Kitarat: kitarakamat ›

Eli mulla on Japanin Jazzmaster, jossa on alkuperäiset mikit tallessa. Aika useinhan minun käsitykseni mukaan noista Fenderin Japanissa valmistetuista malleista vaihdetaan myöhemmin mikit jos kitaraa ei myydä ja osteta tilalle Amerikassa tehtyä.
 
Pidän kyllä alkuperäisten mikkien saundista, mutta ne hurisee melko lailla ja kuulostaa muutenkin välillä aika suttusilta. Muuten olen täydellisen tyytyväinen ko. kitaran laatuun, viimeistelyyn, akustiikkaan jne. Johtuuko hurina suurelta osin myös mikkien halpuudesta vai pelkästään mikkien mallista (hyvin mahdollista, sillä kyseessähän on yksikelaiset paksusti käämitetyt mikit).
 
Kysynkin nyt, että onko kellään kokemusta erilaisista Jazzmasterin mikeistä esimerkiksi Duncan Seymourin Jazzmaster mikeistä. Saundiliisesti tykkään ylä- ja keskiäänipainotteisesta kirkkaasta saundista, mutta tarpeen mukaan saa mikeissä olla myös potkua. Kitaralla soittelen lähinnä indie pop rock- ja 2000-luvun post punk-hengessä.

kyseessähän on yksikelaiset paksusti käämitetyt mikit
 
Eikö japanilaisissa Jazzmastereissa orkkismikit ole "harhaoppisesti" kapealla kääminnällä, joskin leveässä kuoressa? Vai onks tää jossain vaiheessa muuttunut.
 
Japsi-Jazzmastereihin asennetut Duncanit, joita olen kuullut, ovat pelanneet oikeinkin hyvin, mutta soundimaailma on ollut vähän toinen kuin sinulla.

Eikö japanilaisissa Jazzmastereissa orkkismikit ole "harhaoppisesti" kapealla kääminnällä, joskin leveässä kuoressa? Vai onks tää jossain vaiheessa muuttunut.
 
Hitto en mä oo ikinä tommosesta kuullutkaan eikä oo käyny mielessäkään kattoa kuoren alle mitä sieltä löytyy. Pakostakin tulee vähän semmonen olo, että on tullut huijatuksi! >:-(
 
Jos vaihtaisin sitten originellit mikit niin miltäs ne kuulostais? Eikö niihin sitten enää saiskaan semmosta kauniin heleätä sointia?

Itellä on kans Japanin Jazzmaster jossa tallassa Duncanin Quarter Pound ja kaulassa Vintage. Lähti kirskuva soundi pois ja tuli hieman lämpöä tilalle tosin kitaran loistava, heleä ominaissoundi ei muuttunut mihinkään. Quarter Pound toimii loistavasti säröisemmissä jutuissa ja kaulamikillä hoituu cleanit mainiosti.

SD Antiquity II. Parhautta.

Itellä on kans Japanin Jazzmaster jossa tallassa Duncanin Quarter Pound
 
Musta nuo kuulosti just parhailta sen perusteella, mitä kuuntelin näytteitä Duncanin sivuilta.

P-90 Super Distortionit laitat, ja hyvä tulee!
 
Ootko varma, että sopii tuohon mun kuvaamaan musatyyliin? Nimi ei kuulosta mitenkään lupaavalta. Onko ne sitten semmoset säröpurkit?

Ootko varma, että sopii tuohon mun kuvaamaan musatyyliin? Nimi ei kuulosta mitenkään lupaavalta. Onko ne sitten semmoset säröpurkit?
Joo, laitat vaan ne Virtual P90:t. Super Distortion voi olla vähän liian kuuma/lämmin tohon hommaan.

Harmi vaan, että p90-mikit eivät ole jazzmasterin mikit. Jos ei vakuuttavaa jazzmaster-soundia saa orkkismikeillä, suosittelen kääntymään Seymour Duncanin puoleen. Lähes takuuvarma ratkaisu.

Eli mulla on Japanin Jazzmaster, jossa on alkuperäiset mikit tallessa. Aika useinhan minun käsitykseni mukaan noista Fenderin Japanissa valmistetuista malleista vaihdetaan myöhemmin mikit jos kitaraa ei myydä ja osteta tilalle Amerikassa tehtyä.
 
Japanilainen Jazzmaster täälläkin. Raskaasti pimpattuna kylläkin. En myy enkä vaihda jenkkiin - paitsi yhtä hyvään, samanväriseen vintage- tai Custom Shop -keppiin, jos sellainen joskus osuu kohdalle.

Pidän kyllä alkuperäisten mikkien saundista, mutta ne hurisee melko lailla ja kuulostaa muutenkin välillä aika suttusilta. Muuten olen täydellisen tyytyväinen ko. kitaran laatuun, viimeistelyyn, akustiikkaan jne. Johtuuko hurina suurelta osin myös mikkien halpuudesta vai pelkästään mikkien mallista (hyvin mahdollista, sillä kyseessähän on yksikelaiset paksusti käämitetyt mikit).
 
