Kitarat: soittaminen ›

Eikös nuo Vuorisen Emppu ja Liimataisen Jani ole tietääkseni kanssa itseoppineita, eli ei kitaratunteja? Janilla tosin taisi pari olla, mutta ei kuitenkaan paljoa. Eikä noita kahta hemmoa voi juuri huonoiksi kitaristeiksi haukkua, vaikka eivä ole sibelius-akatemiassa opiskelleetkaan.
 
Liimatainen on tosiaan ottanut muutamia tunteja.Täytyy myöntää,Sonatan ja Nightwishin keikat paikanpäällä nähneenä,että kovia heppujahan Emppu ja Jani omalla alallaan ovat.Epäilen tosin heidän monipuolisuuttaan,mutta eihän silläkään toisaalta ole mitään väliä jos itselle riittää että osaa vetää heviä hyvin ja tienaa sillä vielä leipänsä.Tässäkin on jälleen todistettu että hyväksi voi tulla ilman koulutusta ja teoriapohjaakin,mutta joissakin tapauksissa niistä on korvaamaton apu ja ne nopeuttavat oppimista todella paljon.Kaikille teoria ei sovi,mutta minä ainakin olen tyytyväinen että olen saanut teorian perusteet opiskeltua vaikka en ollut siitä aluksi pätkääkään kiinnostunut.

Erittäin ympäripyöreä näkemykseni: riippuu täysin kitaristista. Jotkut sopivat jo luonteensa puolesta paremmin teoriaa opiskelemaan - joku toinen taas saattaa olla niin lyhytpinnainen, ettei teoriahapatuksen jälkeen kiinnosta enää soittaminenkaan.
 
Olen tavannut itseoppineita ja konsiksen käyneitä - luonnonlahjakkuuksia ja vähemmän lahjakkaita. Mitenkään en voi väittää, että teoriatietämys olisi jotenkin parempi kuin itseoppineisuus (tai päinvastoin). Täysin ukosta/akasta kiinni. Ja minkälainen on hyvä kitaristi? Mielestäni ei ainakaan mikään itsetietoinen tiluttelija eikä elitistinen teoreetikko, jos kohta ei pelkkiä vitossointuja viljelevä punkkirokkarikaan.

Eihän noi monetkaan kovat kitarastarat ole teoriaa opiskelleet, mutta niillä on ollut sitten lahjakkuutta ja nuottikorvaa jonkun verran normaali-ihmisiä enemmän. Mun lukemani mukaan esim. Jimi Hendrixillä ei ollut mitään koulutusta, mutta aika pätevä soittaja se oli ja pari hyvää piisiäkin teki.

Kyllä sitä jonkinnäköset perusasiat, kuten soíntuasteet, asteikot, muotorakenteet yms. on hyvä osata. Eipä sitä itsekkään paljon tartte ihmetellä sointu soinnulta noita biisejä, kun niitä oppilaille levyiltä blokkailee. Teorian tuntemus ja hyvä korva on aika hyvä kombinaatio oppimisen kannalta. Kun esim. kuulee jonkun biisin, niin ei siinä kauaa mene, ku jo tietää miten se menee. Siihen vaaditaan hieman "teoria"tietämystä ja korvaa kuulla esim. bassolinjoja ja niitten päällä olevia harmonioita. Sitten on nuo muotorakenteet, jotka esim. Rockmusiikissa ovat hyvinkin yksinkertaisia, eli voi olla esim. INTRO-SÄKEISTÖ-SILTA-KERTOSÄE-SÄKEISTÖ-KERTOSÄE-SOOLO-KERTOSÄE-KERTOSÄE
 
Eli ihan perusasioita ja loppujen lopuksi ei siinä kauaa mene kun noi jo oppii. Osaavan opettajan opastuksella tietenkin pääsee nopeammin oikeaan oppimistulokseen.
 
Teoria on käsitteenä vaan hieman epäselvä, kun aina puhutaan nuottien osaamisesta, kun eihän se sitä pelkästään ole.
 
Suosittelen teorian opiskelua, koska siitä on enemmän hyötyä, kuin haittaa. Ilman teoriaa voi olla hyvä kitaristi. Joissakin tapauksissa tieto lisää tuskaa ja jos tietää liikaa voi tulla ahdistunut olo.
 
