Kitarat: kitarakamat ›

Itse omistan ko vahvistimen ja olen ollut tyytyväinen saundiin. hyvät kirkkaat cleanit ja "rouhean karhea" särö.ja wattejakin ihan sopivasti. Ainoa miinus tulee kun ei ole master volumea, volumen säätö on vähän hankalaa, ainakin jos kotona meinaa soitella. Tuppaa vähän nousemaan yllättäen äänenvoimakkuus.

Itse olen omistanut toistakymmentä vuotta Fender Vibrolux Reverb -silverfacen vm 70. JA ei parempaa vahvistinta ole vastaan tullut.. Todella moneen käyttöön sopiva ja helppo roudata (2x10" kaiuttimilla) 40 Wattia putkitehoa..

Jatketaan vanhaan aiheeseen...
 
Taloon on tulossa viikon sisällä Fender Blues Deluxe. Millaiset etuasteputket kyseiseen laitteeseen tulisi vaihtaa, jotta yleissoundi paranisi? Seuraavaa haen: clean-kanavan ei tulisi säröytyä helposti ja särökanavasta tulisi löytyä tarvittaessa potkua.
 
Tuleeko gain-kanavasta turhan rento, jos vaihdan kaikki etuasteet JJ:n ECC81-putkiin? Vai onko minun pakko turvautua OD-pedaaliin?
 
Kitarani on Fender Strato, jossa 57/62 vintagemikit. Musiikkityyli rock&roll ja blues.
 
henkka

Jatketaan vanhaan aiheeseen...
 
Taloon on tulossa viikon sisällä Fender Blues Deluxe. Millaiset etuasteputket kyseiseen laitteeseen tulisi vaihtaa, jotta yleissoundi paranisi? Seuraavaa haen: clean-kanavan ei tulisi säröytyä helposti ja särökanavasta tulisi löytyä tarvittaessa potkua.
 
Tuleeko gain-kanavasta turhan rento, jos vaihdan kaikki etuasteet JJ:n ECC81-putkiin? Vai onko minun pakko turvautua OD-pedaaliin?
 
Kitarani on Fender Strato, jossa 57/62 vintagemikit. Musiikkityyli rock&roll ja blues.
 
henkka
 
Itselläni ei noista ECC81 -putkista ole juuri blues deluxen kanssa kokemusta, mutta H&K:n edition tubessa olen niitä kokeillut. Kerron kokemukseni, jos siitä olisi jotain suuntaa-antavaa hyötyä.
 
Edition tubessa tuo särökanava muuttui ainakin ihan löysäksi ja mitäänsanomattomaksi tuon putkien vaihdon jälkeen. En tykännyt ollenkaan. Tosin clean -kanavalle tuosta oli mielestäni positiivinen muutos, säätövara lisääntyi ja vaikka volumen laittoi täysille, säröytyminen oli sellaista, sanoisinko miellyttävää.
 
Vaihdoin kuitenkin vanhat ECC83:set takaisin, koska särökanavassa ei oikein ollut mitään ryhtiä noilla ECC81 -putkilla.
 
Sain noita putkia ilmaiseksi yhdeltä tutulta radioharrastajalta. Joukossa oli myös ECC82 putkia, mutta niillä tuo vahvistuksen tippuminen oli vielä voimakkaampaa. Muistaakseni ne gain factorit oli jotenkin, että ECC83 =100 ECC82 =19 ECC81=60.

Ensimmäiseksi putkeksi joku säröisempi ECC83S ja loput kaksi ECC81? Olisiko tuolla vaikutusta soundiin?
 
henkka

Löytyisiköhän sieltä putkea joka olisi pelkästään puhtaan kanavan käytössä. Siihen sitten ECC81, ja särökanavan putkeksi vaikka Tung-Solin ECC83.

Taloon on tulossa viikon sisällä Fender Blues Deluxe.
 
Onneksi olkoon!
 
Tuleeko gain-kanavasta turhan rento, jos vaihdan kaikki etuasteet JJ:n ECC81-putkiin? Vai onko minun pakko turvautua OD-pedaaliin?
 
Omassa Blues DLX:ssa on 3 x JJ12AT7 / ECC81 etuasteen putkitus. Alkuperäisillä GT:n 12AX7:lla soundit menivät Gibsonin humppareilla puhtaalla kanavalla sörsseliksi jo ennen volumenapin numeroa kolme, että silleen... Stratolla ei tilanne ollut juurikaan parempi, kleenejä soundeja ei irronnut kuiskailua kovemmalla volyymitasolla.
 
Nyt voi vääntää potkua tuonne numero kuuden tietämille (Fenskussa asteikko 1-12) ennenkuin murosoundi tulee ilmeiseksi, vintagemallisilla heikoilla Stratomikeillä voi vääntää ehkä pidemmällekin.
 
Olen ollut tähän putkitukseen tyytyväinen, tosin en käytä oikeastaan koskaan särökanavaa, vaan poljen ruttusoundit yhdistelmällä Marshall ED1 kompressori, Fulltone OCD ja vanha Boss super overdrive, kutakin tarpeen mukaan.
 
