Bänditoiminta ›

Tämä kysymys koskee hankalaa tilannetta, jossa ei mielestäni ole selvää ratkaisua oikeudellisesti vaan enemmänkin peliin astuu moraaliset ongelmat. Oletetaan, että eräs bändi on ollut muutaman vuoden kasassa tietyllä kokoonpanolla, jonka jälkeen yksi jäsenistä eroaa omille teilleen. Bändillä on muutamia biisejä, joista monessa tämä ex-jäsen on yksi säveltäjistä ja sovittajista. Suullisesti on sovittu, että koko bändi merkitään biisien tekijäksi ja näin onkin merkitty bändin demoon. Teoksia ei ole ilmoitettu teostolle (jos tällä nyt mitään merkitystä onkaan edes). Parhaimmillaan joissakin biiseissä ex-jäsen on säveltänyt sointukierrot ja oman soittimensa osuudet. Kuitenkin biisit ovat muotoutuneet pitkän ajan kuluessa koko bändin tiiviissä käsittelyssä.
 
Kysymys kuuluukin: Mitä näille biiseille tapahtuu? Tiedän, että kuka vain saa niitä esittää. Entä uudelleen äänitys (uusi rekisteröity teos)? Tietääkseni ex-jäseneltä pitää saada lupa, eikö? Entä jos jotain kappaletta ei vielä ole edes äänitetty (poislukien treenikämppä-äänitykset bändin omaan käyttöön), mutta se on muotoutunut täysin valmiiksi ajan kuluessa? Voiko ex-jäsen estää biisin äänittämisen ja sisällyttämisen jollekin äänitteelle? (luonnollisesti kaikki kreditit sävellyksestä annetaan ex-jäsenelle). Entä biisien pitäminen bändin nettisivuilla? Voiko ex-jäsen estää tämän? Biisit ovat kuitenkin mielestäni kyseessä olevan bändin biisejä. Missä kulkeekaan raja? Milloin biisi on bändin ja milloin se on tietyn soittajan vai onko tässä mitään rajaa? Onko kysymys vain enemmänkin moraalinen ja jokaisen harkinnan alla?
 
Pointti on se, että minusta kappaleen muotoutuminen bändin käsittelyssä treeneissä ja keikoilla on ainutlaatuinen prosessi, jossa jokainen on käyttänyt omaa luovuuttaan ja sydänvertaan. Jokaisen säveltäjän osuutta pitää kunnioittaa ja arvostaa sinällään ja kunnia pitää kohdistaa jatkossakin niille joille se kuuluu, mutta kappale koostuu laulusta, sanoista, melodioista, sovituksesta, soundista, tunnelmasta, ideasta.. minusta on musiikin aliarvioimista, jos lähdetään tuhoamaan vaivalla tehtyjä lauluja ja esimerkiksi repimään niitä kahteen suuntaan. Olettaisin, että jos itse olisin ex-jäsenen tilanteessa, arvostaisin sitä, että olen saanut tehdä biisejä bändin kanssa ja ne jäävät elämään sellaisina miksi ne ovat muotoutuneet ja siirtyisin kohti uusia haasteita. Luonnollisesti vaatisin, että oma osuuteni otetaan jatkossa huomioon.
 
Vai näettekö siinä jotain mielekkyyttä, että käyttäisin tekemäni erilliset sointukulut ilman selkeää rakennetta ja riffit uudessa bändissäni uudelleen uuden biisin muodossa ja kieltäisin niiden käytön edellisessä bändissäni? Siihen minulla kai olisi oikeus tällaisessa tilanteessa johonkin rajaan asti. Minusta se olisi aika köyhää ja aika vähän arvostaisin omaa luovuuttani ja etenkin luottaisin omaan luovuuteeni, jos pitäisi samoja riffejä käyttää uudelleen. Enemmänkin pelkäisin sitä, että omaa sävellystäni vääristeltäisiin ja sille annettaisiin väärät puitteet - sen pyrkisin mahdollisesti estämään - mutta olisin tyytyväinen että ne saisivat jäädä eloon sellaisessa muodossa kuin ne olivatkin.
 
Eri asia, jos olisin itse tehnyt täysin kappaleen lauluineen kaikkineen. Tässä oletetussa tilanteessa asian laita ei ole näin. Oikeastaan haluan vaan pohdintaa aiheesta ja mielipiteitä, mutta myös tiukkaa faktaa sellaisen löytyessä. Tämä ei ole elämää suurempi asia, vaikka tästä tällainen romaani syntyikin. Musiikkia mahtuu aina maailmaan ja sitä tuleekin lisää! :)

Moro.
 