Kun harjoittelee kannattaa asettaa tavoitteet, eli lähitulevaisuuden ja pidemmän ajan tavoitteet. Kysy itseltäsi mitä haluat osata ja millainen kitaristi/muusikko haluaisit olla. Voi olla vaikeaa vastata, mutta edes jotain päämääriä on hyvä olla. Ja jos et itse pysty saavuttamaan päämääriäsi, niin ota selvää mistä voisit saada opetusta, eli opettaja apunasi auttaa paljon.

Mulla homma meni sillätavalla, ett ensin "opettelin" soittamaan ilman, ett ymmärsin teoriasta juurikaan mitään. Joskus sitt myöhemmin, kun oli aikaa ja ku sattu kiinnostamaan, ni lueskelin myös perusteet teoriasta...joskaan en nuotteja koskaan opetellut. Yhtään tuntia en oo kuitenkaan ottanu ikinä.
 
Ei siitä sinänsä ole ollut hirveesti hyötyä noissa mun kitaran soitto hommissa. Lähinnä nyt vaan, ett ymmärtää, minkä takia sormet on jossain tietyssä tilanteessa...tietyssä asennossa. Mutt tosissaan ei siitä mun tilanteessa oo mitään korvaamatonta hyötyä ollut...johtuen varmasti siitä, ett tein noi jutut noin päin.
 
Sensijaan kun rupesin myöhemmin harjoittelemaan myös pianon soittoa, niin siinä on teoriaan tutustumisesta ollut huomattavakin hyöty! Itseasiassa homma ois saattanu jäädä puolitiehen, jos ei ois tienny teoriasta mitään. Eli sillä rintamalla on ollut hyötyä.
 
Kyllähän teorian opiskelussa on hyvinpitkälle kyse siitä samasta jutusta, kun ihan missä vaan opiekelussa. Jos sen oppimista ei pidä mielekkäänä tai tarpeellisena, ni yleensä se jää opettelematta.
 
Tunnen kitarisin, joka ei ymmärrä teoriasta hölkäisenpöläystä, mutt soittaa silti aivan sairaan hyvin ja melkein mitä vaan.

Kyllä teorian osaaminen auttaa soittamisessa ja helpottaa huomattavasti esim. improvisointia koska ei aina tarvitse kokeilla uusia juttuja pelkästään "trial-and-error" -metodilla. Teoriaa voi opiskella erittäin pitkälle asti.. Riippuu soittajasta mitä tarvitsee. Hyvä olisi mielestäni opetella
 
1. Soinnut (ja niiden eri äänet)
2. Sävellajit (ja skaalat + moodit)
3. Nuotit, edes auttavasti =)
 
Kuitenkin teorian tietäminen ei paranna suoranaisesti soittoasi. Kyllä sitä pitää treenata paljon. Improvisaatio-kykyä perään kuuluttaisin...!!!
 
Hyvä tipsi, jonka aikoinani sain opettajaltani.. Opettele kitaran-kaula kunnolla(mikä on mikäkin ääni). Näin tiedät mistä välistä saa minkäkin äänen.. Itseäni se helpotti paljon enkä ollut enää riippuvainen "scale pattern":sta..

Itse pidän korvalla opettelemista kutenkin ihan oleellisimpana taitona! Tavallaanhan lopputulos on sama, kun opettelemalla teoriapohjalta. Ajatusmalli vaan saatta olla yksilöstä riippuen aika omaperäinen;) Silloin ei vaan saata ymmärtää kirjoista luettuja asioita, vaikka itse osaisi samat jutut...tai kommunikointi toisen muusikon kanssa ei saata olla ihan niin yksiselitteisen helppoa?! Kyllä ihminen kuitenkin keinot keksii ja sellasta ylitsepääsemätöntä estettä tuskin tulee...
 
Yksi näitä "teoriattoman opettelun" hyviä puolia on mun mielestä kuiteskin just toi yksilökohtainen tapa ajatella instrumenttiaan...ja sitä kautta persoonallinen tapa soittaa sitä. En toki väitä, ettei teorian kautta vois tähän päästä ja varmasti kaikki tähän pyrkivätkin.
 
