Media ja viihde ›

Mulholland Driven nähneenä ja tästä niitä lehtijuttuja jäniksistä puolalaisen ilotytön tv:ssä ym. lukeneena täytyy kyllä sanoa, ettei Lynchille kyllä ihan hirveästi rispektiä multa heru. Tekotaiteellisuus haiskahtaisi kyllä voimakkaasti olevan pelin henki. Mielestäni äijä yrittää saavuttaa jonkin kryptisen taiteen jumala-aseman tekemällä niin helvetin tolkutonta schaibaa, ettei kukaan käsitä mitään, ja kriitikot tietty suitsuttavat teosta verrattain taiteellisin sanoin pelätessään näyttää, etteivät tajua leffasta paskaakaan.
 
Itsekin voisin vain juoda pullon viskiä ja sanella tuhannen kännissä nauhurille jonkun überhämärän kertomusten jostain elävän porkkanan ja romanialaisen farmarin kielletty rakkaus -suhteesta ja suurisilmäisen, nälkiintyneen pikkupojan hahmon ottaneesta paholaisesta, joka tahtoo saattaa maailman olemattomuuteen tunkeutumalla näiden rakstavaisten uniin ja täyttämällä ne kuvilla autokolareista ja epämääräisillä ufoäänillä. Lisäisin elokuvaan random-settiä kuvaustilanteissa ja hermostuneena polttaisin tupakkaa ja repisin hiuksia päästäni. But where's my parade, man?*vihaisella Homer-äänellä nyrkkiä puiden*
 
Silloin kun jeppe ei itse tiedä mistä omassa elokuvassaan on kyse, kuten jostain lehtihaastattelusta luin, sanon kyllä että jossain on jotain mätää. Hyvä esimerkki nimensä vakiinnuttaneesta ohjaajasta, joka tämän jälkeen voi syöttää kansalle ihan mitä vain, ja laihat baskeripäiset taideopiskelijat, kriitikot ja tavalliset pulliaiset kaikki samassa kastissa ylistävät näennäistä taiteellisuutta, jotta eivät vain anna itsestään typerää kuvaa. (Tietysti kaikkein junteimmat huomaavat tulleensa väärään leffaan, ja käyvät ostamassa Commandon+olutta ja ovat onnellisia)
 
Yksi Lynchin elokuva sentään on oikeinkin hyvä, nimittäin muuan lämminhenkinen kuvaus ruohonleikurilla USA:n keskilännen läpi ajavasta vanhasta miehestä, nimeltään The Straight Story. Se leffa puolestaan on aivan eri sfääreissä kuin nämä myöhemmät Lynchin sekoilut.
 
En aio tukea Lynchiä rahallisesti katsomalla Inland Empirea teatterissa tai vuokrattuna, enkä välttämättä vitutukseltani katso sitä ilmaiseksikaan.
 
Tämä juttu oli kuin suoraan meikäläisen suusta. +
 
Joskus tulin kritisoimaan Mulhollandia ja aika välittömästi porukka tuli mulle itkemään... En kuulemma pystynyt tajuamaan tätä taiteellisesti puhuttelevaa spektaakkelia, joka on täysi vastakohta kaikelle tusina Hollywood-scheisselle, jonka diggariksi mut leimattiin. Tykkään kyllä hyvistä, viihdyttävistä ja älykkäistä leffoista, mutta näin selkeää, muka niin hienoa elokuvaa kuin MD en jaksa sulattaa. Siitä paistaa jotenkin sellainen wannabe-taiteellisuus ja väkinäisyys niin selkeästi läpi ettei mitään järkeä. Kyseinen leffa ei ole kokonaisuutena ollenkaan luonteva. Ja tietenkin kaikki oman elämänsä pikku-taiteilijat ylistää vaikkeivat tajua ns. hevon vittuakaan.
 
Ps. Kaikkien maailman ihmisten tulisi hankkia Commando + olutta. Commando on ihan oikeasti paljon älykkäämpi leffa kuin joku Mulholland Drive ja mitä näitä muita vastaavia Lynchillä onkaan. Niin ja The Straight Story oli meikäläisestäkin loistava.

Hoh, Fiskaalille plussa kutkuttavan hersyvästä tilityksestä.