Muista, että kaikki kolme putkea vaikuttavat myös puhtaaseen kanavaan, ei vain ensimmäinen, mutta etuasteen kanssahan on helppoa ja kohtuullisen halpaa tehdä kokeiluja: eikun putkia vaihtelemaan.
 
P.S. Pedalboardini on mattolaiturin kokoinen, koska soittelen monenlaista musiikkia Rootsista Pink Floydiin, niinpä tarvitsen vähän kurnupurkkejakin. :-)

Fender tekee parhaat kitarat ja vahvistimet. Niin se vain on. Itse en lähtisi Fenderin transistoreja ostelemaan, mutta putkivahvistimina Fenderit on ykkösiä: Puhdaspuoli (jos tarvitsee edes valita) ja volalla sopivat säröt (jos oletetaan, että on vaihdettu kunnon putket).
 
Meidän perheessä on ollut seuraavanlaisia Fendereitä, joista parhaat ovat enää talossa.
 
- Fender Pro Reverb (Silverface)
- Fender The Twin
- Fender Super 60
- Fender Champ 12 (3kpl.)
- Fender Bassman 50
- Fender Pro Junior
- Fender Blues Junior
- Fender Hot Rod Deluxe
- Fender Deluxe Reverb (point-to-point)*
- Fender Musicmaster Bass (Silverface)
- Fender '57 Twin Amp *
- Fender Blues Deluxe *
 
(*) merkityt jäljellä
 
Monia muitakin on ollut ja monia on myös kokeiltu, mutta kokemuksen perusteella Fenderit on vahvareista parhaita. Yksi fakta pätee moniin soittovehkeisiin: kaikki "pitää" olla käsintehtyjä. Se vaikuttaa saundiin erittäin paljon. Tämän takia myös Victorioita olisi mukava päästä kokeilemaan...

Vahvistimena palvelee Fenderin Hot Rod Deluxe. Jo standardiputkilla laitteen clean oli korviahivelevä. Särökanava tosin oli aivan käyttökelvoton epätasapainoisine bassoineen ja humisevalla alapäällä varustettuna. Kauheata rähinää. Siis, toissapäivänä hain vahvistimen Pekka Kurjen hoivista. Hän oli vaihtanut laitteeseen JJ:n putket (pääteasteessa 6L6:t, etuasteessa kaksi kipaletta ECC83 s:iä ja vaihteenkääntäjänä ECC81). Särökanava nousi feeniksin lailla tuhkasta (jollaiseksi sen aiempaa soundia voisi kuvailla) ja levitti kirkkaat, erottelevat ja selkeät sävelensä ulos vahvistimen edelleen vaihtoa odottavasta kaiuttimesta.
 
Hankittiin tuossa taannoin työpaikalle kyseinen Hot Rod deluxe. Soittelemme asiakkaiden kanssa silloin tällöin työpaikan musahuoneessa. Samoihin ongelmiin olemme törmänneet. Nuoremmat asiakkaat eivät tyydy pelkästään (loistavaan) clean-kanavaan, vaan söröä koitetaan vääntää aina sen mitä ko.vahvistimesta löytyy.. ja tuloksena on usein korvia särkevää kiljahteluja yms. ihmeellisä ääniä.
 
Osaatko kokemuksesta neuvoa, millaisilla säädöillä voisi koetttaa hakea siedettävää rokkisäröä, ennekuin lähdemme vielä putkia vaihtamaan? Soittelemme yleensä Fenderin tai Tokain stratoilla.
 
Toki joku muukin "Fender-asiantuntija" voi antaa vinkkejä asiassa!

Osaatko kokemuksesta neuvoa, millaisilla säädöillä voisi koetttaa hakea siedettävää rokkisäröä, ennekuin lähdemme vielä putkia vaihtamaan? Soittelemme yleensä Fenderin tai Tokain stratoilla.
 
Perinteisestihän Fendereistä lähtee parhaat säröt sillä että kääntää vaan volume namikoita tarpeeksi isolle, mutta siinä vaiheessa voi olla, että meteli on jo monelle liian kova.

Tässä taannoin katselin yhtä nimeltämainitsematonta yhtyettä livenä, ja meinasin kusta housuuni kun komppi/taustahälykitaran kliinisaundit oli niin korviahivelevän nyanssirikkaat. Jos oikein näin, niin vahvarina toimi Fenkun Blues DeVille -combo. Ai että!

Hankittiin tuossa taannoin työpaikalle kyseinen Hot Rod deluxe. Soittelemme asiakkaiden kanssa silloin tällöin työpaikan musahuoneessa.
 
Miten tollasiin töihin pääsee? Minä voin korkeintaan puolisalaa tylsyyden iskiessä tarkistaa Mnetin keskustelut.

Fender tekee parhaat kitarat ja vahvistimet. Niin se vain on.
 
Fender tekee parhaat Fender-kitarat ja Fender-vahvistimet. Niin se vain on.