Alkuperäismikit ovat sinänsä hauskat. Niistä lähtee pistävän riipivä, ilkeä soundi mutta epämiellyttävänä bonuksena ne ovat varsin herkät mikrofoniselle vingahtelulle kovemmilla volatasoilla ja/tai säröillä. Kieltämättä ovat aika ohutsoundiset myös. Hurina ei välttämättä johdu mikeistä sinänsä, pikemminkin maadoituksesta. Omasta Jazzmasteristani vaihdoin potikat laadukkaampiin ja portaattomammin toimiviin ja samalla maadoitin ne outputjakkiin, hurinat vähenivät merkittävästi.
 
Sinänsä käsittämätöntä että myös Fenderin AVRI-sarjan Jaguarissani oli hirvittävä hurina/pörinäongelma - jonka onnistuin korjaamaan yksinkertaisesti kolvaamalla potikoihin kunnollisen maadoituksen.
 
Kysynkin nyt, että onko kellään kokemusta erilaisista Jazzmasterin mikeistä esimerkiksi Duncan Seymourin Jazzmaster mikeistä. Saundiliisesti tykkään ylä- ja keskiäänipainotteisesta kirkkaasta saundista, mutta tarpeen mukaan saa mikeissä olla myös potkua. Kitaralla soittelen lähinnä indie pop rock- ja 2000-luvun post punk-hengessä.
 
Tunnistan soundi-ihanteen. Itse soitan garagerokkia, shoegazea ja muuta pörinää ja ronksutusta. Jazzmasterissani on Seymour Duncan Vintage for JM -mikit, olen erittäin tyytyväinen. Kitarasta irtoaa reippaasti ylä- ja alapäätä, keskialue on selkeä ja erotteleva jopa hiotuilla kielillä. Japanilaisiin mikkeihin verrattuna Duncanit tuovat soundiin lisää alapäätä ja tukevuutta, ylä- ja keskialueiden kärsimättä yhtään. Vingahtelutaipumuksia ei esiinny, räminää ja helinää irtoaa mallikelpoisesti. Kalliimpia, eksoottisempia ja autenttisempia mikkejäkin on saatavilla, kovasti kiinnostaisi joskus vaikkapa testailla noita Feggyn mainitsemia Antiquity kakkosia, lisäksi Lollarin ja Novakin mikkejä - mutta varsinaista tarvetta ei ole.
 
Verrattuna sitten vaikkapa Reverend Slingshotini P90-mikkeihin JM-mikit ovat tasapainoisemmat, selkeämmät ja kirkkaammat, P90-mikit ovat aggressiivisemmat, ne tuuttaavat varsin machoa rokkisoundia. Tavallisia P90-mikkejä muuten ei kannata edes yrittää asentaa Jazzmasteriin, ovat täysin eri lailla mitoitetut. Tietty jos haluaa ryhtyä jyrsimään runkoa, väkertämään uuden pleksin jne... Novak (tai Lollar?) tekee myös P90-mikkejä JM-kuorissa. Tuolla kansainvälisillä foorumeilla kuuluu niistä ihan hyvää palautetta.

kovasti kiinnostaisi joskus vaikkapa testailla noita Feggyn mainitsemia Antiquity kakkosia
 
Joko olet päässyt testaamaan? Kiinnostaisi kuulla mikä ero niillä on! SD JM Vintage-mikeillä on helpompi saatavuus Suomessa.

Itellä on kans Japanin Jazzmaster jossa tallassa Duncanin Quarter Pound ja kaulassa Vintage. Lähti kirskuva soundi pois ja tuli hieman lämpöä tilalle tosin kitaran loistava, heleä ominaissoundi ei muuttunut mihinkään. Quarter Pound toimii loistavasti säröisemmissä jutuissa ja kaulamikillä hoituu cleanit mainiosti.
 
Tää systeemi kuulostaa just mulle parhaalta. Haen tallamikkiin paksuuta ja kaulamikkiin heleyttä. Tällähän se sujuis? Samalla lähtis lasivillasoundi veks?

Ja täällähän näitä soundeja voi kuunnellakin ihan tuolla alhaalla:
http://www.seymourduncan.com/support/audio-samples/tele_jaguar_and/

Joko olet päässyt testaamaan? Kiinnostaisi kuulla mikä ero niillä on! SD JM Vintage-mikeillä on helpompi saatavuus Suomessa.
 
Enpä ole, muinainen toteamukseni pitää yhätikin kutinsa - tarvetta ei edelleenkään ole ilmaantunut.
 
...enkä ole erityisemmin halunnut ajautua tielle, josta ei ole paluuta: olen miltei päässyt eroon putiikkifuzz ja -overdrive -pakkomielteestäni. Enää en tunne pakottavaa tarvetta päästä koeponnistamaan joka ikistä mielenkiintoisen oloista päristintä, hinnalla millä hyvänsä. JM-mikkien kanssa voisin olettaa joutuvani uuteen hellittämättömään kierteeseen...