Iltalehden arvostelussa oli mielestäni purettu leffaa hyvin (vaikka en ole itse vielä sitä nähnyt, mutta arvostelu tuntui sopivan geneeriseltä):
 
"Inland Empire vaikuttaa ensimmäisen katsomiskerran perusteella sekavalta, tekotaiteelliselta kohtausmössöltä. Jos ohjaaja ei olisi mestarien luokkaan jo ajat sitten kohotettu David Lynch vaan vaikkapa elokuvaopiskelija, katsojat todennäköisesti tyrmäisivät elokuvan tympeänä egotrippinä."
 
ja
 
"Esittämiskonteksti myös vaikuttaa. Lynchin elokuva olisi aivan "tavallinen tapaus" taidegalleriassa videotaiteena."
 
Itse lukeutuisin varmasti näihin ihmisiin joille tuo leffa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä sekavuuden ylistystä vaan suhteellisen tylsää ja tavanomaista peruskauraa.
 
No täytyy arvioida sitten, kun pääsee leffan näkemään.

Viddu. Vähän pelottaa miten paska tuo nyt sit on. Lost Highway ja varsinkin Mulholland Drive on aivan käsittämättömän kovia leffoja. Ja Mulholland on melkoisen "helppo".

Siitä paistaa jotenkin sellainen wannabe-taiteellisuus ja väkinäisyys niin selkeästi läpi ettei mitään järkeä.
 
Hoho. Jos Lynchiä sanoo wannabe-taiteilijaksi, niin ei kyllä tiedä mistään mitään. Lynchän nimenomaan on taiteilija, toisin kuin noin 99% ohjaajista. Hän on perfektionisti, häntä ei kiinnosta paskaakaan muiden mielipiteet, hän harrastaa valokuvausta, maalausta, sarjakuvia ja muuta. Lynch kuvasti Eraserheadia 5 vuotta (kaikki elokuvan nähneet tietävät, että kyseessä ei ole mikään megaluokan efektitoimintapläjäys), sillä halusi kaiken kuvaksen tapahtuvan yöllä, jolloin tunnelma olin hänen mielestään oikeanlainen elokuvalle (huom. elokuva on musta-valkoinen). En nyt ennätä enempää tilittää, kun luento kutsuu, mutta tulen varmasti tänne vielä puolustamaan! :)

En nyt ennätä enempää tilittää, kun luento kutsuu, mutta tulen varmasti tänne vielä puolustamaan! :)
 
Lynchiä on helppoa vihata ja pitää tekotaiteellisena (vituttaa muuten tuo ilmaisu yli kaiken) mutta sitten on niitäkin ihmisiä jotka ymmärtää miehen teosten päälle. Tai pikemminkin ymmärtää ettei niitä kannata yrittää liikaa ymmärtää.
 
Lynchän antoi A-studiolle haastattelun tuon leffan pohjalta, jossa kertoi että kukin yksilö voi ymmärtää hänen leffat juuri niinkuin haluaa. Tehdä omia tulkintoja ja löytää omat teoriansa mitä noilla elokuvilla yritetään sanoa. Juuri se on ainakin minua kiehtonut miehen leffoissa. Esimerkiksi Lost Highway tuli aikoinaan leffateatterissa katsottua kaveriporukalla ja leffan jälkeen todettiin että kaikilla oli tapahtumista ja mahdollisista tarkoituksista täysin erilainen käsitys.
 
Toiset tykkää, toiset ei.

ja sitä paitsi ei elokuvissa tarvi olla juonta

Siksi itse tykkään esim. Mulholland Drivestä, että se on ongelmanratkaisuseikkailu ja palapeli siinä missä elokuvakin. Interaktiivinen elokuva jopa, jääden päähän pyörimään ja vaatimaan selitystä ja ratkaisua.
 
Jos parin katselukerran jälkeen tarinasta ei olisi saanut päässään jonkinlaista tyydyttävää ratkaisua rakennettua, saattaisin olla hyvinkin eri mieltä. Mutta nyt kaikki kolme katselukertaa ovat tarjonneet aina täysin erilaisen elokuvan kun välissä tarinaa on työstänyt päässään, ja siitä täytyy kyllä jo nostaa hattua.

Elokuvat ovat eläviä kuvia. Juoni ja tarina ovat melko toissijaisia. Jos tarinat kiinnostaa niin lukekaa vaikka mielummin kirjoja. Ei Lynchin elokuvia tarvitse analysoida, tai yrittää ymmärtää. Lynch luo ennen kaikkea tunnelmaa ja tunnetiloja, jotka vaikuttavat ainakin minuun. Ei kenenkään muun elokuvia katsellessa nouse iho kananlihalle.