Olen ollut tähän putkitukseen tyytyväinen, tosin en käytä oikeastaan koskaan särökanavaa, vaan poljen ruttusoundit yhdistelmällä Marshall ED1 kompressori, Fulltone OCD ja vanha Boss super overdrive, kutakin tarpeen mukaan.
 
Muista, että kaikki kolme putkea vaikuttavat myös puhtaaseen kanavaan, ei vain ensimmäinen, mutta etuasteen kanssahan on helppoa ja kohtuullisen halpaa tehdä kokeiluja: eikun putkia vaihtelemaan.
 
P.S. Pedalboardini on mattolaiturin kokoinen, koska soittelen monenlaista musiikkia Rootsista Pink Floydiin, niinpä tarvitsen vähän kurnupurkkejakin. :-)
 
Kiitos vinkeistä. Tavoitteena kuitenkin olisi ns. perinteisempi kitara->piuha->vahvistin -tyyppinen yhdistelmä. Hyvät cleanit on kuitenkin ykkösasia :)

Opiskele vaikkapa kuntoutusohjaajaksi, sosionomiksi, sairaanhoitajaksi, musiikkiterapeutiksi tai lähihoitajaksi. Ja sitten töihin sosiaali- ja terveysalalle esimerkiksi asiakkaiden avokuntoutukseen (tai miksei laitoskuntoutukseenkin). Musiikki on mitä mahtavin kuntoutuksen muoto. Meilläkin on asiakaiden kanssa bändisoitantaa vähintäin kerran viikossa. Ja yksilöajoilla voi vaikkapa kitaransoitosta kiinnostuneen asiakkaan kanssa tarvittaessa opetella vaikkapa Eric Claptonin upeita sooloja..
 
Itse tällä hetkellä Alkon listoilla, miten lie toimis meidän asiakkaille tuo kuntoutusmuoto, taitaa olla se uusi pullo se suosituin. Claptonista innostuneena tulee jokapäivä työmatkoilla hänen upeita sooloja Derek & the Dominos Layla...-levyn ja Clapton Chronicles:n muodossa nautittua.

Mikäs Fendereissä tekee sen Fender soundin sekä sen löysemmän ja dynaamisemman tuntuman? Onko se skuupimpi soundi vain vai jokin muu alue vai kaikkien osien summa vaan?
 
Miettinyt tätä aina välillä, kun oma Rikstone ollut 59 Bassman pari vuotta sitten, nyt taas JTM45 josta tykkään kyllä, mutta se olisi täydellinen jos samalla soundilla saisi tuon Fenderin tuntuman mukaan. 59 Bassman ja JTM45: ero ei ole suuri paperilla, mutta kumpiakin soittaneena ero on silti suht iso.

Metalkallo: Mikäs Fendereissä tekee sen Fender soundin sekä sen löysemmän ja dynaamisemman tuntuman? Onko se skuupimpi soundi vain vai jokin muu alue vai kaikkien osien summa vaan?
 
On niin monta Fender-soundia eri aikakausilta: Tweed, Brown, Blonde, Blackface, Silverface. Alussahan saundi ei ollut skuupattu ensinkään.

Kuha: On niin monta Fender-soundia eri aikakausilta: Tweed, Brown, Blonde, Blackface, Silverface. Alussahan saundi ei ollut skuupattu ensinkään.
 
Kaikissa Fendereissä on silti se oma tuttu ominaissointinsa, ihan kuten marsukin kuulostaa aina marsulta oli mikä tahansa versio kyseessä. Tätä asiaa ihmettelen, että mistä se johtuu? Mikä osa saa nuo kuulostamaan siltä miltä ne kuulostaa?

Metalkallo: Kaikissa Fendereissä on silti se oma tuttu ominaissointinsa, ihan kuten marsukin kuulostaa aina marsulta oli mikä tahansa versio kyseessä. Tätä asiaa ihmettelen, että mistä se johtuu? Mikä osa saa nuo kuulostamaan siltä miltä ne kuulostaa?
 
Tweedit ovat minusta lähellä marsu-maailmaa - ilmeisesti juuri Bassman-JTM45 -linkin vuoksi. BF ja SF sitten sitä skuupatumpaa juttua. Niissä myös kaiku tekee soundista löysemmän, mikä usein unohtuu kun soundeja vertaillaan.
 
Itse rakentelin viime talvena Uraltonen JTM45:n ja olen tykännyt siitä tosi paljon. Minusta se ei ehkä ole SE Marshall-soundi, joka ekana tulee mieleen koska on niin lähellä Bassmania. En tarkemmin sen ja Bassmanin eroja ole selvitellyt. Itse tykkään monesti pienestä negatiivisesta takaisinkytkennästä ja ruuvasinkin sitä aika nopeasti pienemmäksi - Bassmanin suuntaan ja minusta jo se lipsautti käyttäytymisen Tweedin puolelle. Perussoundi ei varsinaisesti muuttunut juurikaan. Siihen kun lisää eteen hyvä jousikaiun niin sitten jo ollaankin melkein perillä vähän kaiuttimista riippuen.