Vai tällainen tilanne teillä...
 
Lähtisin miettimään asiaa ns isojen nimien kautta, otetaan esimerkiksi Metallica. Välien ollessa mitä olivat, tuskin Dave Mustaine antoi lupia biisiensä uudelleenäänityksiin, silti Metallica julkaisi näitä biisejä. Mustaine oli tekijätiedoissa ja sai tietty asianmukaiset korvaukset, ja tahollaan jopa teki omia uusia versioita biiseistään.
 
Periaatteessa, ainakin minun kyseenalaisen järkeni mukaan, kun biisi on tehty, se on valmis ja oikeastaan jonkun soitinosuuden käytön kieltäminen olisi uudelleensovittamista, johon taas tarvittaisiin kaikkien säveltäjien lupa :)
 
Ja käsittääkseni uuden version saa äänittää, kunhan huolehtii että tiedot on oikein ja maksut maksetaan alkuperäisille säveltäjille/oikeudenomistajille. Uudelleensovitus on sitten luvanvaraista hommaa.
 
Ja toisaalta mikäänhän ei estä ex-jäsentä käyttämään sointukulkujaan ja riffejään vaikka tusinassa uudessa biisissä, sitähän se musa nykyään on.
 
Tietysti jos itse olisin tässä tilanteessa, ja ex-jäsen jyrkästi vaatisi ettei vanhoja biisejä saa soittaa, en varmaan sen kummemmin alkaisi asiasta vääntämään, ellei biisit ole jo nousseet valtaisiksi underground-hiteiksi.

Moro.
 
Moro.
 
Vai tällainen tilanne teillä...
 
Ai meillä? Mähän puhuin vaan hypoteettisesta tilanteesta. :P
 
Lähtisin miettimään asiaa ns isojen nimien kautta, otetaan esimerkiksi Metallica. Välien ollessa mitä olivat, tuskin Dave Mustaine antoi lupia biisiensä uudelleenäänityksiin, silti Metallica julkaisi näitä biisejä. Mustaine oli tekijätiedoissa ja sai tietty asianmukaiset korvaukset, ja tahollaan jopa teki omia uusia versioita biiseistään.
 
Yllättäen mulla on ollut mielessä tämä tapaus.
 
Periaatteessa, ainakin minun kyseenalaisen järkeni mukaan, kun biisi on tehty, se on valmis ja oikeastaan jonkun soitinosuuden käytön kieltäminen olisi uudelleensovittamista, johon taas tarvittaisiin kaikkien säveltäjien lupa :)
 
Ja käsittääkseni uuden version saa äänittää, kunhan huolehtii että tiedot on oikein ja maksut maksetaan alkuperäisille säveltäjille/oikeudenomistajille. Uudelleensovitus on sitten luvanvaraista hommaa.
 
Näin minäkin tämän asian näen.
 
Ja toisaalta mikäänhän ei estä ex-jäsentä käyttämään sointukulkujaan ja riffejään vaikka tusinassa uudessa biisissä, sitähän se musa nykyään on.
 
Niinpä. Mulle ihan sama, mitä ex-jäsen tekee omalla osuudellaan uudestaan. Hhmm... Jos nyt oletetaan, että bändi saa levyttää uudestaan (tai ensimmäistä kertaa treenikämppäbiisit) samat biisit samalla sovituksella, saako ex-jäsen levyttää samat biisit omalla tahollaan eri levylle? Mikä ero? Kenellä on se "oikeus" kappaleeseen? Puhdas maalaisjärki sanoisi, että bändillä on oikeus biisiin, jota se on esittänyt monta kertaa keikoilla ja jonka se hionnut vaivalla kasaan vuosien saatossa. Jos yksi säveltäjä lähtee, ei sen pitäisi muuttaa tilannetta radikaalisti.
 
Tietysti jos itse olisin tässä tilanteessa, ja ex-jäsen jyrkästi vaatisi ettei vanhoja biisejä saa soittaa, en varmaan sen kummemmin alkaisi asiasta vääntämään, ellei biisit ole jo nousseet valtaisiksi underground-hiteiksi.
 
Samaa mieltä tässäkin. Onneksi entistäkin parempia biisejä (tällä kuvitteellisella) bändillä on tulossa roimasti lisää, joten ei syytä huoleen siinä mielessä. Toisaalta uutta demoa ei nyt ihan pariin kuukauteen ole tulossa, joten mitä materiaalia bändi käyttää promotarkoitukseen? Voiko yksi säveltäjä estää suurella vaivalla ja aika suurella rahallakin tehdyn äänitteen käyttämisen?

