Aloittelijat ›

Eikä täydy ainakaan mun mielestä. Koko ikäni oon soittanut ohuella kaupan halvimmalla hihnalla. Oma epi ei ainakaan paina paljoa, hohner painavin ja sen kanssa ohut toimii. Ehkäpä makuasia(?) Noissa paksuissa mitä kokeillut, ollu ongelmana se ettei saa kitaraa riittävän alas, hevimies ei humppakorkeuksilla soita=)
 
Totta - Epi ei paina paljoa. Tarkoitinkin Gibson Std-mallia, jota ei ehkä aloitteleva kitaristi ole ekaksi kitaraksi hommaamassakaan - siis perun kommentin tältä osin.
 
Asia2.
Ei perus-lespa ole kyllä kovin hääppöinen metallihakku. Kunnon tiluliluun pitäisi vaihtaa pyöreäämmät nauhat, olla selkeästi kapeampikaula ja matalampi action sekä easy-access 22-nauhalle asti.
 
Sabbathiin ym. downstroke-körmyyttelyyn lienee vielä kelvollinen, jos haluaa tehdä elämänsä hankalaksi.

Asia2.
Ei perus-lespa ole kyllä kovin hääppöinen metallihakku. Kunnon tiluliluun pitäisi vaihtaa pyöreäämmät nauhat, olla selkeästi kapeampikaula ja matalampi action sekä easy-access 22-nauhalle asti.
 
Sabbathiin ym. downstroke-körmyyttelyyn lienee vielä kelvollinen, jos haluaa tehdä elämänsä hankalaksi.
 
Just tällasia kommentteja varten olisi hyvä olla se miinus-nappi.

Just tällasia kommentteja varten olisi hyvä olla se miinus-nappi.
 
Vaikka kommentti on kuitenkin oikeassa? Jos tiluttee ohutkaulaiselle ja jacksonilla tai lespalla ero on aikasta selkeä--> kirjoittaja tarkoitti varmaan tätä(?). Tota heviäkin on niin moneen sorttiin, että vaikea sanoa absoluuttisia totuuksia. Varsinkin kun joku wylde tiluttaa lespalla, mutta kun siinnäkään ei ole peruslespa.

Vaikka kommentti on kuitenkin oikeassa? Jos tiluttee ohutkaulaiselle ja jacksonilla tai lespalla ero on aikasta selkeä--> kirjoittaja tarkoitti varmaan tätä(?). Tota heviäkin on niin moneen sorttiin, että vaikea sanoa absoluuttisia totuuksia. Varsinkin kun joku wylde tiluttaa lespalla, mutta kun siinnäkään ei ole peruslespa.
 
No näin se on - mielestäni.
 
Ja totta kai voi lespallakin tiluttaa, mutta se on hankalampaa - mielestäni.
 
Aikaisemmin kun stratomalliset kitarat oli muotia, niin ei tällaisesta lp-kommentista kukaan olisi jaksanut vetänyt hernettä nenukkaan, mutta nyt... O tempora, o mores.

Olen lukenut ja kuullut, että tuollaista strato mallista keppiä voi olla "helpompi" soittaa. Luin myös jonkun "kitaratähden" sanoneen, että kannattaa hankkia kitara, joka ulkonäöltään(kin) vastaa omaa halua. Vähän niinkuin autojen kanssa, toiset tykkää riisikipoista ja toiset aidoista saksalaisista autoista =)
Itse siis halusin ehdottomasti Les Paul mallisen ja kun gibsonia ei ihan ekaksi kitaraksi viitsinyt ostaa, niin vaihtoehdoksi jäi sitten Epiphone. Tosin moni muukin tekee varmaan ihan hyviä Lepoja.

Olen lukenut ja kuullut, että tuollaista strato mallista keppiä voi olla "helpompi" soittaa. Luin myös jonkun "kitaratähden" sanoneen, että kannattaa hankkia kitara, joka ulkonäöltään(kin) vastaa omaa halua. Vähän niinkuin autojen kanssa, toiset tykkää riisikipoista ja toiset aidoista saksalaisista autoista =)
Itse siis halusin ehdottomasti Les Paul mallisen ja kun gibsonia ei ihan ekaksi kitaraksi viitsinyt ostaa, niin vaihtoehdoksi jäi sitten Epiphone.
 
Tottakai kitaran ulkonäkö on tärkeä, myös soittoharrastuksen alkutaipaleella. Se on yksi fiiliksen tekijöistä. Olihan se nuorena (ja vieläkin) hienoa soittaa samannäköisellä kitaralla kuin omat esikuvat. Rumalla, vaikkakin soitettavuudeltaan hyvällä kitaralla on todella tympeä soittaa päivästä toiseen.
 
Tosin moni muukin tekee varmaan ihan hyviä Lepoja
 
Hyviä, jonkin verran Epiphoneja kalliimpia Les Pauleja valmistaa esimerkiksi Tokai.