Just tollanen ihan älytön ja jopa järjenvastainen tapa soittaa saattaa tuottaa todella mielenkiintoisia ja uniikkeja juttuja;)
Eihän Hendrixinkään jutut ois ollu yhtään mitään, jos se ei vaan ois soittanu kitaraan niin eri tavalla kun kukaan siihen aikaan;)
 
En kuitenkaan tosissaan ole mikään teorian vastustaja, kuten tossa edellisessä jutussani kerroin. Jokaisen vaan pitäs löytää se oma tapa oppia. Ei kaikille kannata toitottaa, ett teoria on ainut tapa millä voit oppia hyväksi, koska se ei aina vaan mene tällätavalla;)

Jos sen kitaransoiton ottaa tosissaan, niin kyllä silloin sitä teoriaakin pitää opetella
 
Wrong! Tai siis mä oon vaan erimieltä. Tosissaan sen voi ottaa ilman teorian oppimista. Kato nyt vaikka Nuno Bettencourttia (ilman nuottienlukutaitoo, teorianosaamista ;), se on lOIstava kitaristi. No ehkä sillä on poikkeusellisen lahjakasa musiikillinen pää.
 
Mutta siis joo... ehkä jokainen tekee niinkuin kokee itselleen parhaimmaksi. Itse osaan teoriaa kohtalaisen hyvin, mutta en ole siitä mitään erityistä hyötyä huomannut saavani. Edelleen varmasti riippuu siitä mitä tekee ja miten tekee.
 
Itseasiassa turhaa tästä nyt on edes keskustella. Kukaan ei ole oikeassa, eikä kukaan väärässä. =)

Wrong! Tai siis mä oon vaan erimieltä. Tosissaan sen voi ottaa ilman teorian oppimista. Kato nyt vaikka Nuno Bettencourttia (ilman nuottienlukutaitoo, teorianosaamista ;), se on lOIstava kitaristi. No ehkä sillä on poikkeusellisen lahjakasa musiikillinen pää.
 

 
Kyllähän se näinkin on, mutta lähinnä meinasin sitä, että jos joku on tosissaan kitaransoiton ja musiikin kanssa, niin eikö silloin ole aivan luonnollista laajentaa omaa ymmärrystään siitä myös teorian puolelle?

Kyllähän se näinkin on, mutta lähinnä meinasin sitä, että jos joku on tosissaan kitaransoiton ja musiikin kanssa, niin eikö silloin ole aivan luonnollista laajentaa omaa ymmärrystään siitä myös teorian puolelle?
 
Joillekin on ja joillekin ei.

Minulla on ollut "työn alla" tuo teorian opettelu.. tavallaan soittamalla ja kuuntelemalla oppii jotain myös teoriasta "intuitiivisesti" eli tunnistamaan musiikin rakennetta, joka nyt hevissä ei useinkaan ole mitään kovin monimutkaista..

Sitten on nuo muotorakenteet, jotka esim. Rockmusiikissa ovat hyvinkin yksinkertaisia, eli voi olla esim. INTRO-SÄKEISTÖ-SILTA-KERTOSÄE-SÄKEISTÖ-KERTOSÄE-SOOLO-KERTOSÄE-KERTOSÄE

 
Kaavapohjaisuushan juuri on vikana nykymusiikissa. Mielenkiintoisintahan musiikki on, kun ei käytetä yleisiä kaavoja.

Niin hyviä pointteja on asiasta esitetty ettei siihen paljon lisättävää ole... mutta esitän nyt oman mielipiteeni siitä huolimatta.
 
Jokainen tietysti soittelee tavallaan teoriaa tai ei. Mutta sitä teorian opiskelua ei kannata pitää sellaisena mörkönä niinkuin monien mielipide tuntuu olevan. Teorian tietämättömyys ei todellakaan ole este, ehkä vain pienoinen hidaste. Perusjuttujen hallinta olisi kaikille terveellistä.
 
Tunnen monia "tosi rockareita" joiden asenne on se, että koskaan en ole teoriaa opetellut enkä opettele. Sitten kun ko. henkilöltä kysyy että mikset, niin vastaus on kutakuinkin: No vittu se on ihan vitun turhaa ja ei siit oo vittuakaan hyötyä vittu.