Toisaalta uutta demoa ei nyt ihan pariin kuukauteen ole tulossa, joten mitä materiaalia bändi käyttää promotarkoitukseen? Voiko yksi säveltäjä estää suurella vaivalla ja aika suurella rahallakin tehdyn äänitteen käyttämisen?
 
Hmm, jos oletetaan, että tällä kuvitteellisella bändillä on jo demo tehtynä ex-jäsenen kanssa, niin kyllä mä ihan kylmästi sillä promoaisin :)

Taitaa olla enempi moraalihommaa ja sitä, että jaksaako exä keuhkota niistä biiseistä.
 
Mut mut, eikös säveltäjä oo yleensä ottaen isommassa porukassa(esim bändi siis) se henkilö, joka on tuonut kappaleeseen sen osan, josta kappale on lähtenyt käyntiin. Ei siis mikään intro, vaan jokin osa(riffi, melodia, sointukierto) josta kappale on saanut alkunsa. Ja muu on sitten sovittamista. Moni bändi merkkaa levytietoihinsa koko bändin säveltäjäksi, mutta teostotiedoissa onkin sitten jonkin jäsenen nimi. Jos toinen tyyppi antaa soinnut ja toinen melodian, niin voikin olla hankalampaa. Ehkä sitten kaksi säveltäjää.
 
Muistan joskus kun piti täyttää teostolappua johonkin ravintolaan -97, eikä ollut hajuakaan näistä asioista. Silloin oli just aateltu, että bändi on säveltäjä. Sitten selviskin, että siihen teostolappuun piti laittaa yksi nimi/biisi. Demokratia toimi, laitettiin joka biisiin eri säveltäjä, että joka tyyppi oli säveltänyt muka jotain.
 
Periaatteessahan biisi on sanat ja melodia, kaiken muun voi vaihtaa, eli siis sovittaa ja biisi pysyy silti samana.
 
Hmm. Olipas yhtäkkiä hankala kysymys. Huomaa, ettei oo ite tarvinnu koskaan vääntää kenenkään kanssa mitää aiheeseen liittyen. Mut joka tapauksessa tuosta on olemassa lakipykälää varmasti, mutta moni ongelma menee silti moraalisten pulmien piikkiin. Jos miettii, että joku biisi pongahtaakin hitiksi, niin varmasti tulee seppä ovelle kolkuttamaan, että hei, täähän on mun biisi BTW. :D

Mut mut, eikös säveltäjä oo yleensä ottaen isommassa porukassa(esim bändi siis) se henkilö, joka on tuonut kappaleeseen sen osan, josta kappale on lähtenyt käyntiin. Ei siis mikään intro, vaan jokin osa(riffi, melodia, sointukierto) josta kappale on saanut alkunsa. Ja muu on sitten sovittamista....
 
....Periaatteessahan biisi on sanat ja melodia, kaiken muun voi vaihtaa, eli siis sovittaa ja biisi pysyy silti samana.
 
Hmmmm, niin kummin päin se sitten on? Heh heh... ;D
 
Mutta joo, kiitoksia teille kahdelle joka tapauksessa. Jatketaan tästä, jos jotain vielä mieleen juolahtaa. Edelleen olen sitä mieltä, että jos esim. soittaja tuo pari riffiä bändin käsittelyyn, hän siinä "sinetöi riffien kohtalon". Kun bändi sovittaa riffit ja muovaa kappaleen niiden varaan tai niiden päälle tai alle tai miten vaan, biisi on silloin kyseisen bändin biisi ja bändi tekee biisillä minkä parhaaksi näkee.
 
Jos kyseinen soittaja haluaa käyttää samoja riffejään uudestaan toisiin biiseihin, siitä vaan! Mitään järkeä en siinä itse tosin näe.
 
Eri asia, jos kyseessä on jonkun henkilön todella täysin itse tekemä biisi, jolle hän on vain löytänyt bändin esittäjäksi. Jos tämä henkilö lähtee bändistä, silloin hän etsii seuraavan bändin esittämään näitä kappaleita. Ei välttämättä, mutta luultavasti, jos biisit ovat jo saavuttaneet mainetta. Jos biisit taas ovat jääneet "treenikämpän hämäryyteen", luontevaa on myös antaa niiden jäädä aiemmalle bändille ja osaksi sitä omaa menneisyyttä. Krediitit jäävät kuitenkin tälle henkilölle.
 