Noissa paksuissa mitä kokeillut,
 
Eiks puhuttu leveistä eikä paksuista? ;) Totta kyllä, että kaupan hyllyltä löytyy paksuja topattuja hihnoja, jotka on varsinkin isommalle äijälle armottomasti liian lyhyitä. Ja nuo toppauksilla varustetut tahtovat (huonommat ainakin) elää vähän omaa elämäänsä, niin, että jopa häiritsevät soittamista.
 
Tuo miltä hihna tuntuu, riippuu osittain siitäkin, missä kitaran painopiste on: Jos kitara on esim. kovin kaulapainoinen (verrattuna siis siihen, missä hihnan nupit ovat) niin kevytkin kitara alkaa tuntua olkäpäässä painavalta, kun hihna joutuu pitämään kitaraa soittoasennossa, pelkän kitkan voimalla. Tässä tapauksessa leveä hihna aina helpottaa oloa huomattavasti. Ja äärimmäisen pottumaista on se, jos kitaran kaulasta täytyy pitää koko ajan kiinni, että ei kopsahda virittimet lattiaan. Tällastakin olen tavannut joskus.
 
Tottumisesta on tietysti myös kykymys: Jos joskus saa kapeasta hihnasta mustelmia hartioihinsa, niin veikkaampa, että on leveämmän remmin ystävä sen jälkeen. Jotkut tykkää jopa joustavasta kuminauha "henkselistä", minkä kanssa mä en pysty soittamaan ollenkaan, kun kitara pomppii ylös ja alas... :)
 
Itse olen aina sähkiksille hakenut leveitä (n. 8 cm), suht pehmeitä mutta ei-pehmustettuja -- ja riittävän pitkiä remmejä. Ainoastaan akustisessa, jossa toista päätä ei kiinnitetä runkoon vaan sidotaan satulan taakse, käytän vähän kapeampaa ja luistavampaa hihnaa.
 
EDIT: Ohops... tässähän oli juttua jo välissä vaikka kuinka. No menköön.

Ohoh -- tuli tupla. Poistettakoon.

No harvalla on noinkaan hyvää kitaraa ensimmäiseks niin kyllä se riittää ekaks kitaraks ihan hyvin... Ja kun pidät sitä hyvin niin se toimii hyvin vielä tosi pitkälle, epiphonen lespat on tosi laadukkaita, ostaisin itelleni nytkin semmosen varmaan ihan hyvin jos voisin mutta ei oo rahnua... Ja noissa standardeissa on hyvä jälleenmyyntiarvo, ne on suosittuja keppejä käytettyinäkin..

Mikä siitä Sratosta sit tekee helpommin soitettavan,ku lepasta?

Mikä siitä Sratosta sit tekee helpommin soitettavan,ku lepasta?
 
Yleensä hieman ohuempi kaula, ergonomisempi muotoilu rungossa, stratossa on soololovet tai mitkä lie molemmilla puolilla kaulaa = ''helpompi'' pääsy ylänauhoille.. Nuo nyt ainakin.. Itse tykkään kyllä LesPasta enemmän kuin tavallisesta stratosta. Silti superstratot on mulle parhaita keppejä. Makuasioita sano...

Mikä siitä Sratosta sit tekee helpommin soitettavan,ku lepasta?
 
Lisäisin vielä tohon, että LP:n kaulat on normaalisti maalattu ja niihin tahmaa kädet helposti kiinni. Gibsoneissa nauhat on liian kulmikkaita jolloin sormet ei liu niin kivasti kuin pyöristetyissä nauhoissa.
 
Eli kaikkea mitätöntä pientä kähinää, mutta yhdessä ne tekee tiluttelukokemuksen tuskaiseksi.
 
Ulkonäöllisesti kyllä tykkään kaikista vanhoista klassikoista (ja monista superstratoista).

Lisäisin vielä tohon, että LP:n kaulat on normaalisti maalattu ja niihin tahmaa kädet helposti kiinni. Gibsoneissa nauhat on liian kulmikkaita jolloin sormet ei liu niin kivasti kuin pyöristetyissä nauhoissa.

Eli kaikkea mitätöntä pientä kähinää, mutta yhdessä ne tekee tiluttelukokemuksen tuskaiseksi.
 
En ole kyllä vastaavaa huomannut. Itselläni on yksi jaskan kelly "tiluttelukaulalla" ja paksukaulainen LP Deluxe, enkä kyllä ole huomannut että jommalla kummalla tiluttelu ja muukaan soittaminen olisi järjettömästi helpompaa/vaikeampaa. Joidenkin Lessujen kaulan takapinnan lakkaus on kyllä rasittavan tahmaava (ainakin LP studioissa), mutta siihen auttaa kevyt pyyhkäisy esim. froteepyyhkeellä silloin tällöin. En oikein jaksa uskoa että loppupeleissä tuo kaulan muoto vaikuttaisi niin paljoa siihen, mitä kitaralla pystyy/ei pysty tekemään. Miehet ne hommat hoitaa, eikä tennissukat.