Tanssimusiikki ›

Isäni (89v) soitti ennen sotia tansseja kolmiäänikertaisella Hagströmin Granessolla, myöhemmin sota-aikana neliäänikertaisella Granessolla. Sotien jälkeen oli tauko, kunnes hän sai halvalla Hagströmin Maestron. Minä tykästyin poikasena hanurimusiikista. En kuitenkaan saanut kuin salaa näpelöidä peliä. Kiinnostus kuitenkin jäi. Ensimmäinen oma pelini oli Hohnerin kaksoktaavinen pianoharmonikka, jolla opettelin melodioita, Basso jäi hukkaan. Sain sen aikoinaan omalta vaariltani. Kahdeksankymmentäluvulla päätin oppia soittamaan, olinhan opiskeluaikana oppinut kirjoittamaan koneella sokkona kymmensormijärjestelmällä. Se motivoi. Ostin Hobby Hallista itäsaksalaisen Granesson (kaksäänikertainen, 96 bassoa). sillä sitten opettelin aluksi yksin, mutta aika pian menin kansalaisopistoon. Opinkin jonkin verran. Pelit vaihtuivat olivat Ramses (96 bassoa) Ramses Atlas. Tykkään vanhanajan valssiäänistä, joten vaihdoin Ramseksen Giulietin Traviataan, jonka omistan edelleen. 60v-lahjakseni hankin aidon Kouvolan Kravatin (vm 36-39). Innostuin siis uudelleen ja menin jälleen hanuripiiriin, jossa talvi on vierähtänyt. Jatkamme jälleen ensi syksynä. Nykyisin meidän opistossamme on oppikirjana Kimmo Mattilan ja Timo Kinnusen kirjoittama "Harmonikan ABC". Vierastin aluksi, sillä se poikkeaa Ahvenaisen Veikon hanurikoulusta jonkin verran. Talven opiskeltuani olen siihen erittäin tyytyväinen. Luonnollisesti hyvä opettaja on avuksi. Siitä vaan opiskelemaan ja harjoittelemaan.

Tuli painovirhe: itäsaksalaisen pelin nimi oli Grandioso.

Lisää historiaa. Harmonikka oli tärkeä peli sota-aikana rintamilla. Jopa kanttorit oppivat käyttämään sitä, kun urkuja ei ollut. Isäni oli asemasotavaiheessa Syvärillä mukana mm. karhunpeijaisissa viihdyttämässä. Rykmentin komentaja lupasi lisää yhden natsan, jos isäni soittaa yhtäjaksoisesti kappaleen "Mandshurian kukkuloilla" kolmekymmentä kertaa. Isä teki työtä käskettyä. Adjutantti pani asian muistiin "Klubi"-askin kanteen. Joidenkin kuukausien kuluttua ylennys tuli.

Tuohan on kuin sven hasselin romaaneista...

Tuohan on kuin sven hasselin romaaneista...
 
Olen lukenut ne kaikki ja nyt alkoi usko järkkyä. Eivätkö ne olekaan vanhan veteraanin omakohtaisia tosikokemuksia.

Olen lukenut ne kaikki ja nyt alkoi usko järkkyä. Eivätkö ne olekaan vanhan veteraanin omakohtaisia tosikokemuksia.
 
no taitavat nuo olla kuitenkin... hanurista siellä puhuttiin vain piereskelyn merkeissä, taisi se yksi velikulta soittaa huilua.

no taitavat nuo olla kuitenkin... hanurista siellä puhuttiin vain piereskelyn merkeissä, taisi se yksi velikulta soittaa huilua.
 
Jep, Porta nimeltään. Hanurikin oli oikeassa asiayhteydessä.

Lisää historiaa. Harmonikka oli tärkeä peli sota-aikana rintamilla. Jopa kanttorit oppivat käyttämään sitä, kun urkuja ei ollut. Isäni oli asemasotavaiheessa Syvärillä mukana mm. karhunpeijaisissa viihdyttämässä. Rykmentin komentaja lupasi lisää yhden natsan, jos isäni soittaa yhtäjaksoisesti kappaleen "Mandshurian kukkuloilla" kolmekymmentä kertaa. Isä teki työtä käskettyä. Adjutantti pani asian muistiin "Klubi"-askin kanteen. Joidenkin kuukausien kuluttua ylennys tuli.
 
