna. Eli pysyttelet kitaran kaulalla viidennen välin alapuolella.
 
Lisäksi minulla on vaikeuksia saada soimaan sointu, jossa pitää painaa yhdellä sormella useampaa kieltä. Onko mitään hyviä vinkkejä tähän?
 
Ikävä kyllä, barresoinnut lähtee vaan ja ainoastaan ankaran treenin tuloksena. Jos oikeesti tuskastuttaa, niin kannattaa ehkä tosiaan vaihtaa kevyemmät kielet kitaraan, mutta se on tavallaan karhunpalvelus. Jossain vaiheessa se seinä tulee sitten eteen ku joudut jossain ottamaan jonkun muun kepin käteen kun sen oman kepin missä oli ne narukielet.
 
Tässäpä tämä mun viissenttinen lyhyesti. Netistä kannattaa lukea noita sointuteorioita. Täs on mm. meidän omasta Muusikoiden.netistä pari moista FAQ:ia:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=24497
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=62355
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453