Kitarat: kitarakamat ›

Köh köh... Super Distortionin ulostulo on suurempi kuin esim. Evolutionin :)
Super Distortion = 425
Evolution = 404
ToneZone = 375
Steve's Special = 390
X2N = 510
 
Ups. Jäin ajatuksissani kiinni täysin siihen Paf Pro-kohtaan.
 
Nimenomaan tuossa on se juju. Pitää tuntea omat soittovermeet niin hyvin, että löytää niiden välille balanssin... harmonian :) Eli jos on kuuma mikki, niin gainin ei tartte olla kaakossa. Jos on middle-voittoinen mikki, niin sitä voi vahvistimesta hieman "leikata" tai jättää korostamatta jne. Lopultahan jokainen haluaa vain tasapainoisen setin siihen omaan musiikkiinsa.
 
Siinä mikissä on kyllä sellainen jujunsa ulostulon suhteen, että muuttaahan se jonkin verran sitä vahvistimen omaa sointiakin. Siihen perustuu sekin, että jotkut käyttävät boosteripedaalia esim. Mesan Rectojen kanssa. Ei luulisi ainakaan särön määrästä olevan kiinni niillä vermeillä. Mutta kyllähän aika hyvin tosiaan pystyy kompensoimaan soundeja vahvarin nupeista.

tuo aloittajan Tokai lienee leppärunkoinen
Kyllä se on ihan mahonkia, TOMilla =)

Siinä mikissä on kyllä sellainen jujunsa ulostulon suhteen, että muuttaahan se jonkin verran sitä vahvistimen omaa sointiakin. Siihen perustuu sekin, että jotkut käyttävät boosteripedaalia esim. Mesan Rectojen kanssa. Ei luulisi ainakaan särön määrästä olevan kiinni niillä vermeillä. Mutta kyllähän aika hyvin tosiaan pystyy kompensoimaan soundeja vahvarin nupeista.
 
Ilmeisesti signaalin kompressoituminen kuumissa mikeissä? Vähän kuin käyttäisi kompuraa siinä hi-gain soundin edessä tuomaan sitä "punchia" lisää.
 
Sen verran pitää vielä omia mikkivalintoja puolustella (hymiö), että soittelen sen verran laaja-alaisesti erilaista musiikkia, niin on pitänyt löytää vaihtoehtoja jotka toimivat hyvin rankemmassa, kuin myös kevyemmässä musiikissa. Tuo jälkimmäinen jäi itselläni ainakin toteutumatta Dimebuckerin kanssa. Hyvä mikki, jos tietää että veivaa vain hi-gain osastolla eikä rinkuttele mitään Foo Fightersia kuten mie.
 
Minua kiinnostaakin nyt, että haluaako threadin aloittaja unohtaa kokonaan sen Les Paul-skeboille ominaisen soundin. Haluaako hän säilyttää ns. LP-ominaisuudet, mutta saada soundista vain hevimmän vai tehdä kitarasta fullscale sotapanssari? Mielestäni tuossa on pari erilaista polkua... miedompi ja radikaalimpi.

Paf Pro kaulaan ja Super Distortion tallaan.
Siinä on minun mielestä passiiviminneistä paras kombinaatio sou faar.
Paf pro kaulaan siksi, että siinä on tarpeeksi honkää ja lämpöä. Ei kuitenkaan niin tukkoinen kuin Gibsonin perusmalli 490.
59 ja Jazz ovat molemmat mainioita mikkejä soitettaessa kovilla säröillä. Kuitenkin noiden soundi jättää minut puhtailla hieman kylmäksi, eli eivät ole ihan yhtä lämpöisiä kaulassa kuin Paf Pro.
Super Distortion on jo vuosikymmeniä ollut yksi hevymiesten valinta.
Tanakka alapää ja sopivasti keskiääniä, joka leikkaa tukevalla soundilla läpi bändijylinän.
Vielä parempi tallassa on EMG:n 85, joka sulautuu hienosti bändimelskaan kompatessa ja sooloa veivatessa hyökkää läpi ilman boostailuja... Ainakin minulla.