Olen käynyt Syvärillä ja voin vain kuvitella, että millaista siellä on ollut niihin aikoihin, kun sodittiin kansakuntamme tulevaisuudesta aikoinaan vuosina 39-45. Minä, ja monet muut ns. suuriin ikäluokkiin kuuluvat tuolla ajanjaksolla syntyneinä todetkaamme, että hengissätulijat siitä sodasta osin haavoittuneina ja selvinneinä rintamamiehinä puolisoineen siittävät meidät uutta nousukautta rakentamaan maahamme.
Pakkohan tuon itäisen jättiläisen kanssa on toimeen tulla edelleen, vaikka sitä nykyisinkin on etenkin vallanpitäjien kannalta niin pirun vaikeaa ymmärtää kaikkine ilkeilyineen.

Olen käynyt Syvärillä ja voin vain kuvitella, että millaista siellä on ollut niihin aikoihin, kun sodittiin kansakuntamme tulevaisuudesta aikoinaan vuosina 39-45. Minä, ja monet muut ns. suuriin ikäluokkiin kuuluvat tuolla ajanjaksolla syntyneinä todetkaamme, että hengissätulijat siitä sodasta osin haavoittuneina ja selvinneinä rintamamiehinä puolisoineen siittävät meidät uutta nousukautta rakentamaan maahamme.
Pakkohan tuon itäisen jättiläisen kanssa on toimeen tulla edelleen, vaikka sitä nykyisinkin on etenkin vallanpitäjien kannalta niin pirun vaikeaa ymmärtää kaikkine ilkeilyineen.
 
Asiaa kirjoittelet.

Heikot sortuu elontiellä, jätkät senkun porskuttaa. Hanurillakaan ei ole mielestäni varteenotettavaa kilpailijaa, joka sen musiikin evoluutiossa kykenisi korvaamaan.

Heikot sortuu elontiellä, jätkät senkun porskuttaa. Hanurillakaan ei ole mielestäni varteenotettavaa kilpailijaa, joka sen musiikin evoluutiossa kykenisi korvaamaan.
 
Eikä tarvikaan. Evoluutio varmaan hoitaa asian niin, että haitari kuolee sukupuuttoon.

Joopa joo. keskustelut.suomi24.fi -taso lähestyy kovaa vauhtia, siispä ei muuta kuin onnea valitsemallenne tielle!

Onks tää jotenkin vaikeeta?
Mun mielestä kitarat on hanurista ja kuiteskin mä oon oppinut niitä sietämään.
Ei haitari sen kummempi oo.

Onks tää jotenkin vaikeeta?.
 
Ei.!!!
Flyygeli on soitinten kuningatar.
Haitari on soitinten rantalaituri.
Muu on kateellisten panettelua!!!

Ei.!!!
Flyygeli on soitinten kuningatar.
Haitari on soitinten rantalaituri.
Muu on kateellisten panettelua!!!
 
Siis kitaristit ja haitaristit tappelee keskenään tajuamatta että kummankin soittimet on yhtä p-stä, mutta jos sattuu osaamaan soittamaan voi kumpaakin sietää ja jos sattuu osaamaan soittaa todella hyvin, voi jopa nauttia.

mutta jos sattuu osaamaan soittamaan .
 
Tuossa taisit lyödä naulan kantaan.
... tai vedit paineilmanaulaimella tarpeeksi lähelle oikeaa...
Mutta siinä se.

Tää on ihan hanurista.

Siis kitaristit ja haitaristit tappelee keskenään tajuamatta että kummankin soittimet on yhtä p-stä, mutta jos sattuu osaamaan soittamaan voi kumpaakin sietää ja jos sattuu osaamaan soittaa todella hyvin, voi jopa nauttia.
 
Mitä jos soittaa molempia kehnosti? Niinkuin allekirjoittanut.

Mitä jos soittaa molempia kehnosti? Niinkuin allekirjoittanut.
 
Mitähän väliä silläkään on, itse jo esiintymislavat suurimmaksi osaksi jättäneenä ja esiintymistarpeen tyydyttäneenä soittelen omaksi ilokseni, välttämättä mua ei edes kiinnosta levitellä hengentuotteitani. Pienessä pöhnässä olen noita kavereille lähetellyt.