Piti tämäkin käydä katsomassa kun herran aiemmasta tuotannosta oikein kovasti pidän. Elefanttimies, Mulholland Drive ja Twin Peaks ovat kaikki uskomattoman hienoja elokuvia (ja Twin Peaks tietenkin sarja, Fire Walk With Me ei ollut mielestäni kovin erikoinen). Mulholland Drive ei ollut minusta mitenkään erityisen hankala tajuta, jos ei väkisin koita tehdä siitä hankalaa. Aika suoraanhan siinä kerrotaan mitä tapahtuu.
 
Sitten Inland Empireen. Ei ollut kyllä välttämättä ihan teatterielokuva, pitäisi ainakin toinen kerta vielä nähdä. Lynch luo tunnelmaa (ahdistusta) taas erittäin taitavasti. Myös se, että elokuva on kuvattu digivideokameralla toimii mielestäni todella hyvin. Tuommoinen suttuisempi kuva mahdollistaa paljon paremmin viittellisyyden kuvissa, kuin hirveän tarkka kuva. Kolme tuntia oli kyllä aika pitkä aika tuon elokuvan parissa, ei ollut mitenkään rentouttavaa. Tosin sekaan mahtui muutamia riemun ja ylpeyden hetkiä kun osasi huomasi tajunnensa jotain oikein. Kyllä mulla tän yhdenkin kerran jälkeen on jonkinlainen käsitys siitä, mistä elokuvassa on kyse, mutta kyllä se pitää vielä nähdä koneelta/TV:stä, niin että pystyy kelailemaan. Tykkäsin kyllä. Puput oli mahtavia. Ja oli joo ihan hyvät tissit sillä yhdellä prostitoidulla, joka niitä esitteli.

Lynch luo ennen kaikkea tunnelmaa ja tunnetiloja, jotka vaikuttavat ainakin minuun. Ei kenenkään muun elokuvia katsellessa nouse iho kananlihalle.
 
Aamen!
 
David Lynch on product placement: http://www.youtube.com/watch?v=F4wh_mc8hRE

Aamen!
 
David Lynch on product placement: http://www.youtube.com/watch?v=F4wh_mc8hRE
 
Tolle repesin aika huolella kun ensin katsoin koko haastattelun. Hirveät avaruusselostukset miehen mietiskely-menetelmistä ja muutenkin asiallista puhetta ja sitten tuo, hoho.

Aamen!
 
David Lynch on product placement: http://www.youtube.com/watch?v=F4wh_mc8hRE
 
Tossa on koko haastattelu:
http://www.youtube.com/watch?v=X64Y … IKtnJs&mode=related&search=

Sen verran täytyy kyllä Mulhollandia puolustaa, että kyllähän sen perusjuonen tajuaa kun vähän funtsii. Lost Highway kyl pyyhkäisi kyllä yli hilseeni, pitäisi katsoa uudestaan.
 
Pakko kyllä Lynch-fanina vähän puolustella miehen tekeleitä. Inland Empireä lukuunottamatta (en ole kyseistä pätkää vielä nähnyt) miehen yleisesti vaikeimmiksi elokuviksi on yleensä nostettu juuri Mulholland Dr. ja Lost Highway, jotka kumpainenkin nousevat hyvin korkealla kun kysytään parhaita näkemiäni elokuvia.
Elokuvien nerokkuus piilee upeassa kerrontatyylissä ja ahdistavassa tunnelmassa, jonka alta löytää kuitenkin loppujen lopuksi järkeenkäyvän juonen, joka ei ehkä loista omaperäisyydellään, mutta jonka jo edellä mainitsemani kerrontatapa on jotain aivan uskomatonta.
Suosittelen bedlamia todellakin katsomaan Lost Highwayn uudelleen, koska kun pääset siitä leffasta kärryille on sitä vaikea vastustaa.
 
Ja Fiskaalin tekstiin vielä sen verran että juuri tuo sinun mielipiteesi tuntuu olevan se yleisin kun Lynchistä puhutaan. Jos ei itse tajua miehen töistä mitään, niin ollaan niitä heti haukkumassa tekotaiteelliseksi paskaksi jne :)
Todennäköisesti saan itsekin kohta haukut ja leimaatte minut "luikuksi baskeripäiseksi taideharrastajaksi" mutta asia ei näin ole. Tykkään vain pistää aina silloin tällöin aivot peliin leffoja katsellessani, ja Lynchin elokuvat sopivat tähän vallan mainiosti. Lisätään soppaan vielä mainiolla tavalla painostava tunnelma, hyvä musiikki ja kuvaustyyli niin saadaan kyllä ehkäpä minun all-time lempiohjaaja.
Inland Empireä en vielä ole nähnyt, ja voihan olla että tällä kertaa on kaveri mennyt "liian pitkälle" tuossa mystisyydessä jne mutta ihan näin elokuvaa näkemättä en sitä menisi teilaamaan. Odotan innolla DVD -julkaisua, sillä tänne Jyväskyläänhän ei kyseinen raina valitettavasti eksynyt.
 