Siinä mikissä on kyllä sellainen jujunsa ulostulon suhteen, että muuttaahan se jonkin verran sitä vahvistimen omaa sointiakin. Siihen perustuu sekin, että jotkut käyttävät boosteripedaalia esim. Mesan Rectojen kanssa. Ei luulisi ainakaan särön määrästä olevan kiinni niillä vermeillä. Mutta kyllähän aika hyvin tosiaan pystyy kompensoimaan soundeja vahvarin nupeista.
 
Mun käsittääkseni Rectoja boostataan jotta pörinästä saataisiin sirinää, noin karkeasti. Recton oma särö on todella löysä, ja sopivilla speduilla siitä tulee todella tiukka. Mokoman uudemmilla lätyillä tuon kuulee hyvin, ei paljon perus-Rectolta kuulosta enää.
 
Ja aiheeseen, en tiedä sopivuudesta kevyempään kamaan mutta minun mikkimaailmani mullistui SD:n Mustaine Livewirejen myötä. Talla-JB:stä irtoaa enemmän hönkää kuin EMG-aktiiveista, mutta soundi on silti rouhea ja "herkkä" soittotatsille. Kaulamikki taas on EMG-seteistä poiketen selkeästi tallamikkiä miedompi ulostuloltaan, joten puhtaat hoituvat komeasti.
 
Pelkän ulostulotehon tuijottaminen ei kerro mikistä kuin puoli totuutta särön määrän suhteen, lisäksi vaikuttaa miten teho on jakautunut taajuuskartalle ja toisaalta miten käytetty vahvistin vaikuttaa taajuusvasteeseen omalta osaltaan. EMG:t pukkaavat jopa kolminkertaisen ulostulotehon voimakkaimpiin passiiveihin verrattuna, mutta kuulostavat silti joitain passiiveja miedommilta. Tämä johtuu siitä, että aktiivimikeissä teho jakautuu hyvin tasaisesti taajuuskartalle, kun taas passiiveissa yksittäiset taajuusalueet korostuvat enemmän (jotka sitten säröytyvät herkästi, ja saavat mikin kuulostamaan "kuumalta"). Aktiivimikeissä siis resonanssipiikki jää huomattavasti passiivimikkejä matalammaksi, ja toisaalta kaistanleveys on passiiveja suurempi (ja siksi EMG:t ovat lyömättömiä todella mataliin vireisiin mentäessä).
 
En tiedä liittyikö aiheeseen mitenkään, mutta tekstiä vaan alkoi tulemaan.

En tiedä liittyikö aiheeseen mitenkään, mutta tekstiä vaan alkoi tulemaan.
 
Ihan hyvää oli se.. Juups, sellasta Iron Horselle, että mulla on mahonki-vaahtera Epipuhelimessa tallamikkinä -57 Classic Plus ja kaulassa Bluesbucker, ihan kätevät soundit löytyy.Tosin ite (ja bändimme) on enempi tuollanen 80-luvun heavy/powerblues/blues -linjoilla, ja sellasessa menee kyllä, mitä tuota sitten on käytetty satunnaisesti. Perusvarma yhdistelmä on Martsiolta tuo SD ja PAF Pro. Kuten jo lukuisankin kerran tuolla ylempänä todettu.

Martsiolta tuo SD ja PAF Pro
Joo.. Kenelläkään muuta sanottavaa näistä tai muista?
Jos ei, niin kohta nähdään, voiko teihin luottaa =)

Joo.. Kenelläkään muuta sanottavaa näistä tai muista?
Jos ei, niin kohta nähdään, voiko teihin luottaa =)
 
Minä ainakin olen todella tyytyväinen PAF Prohon kaulassa. Kuulostaa pirun hyvältä cleanilla. Vähän silleen kirkkaampi kaulamikki, kuin vaikka joku Air Norton ym. Me likey very much