Tunnen monia "tosi rockareita" joiden asenne on se, että koskaan en ole teoriaa opetellut enkä opettele. Sitten kun ko. henkilöltä kysyy että mikset, niin vastaus on kutakuinkin: No vittu se on ihan vitun turhaa ja ei siit oo vittuakaan hyötyä vittu.
 
Totta...mutt on myös sellaisia, jotka on itse kehittäneet omat ajatustapansa/mallinsa, eivätkä ihan oikeasti halua muuttaa näitä, koska ne ovat niin"syvällä"heissä. Miksi tarvitsisi, jos homma vaan toimii?

Melkein kukaan kitaristi jonka soitosta tykkään, ei oo paljon teorioita opiskellu. En tiedä onks vitunmoinen teorian opiskelu tehny niistä teorianosaajista paskoja joista en tykkää vai onks teoriaaopiskelevat vaan jotain lukionörtti-ihmistyyppiä joitten pitsinnypläyksestä en tykkäis muutenkaan.

Totta...mutt on myös sellaisia, jotka on itse kehittäneet omat ajatustapansa/mallinsa, eivätkä ihan oikeasti halua muuttaa näitä, koska ne ovat niin"syvällä"heissä. Miksi tarvitsisi, jos homma vaan toimii?
 
Totta tuokin. Ei niitä omia ajatusmalleja missään nimessä kannata alkaa muuttamaan, mutta teoriatietämys voisikin vain laajentaa tätä ajatusmallia.

Jos on itseensä tyytyväinen, ei kai sitä sitten enempää tartte osata. Kaikki tarvittavat eväät on jo. Poppis, rokki ja bluussi voivat mennä komeasti ja tunteella otelautaa tai kirjaviisauksia sen enempää tuntematta. Jos sitten joskus tulee tyytymättömyyden tunne vastaan ja haluaa uutta, vaikkapa opetella soittamaan klassista tai jatsia, homman voi hoitaa hankallalla tavalla. Ja taas soi komeasti. Teorian tuntemuksesta ja nuottien lukutaidosta voi kyllä olla esim. tuossa tilanteessa vaikka hyötyä.
 
Kitaristi (tai mikä vain pelimanni) voi olla hyvä tuntematta a-mollia nimeltä, mutta paras pelimanni soittaa instrumentillaan mitä vaan, missä tilanteessa vaan. Siihen vaaditaan eläytymiskyvyn lisäksi teorian tuntemusta ja nuottien lukutaitoa.
 
Näin ajattelen minä.

Jos sitten joskus tulee tyytymättömyyden tunne vastaan ja haluaa uutta, vaikkapa opetella soittamaan klassista tai jatsia, homman voi hoitaa hankallalla tavalla. Ja taas soi komeasti. Teorian tuntemuksesta ja nuottien lukutaidosta voi kyllä olla esim. tuossa tilanteessa vaikka hyötyä.
 
Onkin varmasti hyötyä. Toisaalta kuuntelemalla/tuntemalla oppiminen on myös taito joka kehittyy, kun sitä kehittää. Jos ei sitä kehitä, niin ei sekään taito kehity.
 
Varmasti ihmisellä on sellainen synnynnäinen ominaisuus, että haluaa tehdä/keksiä kaiken itse. Esimerkiksi itseoppimista pidetään suuressa arvossa. Ja onhan se tavallaan paljon tyydyttävämpää, kun kekkaa jonkun musikalisen jutun itse, eikä jonkun kirjan "neuvojen" avulla. Eikö loppuenlopuks jokainen meistä halua oppia soittamaan ilman mitään apukeinoja? Sillätavalla, ett vaisto "sanois",
minkä sävelen milloinkin haluaa? Tottakai siihen on todella pitkämatka, mutta treenaamalla pääsee ainakin lähemmäks;)
 
Mä ainakin itse...jos mahdollista yritän opetella kappaleet ilman nuotteja kuuntelemalla, vaikka niihin olis laput olemassa. Harvoin loppuenlopuks sitt tarvii niitä lappuja etsiä.
 
Oliskohan tässä kenties yksi syy, miks toiset ei diggaa teoriasta?!;)

Kaavapohjaisuushan juuri on vikana nykymusiikissa. Mielenkiintoisintahan musiikki on, kun ei käytetä yleisiä kaavoja.
 
Mutta kaavoista ei voida irtautua, jos niitä ei entuudestaan tunneta.