Mutta kuten sanottua, jos kyseessä on vain joitakin riffejä ja sointukulkuja, joista koko bändi on muovannut biisit ja johon joku toinen on tehnyt sanat ja laulumelodian, on omituista lähteä raahaamaan niitä uusiin ympyröihin. Enemmän taitaa olla siis moraalikysymyksiä. Jokainen tehköön riffeillään, mitä haluaa.

Paavi:
Edelleen olen sitä mieltä, että jos esim. soittaja tuo pari riffiä bändin käsittelyyn, hän siinä "sinetöi riffien kohtalon". Kun bändi sovittaa riffit ja muovaa kappaleen niiden varaan tai niiden päälle tai alle tai miten vaan, biisi on silloin kyseisen bändin biisi ja bändi tekee biisillä minkä parhaaksi näkee.
---
Eri asia, jos kyseessä on jonkun henkilön todella täysin itse tekemä biisi, jolle hän on vain löytänyt bändin esittäjäksi. Jos tämä henkilö lähtee bändistä, silloin hän etsii seuraavan bändin esittämään näitä kappaleita.
 
Näin mä myös näkisin, tosin onpa sitä tullut levytettyä nivaska myös omia ja soittajatoverien edellisissä bändeissään tai sivuprojekteissaan muiden kanssa tekemiä biisejä sillä periaatteella että hyvä biisi ansaitsee tulla julkaistuksi.
 
Sen sijaan edellisten bändien bändikaverien kokonaan tekemiä biisejä ei ole tullut tehtyä kuin muutama, ja niihin on hyvin tarkkaan kysytty lupa ja senkin jälkeen suhtauduttu vähän kuin coveriin - pyritty kunnioittamaan ehkä enemmän kuin tavallisesti sitä biisin alkuperäistä ideaa. Niissä kun ei ole m i t ä ä n muuta omaa luovaa panosta kuin tuo arraus ja tulkinta, niin ollaan aina tietoisia että tekijät itse olisivat mahdollisesti toivoneet vähän erinäköistä ensiesitystä ajatuslapselleen.
 
Mutta enpä tiedä, biisejä tulee ja menee. Mitä enemmän niitä päästää julkisuuteen, sitä helpommin niitä myös syntyy, ja kaikki puheet "kaivon ehtymisestä" ovat korvien välissä olevia ongelmia, oikeita kyllä, mutta eivät lopullisia tai ainakin mahdollisesti parannettavissa.

Hmmmm, niin kummin päin se sitten on? Heh heh... ;D
 
No siis molemmin päin. Riffistä alkanut biisi on riffin tekijän biisi. Muu oli sovittamista. Melodiasta alkanut biisi -sama juttu vaikka kaikki muu vaihtuisi, jos se melodia on se orkkis ja kantava juttu.
 
Mutta mites sitten kun riffistä lähteneeseen biisiin tehty melodia käytetäänkin toiseen biisiin. Onko säveltäjä sitten sen riffin tekijä vai sen melodian tekijä kun se melodiahan on periaatteessa syntynyt siihen riffistä syntyneeseen biisiin. Ehhehee ja appajee. :D Ymmärtänette homman vaikeuden ja monimutkaisuuden.
 
Mut joo. Jallua pöytään, tupakki huuleen, sauna palamaan ja jutelkaa. Sillähän siitä selviää. ;D

No siis molemmin päin. Riffistä alkanut biisi on riffin tekijän biisi.
 
No mutta eihän se noinkaan mee tiukasti. Joku tuo yhden riffin ja siitä lähetään vääntämään yhdessä. Joku muu tekee sanat ja laulumelodian. Joku kolmas kertosäkeen sointukierron. Ei se mun maalaisjärjen mukaan ole kenenkään yksittäisen biisi, ei ainakaan riffintekijän. Siis tää nyt oli vaan yks skenaario.
 
Muu oli sovittamista. Melodiasta alkanut biisi -sama juttu vaikka kaikki muu vaihtuisi, jos se melodia on se orkkis ja kantava juttu.
 
Jos voidaan ajatella - ja ollaan niin sovittu - että vain yksi henkilö on säveltäjä, silloin voidaan myös ajatella biisin olevan hänen.
 
Mut joo. Jallua pöytään, tupakki huuleen, sauna palamaan ja jutelkaa. Sillähän siitä selviää. ;D
 
Joo. Viime kesänä meinas todellakin se sauna palaa. :D
Nojoo, eipä paljon enää jaksa stressata näistä. Biisejä tulee ja menee, rock'n'roll forever man!