Niin ja vielä sen verran että itsekin pidin tuosta The Straight Storysta aivan valtavasti, niin myös Elephant Manista. Itseasiassa ei Lynchiltä IMO huonoa elokuvaa olekaan tullut ulos Dyyniä lukuunottamatta. Eraserheadkin oli vähän niin ja näin =)

Mulle Lynchin leffat ovat vaikuttaneet vähän samalla tavalla kuin unet: juonta ja punaista lankaa ei välttämättä tavoita, mutta jännällä tavalla, ehkä alitajunnan tasolla tietää missä mennään. Tunnetilat leffojen jälkeen ovat olleet hyvin voimakkaita juuri sen takia etten ole välittänyt juonen "ymmärtämisestä".

Mulle Lynchin leffat ovat vaikuttaneet vähän samalla tavalla kuin unet: juonta ja punaista lankaa ei välttämättä tavoita, mutta jännällä tavalla, ehkä alitajunnan tasolla tietää missä mennään. Tunnetilat leffojen jälkeen ovat olleet hyvin voimakkaita juuri sen takia etten ole välittänyt juonen "ymmärtämisestä".
 
Lynchin "vaikeammissa" elokuvissa omasta mielestä hienointa on tunnelma ja yllä mainittu "unen logiikka". Ei unikaan ole sen huonompi, jos sitä ei täysin ymmärrä - edes sen näkijä. Lynch'hän on myös kuvataitelija, ja sillä alueellahan ei ole useinkaan tarvetta selittää tai tehdä täysin selitettävissä olevaa, vaan valittää (maagisiakin) tunnelmia, jotka avautuvat jokaiselle omalla tavallaan. Lost Highway ja Mulholland Dr. ovat omalla kohdalla kaikkein useimpia katsomiskertoja kestäviä elokuvia, eivät sen takia että yrittäisin epätoivoisesti selvittää "juonta", vaan että niiden tunnelma ja maailma on täysin omansa. Itselle näissä kahdessa elokuvassa on ainakin kaksi katsomistapaa: aktiivinen pähkäily ja logiikan selvittäminen ja aivot narikkaan fiilistely, hieman samaan tapaan kuin esim. klassisen musiikin kanssa analyyttinen / tunteellinen kuuntelu.
 
Suuri ajattelija ja Jackson Pollockin taulujen keräilijä KISS:n Paul Stanley on on todennut henkilöille, joiden mukaan Pollockin tauluja osaa maalata kuka tahansa: "Try it!". Samaa voi sanoa Lynchin elokuvista, kimurantin juonen osaa väsätä kuka tahansa, täysin omalaatuista ja vangitsevaa tunnelmaa ei saa aikaiseksi "taidehörhö", vaan Taitelija. Joku sanoi Lynchin tauluista että niissä on "vetolujuutta", elokuvissaan on sitä samaa.
 
Olennaista elokuvissa on itselle se että niissä on jotain persoonallista tai vetoavaa. Monimutkaisuus ei ole mikään itseisarvo, vaan hyvinkin yksinkertainen ja suora elokuva voi olla yhtä hyvin omaan makuun. Kaavamainen, tylsämielinen tai kovin kiillotettu harvemmin.
 
"Tekotaiteellinen" on kyllä sellainen termi, jonka käytöstä voisi rapsaista ainakin ammattiarvostelijalle palkatonta lomaa. Yleensä se ei tarkoita yhtään mitään ja sen käyttäminen osoittaa vain henkistä laiskuutta. Käsittääkseni sen merkitys on jotain tyyliin "teos käyttää taiteen muotokieltä ilman substanssia", mutta yleensä ko. termi lätkäistään kehiin aina kun kyseessä on ihan oikeaa taidetta standardin viihdekuonan sijaan. Samojen tyyppien kriteereillä kaikki ei-esittävä kuvataide olisi varmaan samaa "tekotaiteellista **skaa", koska sitä ei voi selittää.
 
Inland Empireä en ole nähnyt, joten siitä ei vielä mitään.

Jra selittää täyttä asiaa.

nyt on pakko katsoa kirjastosta löytyykö Lynchiä!

onko tossa pätkiä Rabbitsista? pari screeniä näin, ja ainakin ihan samanlaisia kuvia näytti olevan.. vai onko ne jotain ihan uusia pätkiä?
 
PS. Rabbits on helmi ;)